lauantai 31. tammikuuta 2009

Sain tänään vanhojentanssimekon viimeiseen sovitukseen, se on muuten valmis, mutta helman pituutta piti vielä mitata. Aah se on ihana. <3____<3 Okei, näytin se päällä kyllä enemmän tai vähemmän transulta, ja ehkä juuri siltä, että se sopii kaikille mahdollisille muille ihmisille, kuin mulle, vaikka mä itse suunnittelinkin sen. No joo, se on anyway ihana. Ehkä mun sisäinen prinsessamekkofriikkini yrittää pukertautua esiin. Muutenkin saan taas kaikkea hauskaa, kunhan Pilvi saa kigurumini valmiiksi. Joo, olen Traconissa ehkä niin Japanifriikin näköinen, ettei mitään rajaa, mutta noh.. ehkä se on kestettävissä. Tai sitten ei. Mutta silti, odotan karvapukuani kuin kuuta nousevaa. ♥ Muutenkin on tänään ihan kiva olo (Okei, johtunee eniten siitä, kun sain viettää tuon mieheni kanssa hetkisen♥, näytin kuulemma Christian Sirianolta. On muuten hienoin kohteliaisuus mitä mulle on sanottu. :D), vaikka joutuikin heräämään seitsemältä kun oli ah-niin-ihana englanninkoe aamulla. Mutta tosiaan, parastahan tässä on, että koeviikko on ohi. Neljä koetta, joista kolme menee luultavimminkin uusintaan. Ei kuulosta hyvältä. Mutta aivan sama, tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa. Vaikka edessä onkin koko lukioaikani pahin rääkkijakso, niin siltikään ei kiinnosta. Tänään ja huomenna mä olen vapaa! Käskekää mua lopettamaan näiden merkintöjen kirjoittaminen jos mulla ei ole mitään järkevää asiaa.

maanantai 26. tammikuuta 2009

voi lauma

Blah, en ole taaskaan saanut aikaan minkäänlaista merkintää. Mikä nyt ei ole ihme, mun saamattomuudellani ei kamalasti saada mitään aikaan. Ainakaan nyt, kun koeviikko imee kaikki mehut. Mun viimeisetkin elämänhalut lähti ruotsin valmistelutunnilla, kun piti kirjoittaa jotain aineita, ja kun ruotsinmaikka on niin helvetin vituttava ihminen kuin voi olla (vaikkei se tänään ollut edes paikalla, ja se jos mikä vituttikin, kun en voinut mulkoilla sitä vihaisesti). Mantsan koe meni vähän jonnekin kuuseen, mutta jos opettaja jaksaa olla suotuisa, se päästää mut läpi. No, sen näkee sitten. Luultavasti tämän koeviikon jälkeen edessä kolme uusintaa, en tiedä oikein mitä tästä koulunkäynnistä tulee. Onneksi keskiviikkona on vapaapäivä...

No, oli sentään kiva viikonloppu. Tai oikeastaan perjantai. Viikonloppu meni oikeastaan täysin kokonaan siinä, että lojuin sängyn pohjalla katsomassa L-koodeja (ah vihdoinkin sain hankittua ykkösboksinkin, nyt puuttuu enää nelonen) mantsan kirjat vieressäni lattialla kuitenkaan koskematta niihin ennen sunnuntai-illan kello kymmentä. Paras aika alkaa lukea kokeisiin.
No mutta niin, perjantaina siis käytiin lävistyttämässä Pilvi (raukka tärisi kuin horkkatautinen) Hyvinkäällä ja sen jälkeen luikittiin Sannan kanssa Helsinkiin katsastamaan Twilight-leffa. Vaikka olinkin nähnyt sen jo joskus ennen joulua, niin en silti muistanut siitä suunnilleen mitään. Olenko vähän huono.

ÄRH, pakottakaa joku mut oikeasti lukemaan noihin kokeisiin. Pitäisi vielä kirjoittaa musiikin valmistelutunnille (thank god siitä ei ole koetta) pitäisi kirjoittaa joku tiivistelmä tekijänoikeuksista ja semmoisista. Oikeastaan se piti kirjoittaa joskus.. joskus, mutta minähän ahkerana lukiolaisena en sitä tehnyt.

Voi jestas, nämä mun merkinnät käy koko ajan vaan köyhemmiksi. En osaa enää kirjoittaa. Tulihan se jo aikakin tajuta tuo. Vaan noin 17 vuotta liian myöhässä.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

urgh

(Olen varmasti käyttänyt nuo kaikki mahdolliset äännähdykset merkintöjen otsikoihin. Mielikuvituksellista.)

En jostain syystä saa raahattua itseäni koskaan koneelle, vaikka olisi aikaakin. Tai ei oikeastaan ole, mutta joo, mun ajankäyttöni on varmaan tullut jo kaikille
mahdollisille tahoille selväksi. En edes muista milloin päivitin viimeksi. Tai siis muistan, 16. päivähän se oli, koska oli Turbon synttärit. Onhan siitä jo viitisen päivää, jos osaan yhtään laskea.

Olisi varmaan ollut vaikka mitä selitettävää aikaisemmin, mutten nyt muista enää oikein mitään. Paitsi sen, kuinka ylimaallinen vitutuspäivä tänään on ollut. Aamu alkoi niin vittumaisesti, ettei mitään rajaa, joten tietenkin koko muukin päivä meni suunnilleen pilalle. Olin varmaan ihanaa seuraa sellainen älytön frown naamallani. Ja sitten vielä kun ruotsinmaikka päätti siirtyä "Vihaan"-listalleni, niin se alkoi olla jo vähän liikaa. Mutta nyt onneksi tuntuu jo paremmalta, pääsin Afrikan karttatentistä läpi, huomenna on helppo ja kiva päivä (Okei, aamulla psykologille, joka menee mukavasti englannin tunnin päälle, mutta sitten iltapäivällä on vain musiikkia ja tanssiharjoitukset. Ja sen jälkeen saan taas rutistella Sannaa loppupäivän, hii.) ja perjantaina on myös hihiikiva päivä (Pilvi täyttää 18vee, eli mantsan valmistelutunnin jälkeen Hyvinkäälle otattamaan sille muutama reikä naamaan, sitten jatketaan siitä Sannan kanssa Helsinkiin Tennispalatsiin katsomaan Twilight-leffa. Vaikka olenkin nähnyt sen jo tietokoneelta hyvin hienolaatuisena, niin on ihan kiva mennä katsomaan se niin, että jopa tajuankin siitä jotain). Miinuksena vaan mainittakoon se, että koeviikko alkaa, mutta se kyllä onneksi tarkoittaa lyhyitä päiviä ja mahdollisuuksia nukkua pidempään. Pitäisi vaan ehkä oikeasti lukeakin niihin kokeisiin...

Niin, syynä miksi nyt ylipäänsä aloin kirjoittamaan tätä m
erkintää, oli oikeastaan vain se, että esittelen muutamia kivoja ostamiani asioita. Aika köyhää. Mutta tuli tarve sellaiseen.


Taisi olla viikonloppuna, kun käytiin housujenmetsästysreissulla äidin kanssa (Pakko mainita, että keplottelin äidin ostamaan mulle vielä yhden raidallisen neuletakin, mitä olin kuolannut jo kauan, mutta mikä maksoi mukavat viisikymppiä. Mutta se vaan oli niin hieno. Ja lämmin. Ah.), joka oli ihan onnistunut, sain hankittua housut, mitkä ovat tosin suhteellisen isohkot ja pitkät ja kaikkea. Mulle ei koskaan löydy sopivia vaatteita. Muttaniin, tuossa kuvassa yllä on siis meidän "Kipaistaan nopeasti tuossa Aleksi 13:ssa vielä, kun siellä on alennukset!"-reissulta, mikä tarkoitti noin puolta tuntia kenkien sovittelua. Sain siis äidin ostamaan itselleni tuollaisen laukun vanhoihin, sekä tuon korun, joka ei nyt tuon kuvan järkevän sommittelun takia näy kamalasti. Uusin Trendi on nyt tuossa rekvisiittana, kun taisin ostaa sen samalta reissulta.
Niin, ja tietysti tärkein ostos koko reissulta:



The vanhojentanssikengät, jotka osti ihminen, joka vannoi kerran, ettei koskaan käyttäisi korkokenkiä. Saa kyllä nyt nähdä, pysyvätkö nuo jalassa tanssiessa, kun ovat aika avonaiset ja tuettomat tuosta edestä. Mutta ainakin sain söpöt kesäkengät, jos e
i noilla tule tanssittua. Kun yritän kuvitella itseäni korkkareihin ja hameeseen, alkaa puistattaa. Mutta niin käy toki joskus.

Täytynee mennä katselemaan Salkkareita (ah köyhä elämäni lööv), mutta ensin täytyy vielä laittaa tänään tulleiden ihanuuksien kuva:


Girugameshin keikkaliput. ♥ Toinen siis Pilville. Onneksi äiti jaksoi jonottaa noita lippuja Tiketistä, koska muuten ei oltaisi saatu niitä. Hihii.

No, nyt sitten ne Salkkarit, tuo ohjelma joka kohottaa sitä tunnetta, ettei mulla ole elämää.

perjantai 16. tammikuuta 2009

hyvää syntymäpäivää turbo

Jee, tänään rakas koiramme täytti siis kymmenen vuotta. Voi mikä vanhus. Nyt sen pitäisi alkaa elellä iloisia eläkevuosiaan, mutta ei voisi kyllä tällä hetkellä yhtään kauempana vanhuudesta. Energiaa löytyy enemmän kuin pieneltä jänikseltä (en tiedä mistä tuo esimerkki tuli), eikä Turbo kursaile yhtään kuuluttaa koko maailmalle olevansa olemassa. Se haukkuu päivät pitkät, nykyään jopa enemmän kuin silloin kun se oli nuorempi. Hassua ajatella, että se on ollut meillä jo seitsemän vuotta. Mä tunnen itseni niin onnekkaaksi, kun meillä on oikeasti noin ihana koira. Sen vertaista ei mistään löydy.


Porsas söi iloisena kakkuaan minkä isäpuolen äiti oli sinne tehnyt. Se avasi myös mielellään lahjoja... Todellakin tuntuu siltä, että se nauttii lahjojen avaamisesta enemmän kuin siitä, mitä paketit pitävät sisällään. Lahjojen avaamisen kuvaaminen oli aika... psykedeelistä, kuten kuvasta varmaan näkyykin.



(Ah miten laadukkaita kuvia, ei taida olla kuvaustaidot oikein kohdallaan tänään...) Joo, olohuone oli kivassa kunnossa lahjojenavaamissession jälkeen. Mutta ainakin koiralla oli kivaa, mikä on tietenkin tärkeintä.

Ah, onneksi tänään on perjantai. Vaikka sunnuntaina onkin edessä hardcoreopiskelua, niin olen silti niin huojentunut kun alkaa viikonloppu. Varsinkin kun huomenna saan Sannan omakseni koko illaksi ja yöksi (Ja tuonhan voisi ajatella epämääräisesti, mutta niinhän emme tee, vai mitä kullannuput?). Aamupäivällä täytyisi kuitenkin käydä ostamassa housu
t, mitä vihaan suhteellisen paljon. Sovituskopit on ahdistavia kun on oikeasti pakko ostaa tai löytää jotain sopivaa. Mutta ehkä se siitä.

Löysin jostain toisesta blogista (vaihteeksi) kivan jutun, ja tuli heti mieleen paljon asioita, niin ajattelin, että on pakko tehdä tämä. Löytyi sekä positiivisia, että negatiivisia juttuja, mutta kaikkihan ne kuuluvat elämään. Eli tadaa:

Elämäni aakkoset:

A - Ampiaisfobia. Ja hyvin paha sellainen.

B - Blogit. En voisi enää elää ilman muiden blogien lukemista ja omani kirjoittamista.
C - Concombre. En vain voi sille mitään, että kurkku ranskaksi on iskostunut takaraivooni. (Osaan sen monella kielellä, cucumber, gurka, kurk, pepino, cetriolo.. osasin sen joskus japaniksikin mutten enää muista sitä.)



(Hajosin kun löysin tämän. Joskus oli kivaa Samin kanssa historiantunnilla. Ja kiellän pakkomielteeni kurkkuihin. Kännykkäkamera uuh.)

D - Dissaus. Dissaan hyvin monia ihmisiä ja asioita, usein kuitenkin pahaa tarkoittamatta. Se vain sattuu olemaan hyvin suuri osa mun luonnettani. Valitettavasti.
E - Emoilu. Pakollinen, harrastan sitä ehkä liikaa edelleen. Vähemmän kuitenkin kuin ennen. (Tähän E-kirjaimeen olisi sopinut varmaan myös "ernuilu", ainakin jos ottaa tämän päivän pukeutumiseni huomioon. :D)


(Tämä kuva on vaan niin läppä, kuvastaa hyvin emoilua. Vaikka onkin aika kameraherutus. Kuva on viime kesältä Särkänniemestä kun oltiin katsomassa bändejä Sannan ja Vapun kanssa. (Ignore my juurikasvu, please.))

F - Fanitus. Yleensä pakkomielteinen sellainen.
G - Gay. Sana jota saatamme mahdollisesti kaikkien kanssa hokea liikaa.


(Mulla on mielenkiintoisia kuvia koneella..)

H - Halaaminen. Yksikin halaus voi oikeasti poistaa monta murhetta.


(Pilvi♥. Kuva on otettu Nerphian truu-promokuvauksissa joskus vajaa vuosi sitten.)

I - IRC-Galleria. Häpeällistä mutta totta. Addiktiosivusto.
J - Jumittaminen. Niin käy joskus.
K - Kirjoittaminen. Voi kyllä sanoa näin kliseisesti, että "kirjoitan samasta syystä kuin hengitän; elääkseni".
L - L. No, se nyt vaan on niin... nyyh. L on rakkaus.


(Ihanin mies koskaan. <3____<3>
M - Musiikki. Kaikissa muodoissa, kuunteleminen, laulaminen, bänditouhut, kaikki. Tärkeys.
N - Nukkuminen. Se on aivan ihanaa, varsinkin n
yt, kun olen taas oppinut saamaan unta jopa silloin kun menen nukkumaan. Parasta nukkuminen on vielä jonkun toisen kainalossa.
O - Opiskelu. Vaikka en sitä tarpeeksi harrastakaan, niin se (valitettavasti) kuuluu elämääni hyvin suuresti.
P - Pillerismi. Joo, olen tosi paha pilleristi, niin se vain on. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Q - Tuosta kirjaimesta tulee mieleen vain sen ylikäyttö. Ja vierasperäisiin kirjaimiin on vaikea keksiä mitään. ihQ.
R - Rakkaus. Mikä kliseinen asia, mitä tähän voi laittaa, mutta on nyt pakko. En joskus edes uskonut, että oikeaa rakkautta on olemassa. Olen ehkä pikkuhiljaa järkevöitynyt.
S - Sanna. (Mikä yllätys.) Tarvitseekohan tätä edes s
elitellä. ♥


(♥. Iilimatoilen ja roikun yleensä kovasti ihmisissä, kuten mahdollisesti näkyy.)

T - Taide. Tärkeä asia mulle, tätäkään en varmaan kovin kamalasti tuo esille, mutta onpa kuitenkin. (Meinasin laittaa tähän Tampere, mutta se olisi varmasti kuulostanut kovin pakkomielteiseltä.)
U - Ulina. Taas yksi asia mitä teen liikaa.
V - Valokuvaaminen. Se on tosi lähellä sydäntä, vaikken sitä ehkä kamalasti tuo esille. Varsinkin, kun kaikki kuvat mitä tähän blogiin tungen ovat yleensä n
iitä surkeimpia.
X - Sovitaan, että Lovex lasketaan koska siinä on x, kun en keksi yhtään mitään.
Y - Ystävät. Tämäkään ei varmaan kamalasti selittelyjä kaipaa. Ilman ystäviäni en olisi tässä.


(♥. Löytyi tämmöinen kiva kuva. Mulla on aivan liikaa kuvia ystävistäni, mutta tämä kuvasti mielestäni tosi hyvin yleisesti välejäni kaikkien ystävieni kanssa. Tämäkin kuvan Nerppujen promokuvauksista, kameran takana taitanee olla toinen puolikkaani. (Oli kylmä, me lämmiteltiin noin...))

Z
- Zoonoosi. En edes tiedä mikä se on, mutta Sanna hoki sitä joskus ja se vaan jäi mun päähäni. Ja vierasperäiset kirjaimet on edelleen vaikeita.
Å - Tästä tulee mieleen tasan ruotsi, enkä kestä sitä kieltä. En tahdo siis ajatella koko kirjainta.
Ä - Äiti. No, se vaan on niin paras. Vaikka se nyt on vähän... no joo. Paras se on silti.
Ö - "Öö." Hoen tuota ehkä vähän liian usein kun en vaan osaa enkä tajua mitään.

Eiköhän siinä ollut taas tarpeeksi kaikkea mahdollista. Voisin nyt keksiä taas jotakin tekemistä. Nukkuminen houkuttaisi, väsyttää pirusti. Vaikka onnistuinkin nukkumaan pommiin ja nukuin viime yönä 11 tuntia, niin silti väsyttää. Taidan kumminkin mennä katselemaan Aliaksia.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

keskiviikot my ass

Miksen jaksa raahautua koneelle kouluviikolla, vaikka olisi olevinaan aikaakin. Tai ei oikeastaan olisi, kun pitäisi tehdä niitä läksyjä, mutta tällä hetkellä olen päästänyt kyllä kaiken niin rappiolle kuin on mahdollista. Kipeilyni takia rästiin jääneet tehtävät ovat jääneet keikkumaan johonkin aivojen takalaidalle kuluen pois pikkuhiljaa. En ole lukenut mitään, olen aivan pihalla kaikesta, pitäisi tehdä biologiaan kaksi palautettavaa tehtävää, maantiedon viikkotehtävä, pitäisi vääntää se Afrikan kartta (Jonka testi oli tänään.. Kyllä, olen ahkera lukiolainen.), englantiin pitäisi tehdä ihanasta homokyselystämme joku tulosten tarkastelujuttu (Onneksi saatiin armonaikaa maanantaihin, kun Nora on ollut pitkään kipeänä), ruotsin sanakokeet odottelee edessä ja musiikkiin pitäisi kirjoittaa punk-musiikista joku tiivistelmä. Näin käy kun ei tee mitään. Olen hyvä varoittava esimerkki.

Läksyjen teon sijaan olen onnistunut riutumaan kaiken koulunjälkeisen ajan sängynpohjalla järkyttävissä kuukautiskivuissa, ja olen onnistunut käyttämään tuhottoman paljon aikaa kaikkeen pieneen ja epätärkeään.



Joo, eilisen aikana sain myös tuhlattua kaiken käteisen rahani. Kävin ehkä mielenkiintoisimmalla kauppareissulla isäpuolen ja pikkuveljen kanssa (joo ei siitä sen enempää) ja tuhlasin sitten rahani uuteen Company-lehteen ja Pelaaja-lehteen. Ostin myös Aliaksen kakkoskauden, kun ne olivat alennuksessa, nyt puuttuu enää neloskausi. Nuo aurinkolasit ostin kirpparilta kahdella eurolla ja tuon Oriflamen Aloe Vera-kasvovoiteen sain isäpuolen äidiltä. Se tuo aina uuden Oriflamen kuvaston mukanaan kun tulee käymään ja sitten sinne voi lämäillä tilaustoivomuksia, jotka yleensä täyttyvät jopa kaikki. Paitsi yleensä en kyllä ole kamalan ahne toiveideni kanssa. Eilen sitten pistin tilaukseen uuden luomivärin ja ripsivärin.

Voi ah, kun nuo koulukirjat tuijottavat hiillostavasti tuolta lattialta. Onneksi huomenna on vaan kahden tunnin koulupäivä (englantia, hyppytunti ja musiikkia) ja sen jälkeen Sanna tulee meille. Edes jotain odotettavaa tässäkin viikossa. Paitsi pääsen mä lauantaina shoppaamaan äidin kanssa, oh joy. Mutta alkaa loppua housut kesken, pakko käydä kaivamassa sellaiset jostain kaupasta. Ihanaa, kun normaalit anorektikkohousut ei mahdu mulle, ja ne on aina pakko kaivaa jostain aivan perseestä. Lovely.

Täytyisi varmaan alkaa katsoa tuon mantsan viikkotehtävän aineistoa. Voi HUOH.

PS: Vitsit kun pikkuveli on ihana, se eilen sanoi mulle, että: "Sä muutut varmaan kohta pissikseks.", olin siihen vähän että öö okei. Sitten se selitti sen niin, että mulla on kuulemma nykyään niin paljon vaaleanpunaisia juttuja, ja että olen kuulemma nolo. Vastasin siihen sitten, että ainahan mä olen ollut nolo. Sitten se siihen kauniisti mulle töksäytti että: "Niin oot, mutta nyt se näkyy susta myös ulospäin!" Kiitos velikulta, kiitos.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

keikkojabändejähii

Joo, baittasin Sannalta tämän jutun. Eli näitä bändejä/artisteja mitä olen nähnyt livenä, koetan muistaa kaikki, mutta väkisinkin jää varmaan joku pois, koska en todellakaan voi muistaa mitään vuoden 2004 Elämä Lapselle -konsertista. Lulz.

A
Aiden x2
Aki Sirkesalo
Antti Tuisku
Anna Abreu
Automatic Eye x2

B
Blessed Beauty
Black Powder x2
Bomfunk MC's

C
Children Of Bodom x2
Christian Forss x2 (Tälle ei voi kun lollata.)

D
Disträktiv Noise (En edes tiedä kirjotetaanko se noin..)
Dope Stars Inc. x2
Dragonforce

E
Egotrippi
Elastinen (miksi oi miksi)
Essentia x3
Europe

F
Flinch x2

G
-

H
Hanna Pakarinen
Happoradio x2
Hatesphere
Heijaste x4
Huoripukki

I
Immortal
Indica
Irina

J
Jaakko & Jay
Janne Tulkki (Oikeasti nää on aina vaan coolimpia..)

Jann Wilde & Neon Comets x2
Jore Marjaranta

K
Kill Hannah x2
Kwan

L
Ladytron
Lamb Of God
Lapko
Lemmenpyssyt
Lines Of Leaving x3
Lob Nor x2
Lovex x6

M
Maj Karma
Matthau Mikojan
Mockshot
Murdershock
Musta Joutsen
My Passion

N
Negative x3
New Deadline x2
Nine Inch Nails

O
On Volcano

P
Pain
Panu Larnos (Aina nolommaksi menee.)
Petri Munck
Pikku G (Nyt kyllä kuolin täysin kun muistan nähneeni tämänkin...)

Q
-

R
Renoise x4
RobinCosmos
Rogue Angel

S
Sacrovir
Sara
Sauma
SIGN
Slayer
Snakebeat
Snipe Drive
Stereo Junks!

T
T.A.P x2
Thine Eyes Bleed
The Scanditones
Tiktak
TITI-NALLE X2 !!!

U
Uniklubi x3

V
Vanity Beach
Veljenpojat

W
Whispered
White Flame x4

X:llä, Y:llä ja Z:lla ei nyt ainakaan tämän muistin mukaan ole mitään. Ei lol kuinka paljon epämääräisiä tuolta löytyi. Oli pakko käydä välillä hakemassa apua Sannan listasta, kun muisti on niin hataroitunut. Löysin sentään nettisivun mistä löysin tuon Elämä lapselle -konsertin esiintyjät. En tajunnutkaan, että olen tietämättäni nähnyt Uniklubin siellä. Hassua. Tulihan noita 72 (Jos noita Titi-nalleja ei lasketa. :D) kasaan, odotin ehkä pariakymmentä. Ei taida
olla suhteellisuudet kamalan kunnossa.

(Ja lopuksi Sami ja Vivi tähän loppuun lepäämään meidän mieliimme. ♥)

mökkifun (or not)

Jee, äiti ja isäpuoli päättivät sitten eilen ilalla, että hihhei huomenna mennäänkin koko perheen voimin mökille viettämään yhteistä aikaa! Olin kyllä hieman että öö mitä, tuo nimittäin oli suhteellisen epänormaalia, yleensä jengi täällä on melkein järjissään eikä pakota mihinkään ihmeellisiin perheaktiviteetteihin. No, oltiin sitten tänään siellä mökillä ja sain nauttia hypotermian iloista. Mökkiin saatiin loppujenlopuksi jopa kymmenen astetta lämmintä, ettei siellä ihan totaalisesti jäätynyt. Loikin siellä kuitenkin neuletakissa, kahdessa hupparissa ja isäpuolen valtavassa fleecetakissa, ja silti palelsi. How nice. Loppujenlopuksi koirakin jo aivasteli, vaikka silläkin oli villapaita.


Hauskaa sillä kuitenkin oli, se nimittäin hyppi ympäriinsä aivan innoissaan, juoksi järven jäällä aivan ihmeissään siitä, että sen päällä voi juosta ja haukkui jo ärsytykseen asti. Ihmeen paljon tuolla porsaalla on energiaa, kun ottaa huomioon, että poika täyttää tämän kuun 16. päivä kymmenen vuotta

No nyt kun pääsin näihin kuviin, niin pistän muutaman
noista harvasta aktiviteetista, joita nuo yhdet jostain pusersi. Itse seisoin suunnilleen koko ajan tumput suorina yrittäen ajatella jotain lämmintä.


Äiti yritti saada mutkin luistelemaan, mutta jos en pysy normaaleilla kengillä tasaisella ei-liukkaalla maallakaan pystyssä, niin miten sitten luistimilla.



Pikkuveli loikkasi isäpuolen enduropyörän kyytiin, ja kyllä se ajaminen siitä lähti sujumaan pienen harjoittelun jälkeen. Tuohonkin hommaan mua yritettiin usuttaa, mutta kieltäydyin suurella eillä. Olisin tällä hetkellä varmaan sairaalassa kävelykyvyttömänä jos olisin lähtenyt tuonkokoisella välineellä ajamaan Ja vielä jäällä.


Joo, sitten äidin pakollinen "Yhyy haluun susta ja Jonnista kuvan feisbuukkiin!!!11"-kuva. Minä aina yhtä kauniina, olen just niin mökkijuntin näköinen kun voi olla. Veli sentään kykeni piiloutumaan kypärän ja kaikenmaailman endurokaman alle. (Ja piru vie, en mä ole oikeasti noin lyhyt! Okei en ole, seisoin kyyryssä että koira pysyi sylissä, mutta silti. Murrr.)

Nyt pitäisi sitten tehdä niitä läksyjä, mutta a) tajusin että englannin kirjat on koulussa b) en jaksa lukea biologiaa ja c) mulla ei ole ruotsia huomenna, joten venytän niiden läksyjen tekemisen huomiseen. Pitäisi ehkä mantsaa varten tuo Afrikan kartta väkertää, mutta se ei ole kovin paha homma onneksi.

Viuh, ehkä alan listata noita bändejä, kun Sanna teki niin ja nyt mäkin haluan. Lol~

(Ja peeäs, jee tänään tulee Muodin Huipulle!)

lauantai 10. tammikuuta 2009

örmgh

Olen alkanut ihan tosissani harkita lukion lopettamista kesken. Se vaan on ongelmana, että mitäpä mä sitten tekisin? Niin, en mitään. En saa surkeilla edellytyksilläni mitään työpaikkaa, ja jatko-opiskelu tyssää siihen kun ei ole mitään pohjia. Eli mun on oikeastaan pakko kituuttaa tuolla lukiossa, jos aion päästä johonkin. Muuten ajattelisin, että kyllä tämä tästä, mutta kun seuraava jakso sattuu olemaan noin sata kertaa hirveämpi kuin tämä on ollut. Että voi angst nyt sitten. Voisin oikeasti hypätä tässä pari vuotta eteenpäin, tuntuu että elämä junnaa paikallaan tällä hetkellä. Tietenkinhän tässä nyt pitäisi vielä nauttia ah-niin-ihanista nuoruusvuosista, mutta haluaisin vaan pois tästä kaupungista. Ja tämä vuosi on muutenkin tosi turhauttava, kun tulen itse täysi-ikäiseksi vasta vuoden lopussa, ja tästähän tämä koko lukion tarkoitus vasta alkaa, kun ylioppilaskirjoitukset joita rakastan niin odottavat edessä. Tuntuu kyllä siltä, että nykyään lukiolla ei ole mitään muuta päämäärää, kuin ylioppilaskirjoitukset. Ja niinhän se oikeastaan onkin. Ja se jos mikä vituttaa. Olisi paljon helpompaa opiskella, jos kaikki opettajat eivät jauhaisi siitä, kuinka se ja se asia on kirjoituksissa. Varsinkin mun kohdallani, kun aion kirjoittaa vaan tasan ne pakolliset aineet. Opettajien on ihan turha korostaa joitain mukatärkeitä asioita, kun kaikki asiat niillä kursseilla täytyy kuitenkin opiskella kun lukee ylppäreihin.

Huoharghmurr. Tarvitsen jotain viihdyttävää ajateltavaa ja tekemistä. Miten voi olla, että vaikken ole ollut vanhojentanssituntia lukuunottamatta tuntiakaan koulussa joululoman jälkeen, niin on aivan yhtä ärtynyt olo, kuin olisin lojunut niillä oppitunneilla minkään asian tarttumatta pääkoppaani. Kerkesin missata varmasti noiden kolmen päivän aikana jotkin kurssien tärkeimmistä asioista, aivan varmasti.
Ehkä tämä stressaaminen vähentyisi, jos oikeasti tekisin jotain koulunkäyntini eteen. Mutta sehän ei ole mahdollista, koska Caroliina on niin typerä ja itsepäinen. Ei kellään olisi ylimääräistä motivaatiota? Täällä olisi sille huimaa käyttöä.

Tajusin juuri, etten ole käynyt ulkona kolmeen ja puoleen päivään. Ei ihme jos aivot tuntuvat rutistuneelta rusinalta.


Meillä oli tänään kaloja. Isäpuoli kävi vähän pilkkimässä ja palasi ahvenlauman kanssa. Piti sitten tietenkin mennä kuvaamaan niitä, kun ne uiskentelivat tiskialtaassa. Pikkuveli ja isäpuoli vilkuili sivusta huvittuneen näköisinä, kun minä ja Sanna loikittiin tiskialtaan ympärillä kameroinemme. No, huvinsa kullakin..
Oli meillä Sannan kanssa sentään muutenkin kivaa kuin kaloja kuvatessa (mikä kuulostaa näin kirjoitettuna hyvin köyhältä aktiviteetilta). Varmaan
tuo Sannan näkeminen taas ainoa asia, minkä avulla pysyin järjissäni tämän päivän. En edes muista enää mitä tein aamulla. Hatara muisti. Tai sitten aivoni todellakin ovat kuin rusinat.

Katselin jotain ikivanhoja kuvia tänään. Suurin osa vuosilt
a '05-'06. Se ei noiden kuvien mukaan ollut mulle mitenkään kovin ajatusrikasta, järkevää tai hyvää aikaa, näytän nimittäin kaikissa aivan mahdottoman järkyttävältä. Ei mulla näköjään silloin ollut mitään ongelmaa hyppiä kameran linssin etupuolella. Ehkä nykyinen kamerakammoni johtuu juuri siitä, kun en vaan osaa.


Ja olin ehkä katu-uskottavin ja koviksin vihreine paitoineni. (Oli mulla sentään joskus hiukset näköjään hyvin ja ihan järkevännäköiset. Saattaa vain olla niin, ja mitä luultavimminkin onkin, että tuo kuva on otettu heti kampaajakäynnin jälkeen.) En löytänyt oikeastaan suunnilleen yhtäkään kuvaan, missä mulla olisi jonkin muun värinen paita. Todella hienoja ja esteettisiä väriyhdistelmiä kyllä löytyi; valkoinen takki + ruskea kaulaliina + siniset farkut + vihreä laukku. Aaah, mitä värien aatelia. Missä nämä mun rusina-aivot oikein olivat seiskaluokalla? Nykyään osaan sentään edes vähän katsoa, mitä vaatteita niskaani heitän. Se on kyllä nyt näin tarkemmin mietittynä vasta vähän aikaa sitten opittu taito, olin nimittäin aika naurettava silloinkin kun kuljetin kilon ketjukasaa housuissani.

Blah, pitäisiköhän ihan oikeasti tarttua noihin koulukirjoihin, jotka ovat lojuneet tuolla lattialla hujan hajan aika monta päivää. Jostain syystä on aina kehittynyt parempaa tekemistä ("Hmm, pitää varmaan pestä hampaat kolmannen kerran tänään, se on tärkeämpää kuin opiskelu!" tai "Taidanpa tuijottaa kattoa ja laskea kaikki oksakohdat!").

... Screw it, nyt on lauantai, menen lojumaan sänkyyn ja syömään suklaata.

torstai 8. tammikuuta 2009

caroliina on kipeä ja väsynyt mutta (melkein) iloinen

Joo, on tullut sitten lojuttua kuumeessa kaksi päivää. Viisaana poikana menin keskiviikkoaamuna vanhojentanssitunnille uhmaten kuumettani, ja siitähän tauti sitten tuntui äityvän. No, näin sentään Sannan. Se olikin oikeastaan ainoa syy miksi sille tunnille raahauduin... Muttajoo, motiivinsa kullakin. Nyt vaan ottaa päähän tämä tauti, kun tipun viimeistään nyt totaalisesti kärryiltä koulussa. Viime jakson kokeista ei tarvinnut uusia yhtäkään (öö niitä oli kolme ja kahdesta tuli vitonen moi), niin kyllähän sen nyt täytyy kostautua.
Vaikka on koko päivän pitänyt tarttua koulukirjoihin ja alkaa tehdä jotain sen hyväksi etten joudu uusimaan jokaista kurssia, niin ei ole vaan jaksanut. Huoh. Laiska, tyhmä ja saamaton jeejeejee!

Taisin käydä soittamassa Guitar Herota ja unohtaa
tämän kokonaan. Pelasin näköjään veljen kanssa puolitoista tuntia. Mutta niin käy joskus... Nyt sattuu ranteeseen.

Muttaniin, muuten tämän päivän suurin aktiviteetti on yleensä ollut nousta sängystä. Näiden parissa tämä päivä on oikeastaan kulunut aika sutjakasti:

(Huomiokaa kuinka hieno tuo Lidlin kuumemittari oikein on! Heittää varmaan kahdella asteella. Hyvin toimii mulla kuitenkin.)

Isäpuolella oli tänään 31vee synttärit ja isäpuolen äiti ja isä kävi syömässä kakkua. Näytin varmasti todella hyvinvoivalta kun tuijotin kakkua apaattisesti näyttämättä kamalasti siltä että haluaisin syödä sitä. Hyvää se silti oli.



Jotain ne riehui. Siinä siis äiti, isäpuoli ja isäpuolen äiti. En tajua kyllä, miten pysyin niin hyvin tolpillani päivällä että sain kuvattua. Ei mulla siis nytkään mitenkään kamalan järkyttävä olo ole, mutta muistaakseni olin päivällä aika pilvessä..


Siinä lahjoja mitä isäpuoli sai. Ostan sille vielä Saako tälle edes nauraa -kirjan, mutta saan sen vasta huomenna, kun Suomalainen kirjakauppa oli ystävällisesti mennyt myymään sen loppuun.

Nyt ei kirjoittaminen oikein näytä onnistuvan. Johtuneeko kuumeesta, vai siitä, että BB-Cheryll on iskenyt Lulun (aka Christian). Olen hyvin järkyttynyt. En tiennyt, että Lulu ihan noin tyhmä on..

En nyt oikein osaa päättää olenko tarpeeksi kunnossa menemään huomenna kouluun vai en. Koulu on kyllä niin perseestä, että voisin taudin lisäksi ihan periaatteestakin jäädä kotiin nukkuumaan, kun olen jo sairastumisellani onnistunut pidentämään joululomaa jo kaksi päivää. Ja jos olen jo valmiiksi jäljessä, niin olen nyt sitten vielä enemmän. Ihan sama.

(Onkohan näissä Snöreissä jotain ylimääräistä kun tuntuu vähän sieniseltä?)

tiistai 6. tammikuuta 2009

asd

Argh, mä en nyt vaan jotenkin kykene sisäistämään sitä, että pitäisi mennä kouluun huomenna. Äää. Mä en ole vielä lomaillut tarpeeksi. En ole valmis taas sukeltamaan siihen stressikehään vielä. Okei, jos se olisi musta kiinni, niin lomailtaisiin ainakin seuraavat pari kuukautta. Vähintään..
Miksi tämä ensimmäinen joululomanjälkeinen päivä on vielä se päivä lukujärjestyksestäni, jossa ei ole yhtään hyppytunteja. Mikä ihana loikka takaisin arkeen.

Tunnen eläväni niin suuressa henkisessä tyhjiössä tällä hetkellä etten tajua itse itseänikään. Ei tuon koulun alkamisen pitäisi maailmanloppu olla. Vaikka se onkin. Voi jestas. En kuule oman pääni sisällä mitään muuta kuin järjetöntä ölinää.

Oli sentään tänään mukava päivä kun pääsin näkemään Sannan, vaikka se kovin pikaiselta visiitiltä tuntuikin. Kuitenkin se piristi suunnattomasti. Nyt vaan olen onnistunut jämäyttämään mössön pääni sisällä (aka aivot) aivan täysin paikalleen, enkä tunne ymmärtäväni mitään, tai kykenemään mihinkään järkevään, tai edes vähemmän järkevään.

WÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

meikkejämeikkejä

Ihan kuin kello ei olisi jo ihan sikana ja pitäisi pienten Caroliinojen olla unten mailla. Varsinkin, kun olisi olevinaan pitänyt palautella unirytmiä, mutta ei siitä mitään tule.. Saan itseni tänään nukkumaan luultavimminkin taas joskus kolmen aikaan. Säälin oikeasti kultaani Sannaa, joka joutuu menemään tämän vuorokauden puolella töihin. Kamalaa. Viimeinen lomapäivä vielä, nyyh. Odotan jo innolla keskiviikkoaamua, kun olen käynyt nukkumaan kolmelta ja herätys olisi ennen seitsemää. Ja vielä vanhojentanssitunti ensimmäisenä, hypin riemusta! Ja seuraavaan lomaan on liian pitkä aika. Murr.

Minkä takia yleensä tähän aikaan yöstä olen pirteimmilläni ja eniten inspiroitunut tekemään kaikkea? Innostuin taas kuvaamaan ja täyttelin kuvaamiini asioihin liittyen tällaisen haasteen jonka pöllin taas jostakin blogista. Ja olevinaan mulla on elämä.

Milloin aloitit meikkaamisen?
- Hmm, taisi olla joskus seiskaluokan loppupuolella kun aloin vakituisesti meikkaamaan (=suhrin naamaani ripsiväriä), mutta tulihan sitä jo aikaisemmin meikattua joihinkin juhliin ja luokkakuviin ja sellaisiin. Aivan kunnolla sitten aloin meikkaamaan joskus kasiluokalla, jolloin jopa tutustuin juttuun nimeltä pohjameikki. Loppujenlopuksi laiskuuttani se pohjameikki olikin vain puuteria.

Suurin kauneusmokasi?

- No varmaan ne kutosluokan "näytän olevinaan tosi vanhalta", kun meikkasin luokkakuvaan kilon ripsiväriä ja ihqua huulikiiltoa (Anytimen meikit oli kova sana, muuta merkkiä en käyttänytkään.). Pahempi moka on kuitenkin ehkä se, kun joskus kasiluokan lopussa, vai olikohan jopa ysiluokan alussa, tai siinä välissä tykkäsin hieman ylikäyttää kajalia ja rajaukset olivat yleensä aivan järkyttävät. Onneksi opin kuitenkin suht nopeasti käyttämään kajalkynää oikein, vaikkeivät meikkini ole nykyäänkään kamalan hehkeät.

Kuvaile arkimeikkiäsi:
- Puuteria, kajalia tai eyelineriä, ripsiväriä, kulmakynää ja huulirasvaa (jos sitä nyt lasketaan meikiksi). Joskus myös luomiväriä. Monipuolista.

Suosikkimeikkimerkkisi?
- Hmm. No tykkään Nivea Beautesta ja Oriflamesta. On niin kamalsti erimerkkisiä meikkejä niin en osaa sanoa kunnolla.

Kuinka kauan sinulla menee aikaa arkimeikkiin?
- Riippuu mielialasta ja energiatasosta kovasti. Mutta yleensä viitisen minuuttia. Jos olen huolellinen niin vajaa kymmenen. Hiusten laittoon menee kumminkin aina enemmän aikaa.

Olet lähdössä ulos ja saat käyttää vain kahta tuotetta meikkisi tekoon. Mitkä tuotteet valitset?

- Kajalkynä ja huulirasva. Lol.

Minkä kauneudenhoitotuotteen ostit viimeksi?

- Öö.. jos ei lasketa joululahjaksi saamiani niin kajalin. Paitsi että jos hiuslakka on kauneudenhoitotuote niin sitten sen. :D

Huonoin kauneustuoteostoksesi?
- Olen tilannut paljon huonoja meikkejä Yves Rocherilta ja Oriflamelta. Onneksi en yleensä ole maksanut niitä itse.

Kolme parasta kauneustuotettasi?

- Nivea Beauten Stay On-kajalkynä, Lumenen Natural Code-puuteri ja Oriflamen Wonderlash-ripsiväri.

Milloin viimeksi heräsit meikit kasvoillasi?
- Hmm, en itseasiassa muista. Pesen yleensä aina meikit pois ennen nukkumaanmenoa. Varmaan viimeksi kun olin Tampereella, eli öö joskus viime marraskuun puolessavälissä.

Kuinka monta huulituotetta (huulipunat, huu
likiilteet, huulirasvat ym.) omistat?
- Aika helvetin monta, tuolta jostain perseestä löytyy älyttömästi huulipunia ja ihkuajoilta säästyneitä huulikiiltoja, mutta tällä hetkellä käytössä olevia on vain yksi, eli rakas Labellon huulirasvani.

Unelmien kauneustuote?

- Ömm. Joku sellainen joika poistaisi kunnolla punertavuuden kasvoilta. Ja kunnollinen kulmakynä tai geeli.

Jee, sainpas tuonkin nyt täyteltyä. Sen jälkeen kuvien kimppuun, yllättäen liittyen meikkeihin. En muista nyt aivan tarkkaa haastetta (pöllin näitä liikaa muiden blogeista), mutta päätehtävänanto oli tyhjentää meikkilaukku, kuvata sisältö ja kertoa siitä.

Eli voisin aloittaa ihan tuon meikkilaukkuni kuvalla:


Tuo on ostettu joskus moniamonia vuosia sitten, muistaakseni mahdollisesti Seppälästä. Se on kuitenkin palvellut minua uskollisesti hyvin kauan.


Aloitetaan sitten tämä itse meikkien esittely suurensuurella pohjameikilläni. Tuo on ehdottomasti paras puuteri, mikä mulla on ikinä ollut. Tuo peili on vaan tarpeellinen, kun puuterissa ei ole peiliä mukana. Peili tuli joskus vuonna keppi ja kivi Polluxista, ah miten puhdaskin se on. (Omistan mä meikkivoiteitakin, mutta mun ihoni on sen verran hyvä, etten ole oikeastaan tarvinnut niitä. Terveellisesti siis lämään pelkän puuterin iholle.)


Sitten loikataan kulmakarvoihin. Tuo putkilo vasemmassa yläreunassa on yksi Yves Rocherilta tilaamani virheostos. Vai olikohan se Oriflamelta. No, anyway, se on Giordanin kulmakarva"geeli", putkilossa on samanlaiset harjakset kuin ripsiväreissä yleensä ja tuo on ehkä epäkäytännöllisin ikinä. Ja tein vielä virheen kun valitsin vaaleamman sävyn, omien kulmieni mukaan, vaikka hiukseni ovat mustat. Ei toimi, ei yhtään. No mutta kuitenkin se tuolla meikkipussissa lojuu. Oikeassa yläreunassa joku äidiltä pöllitty ikivanha kulmakynä, jossa on toisessa päässä harjakset. Merkistä ei hajuakaan, se on kulunut pois. Väri on aivan liian vaalea, mutta käy kulmieni kanssa yhteen, niin käytän tuota. Pitäisi todellakin keksiä tumma toimiva kulmageeli jostain.
Keskellä kuvaa pinsetit, joiden käyttötarkoitus ei varmaan ole kovinkaan epäselvä. Alareunassa kulmakarvahöylä/veitsi, miksi sitä nyt haluaa kutsua. Se on hyödyllinen, koska olen laiska nyppimään kulmia, mutta sänki kasvaa helposti takaisin. Siksi olenkin kiitollinen vaaleista kulmista, sänki ei näy niin pahasti.


Sitten luomiväreihin. Neljäpalettinen luomiväri on kaverilta saatu joskus yläasteella, kun valitin etten omista järkevänsävyisiä luomivärejä. Tuo on joku H&M:n suhteellisen paska, mutta ihan kiva jos haluaa korostaa silmiä. Syvyyttä noilla ei kuitenkaan saa. (Ja ah kuinka ehjä tuo rasia on, kulmat rikki ja teipattu kahdesti.) Rimmelin musta luomiväri on myös kaverilta saatu (eri kaverilta kuitenkin kuin edellinen) saman vinkumisen tuloksena. Tämä toimii vähän paremmin, koska väri on oikeasti musta, mutta oikeastaan tuotakin voisi luomella kuvata ennemminkin harmaaksi. Tuo luomiväri myös sottaa tosi helposti, jos ei osaa käyttää sitä kunnolla. (Onnistun yleensä varisuttamaan sen ympäri poskia, tai sitten näytän juuri turpiinsaaneelta.) Kaksi sutia, toisessa harjakset ja toisessa tuollainen normaali luomivärisiveltimen pää. Ei mitään muistikuvaa mistä ovat ilmaantuneet, mutta hyödyllisiä kumpikin. Harjaksinen on kuitenkin vähän parempi kunnolliseen levittämiseen.


Sitten surullisenkuuluisat kajalkynät. Olen kokeillut paljon erimerkkisiä, suurin osa leviää ja kuluu pois, tasan yksi luottokajaali on löytynyt. Ja se on tuo alimmainen Nivea Beauten Stay On-kajalkynä. Ja se todellakin pysyy, tietenkin on inhimillistä että se vähän päivän aikana suttaantuu, mutta yleisesti ei kovinkaan paljoa. Rakastan tuota kajaalia. Ylin kajal on taas Oriflamelta tilattu virheostos, merkkikin on ihan Oriflamen oma Eye Intensity tarkalleen. Hyvin levittyvä ja sopivan tumma kajaali, mutta kuluu, suttaantuu ja leviää aika perkeleen nopeasti ja helposti.
Keskimmäinen kajalkynä on Rimmelin valkoinen, jonka ostoreissu oli hauska. Tuo on peräisin Seppälästä. Raahasin kaverini Samin Seppälään (
Mikä on yleisesti virhe, hän nimittäin yritti jumittaa siellä kauemmin kuin kukaan naispuolisista kavereistani. :D), jonne olin menossa alunperin ostamaan hupparia (jonka hyvin ehjästä hihasta onkin kuva ensimmäisessä merkinnässäni) ja sitten eksyttiin meikkihyllylle, silmäilin tuota kajaalia ja ajattelin että noh, ostanpa nyt sitten valkoisen kajalkynän. Selitin siinä jotain Samille siitä, ja tämä meni ja sujautti kajaalin taskuunsa ja marssimme sen jälkeen iloisina kaupasta pihalle. Vaikken yleisesti olekaan varastamisen kannalla, niin pakko sanoa, että tuo tapahtuma oli kyllä jotenkin tosi söpö ele, vaikka kajal ei olisi maksanutkaan kuin nelisen euroa. Hih.


Ja tässä viimeisenä sitten vielä eyelinerini ja ripsivärini. Ripsiväri on ylimpänä, merkkinä Oriflamen Wonder Lash (esimerkki onnistuneista Oriflame-tilauksista). Toimii loistavasti, vaikka toivoisinkin ennemmin tuuheutta ripsiini kuin pituutta, sitä nimittäin alkaa olla vähän liikaakin. Alla poikittain oleva eyeliner on Max Factorin High Definition-merkkiä, purkkia pitää ravistaa ensin ja sitten pääsee levittämään. Toimii hyvin ja kestää suhteellisen hyvin, kunhan laittaa tarpeeksi monta kerrosta. Taisin saada tuon äidiltä, en kyllä muista mistä syystä äiti tuon minulle osti.
Toinen eyeliner on Rimmelin Exaggerate-merkkiä, toimii hienosti, pysyy paremmin kuin edellinen eikä tarvitse levittää niin montaa kertaa että saa tarpeeksi tumman lopputuloksen. Levittäminen kuitenkin vaikeampaa, märempää ja suttuisempaa kuin Max Factorin eyelinerin kanssa.

Huoh. Taitaa olla oikeasti aika köyhä ja tylsä elämä, kun jaksan jaaritella noin paljon meikeistä. Mutta nyt jopa tuntuu siltä, että voisin jopa saada unta kun käyn sänkyyn (Wtf? Kellohan on vasta kymmentä vaille yksi!). Ehkä voisin tästä mennä yrittelemään nukkumista, tai sitten lukemaan Salapoliisi Conania tai tuota Uusikuuta (huomaa tosiaan, että Houkutus oli parempi, kun sen luin muutamassa päivässä, ja Uusikuun kanssa olen kyennyt pihtailemaan yli kuukauden), että pääsisin jatkamaan Epäilykseen jossain vaiheessa.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Edit//: klo 21:47: Joo, tuo video nyt ei sitten loppujenlopuksi latautunut, enkä jaksa alkaa enää runkuttaa tuota tekstiä uusiksi. Tässä siis lähes kuvaton tekstipötkö tadaa.

Onko siinä oikeasti mitään järkeä, kun luen nuo kaikki seuraamani blogit aivan alusta loppuun sata kertaa? Enkä edes pidä itseäni mitenkään pakkomieltyneenä. Järkevämpääkin (mutta voi miten paljon kamalampaa) tekemistä olisi, mutta niinhän se on aina, kun on mennyt valitsemaan niinkin ihanan opiskelupaikan kuin lukio. Vaikka ei me olevinaan saatu edes joululomaksi läksyä, mutta olen niin helvetin paljon jäljessä kaikessa, että olisi vähän pakko lukea. Argh. I fail.
Koneella on kuitenkin hauskempaa. Vanhoja keikkavideoita on kiva katsoa. Löysin myös videoarkistoista muutamia hyvin mielenkiintoisia tallenteita, nimittäin Nerphian (aka The Pörtilös!) eli bändimme treenivideon 9.3.08. Se nyt ei näköjään suostu latautumaan, kokeilen huomenna uudelleen. Mutta silti, se on hyvin mielenkiintoinen.
Ollaan onneksi kehitytty tuosta videosta... Alla joskus viime vuoden alussa otettu ns. promo. Itselaukaisin lööv.


Hitto, löysin varmaan viisi videoita, millä voisin nolata ihmisen jos toisenkin, mutta luulen että en kuitenkaan viitsi ladata niitä kaikkia tänne. Paitsi että tätä blogiahan ei melkein kukaan lue, joten... Okei, tuon yhdenkin videon lataamisessa menee niin kauan että epäilen monen videon toimivuutta.

Nämä keikkavideot ovat hauskaa katsottavaa, esimerkiksi Lovexin keikoilta kuvaamani videot tuovat mieleen kivoja muistoja. ("Sulla on muuten käsi mun perseessä.")
Härregod tuo lataa noita videoita kauan.

Phah, tunnen itseni jotenkin kauhean elämättömäksi, saamattomaksi ja mitättömäksi, litkin Sannalta ylijäänyttä Pepsi Maxia jumittaen latauspalkkia, mietin, kuinka koulu alkaa taas ylihuomenna, olen ollut koko 17-vuotisen elämäni aikana tasan yhdessä työpaikassa, ja sielläkin jaksoin kuukauden, olen haahuillut pari päivää samassa yöpaidassa ja olen kolmatta päivää tukka pesemättömänä, sekä olen lihonnut varmaan ainakin viisi kiloa, vaikka mun pitikin yrittää alkaa syödä terveellisesti. Ehkä tämä nyt onkin ihan normaalia lomalaiselle, ja olen jostain syystä ihan tyytyväinen kun koulu alkaa, kun näkee taas kavereita, niin silti tuntuu aivan lötköltä. Tämä kaupunki imee musta aivan kaikki mahdolliset energiat ja tukehduttaa, ja jostain syystä stressaan enemmän pienistä asioista kuin isoista (Vertaa: stressaan enemmän koulumatkasta kuin itse opiskelusta. Tervettä?).

Olen aika maanisdepressiivinen, nyt repsahdin täysin taas yhdelle videolle, missä ei ole oikeastaan yhtään mitään hauskaa. Juhlittiin uutta vuotta 2008 hyvin mielenkiintoisesti. Ja koneeni hitauden ja latausangstin takia en sitä voi tänne lisätä, koska tuo edellinen video on latautunut lähemmäs kaksi tuntia. Not nice. Ehkä se ei lataudu ollenkaan. No mutta kuitenkin, ei tuossa uudenvuodenvideossa ollut mitään muuta kuin epäilyttävää lattialla lojumista, ranteesta kiskomista, keskustelua ranteiden auki viiltämisestä ja sivuprofiilia mun tisseistä. Voi nam. (En kyllä tuota tissijuttua edes ihmettele, videon (sala)kuvaajana toimi nimittäin Pilvi..)

No tässä videon latautuessa ajattelin täytellä tämmöisen pikkujutun, jonka kaivoin jostain blogista.

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
- Öö. 16. Aika köyhää.

2. Miksi aloitit kirjoittamaan omaa blogia nettiin?

- Koska en kestänyt livejournaliani joka oli pullollaan riipaisevaa angstia, halusin siitä vähän lomaa. Ja kun koukutuin näihin täällä oleviin muotiblogeihin...

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?

- Muiden blogit, IRC-Galleria, Last.fm, joskus Harhakuva ja Deviantart, harvoin MySpace koska en ikinä muista käydä siellä, ja sitten ah-niin-ihana Demi.fi.

4. Mihin on jäänyt neljäs kysymys, kun kaikilla hypätään suoraan viidenteen kysymykseen?

5. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa.)
- Ömm, jos noita joitain edellämainittuja sivustojen käyttäjätilejä ei lasketa, niin ei ole.

6. Osaatko puhua muita kieliä, kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?

- Englantia sujuvasti, ruotsia hyvin huonosti, ranskasta jotain alkeita. Muutaman sanan japania. :D
7. Mitkä ohjelmat seuraat tv:stä?
- Öö nyt on jäänyt taas telkkari vähän vähemmälle, mutta Täydelliset Naiset, O.C., Salkkarit, Muodin Huipulle + kaikki rändom tositv-sarjoja kun niitä tulee.
8. Hissi vai portaat?

- Hissit on ahdistavia, mutta olen niin laiska niin käytän niitä silti.

9. Onnen- ja epäonnen numerosi ovat?

- No 13 tavallaan onnennumero, vaikka ei noilla numeroilla ole koskaan ollut mulle oikein mitään merkitystä.
10. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa?

- No enkä, en mä tunne ketään. Paitsi Sannan. Tehköön hän jos mielii. 8)

Sinänsä mukavaa, että aloitin tän entryn kirjoittamisen joskus puoli kuuden maissa ja nyt kello on kohta puoli kahdeksan. Niin se aika rientää. JA PERKELE SALKKARIT ALKAA. Joku ihana Salatut Elämät 10vee-show. Pelottaa jo valmiiksi. Ehkä jätän tämän koneen latailemaan tuota videota siksi aikaa, mutta olen alkanut jo menettää toivoani sen suhteen.
... Noniin, nyt olen saanut Salkkarit-traumoja niin liikaa, että joo. Ja tuo kiva video ei ole vieläkään latautunut.

hii

Tuli yhtäkkiä kauhea into kuvata asioita, joten aloin siis kuvaamaan. Joku voisi vaan kertoa mulle, että muistan säätää valkotasapainon ennen kuin alan kuvaamaan, enkä sen jälkeen.. No, onneksi pahempaa vahinkoa ei tapahtunut, aikaisemmat kuvat vaan ovat hyvin.. oransseja.

Noniin. Äiti ja isäpuoli olivat risteilyllä Tallinkin Baltic Princessillä (Joka on kuulemma pirun hieno laiva, sinne on sitten meno kun koittaa vanhojen risteily helmikuussa!), ja kävivät Vironmaalla saaden jopa aikaiseksi ostaa tuliaisia.


Geishoja, jotka ovat perustuliainen, sekä toivomiani Snörejä. Eivät maistu miltään, mutta ah sitä nostalgiaa. Ja niitä on kiva syödä jonkun toisen kanssa Kaunotar ja Kulkuri -tapaan. (Tähän voisin laittaa silmäniskuhymiön, mutta en laita prkl.) Ja sitten noiden karkkien lisäksi ihana vaaleanpunainen Hello Kitty-huppari, jolle repesin totaalisesti kun äiti sen syliini viskasi. Siis pitääkö mun pitää tuota ihmisten ilmoilla? Kaikkihan saavat aivan järkyttävän sätkyn. :D (argh, hymiö) Mutta tuo on kyllä ihan ylisuloinen (Paitsi että se haisee ihan David Beckham-hajuvedeltä kun isäpuoli ruikkasi sitä mun päälleni eilen prkl!). Ehkä voin joskus leikkiä japaniernua. Noiden lisäksi sain vielä mustan paksun hupparin, jota voisi kyllä pikemminkin sanoa ennemminkin hupparitakiksi. Hyvä ja lämmin pakkaskeleille, kun en satu omistamaan talvitakkia (tai siis omistan, mutten vaan koskaan käytä sitä..). Yksi ärsyttävyys siinä vain on; siinä hupparitakissa on hupussa joku kummallinen beige karvavuori, aivan järkyttävä. No, ehkä sitä täytyy vain kestää.


Kun nuo vanhukset olivat siellä laivallaan, niin sain kutsuttua tuon rakkaan Sannani yöksi meille. En enää muista mainitsinko sitä edellisessä merkinnässä (Keh, nuoruusiän dementia? Kirjoitin viime merkinnän varmaan kuusi tuntia sitten.). No, kuitenkin tuo kultani oli käväissyt perjantaina Tampereella ja napannut mulle levykaupasta Negativen Karma Killerin, ainoan Neksulevyn joka multa puuttui. (Aika hyvin sinänsä, olen maksanut noista kaikista neljästä Negativen levystä yhteensä 8,50€. Ja sekin hinta oli tasan juuri tuosta uusimmasta. Sain kolme ensimmäistä ilmaiseksi yhdeltä ihanaiselta kaveriltani. Ah, mitä säästöä.)


Ja joo, oli joku pakkomielle lavastaa näiden kuvien taustoja jollain tavalla, alkoi kyrpiä kun kaikissa kuvissa on helvetinmoinen taustahälinä. Hieno Negative-hupparini siis pääsi Jonnen pärstän viereen koreilemaan.

Nyt kun aloin puhumaan levyistä, laitan vielä hienon kuvan sillä kangaskauppareissulla ostamastani Katy Perryn levystä (Oi kyllä, sorruin ostamaan sen. En ole kyllä varma olenko maininnut siitäkään aikaisemmin. No, anyway.).


Ja uutukainen Hello Kitty-hupparini nyt pääsi sitten tämän levyn taustarekvisiitaksi. Heh, ei mulla ole köyhä elämä.

Periaatteessa väsyttäisi, muttei kumminkaan.. Enkä oikein tiedä osaanko edes nukkua/huvittaako, kun viime yönä oli joku jonka vieressä nukkua, ja nyt pitäisi mennä lojumaan yksin tuonne Bamse-lakanoihini. Voi nyyh. No mutta voinen silti mennä tekemään jotain muuta (=jatkaa koneella jumittamista aamuneljään), kun sain purettua näitä kuvia vähän tänne. Hihhei.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

liikaa lomailua

Ah, ihanaa kun on taas kerrankin ihan älyttömän hyvä fiilis. Sen pilaa kyllä tietenkin pian ajatus siitä, että kohta alkaa taas koulu ja vanhojentanssit lähestyy ja voi ahdistus sentään. Mutta yritän nyt nauttia tästä vielä kun voin.

Huomasin, että jollain oli gallerian päiväkirjassa (anteeksi kun olen niin elämätön) joku juttu, missä piti luetella 40 faktaa itsestään. Ajattelin, että voisinpa jopa tässä keksiä ajankuluksi jotain faktoja, vaikka se voikin olla hieman vaikeaa kun olen niin tylsä.

1. Mulla on viha-rakkaussuhde omaan nimeeni. Se on sinänsä mukava, koska se on periaatteessa erikoinen, mutta ei ole sitä kuitenkaan. Sitten ärsyynnyn aina siinä vaiheessa, kun pitää sanoa, että C:llä ja kahdella I:llä. Ja se, että lempinimi on aina Caro, on tosi raivostuttavaa. Tai siis en mä siitä voi enää valittaa, koska mua on kutsuttu sillä nimellä ties kuinka kauan. On vaikeeta.
2. Olen välillä tosi paha itsekäs materialisti, joskus taas olisin valmis myymään kaiken omaisuuteni sisuskalujani myöten auttaakseni jotain pieniä afrikkalaisia lapsia.
3. Rakastan tyttöystävääni ja ystäviäni enemmän kuin mitään muuta (yllätys?). Perhe tulee hyvänä kakkosena. 8'D
4. Mulla on tällä hetkellä helvetinmoinen hikka ja se on ärsyttävää.
5. Tuosta materialismista; en pystyisi millään elämään ilman kameraani, iPodiani ja kännykkääni. Enkä varmaan ilman tietokonettakaan. Enkä Nintendo DS:ääni. Enkä suoristusrautaa ja hiuslakkaa. Mutta niin käy joskus.
6. Olen helposti mustasukkainen ihminen, mutten yleensä kuitenkaan kovin vakavasti.
7. Olen myös helposti tosi kateellinen kaikesta, taas yksi monista huonoista puolistani.
8. Olen älyttömän huono koulussa, eikä tuo koulunkäynti oikeastaan kiinnosta ollenkaan. Silti aion yrittää lukion jälkeen yliopistoon.
9. Olen kauan halunnut oman pistoolin ja haluaisin osata ampua sillä. (Ei, en aio olla seuraava kouluampuja.) Liikaa Aliaksia ehkäpä.
10. Kuten edellisestä huomaan, saan joistakin asioista pahoja pakkomielteitä tv-sarjojen ja elokuvien kautta. (Sain yhtäkkiä kauhean kirjoitusinnon kun katsoin L-koodin kakkoskautta, halusin kuollakseni hotelliin töihin kun katsoin Hotel Babylonia, alkaa pirusti tehdä mieli tupakkaa kun katson Greasea, tiedä sitten että miksi, ja niin edelleen kaikkea vain tyhmempää.)
11. Usein vihaan palavasti monia asioita, kuten jotakin musiikkia tai elokuvaa, mutta sitten loppujenlopuksi päädynkin rakastamaan sitä mitä olen vihannut. Näin on käynyt liiankin monta kertaa.
12. Itsetuntoni on pahasti pakkasella, mutta olen paininut asian kanssa jo niin kauan, että se ei edes tunnu miltään nykyään.
13. 13 on onnennumeroni, vaikken kyllä tiedä mitä merkitystä millään onnennumeroillakaan on.
14. Olin kauhea Japanifanittaja yläasteen alussa, en vain tajunnut sitä itse. (Itseopiskelin japania, luin älyttömästi mangaa, luin kirjoja Japanin kulttuurista, unelmoin matkasta Tokioon etc.)
15. Olen elämäni aikana kuunnellut varmasti melkein kaikkia mahdollisia musiikkigenrejä, ihan peruspopista ja rokista blackmetalörinään, raskaammasta rokista jiirokkiin ja alternativeen, punk rockista emoon ja klassiseen musiikkiin.
16. Yritin joskus olla tosi uskottava ties millainen hevari, mutten ole koskaan kuitenkaan ollut. Luulin vain olevani uskottava. Naurattaa edelleen.
17. Mulla on kaksi vakituista lääkitystä ja syön liikaa särkylääkkeitä. Paha pilleristi siis.
18. Luulen joskus olevani fiksumpi kuin olen, mutta joskus käy myös niin, että olen tyhmempi kuin luulen.
19. Tiedän kummallisia asioita, varsinkin sellaisia joiden tietämisellä ei ole mitään merkitystä.
20. Olen välillä (tai oikeastaan useimmiten) aivan liian huomionkipeä, mutta sitten kun saan huomiota en osaa suhtautua siihen oikein.
21. Valitan liikaa ja turhaan, vikisen ja vingun.
22. Olen todella ärsyttävä persoona, onneksi mun ystävät on näemmä tottuneet siihen, kun kestävät mua.
23. Olen kamalan itsepäinen ja ärsyynnyn helposti muista, vaikka olisin itse ärsyttävämpi. Suutahdan välillä turhan helposti ja alan huutaa.
24. Itkin joskus vähän aika sitten joka päivä, nykyään onneksi olen vähän saanut tasoitettua.
25. Olen välillä vähän turhan draamakuningatar.
26. En laula suihkussa ikinä. Vaikka olenkin laulaja, ja se on yleistä, että laulaa suihkussa, niin minen sitä koskaan tee.
27. En yleensä pidä vaatteistani ja haluaisin pukeutua vähän erilailla, mutta näytän valitettavasti aivan kaalikääryleeltä useissa kivoissa vaatteissa.
28. En ole koskaan ennen tykännyt villasukista, mutta nykyään mulla on sellaiset koko ajan jalassa.
29. Syön aina liikaa ja sitten valitan, kuinka paksu olo on. Ah ihanaa.
30. Inhosin yhdessä vaiheessa naislaulajia ja olin sitä mieltä, etteivät naiset osaa yleisesti laulaa, eikä naisilla ole niin monipuolinen ääni kuin miehillä, mutta nykyään kuuntelen oikein mielelläni naislaulajiakin. Luulenpa, että naislaulajavihani johtui vain siitä katkeruudesta, että oma ääneni on niin yksipuolinen.
31. Olen aivan älyttömän kiinnostunut taiteesta ja eri taiteilijoista, mutta olen kuitenkin itse aivan mahdottoman huono piirtämään, enkä pidä itseäni kovin taiteellisena persoonana.
32. Olen tällä hetkellä suhteellisen tyytyväinen elämääni (!!! tätä ei ole tapahtunut viimeiseen pariin vuoteen).
33. Rakastan Tamperetta.
34. ... ja keikoilla käymistä. Varsinkin Tampereella.
35. Olen noin yhdeksän kuukauden päästä 18-vuotias.
36. Tajuan liian myöhään tällaisia juttuja tehdessäni, ettei ketään kiinnosta.
37. Mutta silti jatkan, vaikka into alkaa loppua kesken enkä keksi enää mitään.
38. Pikkuveli tuli justiinsa kotiin ja alkoi selittää kuinka ne pelasi kavereiden kanssa spiritismiä.
39. Mistä tulikin mieleeni, että olen älyttömän skeptinen kaikkea yliluonnollista kohtaan, en osaa uskoa mihinkään, mutta lasken silti itseni mielummin agnostikoksi kuin ateistiksi, kun ateismikin on periaatteessa uskonto. Uskoin kyllä joskus henkiolentoihin ja muuhun sellaiseen, mutta jotenkin tämä maailma vaan on jotenkin niin typerä, paska ja realistinen paikka, ettei täällä vaan voi olla mitään niin hienoa kuin yliluonnollisia olentoja ja ilmiöitä. "This world is a cruel place and we're only here to lose." On se Valon Ville viisas.
40. Mikähän sopisi tähän viimeiseksi. Hmm. Hoen liikaa sanoja sieni, yhyy, söpö ja moi.

Voi jee. Pitäisiköhän keksiä jotain järkevää tekemistä (läksyt aah). Ei kumminkaan huvittaisi tehdä koulujuttuja, vaikka melkein lupasin itselleni lukevani biologiaa ja maantietoa loman aikana. Ja kai sitä ruotsiakin pitäisi. Argh, olen laiska.

Pitäisi varmaan jotain kuviakin taas saada näihin merkintöihin, mutta kuvaamisinspiraatio ja mahdollisuudet ovat olleet aika nollassa. Ehkä tämä vielä tästä.

Ah, nyt alan nostalgioimaan Nightwishin (Pelottavaa, kun siitäkin on kauan kun tosissani kuuntelin tätä bändiä. Tai oikeastaan ylifanitin, löytyy tuo Nightwish-kirja edelleen hyllystäkin. Ja vaikka en osaa tykätä Tarjasta persoonana, niin laulaminen on kuitenkin niin ihanaa, että Anetten voisi vetää vessanpöntöstä alas. Anteeksi.) ja vanhojen kuvien parissa.

torstai 1. tammikuuta 2009

someone, call the doctor, got a case of a love bipolar

Nyt on taas yksi vuosi takana. Ja herraisä mikä vuosi olikin.. Olen kokenut kaikki mahdolliset hullun bipolaarisuuden ja depression tasot, ja olen myös loikkinut värikkäillä kukkaniityillä nähden sieniä. Jos se nyt kuvaa parhaiten onnellisuutta. En oikein tiedä, mikä oli oikeastaan pahinta vuonna 2008, mutta tällä hetkellä muistiin tulee suunnilleen kaikki. Vaikka iloisiakin asioita mahtui, enemmänkin kuin pystyn kirjoittamaan, ne pahimmat ajat vaan jäävät parhaiten mieleen. Valitettavasti.
... vaikka ei nyt ehkä kuitenkaan. Tuntuu siltä, että olen lähentynyt ystävieni kanssa yhä enemmän (vaikka ystäväjoukkoni onkin harventunut melkein jo entisestään) ja ylimaallinen onnellisuus on koettu myös sydämeni toisen (ja paremman) puolikkaan
kanssa.

En oikeastaan muista vuoden 2008 alusta mitään
. Se tuntuu vain harmaalta sumulta. Muistan muutaman ihanan keikan, mutta siinäpä se lähinnä onkin. Joko muistini on hataroitunut, tai sitten se aika on vaan ollut täysin mitäänsanomatonta. (Tai sitten olen angstannut niin pahasti että muistini on pyyhkinyt sen pois..)


Muttaniin, uusivuosi. 2009. Hurjaa. Oli paras uudenvuodenaatto ikinä, ihan rehellisesti. Saattoi mahdollisesti johtua siitä, että vietin sen parh
aassa mahdollisessa seurassa. Mutta kuitenkin, jee. Nyt pitäisi yrittää aloittaa tämä vuosi jotenkin järkevästi. Oikeastaan tiedän jo mitä pitäisi tehdä; koulujuttuja, koulujuttuja, koulujuttuja, sitten huomista varten pitäisi piirtää joku malli vanhojentanssimekkoa varten kun rynnitään kangaskauppaan ja yrittää ylipäänsä pysyä hengissä. Äääää.

Joo, nyt jotain muuta ajateltavaa. Vaikkapa se, ett
ä käytiin taannoin bändiporukalla Helsingissä, kamppihengattiin ja pyörittiin ympyrää. Alunperin ajatuksena oli se, etten osta mitään muuta, kuin yhden pelin, mutta loppujenlopuksi päädyin ostamaan sen pelin (The Legend Of Zelda: Phantom Hourglass DS:lle, aivan rakkaus.♥ Paitsi yksi murrrr ärsyttävä kohta mitä en vaan pääse läpi.) Konsolinetistä, vaaleanpunaiset kengännauhat ja ihania Tare-tarroja (DS:n tuunaamiseksi, tuunasin sen tosi truu japaniernukonsoliksi, lol) Bliposta, vaaleanpunaisen ison tupsullisen pipon Cybershopista ja sitten epämääräisesnä "voi onpas söpö pakko saada" -ostoksena viininpunaisen rusettipannan Gina Tricotista. Meni aika vaaleanpunaispainotteiseksi.. Pitäisi kai jonkin sortin kuvia kaivella noista ostoksista. No, ainakin tuo panta pääsee esille nyt:


Löysinkin yhden kuvan tuosta puoliksi tuunatusta DS:stä~


Blaah, taidan olla turhan laiskalla tuulella kun en jaksa edes kuvia ottaa.. Väsyttää. Täytyy varmaan yrittää alkaa piirrellä edes jonkinlaista mallinnosta siitä mekosta. Huoh, mitähän siitäkin tulee.