otsikko

Pieni loma blogista ja koko tietokoneesta on tehnyt hyvää, nyt taas jaksaa edes vähän datailla. Joulu tuli ja joulu meni, jättäen jälkeensä kasan lahjoja, ehkä hieman rentoutuneemman mielen, ja rentoutuneisuuden latistavan ajatuksen kevään tuomista koitoksista. Koetan nyt kuitenkin lomailla oikein olan takaa nämä viimeiset lomapäivät (vaikka pitäisihän sitä lukea psykologian uusintaan ja pitäisihän sitä opiskella ylioppilaskirjoituksiinkin ja pitäisihän tässä myös vähän niinkuin alkaa pohtia sitä, että josko niihin pääsykokeisiin pitäisi jossain vaiheessa alkaa päntätä).

Ajattelin kuitenkin vielä läntätä muutaman (kökön) joulukuvan ihan näin joulun kaihossa.

Ja (ihana) saaliini pukinkontista ei-niin-esteettisinä kuvina:

And me very happy. Aaton jälkeen loppuviikon vain chillailin, kulutin persettäni, puolisokeutin silmäni tuijottaessani vuoroin telkkari- ja vuoroin tietokoneruutua, ja käänsin unirytmini ylösalaisin.

Eilen piti sitten kyllä jo saada itsensä ulos, kun kävin Joannalla viettämässä hänen 19-vuotispäiviään. Tänään - siitä huolimatta että nukuin pommiin - sain itseni ylös suunnilleen ihmisten aikaan ja suuntasin Helsinkiin avec Pilvi ja Nora, tarkoituksena shop 'til you drop. Ainakin minulla. Tuhlasin joululahjaksi saamani GT:n 50 euron lahjakortin kokonaan, ja ostin muistakin paikoista kaikkea jännää.

Sieltä GT:stä lähti tosiaan mukaan kolme yläosaa; perusmusta pitkä toppi (9,90e), raidallinen pitkähihainen trikoopaita (14,90e) ja harmaa tunika (19,90e). Mikään niistä ei ollut alennuksessa, hyvä minä. Ostan aina alennuksista normaalihintaista tavaraa. Sovituskoppiinkin raahasin yhdeksän vaatekappaletta ja niistä tasan yksi oli alennushintainen. Se oli kyllä kiva, vituttaa kun jätin sen sinne kauppaan. 8--D

Lahjakorttiin jäi vielä femma pyörimään, joten yritin hätäpäissäni keksiä jotain viidellä eurolla. Tarrasin sitten tuohon pieneen paljettirusettiin, ja olen hyvin tyytyväinen että tein sen, olen tullut tarkemman tutkailun perusteella siihen tulokseen, että se on ihana. Lisäksi (hyvin asustepainotteiseen) ostossaldooni kuului JC:stä bongattu kaulakoru (12,90e), H&M:n miestenpuolelta napattu kaulakoru (jossa on kärpänen, kärpäsen siipi ja kärpäslätkä. Nora piti korua niin ällönä että piti ihan sen kiusaksi ostaa se. :---D) (2,95e) ja Tetuanista löytämäni lasit (8,50e). Lasit oli pakko ostaa, koska: a) rakastuin niiden väriin b) olen kuolaillut jo kauan sellaisia.

Kotimatkan junassa sain kuunnella hyvin paljon vittuilua bloggaamisesta (I'm still bitter you guys!), piristävää siis. 8D Kiitoksia kuitenkin seurasta Pipi-kun ja Nora-san.

Huomenissa sitten kuvailemaan Sannan kanssa Annin ja Miran cosplayasuja, can't wait!

ps. Näin tänään julkkiksia! BB-Saulin ja Nadjan. :----DD

np. random koreapop

well the stars up in the sky and the leaves in the trees

Enää hieman päälle tunti ja on jo jouluaatto. Tämän päivän työsarka on ollut suurehko, tehtiin äidin kanssa ruokia, koristeltiin kuusta, siivoiltiin ja sellaista. Olen kuitenkin saanut pyydysteltyä joulufiilistä juuri näillä em. aktiviteeteilla, joten olen tyytyväinen.
Huomenna pääseekin sitten syömään omnomnomruokia ja itkemään Lumiukkoa katsoessa.

Ajattelin heittää tämän postauksen kuvitukseksi muutaman kuvan maanantaisista pikkujouluistamme. Kuvat tiivistävät aika hyvin tekemisemme.

Kiinalaista ruokaa...

...Aliaksen peluuta...

...sekä hienoja pipareita!

Nyt toivottelen hyvää joulua ja painun katselemaan leffaa ja syömään (jos kaapista löytyy jotain, mitä voi syödä nyt...).

Rentouttavaa ja rauhallista joulua kaikille!

i watch you fast asleep, all i fear means nothing

En edes aio paasata menneestä päivästä, se ei nimittäin ainakaan aamupäivän puolesta ollut kovin hyvä. Ajoin myös autolla päin helvettiä (kuka hullu päästää mut ajamaan manuaalilla vieraaseen kaupunkiin, kun olen ajanut automaatilla koko sen ajan, kun mulla on ollut kortti?) jne. Että sellaista. Ilta sen sijaan meni kuitenkin ihan mukavasti, ainakin sen osalta, että näin Sannan. Huomasin myös olevani koukuttunut Facebookin peleihin. Farmville, Fishville, Petville ja Zoo World ovat vieneet elämäni. God.

Nyt voin kuitenkin karistaa koko menneen päivän mielestäni, kello on nimittäin jo yli puolenyön, eli voin nyt juhlia, että huomenna on jouluaatto. Meillä on kinkku jo uunissa, ja sen inha haju leijailee koko kämpässä. En kuitenkaan valita, siitä tulee jouluinen olo. Myöhemmin tänään (tuntuu tyhmältä kirjoittaa tänään, koska tuossa on vielä yö välissä. lol) haetaan myös joulukuusi sisälle, ja suoritetaan kuulemma suursiivous, mikä ei tosin luultavasti eroa normaalista jokapäiväisestä siivouksesta muulla lailla, kuin mattojen viemisellä ulos. Joudun myös heräämään taas liian aikaisin (ennen yhtä...), kun tarvitsee noutaa pikkuveli juna-asemalta. Tehdään luultavasti myös äidin kanssa osa ruoista , ettei tule niin hitonmoinen kiire sitten aattona. Pääsen pyörittelemään lihapullia, jes.

On ihan kamalaa, mulla on hirveä kirjoittamiskyvyttömyys päällä, en ole saanut aikaseksi mitään puoliksikaan järkevää. Yleensä saan edes jotenkin purettua tunteitani kirjoittamalla, mutta nyt se ei vaan ole toiminut. Tuntuu siltä, että olisin jotenkin tukossa, ja se ei ole kovinkaan mukavaa. Harmittaa vietävästi myös se, että lupaamani joululahjanovelli Pilville tulee myöhästymään, kun en saa kirjoitettua puoltakaan sanaa alkamatta hakkaamaan päätäni näppäimistöön.

Voisin alkaa pikkuhiljaa harkita tuonne vällyjen väliin painautumista, se vaan vaatii niin paljon... Pitäisi vaihtaa yöpaita päälle ja pestä hampaat ja ja ja joo, ajatuskin siitä, että joutuisin nostamaan kankkuni tästä tuolista on hyvin iljettävä.

Taidan kuitenkin keksiä jotain kehittävämpää tekemistä, kuin lagaaminen ja paskanjauhaminen tähän tekstikenttään. Josko sitten nukuttuani olisi vähän järkevämpää asiaa.

np. Utada Hikaru

ps. Arvonta!

melkein loma

Aa, joululoma! Okei, ei se nyt oikeastaan ole vielä alkanut, tänään on nimittäin vielä yökoulun aika. Se nyt on kuitenkin niin pieni ja vaivainen este minun ja joululoman välillä, että voin fiilistellä jo nyt. ♥
Olin tänään koulussa huikeat 45 minuuttia (+ sen ajan, kun istuskelin Sannan kanssa käytävällä) ja pääsin kotiin ennen yhtä. Meinasin jäätyä jaloistani kiinni maahan, kun käytin Turboa lenkillä, nuo paukkupakkaset eivät vain sovi mulle. Olin kuitenkin tyytyväinen, kun olin kerrankin kotona valoisan aikaan. Sain otettua rytkykuvatkin melkein luonnonvalossa. 8-)

Panta Noran tuliainen Irlannista, huivi H&M, Marilyn-paita Jenkeistä, löllötunika GT (taidan käyttää tätä aika paljon :---D), neuletakki Tarjoustalo? (Ja mun upea Melodica-wnbkoululaukkuni näkyy sängyllä♥)

Jouluunkaan ei ole enää kauaa, Helinä Keiju -kalenterinikin on aivan pian tyhjä.

Ajattelin myös, että joululoman aikana pitäisi alkaa perehtyä lattiallani lojuviin ruotsinkirjoihin, jos mielin päästä kirjoituksista läpi. Psykologian uusintaankin pitäisi lukea (kuinka huono pitää olla, jos ei pääse psykologiasta läpi?). Phuh. Jouluun asti aion kuitenkin lössöillä ja piste.

Tuo kirjakasa on masentava.

Nuo eivät ole. 8---D

Nyt pitäisi vielä tehdä kaikkea, ennen kuin pitää sännätä sinne yökouluun. Huomenna mennään Sannan kanssa Tampereelle, hihii. Later dudes. 8)

let's waste time chasing cars

Tänään pikkuinen blogini täyttää vuoden. En meinannut muistaa koko merkkipäivää, ennen kuin mietiskelin, kuinka Big Brother loppuu tänään, ja kuinka viime vuonna aloittelin blogiani samoihin aikoihin. Pitihän sitä tulla tänne juhlistamaan merkinnällä.

Tänään on ollut oikein kiva päivä. Sain nukkua todella pitkään, minkä jälkeen olen käyttänyt koiran lenkillä, katsellut vähän telkkaria, pelannut Farmvilleä, suunnitellut äidin kanssa jouluaaton ruokalistaa, paketoinut tämän vuoden ensimmäiset joululahjat, ja ottanut vähän valokuvia. Ajattelin jakaa nyt muutamia niistä valokuvista teidän kanssanne, itselleni ne ainakin toivat mukavan jouluisen fiiliksen. :--)





Äiti jouluisti keittiömme. (Huomatkaa äidin lautaskokoelma seinällä!)






Sain eilen joulukalenterin. Sanoin äidille selkeät ohjeet, millaisen kalenterin haluan. No, tässä kalenterissa ei tiivisty yksikään antamistani ohjeista, mutta en valita, kun se on niin suloinen.


Tänään ohjelmassa on vielä Sannan tulo yöksi ja BB:n finaali. Mukava ilta siis tiedossa. 8)

np. Chasing Cars by Snow Patrol

Sain noottia fonttikoon pienuudesta, nyt hyvä? 8--D

"KONSTA, valitsen sinut!"

En tiedä nyt onko tarpeeksi aivotoimintaa minkäänlaiseen blogitekstiin, mutta tuli pakollinen tarve kirjoittaa jotain, kun edellisestä on niin pitkä aika... Istuksin yksin kotona kun vanhukset lähtivät ties minne. Sain sanoa äidille sata kertaa ennen lähtöä, että se näyttää ihan hyvältä, ja sitten laitoin isäpuolen hiukset hyvin mielenkiintoisesti. Ja nyt sitten vaan jumitan. Ajattelin jo nukkumaan käymistä, mutta ei siitä nyt mitään tule..

Jee, joulu tuli ja valitettavasti myös meni. Nyt kun näköjään ollaan jo lauantain puolella, niin voi virallisesti sanoa, että joulu on ohi. Tämä joulu oli joillain tavoin erilainen kuin muut joulut. En tiedä millä tavalla. Tuntuu vaan siltä, että olen kasvanut liian isoksi ollakseni tarpeeksi innoissani joulusta. Joulumieli oli silloin joskus liian aikaisin, ja meni sitten ohi ennen joulua. Katsoin mä lumiukon kyynelsilmin ja katseltiin koko perheen voimin joulurauhan julistusta. Paitsi että se meni yleiseksi hälinäksi kuten joka joulu, isäpuoli sääti jotain omaa ja lopulta pikkuveli ja isäpuoli painivat lattialla ja me pudistelimme äidin kanssa päitämme. Ruoka oli hyvää kuten tavallista, ja tulihan sieltä kivoja pakettejakin.


Joululahjakasa jatkui tyylikkäästi myös olohuoneen puolelle ja kulkuväylä oli sitäkin pienempi. Kyllä siinä muutamat taulut tipahteli seinältä.


Kyllähän ne lahjat veivät koko kirjoituspöydän tilan. Neljät tumput, kolmet villasukat, yksi huppari (Negative, ah.), ulkoinen lisämuisti tietokoneeseen, muutamat DVD-boksit (Aliaksia ja L-koodeja), Nintendo DS Lite (uusi rakkauteni, ah), ylimääräistä sälää DS:lle, Twilight-sarjan suomennetut osat, pikkusälää, voiteita ja suoristusrauta missä on sata eri kiharrinosaa. Unohdin varmaan taas puolet, vaikka tuossa on kuvakin apuna. Ainiin, ihanat Bamse-lakanat, olen ihan in lööv niihin.


Se on niin ihana.♥ Olen pelannut sitä Guitar Heron lomassa ihan huumassa. Raahasin sen mukaan silloinkin kun käytin koiraa lenkillä, kun en vaan halunnut erota siitä.
Koirasta puheenollen...


En nyt sanoisi, että se kamalasti tykkäsi tuosta tonttulakista, mutta iloisesti se juoksenteli ympäriinsä se päässä, availlen lahjoja hyvin väkivaltaisesti, meinaten tuhota jopa osan mun lahjoistani.
Ostettiin isäpuolen kanssa äidille pulju.netistä ihana puhallettava ankka, johon pistettiin ilmat aattoaamuna ja laitettiin se nököttämään eteiseen odottamaan äidin heräämistä. Reaktio oli hauskaa katsottavaa.



Siinä taas armahin pikkuveljeni, joka näyttää tunkevan itsensä joka kuvaan. Tai sitten mä vaan satun heilumaan aina silloin kameran kanssa kun se on lähettyvillä...

Tuntuu kyllä aika paljon siltä, että koomaan tähän ihan kohta. Pitäisi varmaan kokeilla nukkumista, kun se on taas viime öinä mennyt siihen, että neljältä nukkumaan, yhdeltä ylös sängystä. No, onneksi huomenna, tai siis tänään, voi nukkua pitkään. Sunnuntaina sitten pitkästä aikaa bänditreenit, can't wait. Maanantaina kaveriporukalla Helsinkiin. Onneksi on tekemistä. Ja kai sitä pitäisi koulujuttujakin vääntää.
Nyt voisi tosissaan koittaa nukkumista, koirakin tuli tuohon vihjailemaan, että mitäs jos olisi nukkumaanmenoaika.

ur so gay and you don't even like boys

Jee, haettiin joulukuusi sisään tänään! Äiti oli toki siitä ehkä kaikista eniten innoissaan, mutta omasta mielestänikin koristeltu joulukuusi tuo sitä joulun tuntua, vaikken oikein vieläkään ole erityisemmin joulutuulella. Mietin tuossa koristellessani, että mitähän järkeä tuossa oikeastaan on, raahata metsiköstä kuusi sisään ja laittaa oksille roikkumaan kaikki mahdolliset killuttimet, nauhat ja köynnökset. Loppujenlopuksi tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mitäpä väliä sillä on, se on vaan perinne, joka tuo joulutunnelmaa.


Hihhei, meidän joulukuusemme on joka joulu aivan yhtä epäkäytännöllisessä paikassa, se tukkii juuri sopivasti kulkureitin eteisestä olohuoneeseen. Kuusen ohitse täytyy aina sujahtaa varovasti seinän viertä pitkin. Se on kuitenkin ollut melkeinpä joka joulu, jonka olen kotona viettänyt, ollut samalla paikalla, ja mitä sitä nyt vanhoja tapoja muuttamaan. Jos on jokin päivä vuodesta, kun voi käyttäytyä aina yhtä kuluneella tavalla, seurata vanhaa rutiinia, se on joulu.

Tänään on tuon joulukuusenkin lisäksi ollut oikein mukava ja antoisa päivä. Aamulla joutui tosin seuraamaan äidin stressintäyteistä siivoushötkyilyä, apua ei huolinut vaikka tarjosin. Lopulta äiti kuitenkin liukeni kauppaan ostamaan jouluruokia, ja sai olla hetken rauhassa, kun tuo sydämeni toinen puolikas tuli meille. Sen piti olla pikavisiitti, että kerkesi vielä nähdä ennen joulua, mutta jotenkin tuo venyi sitten loppujen lopuksi parista tunnista neljäksi. Mutta mitäpä siitä.
Täti kävi kylässä tuomassa joululahjoja kaukana Joensuussa asuvilta mummolta ja ukilta, enkä ehtinyt edes käydä hypistelemässä joululahjakassia kun äiti riisti sen jo näköpiiristäni. Myös yksi kaveri piipahti tuomaan ehkä mielenkiintoisimman joululahjan minkä olen koskaan saanut...


Kaksi heinäsirkkaa rasiassa. Tämän siitä saa, kun sanoo kaverille joka työskentelee eläinkaupassa; "anna mulle joululahjaksi jotain tyhmää". Ristin sirkat Keijoksi ja Erkiksi ja ajattelin sen jälkeen syöttää ne kilpikonnalle, mutta sitten äiti ällösi niitä niin paljon, että heitti ne ovesta pihalle. Rest in peace, Keijo ja Erkki, ette varmaan tuolla kylmyydessä pärjää.

Tajusin tässä, että eipä tästä päivästä oikein muuta kerrottavaa ole, joten ajattelin täytellä ajankuluksi jonkinsortin haasteen, jonka vaan bongasin jostain toisesta blogista.

10 ihaninta biisiä (Ajattelin nyt sitten laittaa ihan näin kautta aikojen ja sitten myös tämänhetkisiä lemppareita, saa nähdä riittääkö tila. Nämä eivät ole järjestyksessä.)

1. Lost - Dope Stars Inc. (Tämä biisi saa jostain syystä minut suunnilleen aina kyyneliin kun kuuntelen sen. Livenä kuullessani vielä pahemmin. Täysin ihanuus.)
2. Lost Soul - Negative (Tämäkin on vähän sellainen nyyhkybiisi, mutta sanojensa takia juuri niin ihanan raastavan typerän angstinen, että todellakin ansaitsee paikkansa tällä listalla.)
3. Evidence - Katatonia (Joskus kuuntelin pelkästään tätä repeatilla monta päivää putkeen, eikä se ole vieläkään menettänyt loistoaan.)
4. Ur So Gay - Katy Perry (Pakko laittaa tämä ihan vain senkin takia, että voin nolata itseni täydellisesti. Biisin sanat ovat yksinkertaisesti aivan loistavat.)
5. Wrap Myself Around You - Kill Hannah (Kyynelnyyhkybiisi tämäkin. Ei kykene kuvailemaan.)
6. Belong To No One - Lovex (Kun ostin Äksien uuden levyn ja kuuntelin sen läpi, tämä biisi oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tai oikeastaan kuuntelulla.)
7. The Sharpest Lives - My Chemical Romance (Yksi MCR:n parhaita biisejä, ja täytyi laittaa ihan vain blogini nimenkin kannalta.)
8. Misguided - SIGN (Sanat uskomattoman nerokkaat. Hienohieno löytö tämä bändi.)
9. L's Theme - Yoshihisa Hirano & Hideki Taniuchi (Nyyhkynyyhkynyyhky, L on vain niin rakkaus.)
10. Hetken tie on kevyt - Tehosekoitin (Ei kukaan voi olla tätä biisiä rakastamatta.)

10 parasta elokuvaa

1. The Crow (Brandon Lee.♥ Yksinkertaisesti vain upea leffa.)
2. Moulin Rouge (Musikaalit on rakkaus, tämä ehdottomasti parhaimmistoa. Vaikken olekaan traagisten rakkaustarinoiden fani, tämä vain iskee.)
3. Brokeback Mountain (Vakavaksi tämä vetää, muutama kyynel aina tirahtaa silmään. Ihana. Nuku rauhassa, Heath Ledger.)
4. A Clockwork Orange (Taisinpa edellisessä merkinnässäni jo ihkuttaa tätä.)
5. Grease (Musikaalilistaan taas yksi helmi.)
6. Mean Girls (Ihan pakollinen, täysi teini-ihkujenkkileffarakkaus. Niin loistokas.)
7. Chicago (Musikaaliiii. Hieno tarina, hieno leffa ylipäätään.)
8. Twilight (Kai tämä on pakko tähän laittaa. Hieno toteutus kirjasta, kun yleensä kirjoista tehdyt leffat on aika puolivillaisia.)
9. Saw-elokuvat (Kauhuleffojen aatelia. Vaikka huononevathan nuo leffa leffalta, mutta silti täytyy vain taputtaa, haluaisin kuulua siihen kieroutuneeseen tiimiin, joka keksii nuo kaikki brutaalit murhatavat.)
10. Pitkä kuuma kesä (Kaipaako tämä edes selityksiä?)

10 upeinta kirjaa

1. Stephenie Meyer: Houkutus (Joo, sanoisin koko Twilight-saagan, mutten ole kuin vasta Uusikuun lopussa. Ei siis toimi. Mutta kumminkin, Edward Cullen♥. Mun ei pitänyt alkaa ihkuttaa sitä...)
2. J.K. Rowling: Harry Potter-sarja (Pisin aika jolloin fanitin jotain, oli selkeästi Potterit, ja edelleenkin ne vielä tehoaa.)
3. Dan Brown: Da Vinci -koodi (Ahh, Leonardo Da Vinci. Joo, tämä oli vain yksinkertaisesti hieno kirja.)
4. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu-sarja (Lapsuudesta asti olen rakastanut ja rakastan edelleen.)
5. Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle + Minuuttivalssi (Salla Simukan parhaimmat kirjat, luen ne aina vain uudelleen ja uudelleen.)
6. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Vaikka olenkin vähän vajaaälyinen, tämä kirja on varmasti yksi kirjallisuuden hienoimmista teoksista.)
7. Antoine De Saint-Exupéry: Pikku Prinssi (IHANA.)
8. Louisa M. Alcott: Pikku naisia (Niin klassikko, mutta hyvä kirja.)
9. J.D. Salinger: Sieppari Ruispellossa (Vaikka tämä olikin ysiluokan "tämä on pakko lukea" -kirja, jolloin vihasin tätä, niin nyt pidemmän ajattelun jälkeen on pakko sanoa, että ehkä tämä tuon klassikko-määritelmänsä on ansainnutkin.)
10. Meg Cabot: Prinsessapäiväkirjat-sarja (Luin näitä joskus niin paljon, että aivan pakko lisätä listaan.)

Hmmh, voisi keksiä jotain kehittävää tekemistä.. Or not. Popitan Katy Perryä ja odotan, että alkaa väsyttää~

only the strong survive (but not alone)

Aina välillä tulee aikoja, kun oikeasti tajuaa kuinka tärkeitä ystävät on. Siis ihan kunnolla. Ainahan sitä ajattelee, että ilman niitä ihmisiä ei voi elää, mutta joskus se iskee ihan oikeasti naamalle, kuinka pulassa olisi ilman heitä. Mun ystäväni on jaksaneet mua läpi kaiken sen ärsyttävän ja vähemmän ärsyttävän mitä mun persoonallisuus on päättänyt lämätä niiden kestettäväksi. Kaikki naurut ja etenkin itkut on pystynyt jakamaan ja edelleen ne vaan jaksavat olla mun rinnalla. Aivan uskomattomia ihmisiä, siis ihan tosissaan. Mä nimittäin olen tosissani tosi vaikea, eikä musta oikein koskaan tiedä mitä tulee vastaan, en siis edes minä itse. Olen niin arvaamaton ja suhteellisen kova valittamaan ja itkemään kurjuuttani. En edes tiedä millä tavalla pystyisin niitä ihmisiä kiittämään, koska mitkään sanat eivät oikeasti voi kuvata sitä. Eivät mitkään. Mutta silti; kiitos kullat, mikään ei teitä korvaa.

Nyt vähän pinnallisempiin asioihin, kun olen kerran oppinut (okei, siitä on varmaan kaikki oppi kaukana kun pyörii ympäriinsä lääkittynä, mutta voinhan toki uskotella itselleni niin) tässä muutaman viime viikon aikana olemaan ajattelematta kaikkea niin helvetin vakavasti. Osaan jopa melkein pitää hauskaa. Ja on ollut mukava huomata, että kaveritkin on huomanneet eron mussa. Ehkä tää vielä tästä, pystyn jopa uskomaan niin.
Muttaniin, ihanaaihanaaihanaa, koulua on enää vaivainen viikko ennen joululomaa! Tietenkin opettajat on kaikessa mukavuudessaan päättäneet tunkea kaikki mahdolliset palautettavat tehtävät, työselostukset, esseet, aineet ja testit tälle viimeiselle viikolle, mutta paskat, JOULULOMA ALKAA KOHTA. Kokonaiset kahdeksantoista päivää eli noin kaksi ja puoli viikkoa ilman koulua! Joulunodotus ja jouluhan tässä itse on parasta koko ajassa, joulun jälkeinen aika on luultavasti pakollista sängyssä lojumista (luultavasti tänä vuonna siis Nintendo DS:n pelaamista), välillä ehkä voi käydä jääkaapilla ja sitten palata taas vällyjen väliin. Paitsi että äidillä sattuu olemaan sellainen siivouspakkomielle, että luultavasti tapaninpäivän jälkeen taas palaa arkirytmi ja koko kämppä pitää jynssätä joka päivä imurin ja mopin ja pölyrätin kanssa (oi kyllä, meillä siivotaan joka päivä). Luultavasti täytyy siis herätä aamunkoitossa (=ennen puoltapäivää) ja ottaa imuri käteen. Mutta turha sitä miettiä, kun loma ei ole vielä edes alkanut. On vielä paljon ihanaa tehtävää ennen joulua. Vähän joululahjaostoksia, miljoonan joulutorttusatsin tekemistä, jouluruokien vääntämistä äidin kanssa, suurta ja pientä näperrystä, joulukuusi paikalleen ja koristeet oksille, sekän tuhat ja yksi muuta hommaa. Mutta mitäpä siitä, hauskaahan se vaan on. Kummallisinta kyllä, odotan eniten jouluaatossa ehkä eniten (tietenkin siis yhteisen ruokailuhetken ja yleisen tunnelman jälkeen) sitä, että äiti, isäpuoli, isäpuolen äiti ja pikkuveli (Tosin luultavasti tönäisen veljelle lahjan heti aamulla käteen, kokispulloja on näet suhteellisen vaikea paketoida, ja sitten velikulta saa nauttia lahjoista koko aaton. Voi kuulostaa aika kummalliselta ostaa kokista joululahjaksi, mutta kokis vain sattuu olemaan paras asia numero yksi veljeni elämässä. Kuulostaa aika köyhältä, kieltämättä.) avaavat mun antamani lahjat. On ihanaa nähdä kuinka iloiseksi toiset tulevat itseantamasta lahjasta. Odotanhan mä toki omiakin lahjojani, mutta mikään ei oikeasti voita sitä tunnelmaa. Okei, alan pikkuhiljaa kuulostaa joltain superjoulufriikiltä, mutten voi sille mitään. Olen vain niin tyytyväinen joulunviettoomme, ei mitään pakollisia aktiviteetteja (Vapaaehtoinen haudoilla käynti esimerkiksi, ja sekin vaan kynttilän vieminen muualle haudattujen muistopaikalle, eikä mitään tahmeita sukupäivällisiä. Juuri se oma tahti on hyvä, eli mun osaltani yleistä säätämistä kameran, lahjapakettien ja ruokien kanssa.) 24. joulukuuta on varmaan ainoa päivä vuodesta, kun osaan olla täysin stressivapaa. Joskus en kyllä silloinkaan, mutta tän joulun olen päättänyt pyhittää tasan hyvälle ololle.

No sehän meni selittämiseksi, kerkesi kellokin humpsahtaa lauantain puolelle. Tänään siis äidin kanssa joululahjaostoksille suunnilleen kahdentoista tunnin päästä. Pikkuveli toki tuppaa mukaan, koska uusimpien tietojen mukaan tarvitsee kuulemma uusia vaatteita, koska on menossa treffeille... En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Okei se on jo 14-vuotias, mutta mulle se tulee varmaan olemaan aina se pieni poika, jonka silmän joskus pamautin mustaksi ja jonka kanssa rakennettiin joka talvi lumimaja entisen kotitalomme ojaan ja leikimme olevamme pupuja, jotka syövät persikkajogurttia. Ja herraisä, tuo veljen vanheneminen tarkoittaa omaakin vanhenemista, enkä oikein osaa suhtautua siihen mitenkään. Joskus odotan ensi vuotta kuin kuuta nousevaa (vaikka syntymäpäiväni onkin vasta loppuvuodesta, prkl), kun koittaa täysi-ikäisyys, joskus taas odotan aivan kauhulla koko prosessia. Vaikka tuskin elämä siitä paljoa muuttuu, ajokorttikokeet vaan iskee naamalle joskus alkuvuodesta ja pitää valmistautua siihen, että on jo pian aikuinen. En ollenkaan pysty kuvittelemaan itseäni aikuiseksi. Tuskin mä olen yhtään erilainen sitten kun täytän 18, ja on se varmaan ihan hyväkin asia. Eipä sitä hetkessä aikuiseksi kasveta.

Sitten taas asiasta kukkapurkkiin, pakko pistää muutama kuva, kun tuli sellainen olo, että kaipaa kuvia tämän pitkän ja tylsän selityspötkön jatkeeksi. Innostuin siis ottamaan muutaman ja sitten kaivamaan arkistoista muutaman vanhemman. Okei, ei nekään ole mitenkään erityisen vanhoja.. Mutta anyway, kuviaaaa.

Aloittanen vanhimmasta, oli viikko takaperin kiva leffailta muutaman kaverin kesken, ja oli pakko napata muutama kuva tuon toisen kaverini rottaveijareista (jotka juoksivat enimmäkseen kameraa ja mua karkuun, kunnes toinen uskaltautui puraisemaan mua).


Tuossa siis toinen suloisuuksista, en nyt muista kumpi oli nimeltään kumpi, mutta Kaaos tai Tabu tässä kuvassa. Varmaan ainoa suhteellisen tarkka valaistuksesta ja rottien vauhdista johtuen.

Sitten voisin varmaan ihkuttaa uutta penaaliani. (Jee, olen saanut suunnilleen takaisin sen tunteen, että tulen iloiseksi tosi pienistä asioista, whee.)


(Kuvanlaadun raiskaantuminen edelleen suututtava asia, nyyh.) Tämän penaalin tarina ei ole sen kummempi. Vinguin tuossa pari päivää sitten, kuinka huono penaalini silloin oli (Tilaavievä musta penaali, jonka poimin Citymarketin alennuskorista ennen lukion alkua. Luultavasti ikäryhmä jolle penaali oli kohdistettu, oli noin viidesluokkalaiset pojat, ainakin 'Extreme Zombies'-tekstin perusteella ja hyvin hurjasta zombiekuvasta päätellen..), ja eräs ystäväni sitten sanoi, että heiltä löytyy noita marimekon vanhoja klipsipenaaleita kotoa. Toi siis minulle tämän ihanaisen vaaleanpunaisen, joka todellakin piristää koulupäivää. Luultavasti tästä tulee suhteellisen pitkä laina, koska kaverini ei tuota antanut joululahjaksi tai mitään, antoi vain 'lainaksi tai jotain'. No joo, onneksi tuon ystävän kanssa ei tarvitse pikkuasioista nipottaa, sattuu nimittäin olemaan tällä hetkellä kai pitkäaikaisin ystäväni, ja meidän suhteemme on kovin mielenkiintoinen. Yleisesti esimerkiksi saatamme jakaa saman purkan. Jenkin siinä vihreässä purkassa on kaverini mielestä liian kitkerä alkumaku, ja minä taas en tykkää kun se maku laimenee, minä siis pureskelen yleensä liiat maut pois ja annan purkan kaverilleni. Hienoa bakteerien jakoa, etten sanoisi.

Sainpa taas hienon tarinoinnin aikaan penaalista. Ehkä tungen tähän väliin sitten vaikka ihkutuksen uudesta hiuslakastani, kun ihkuttamaan päästiin.


(Joo, samantien näköjään osa muustakin ihon- ja päänhoitotuotteista pääsi näkyville. Elegantit apteekin voiteenikin, aah.) Eli siis perushiuslakkani loppui (tiedän käyttäväni liikaa lakkaa, kun täytyy ostaa aina alle kuukauden päästä uusi, mutta minkäs teet tämän painajaispehkon kanssa), käytän yleensä Pantenen sitä sinistä, johon olen päätynyt hyvin monen eri lakan kokeilun jälkeen. Käskin sitten äidin ostaa uuden hiuslakan kaupassa käydessään, mikä on aina virhe, koska äiti ei koskaan tuo tasan sitä mitä on lähtenyt hakemaan. Nyt kävi kuitenkin onni onnettumuudessa, rakkaus-Panteneni oli loppunut kaupasta ja äiti toi tuon korvikkeeksi. Toimii ihan unelmasti, mutta kuitenkin niin erilailla, etten tiedä pitäisikö luopua perus-Pantenesta vai ostaa molemmat. Nuo lakat on kyllä aika tyyriitä, ei varmaan riitä rahat kahteen pulloon.


Pakko oli sitten tunkea tähän väliin jotain, mikä liittyy elämäni ihanimpaan asiaan: kouluun (NOT.). Erityisopettajan juttusilla käytyäni, sain vähän hiottua opiskelutekniikkaani, ja erityisopettaja kehotti laittamaan tärkeitä muistettavia asioita seinälle, koska olen kuulemma niin vahvasti visuaalinen oppija. (Se on kyllä tullut huomattua itsekin, ruotsin sanakokeet toistaa aina samaa kaavaa; muistan missä kohtaa kirjan sivua mikäkin tietty sana oli, mutten sitten muista mitä ne tarkoittavat..) Otin siis neuvosta vaarin, ja fotosynteesin kaava koristaa siis kirjahyllyni reunaa. Kyllä tuo on aika takaraivoon jämähtänytkin, tässä muutaman tuon lapun katseluviikon jälkeen...

No nyt kun siihen kouluun päästiin, niin yksi elämäni järjestelmällisyyden tärkeimmistä asioista; The Calendar:


(Kuvan suuremmaksi klikkaaminen suotavaa.) Tässä näkyy nyt varmaan suunnilleen puolet kaikesta mitä pitäisi tämän viikon aikana tehdä, mutta kuitenkin. Kalenterini ei kovin hehkeä ole (paitsi kansista, hah), mutta ilman sitä unohtaisin varmasti ihan kaiken mahdollisen mitä vaan voi unohtaa. Voisin unohtaa ottaa itseni mukaan kouluun.. Pakko vielä pistää kannet kuvina, kun nyt vauhtiin pääsin.

Eli etukansi:

Eli Herra Jonne Aaronhan se siinä nököttää tikkareineen ja paljettipaitoineen. Kuva oli vaan niin suloinen, että oli pakko laittaa. Miestähän ei voi todellakaan ottaa vakavasti tuollaisessa kuvassa. Nuo Despojen ja Aidenin kuvat löysin sitten onnenpotkukseni muutamasta vanhasta jo valmiiksi silvotusta lehdestäni, antamaan vähän lisää osviittaa liian laajasta musiikkimaustani. MCRblackparadejeejee-ukkokin löytyi suhteellisen ehjänä leikellyistä lehdistä, kuvia bändistä en kyennyt löytämään, kaikki sattuvat olemaan jossain laatikkojen pohjilla tai seiniä piristämässä.. Tuon Death Note-tekstin sain, kun uhrasin yhden Neo-lehteni reunan, mutta se kyllä näyttääkin mukavasti täydentävän kokonaisuutta. Pikkuräpellys on kivaa jos saa katsoa lopputulosta vuoden putkeen.

Sitten vielä takakansi:

Pakko myöntää, ettei mr. Vartan edusta yleistä miesmakuani (jos sellaista edes on, pystyyko emopoikien kuolaamisen edes laskemaan?), mutta se vain on niin ihana Aliaksessa ja tuo kuva nyt sattui olemaan ainoa tavoitettavissa oleva joka sopi takakanteen kuin nakutettu.

Huh, jos nyt olisi kuvaryöpystä päästy. Täytyisi varmaan pikkuhiljaa painua pehkuihin, kellokin tikittää uhkaavasti kohti kahta. Ehkä voisin lukea Uusikuuta, en ole päässyt kovin pitkälle koulujuttujen ja muutamien lukuinnon tappavien selkkausten takia. Ehkä pääsen taas vauhtiin. Kirja vaan kulkee niin tylsää kohtaa tällä hetkellä, I miss Edward.

No, nukkumaan tästä siis suuntaan, ainakin yritän. Loppukevennykseksi vielä kuva muutamasta harvasta joulukoristeesta joilla on ollut kunnia (...) päästä huoneeseeni.


Nuo tonttulakkihernepussihärdellit ovat äidinäidin tekemiä, tosi vanhoja, mutta ehkä ihanimpia joulukoristeita mitä tiedän. Joka joulu on pakko saada ne johonkin päin omaa huonetta, tai edes lähettyville muistuttamaan mummosta, jota en ehtinyt tuntea, ja tulevasta joulusta.

Lopetan jouluihkutuksen hyvän sään aikana, nyt se nukkuminen siis, jos onnistuu.

joulunodotusta ja edward-addiktio

Nyt on kyllä ihan kaikki mahdollinen motivaatio ja into hukassa. Siis yhtään mihinkään. Ei sillä, että mulla olisi ollut intoa mihinkään pitkiin aikoihin, sellaista kunnollista siis, nyt se vaan tuntuu uponneen johonkin tosi syvälle miinuksen puolelle. Tällä kertaa siihen on jopa syitä, mutten jaksa miettiä niitä sen enempää.

Oli huvittavaa katsella ihmisiä tänään koulussa, kun puolet hortoili ympäriinsä tosi krapulaisen näköisinä ja osa näytti muuten vaan pahoinvoivilta. Sellaisia ihan hyvin zombieitakin imitoivia oli muutamia (okei, itsekin näytän usein joltain kummitukselta). Rilu-bileet on oikeasti vain yksi hyvä syy lukiolaisille hankkiutua torstaina humalaan. Ja siellä ei olevinaan saisi juoda, eikä siellä saisi olla humaltuneena. Yeah right, kyllähän kaikki niin ylicoolit lukiolaiset riekkuu normaalistikin tanssilattialla roiskeläppähameissa kaatuillen ja lääppien toisia. Houkuttelevaa.
En voi sanoa muuta kuin että onneksi kohta on joululoma, oikeasti. Joulukalenteristakin on saanut avata jo viisi luukkua. Tämä sama joulukalenterihulluus varmaan säilyy aikuisikään asti, vaikka jouluaaton jännityskihinä onkin jo laantunut aatto aatolta.



(Tänä vuonna Fazer-kalenteri sai olla joulumieleni luoja. Tällä kertaa syy ei kyllä ollut ulkonäöllinen, Fazerin suklaa vaan on niin hyvää.)

Tänään olisi sitten ohjelmassa leffailta muutaman kaverin kesken. Viime kerrasta onkin jo suhteellisen pitkä aika. Tarvitsenkin jotain muuta ajateltavaa kuin koulu ja lopulliset angstini. Vaikka täällä kotona olisikin odottamassa Houkutuksen toinen osa.. Iski tosi paha addiktio, vaikka itse Houkutus alitti mun odotukset (ei niitä kyllä voi ylittää, jos joka tuutista hehkutetaan kuinka ihananloistavanuskomaton kirja se on). Koukuttava se kumminkin oli ja yleisesti kirjallisuuteen verrattuna parhaimmistoa. Vaikka kliseitä oli niin paljon, että se olisi voinut olla melkein vaikka mun kirjoittamaani.



(En välttämättä tykkää tuosta kuvanlaadun raiskaantumisesta kun nuo kuvat latautuu tänne. Noh, ei voi mitään.) En tiedä pystynkö viettämään leffailtaa rauhassa, kun tuo odottelee täällä kotona. Ja koko viikonloppu täynnä hommaa. Läksyjä, valokuvausta, läksyjä, läksyjä, joululahjaostosreissu Helsinkiin, läksyjä ja vähän lisää läksyjä. Tiedän että se menee lopulta siihen, että zero läksyjä, hundred Uusikuuta.

Tänään on näemmä kirjoitustaitojen osalta aika köyhä päivä. Ehkä se johtuu siitä, että mun hiuslakkani loppui tänään (terveisin en-ole-hiuslakka-addikti).