it only burns when i breathe

En muistakaan sitä, koska olisin viimeksi kokenut näin hirveää keikanjälkeistä masista. Kyllähän niitä päiviä oli silloin muutama vuosi takaperin, kun juoksin keikalla joka toinen viikonloppu, ja keikoilla riehuminen oli enemmän tai vähemmän elämäni (ja erittäin suuri kiitos siitä Sannalle, jonka mukana suurimmalle osalle keikoista könysin). Voi sitä aikaa (kuulostan vanhalta mummolta...), kun jaksoin puskea kolmen päivän keikkaputken läpi, ja mennä seuraavana päivänä vielä kouluun (useimmiten en kuitenkaan mennyt, lol). Olin kuitenkin jo jotenkin sisäistänyt sen, etteivät keikat enää tunnu samalta, kuin silloin joskus. Sain kuitenkin taas huomata, että väärässähän sitä taas oltiin. Ja sen upean keikkakiksahduksen tarjosi Adam Lambert lauantaina 6.11. Kaapelitehtaalla. Mä en pysty sanoin kuvaamaan sitä fiilistä, minkä koin kun Adam nousi lavalle. Mun piti syöksähtää kauan vaalimiltamme paikoilta mikseripöydän edestä kaiken sen väkijoukon keskelle, koska en vaan yksinkertaisesti pystynyt olemaan paikallani. Musta tuntuu, että sekosin viimeksi keikan aikana sillä lailla vuonna 2008.
Vaikka puolet keikasta jouduin kuikuilemaan päiden takaa, ja osa lavashowsta jäi näkemättä mun auttamattoman lyhyyden takia, niin fiilikset oli kuitenkin katon yläpuolella. Kiljuin ja pompin kuin idiootti, ja koska olin suhteellisen takana, niin ympärilläni olevat ihmiset eivät olleet aivan yhtä innoissaan. Mikäs siinä yksin riehuessa. Oli upea tunne kuulla kaikki lempparibiisit livenä, ja sisäinen fanityttönikin sai nostaa päätään, kun Adam päätyi pussaamaan yhtä bändiläisistään. Aivosolujakin omaava ihminen sekoaisi siinä tilanteessa, oli se sen verran siirappista.
Kaiken pitää kuitenkin loppua aikanaan. En keikan loppuessa oikein ollut edes sisäistänyt sitä, että näin juuri Adam Lambertin livenä. Pieni hysteriahan siinä oli päällä, mutta yllättävän rauhallisesti sain poimittua Tiinan mukaani, ja narikkaan jonottamisen jälkeen poistuimme rakennuksesta oikein rauhallisesti (tosin sekosin vähän ovella, kun siinä oli tyyppejä jakamassa julisteita, ja syöksähdin siihen hullunkiilto silmissä ja hoin "mullemullemulle"...).
Nyt kuitenkin viime päivinä videoita (Laittaisin niitä videoita tähän postaukseen, mutta laatu on sen verran paska, että hyvä jos kuvasta saa mitään selvää. Tai äänestä, kun mun oma ääni kuuluu epäilyttävästi sieltä myös...) ja Adamin biisejä fiilistellessä olen jatkuvasti tuntenut hirveätä angstia siitä, etten voi siirtää aikaa taaksepäin. Periaatteessa mulla on erittäin hyvä olo, mutta samalla tuntuu jotenkin tosi epätoivoiselta, kun en voi enää palata keikalle. Päällimmäisenä kuitenkin hyvä olo, koska oli tosi mukava huomata, että voin vielä kokea sen keikkahekuman, enkä ole kasvanut siitä vielä yli. Kiitos ja näkemiin.

Tai ei näkemiin, ajattelin vaan, etten ehkä enempää ala pidentämään tuota tekstipötköä, siinä on muutenkin jo liikaa luettavaa. Ja sekavuutta tietenkin myös, kuten kaikissa jutuissa mitä teen.

Huomenna mulla on varattuna kirppispöytä Noran kanssa, ja mulla on mennyt tänään koko päivä siihen, kun oon laputtanut noita myytäviä tavaroita. Niin, ja katsonut myös mitä myyn. Olen erittäin ajoissa liikkeellä, tiedän. Mutta kaikki nyt on kuitenkin pakattu, ja huomenna menemme sitten järkkäämään pöytää. En tiedä saanko mitään myytyä, on ihan sellainen fiilis, ettei kukaan noita mun juttuja halua, mutta en mä yrittämisessä mitään häviä. Paitsi vähän rahaa tietenkin. Onneksi meillä nyt on se pöytä kumminkin viikon tai kaksi, niin ehkä sinä aikana joku kiinnostuu mun vanhoista Elle-lehdistäni ja mangoistani...

Tuntuu erittäin tyhmältä tehdä tällainen postaus, jossa ei ole ollenkaan kuvia, mutta valitettavasti mä en vaan ole ottanut kuvia mistään nyt viime aikoina... Oma saamattomuus on ärsyttänyt suunnattomasti koko syksyn, ja tulee luultavasti ärsyttämään aina siihen asti, kun on opiskelupaikka kourassa. Mä haluaisin kovasti kuvata tekemisiäni, mutta kun mä en ihan totta tee yhtään mitään. Niin säälittävältä kuin se kuulostaakin. :---D En myöskään välttämättä ole kovin iloinen kameran edessä olemisesta, mun itsetuntokriisit alkaa nimittäin venyä aika suuriin mittoihin... Ei siitä kuitenkaan sen enempää.

Ajattelin nyt tässä lähiaikoina yrittää saada aikaseksi ne rästiin jääneet postaukset (se Pariisi-postaushan ei ole myöhässä ja sillein). Harva postaustahti johtuu edelleenkin siis elämän puutteesta, itsetuntoangsteista ja siitä, että mun kaikki kirjoitusinto menee irrallisiin teksteihin, mitä kirjoittelen. Jos saan joskus aikaan jotain hyvää, julkaisen sen ehkä täälläkin. Luulen kuitenkin, ettei kovinkaan moni innostu epämääräisestä fanfictionista. 8D

Eipä mulla tässä varmaan muuta (ihan kuin tuo tekstipötkö ei olisi jo tarpeeksi pitkä...), palailen taas muiden kirjoittelujen pariin.

ps. Day 13 - A song from your favorite album

On varmaan erittäin suuri yllätys kaikille, mikä mun lempialbumini on tällä hetkellä...

Eli ihanaisen Adamin For Your Entertainmentilta Voodoo ja Can't Let You Go, koska en osaa valita vain yhtä. (Lisäksi olisi myös Strut, mutta olen laittanut sen johonkin aikaisempaan juttuun jo.)

leave it unspoken

Ajatuksissani oli yrittää saada aikaan jonkinlainen postaus, mutta sitten tajusin, että eipä mulla oikeastaan ole mitään materiaalia että saisin sellaisen edes kasaan. Olen yrittänyt siis haalia kuvia sieltä ja täältä viimeisen parin kuukauden ajalta, mutta niidenkään määrällä ei kamalasti juhlita. Tästä postauksesta tulee siis luultavastikin päämäärättömistä postauksista päämäärättömin. Mutta sellaisiahan mun postaukset on aina, vai kuinka?

Tältä mun elämäni on näyttänyt viime aikoina: (Kuvat on siis täysin randomissa järjestyksessä ilman mitään logiikkaa. Osan on ottanut Sanna, osan minä ja osa on otettu ipuhelimella)


Nalle♥


Lauran tuparit n. viikko takaperin. Erittäin edustava kuva. (Yhyy kun mun tukka näyttää hirveeltä, se oli oikeesti ihan kivasti.)


Amarillossa viime keskiviikkona. Drinkit 2e. ♥



Käytiin Sannan kanssa koirapuistossa joskus aikoja sitten.



Emotionissa oli kivat alet. Sain ton jollain seitsemällä eurolla. ♥


Ensilumi tuli ja meni. Mielenkiintoista että nyt on marraskuun ensimmäinen päivä ja täällä on täysin lumetonta ja 10 astetta lämmintä. Ei siinä mitään, olen kyllä erittäin tyytyväinen, mutta vähän outoa.


Random peruslehtikuva.


Käväisin muotimessuilla Lauran kanssa ja mukaan lähti ihana Remingtonin suoristusrauta. On kivaa kun on rauta mikä kerrankin tekee jotain.


Joskus neuloin.


ENS LAUANTAINA. ♥♥♥♥♥♥♥♥


Lauantaina oltiin kirja/musiikki/ruoka/viini/mikäliemessuilla. Pääasiassa oltiin tsemppaamassa Annia ja Miraa World Cosplay Summit -karsinnoissa, mutta pyörittiin me siellä ympäriinsä ja sitten jäätiin Sannan iloksi katsomaan vielä Antti Tuiskua.


Näytän oudolta, mutta Sanna on kyllä maailman suloisin♥. Messuiltahan siis tämä kuva.



Ja messujen vähäiset mutta sitäkin kivemmat ostokset. Hurtsin Happiness -cd, ollut jo kovassa kulutuksessa parina viime päivänä. Ostin myös tuon Adamin For Your Entertainmentin toisen version, kun siinä on neljä biisiä enemmän kun ekassa versiossa... :---D Oli kuitenkin pakko.

Jee, siinä ne sitten taisi ollakin. Mua kyllä vähän ahdistaa tän postauksen epäjärjestelmällisyys, mutta näitä pitkän aikavälin postauksia on aika hankala järjestellä fiksusti. Lol. No, saa nyt luvan kelvata.

Tällä viikolla mun ohjelmistooni tulee luultavasti kuulumaan parin kaverin näkemistä, random koulutushaastattelu työkkärissä ja lauantaina sitten se Adam♥. Pakko kyllä sanoa, että on vähän saamaton olo.

Muttajoo, taidan tästä häippästä syömään ja sensemmoista, sitten täytyy ehkä ryhtyä kirjoituspuuhin Sannan mieliksi. 8)

ps. Laura pisti mulle haasteen, ja ajattelin, että pistän sen nyt tähän postausideoiden toivossa.

Kerro minulle kolme (tai enemmän tai vähemmän) sellaista asiaa elämästäni, josta haluat että otan kuvan (esimerkiksi "lempipaikkasi kotona"). Lupaan ottaa kuvat ja liittää ne erilliseen merkintään. Haasta kolme ihmistä tämän jälkeen tekemään omat kuvamerkintänsä.

En nyt haasta ketään, mutta tehköön kuka haluaa. 8)

pps. Day 12 - A song that describes you
Apua, tää on vaikee. Niin vaikee, että piti kysyä Sannalta. Ja vastaukseksi tuli tämä:

Antti Tuisku - Hyökyaalto
En myöskään ollut yhtään yllättynyt, että vastaukseksi tuli Tuiskua. 8--D


Mutta jos nyt itse mietin, niin muutamakin biisi.
Välillä tuntuu tältä:
Dope Stars Inc. - Lost


välillä tältä:
Adam and Andrew - The Emo Song


mutta luulen että loppujenlopuksi mua kuvaa kuitenkin parhaiten tämä:
Katy Perry - Ur So Gay

lakkiaiset 5.6.2010

Jos joku väittää, että mä postaan viiveellä niin voi syödä sukkansa...

Joo, ajattelin siis nyt jakaa teidän kanssanne erään elämäni tärkeimmistä päivistä, lakkiaispäiväni. Mulle (ja kaikille muillekin tietysti) ylioppilaslakin saaminen oli elämääkin suurempi tapahtuma. Lukion aikana mun elämässäni tapahtui niin paljon sekä ylä- että alamäkiä, elämänmuutoksia ja kasvamista, että koko sen elämänvaiheen päättyminen tuntuu edelleen aivan uskomattomalta. Varmasti myös mun vanhoista postauksistanikin voi saada selkeän käsityksen siitä, että lukioaika ei todellakaan ollut mulle mikään helpoin juttu. Olin jossain vaiheessa vakavissani lopettamassa lukiota keskenkin, mutta sitten vaan pakotin itseni puurtamaan eteenpäin. Mä en ole mikään penaalin terävin kynä, joten mun piti tehdä välillä niin paljon töitä pärjätäkseni, että meinasin pimahtaa. (Ihan näin välihuomautuksena; en väitä, että lukio olisi muille ollut ruusuilla tanssimista tai helppoa, en myöskään väitä etteivätkö muut ihmiset olisi tehneet aivan yhtä paljon ja erittäin paljon enemmänkin töitä menestyksensä eteen kuin minä, puhun vain omasta näkökulmastani ja omista tuntemuksistani ja kokemuksistani.) Annoin liiankin usein itseni lipsua, ja huomasin hautautuvani huonojen arvosanojen alle. Tottahan se itsetuntoon kolahtaa. Mun elämäni suurimmat onnenhetket ja suurimmat tuskanitkut kävin läpi lukioaikana. Lukio laukaisi kaikki pahat tunteet mun sisälläni ja paisutti niistä yhä suurempia ja suurempia. Siinä vaiheessa tajusinkin jo, että eihän tästä enää yksin selvitä. Ystävien, vanhempien, psykologin ja lääkkeiden tuella siitäkin selviydyin, ja nyt sitä sitten istutaan tässä.

En mä olisi tämä sama henkilö, joka olen nyt, jos en olisi käynyt lukiota. Tutustuin lukiossa erittäin ihaniin ihmisiin, sekä opin tuntemaan ystäväni kunnolla. (Kiitos kun ootte olemassa murut ♥) Kasvoin myös henkisesti erittäin paljon. Olen mä toki vieläkin herkkä ylitunteellinen liikaa ajatteleva joskus hieman liiankin naiivi ja välillä taas ärsyttävän realisti näsäviisas kuivan ja erittäin huonon huumorintajun omaava hulluuksista haaveileva jyrkillä mielipiteillä ja huonolla itsetunnolla varustettu läheisiään rakastava höhlä itkupilli. Mutta ehkä kuitenkin vähän kasvanut sellainen.

Tämähän meni jaaritteluksi. Jos nyt kumminkin mentäisiin siihen lakkiaispäivään. Heräsin aamulla aivan tajuttoman aikaisin, ja silti tuli armoton kiire. Mulla oli erittäin huono tukka- ja naamapäivä (miksi oi miksi juuri silloin), joten olin mukavan kärttyinen. 8D

Lakkiaisjuhla alkoi kymmeneltä. Kuuntelimme kuorolaulua ja riemuylioppilaiden puheita ja tietysti saimme ne tärkeimmät paperit käteemme: ylioppilastodistuksen ja lukion päättötodistuksen. Saimme painaa lakit päähämme ja lauloimme Gaudeamus Igituria. Moni mun mussukoista sai stipendin. Itsehän en (yllättäen :---D) saanut mitään stipendiä, mutta yo-paperit käteen saatuani meinasin alkaa kiljua tanssia voitontanssia.

Näyttää erittäin huvittavalta kun tuolla mustapukuisten pitkien poikien keskellä on tuollainen mustamekkoinen pieni kääpiö keskellä kuvaa... (Jos ette löydä minua kun näytän niin maahiselta, niin olen kahdeksas oikealta jos rehtoriamme ei lasketa mukaan riviin. :--D)

Sillä on liimaantunut joku tosi lsd-pöhnäinen kestohymy naamalle...

Äiti rutisti mua niin paljon, että piti pistää naamalle hamsteri-ilme. 8---D

Siinä marssitaan kulkueena kohti sankarihautoja. Joku Caroliina taas hieman yli-iloinen jne.

Odotellaan sankarihaudoilla että päästään laskemaan kukkia.

Meidän lukiollahan on siis ollut perinteenä, että uudet ylioppilaat marssivat joka vuosi kulkueena sankarihaudoille, ja laskevat ruusun tuon enkelipatsaan juurelle.

Voinko näyttää yhtään enempää atomipommin räjähdyksestä juuri selvinneeltä?

Sitten oli kotipartyjen aika. Meillä juhlat alkoivat kolmelta, jotta äidillä oli tarpeeksi aikaa valmistella kaikki. Kaikki sukulaiset ja tärkeimmät tuttavat kävivät, ja sain oikein mukavasti rahaa ja muutaman lahjan. Vaikka usein kaikki sukujuhlat aiheuttavat mulle harmaita hiuksia, niin olen kuitenkin tosi iloinen kun pääsen näkemään kaikki sukulaiset.

Mulla oli taas hienot servetit. Sekä mulla että Jonnilla oli rippijuhlissa tuollaiset kirjaillut servetit.

Ja pakollinen Nalle-kuva.

Siinä ne paperit nyt sitten on. Couldn't be more proud. (Ja joo tosiaan, mullahan ei ole mitään tarvetta piilotella arvosanojani - ei sillä että siinä olisi jotain vikaa jos ei niitä halua julkisesti huudella ympäriinsä - niin jos nyt ette paperista saa selvää, niin: englanti E, ruotsi A, psykologia B ja äidinkieli M. Eihän ne mitenkään hienot ole mutta riittävät mulle. 8D)

Otettiin pihalla vähän kuvia. Jonnilla loppui peruskoulu samana päivänä, joten oli silläkin aihetta juhlia. 8)

Nalle♥

Ja sitten myös pakollinen välikevennys:

Huom. yksikään koira ei kärsinyt tätä kuvaa ottaessa.

Nora ja Noora (+ Tiina, joka tuli myöhemmin) oli ainoat kavereista jotka pääsivät käymään, koska suurimmalla osalla oli omat juhlat. Noora valmistui amistosta ja aikaisemmin, Noralla oli omat juhlansa vasta seuraavana päivänä, ja Tiina on vasta niin pieni (sori hun 8---D), että he pääsivät käväisemään.

Nallella oli koirakaverina tuttaviemme tiibetinterrieri Riico.

Illalla lähdettiin sitten porukalla minäNoraAnniSannaJohanna vähän baareilemaan, ja Nora ja Anni tuli hakemaan mua niin otettiin siinä muutamat kuvat.

Illasta mulla ei ole (thank god) kuvia, mutta sen voin sanoa, että kivaa oli. 8D Vaikka Noran ja Annin hermot saattoivatkin hieman kärähtää (niin mullekin olisi tapahtunut jos olisin ollut mun seurassa selvinpäin!), niin oli oikein mukava ilta.

Loppuun vielä ajattelin laittaa ne mun "viralliset" yo-kuvat. Itse en noista hirveästi välitä, koska en tosiaankaan ole tottunut katselemaan hammashymyäni, se on mielestäni erittäin karmaiseva. Tällaisia ne kuvat kuitenkin ovat (otin kuvista kuvat kameralla, joten laatu on aika sydän):

Sellainen oli siis mun lakkiaispäiväni. Ikimuistoinen ja sellainen, jota on (tukka- ja naamakriisiä lukuun ottamatta) kiva miettiä jälkeenpäin.

Tuntuu vaan tosi karmaisevalta, että mun pitäisi kai nyt sitten tuntea itseni edes jollain tavalla aikuiseksi. Eh.

stockholm

Lähdettiin siis Sannan kanssa risteilemään Tukholmaan. Otettiin Silja Linen kautta sellainen hotellipakettimatka mihin sisältyi laivamatkat ja yksi yö hotellissa. Yhteensä hinnaksi tuli 149e per nenä, kun otettiin halvin mahdollinen hotelli ja halvimmat mahdolliset hytit. 8D Hotelli osoittautui erittäin upeaksi (Rica TALK Hotel), se sijaitsi Älvsjössä, jonne on pieni junamatka keskustasta, joten oletan hinnan olevan sijainnin takia niinkin halpa. Vaikka eihän sekään kyllä halpa ollut. :--D

Muttajoo, elikkä lähdettiin siis 18.7. Silja Serenadella puksuttelemaan Tukholmaa kohti.

"Mun tukka menee sekasi....."

Paras osa tässä kuvassa löytyy taka-alalta.

Perille Tukholmaan saavuttiin 19. päivä puoli kymmenen maissa. Sää Tukholmassa oli erittäin kuuma (ainakin mun mielestäni) ja laukun raahaaminen perässä tuntui siis sulalta mahdottomuudelta. Itkuiltahan ei tietenkään vältytty (kun on minusta kyse), mutta kyllähän kaikesta loppujenlopuksi selvittiin.

Ostin Weekdaysta yhden tosi söppänän paidan, mutta ajattelin, että teen vielä erillisen postauksen ostoksista. Näette sen sitten. 8)

Joskus ennen kahta könyttiin Central Stationille ja lähdettiin etsimään oikeaa junaa. Kyllähän se aikamoisen säädön jälkeen löytyikin. Piti kysyä muutamalta ihmiseltä neuvoa.

Hotellihan tosiaan sijaitsi Älvsjössä, joka on kolmen pysäkin päässä Central Stationilta. Hotelli on myös n. 100 metrin päässä Älvsjön asemalta, joten päästiin pikaisesti perille. Oltiin aika poikki, joten loppupäivä meni hengaillessa hotellilla (joka oli, toistan, todella upea). Käväistiin me siinä kyllä kaupassakin.

20. päivä koitti taas paluumatka. Hotellilta lähdimme joskus ennen yhtätoista ja kävimme kiertelemässä vielä muutamat kaupat. Käytiin läpi koko kauppakeskus Ahléns ja ehdittiin käydä myös H&M:ssä ja Topshopissa. Sitten mentiin odottelemaan bussia, joka kuljettaisi meidät turvallisesti takaisin satamaan.

Tämä kuvahan on tietysti vain ipuhelinherutusta varten. ♥

Caro se vaan syö sipsii ku muut menee laivaan.

Kotimatka taittui Silja Symphonylla.

Caro tais ostaa jotain tosi kivaa parfyymikaupasta. (En ole tosiaankaan hajuveden suurkuluttaja, koska harrastan usein migreeniä kun kohtaan liian voimakkaita hajuja, mutta tämä tuoksu vei nenäni mennessään. Saanko esitellä: Chanel - Chance. ♥)

Ja seuraavana pläjäys kuvia teemalla 'Sanna ja Caroliina kävi Tax Freessa'.

Pyydän anteeksi tyylikästä sensurointia, mutta en ollut kovin innostunut tissivakoni näkymisestä.

Caro is not amused :<

Illalla mentiin vielä katselemaan keskiyön showta (josta ei kyllä nähty mitään) ja join hyvää siideriä.

21.7. rantauduttiin sitten takaisin Helsinkiin ja köröteltiin bussilla kotiin (tosin sekin meni taas muutaman mutkan kautta). 

Oli erittäin kiva reissu, kiitos siitä Sannalle. ♥