Jos joku väittää, että mä postaan viiveellä niin voi syödä sukkansa...
Joo, ajattelin siis nyt jakaa teidän kanssanne erään elämäni tärkeimmistä päivistä, lakkiaispäiväni. Mulle (ja kaikille muillekin tietysti) ylioppilaslakin saaminen oli elämääkin suurempi tapahtuma. Lukion aikana mun elämässäni tapahtui niin paljon sekä ylä- että alamäkiä, elämänmuutoksia ja kasvamista, että koko sen elämänvaiheen päättyminen tuntuu edelleen aivan uskomattomalta. Varmasti myös mun vanhoista postauksistanikin voi saada selkeän käsityksen siitä, että lukioaika ei todellakaan ollut mulle mikään helpoin juttu. Olin jossain vaiheessa vakavissani lopettamassa lukiota keskenkin, mutta sitten vaan pakotin itseni puurtamaan eteenpäin. Mä en ole mikään penaalin terävin kynä, joten mun piti tehdä välillä niin paljon töitä pärjätäkseni, että meinasin pimahtaa. (Ihan näin välihuomautuksena; en väitä, että lukio olisi muille ollut ruusuilla tanssimista tai helppoa, en myöskään väitä etteivätkö muut ihmiset olisi tehneet aivan yhtä paljon ja erittäin paljon enemmänkin töitä menestyksensä eteen kuin minä, puhun vain omasta näkökulmastani ja omista tuntemuksistani ja kokemuksistani.) Annoin liiankin usein itseni lipsua, ja huomasin hautautuvani huonojen arvosanojen alle. Tottahan se itsetuntoon kolahtaa. Mun elämäni suurimmat onnenhetket ja suurimmat tuskanitkut kävin läpi lukioaikana. Lukio laukaisi kaikki pahat tunteet mun sisälläni ja paisutti niistä yhä suurempia ja suurempia. Siinä vaiheessa tajusinkin jo, että eihän tästä enää yksin selvitä. Ystävien, vanhempien, psykologin ja lääkkeiden tuella siitäkin selviydyin, ja nyt sitä sitten istutaan tässä.
En mä olisi tämä sama henkilö, joka olen nyt, jos en olisi käynyt lukiota. Tutustuin lukiossa erittäin ihaniin ihmisiin, sekä opin tuntemaan ystäväni kunnolla. (Kiitos kun ootte olemassa murut ♥) Kasvoin myös henkisesti erittäin paljon. Olen mä toki vieläkin herkkä ylitunteellinen liikaa ajatteleva joskus hieman liiankin naiivi ja välillä taas ärsyttävän realisti näsäviisas kuivan ja erittäin huonon huumorintajun omaava hulluuksista haaveileva jyrkillä mielipiteillä ja huonolla itsetunnolla varustettu läheisiään rakastava höhlä itkupilli. Mutta ehkä kuitenkin vähän kasvanut sellainen.
Tämähän meni jaaritteluksi. Jos nyt kumminkin mentäisiin siihen lakkiaispäivään. Heräsin aamulla aivan tajuttoman aikaisin, ja silti tuli armoton kiire. Mulla oli erittäin huono tukka- ja naamapäivä (miksi oi miksi juuri silloin), joten olin mukavan kärttyinen. 8D
Lakkiaisjuhla alkoi kymmeneltä. Kuuntelimme kuorolaulua ja riemuylioppilaiden puheita ja tietysti saimme ne tärkeimmät paperit käteemme: ylioppilastodistuksen ja lukion päättötodistuksen. Saimme painaa lakit päähämme ja lauloimme Gaudeamus Igituria. Moni mun mussukoista sai stipendin. Itsehän en (yllättäen :---D) saanut mitään stipendiä, mutta yo-paperit käteen saatuani meinasin alkaa kiljua tanssia voitontanssia.
Näyttää erittäin huvittavalta kun tuolla mustapukuisten pitkien poikien keskellä on tuollainen mustamekkoinen pieni kääpiö keskellä kuvaa... (Jos ette löydä minua kun näytän niin maahiselta, niin olen kahdeksas oikealta jos rehtoriamme ei lasketa mukaan riviin. :--D)
Sillä on liimaantunut joku tosi lsd-pöhnäinen kestohymy naamalle...
Äiti rutisti mua niin paljon, että piti pistää naamalle hamsteri-ilme. 8---D
Siinä marssitaan kulkueena kohti sankarihautoja. Joku Caroliina taas hieman yli-iloinen jne.
Odotellaan sankarihaudoilla että päästään laskemaan kukkia.
Meidän lukiollahan on siis ollut perinteenä, että uudet ylioppilaat marssivat joka vuosi kulkueena sankarihaudoille, ja laskevat ruusun tuon enkelipatsaan juurelle.
Voinko näyttää yhtään enempää atomipommin räjähdyksestä juuri selvinneeltä?
Sitten oli kotipartyjen aika. Meillä juhlat alkoivat kolmelta, jotta äidillä oli tarpeeksi aikaa valmistella kaikki. Kaikki sukulaiset ja tärkeimmät tuttavat kävivät, ja sain oikein mukavasti rahaa ja muutaman lahjan. Vaikka usein kaikki sukujuhlat aiheuttavat mulle harmaita hiuksia, niin olen kuitenkin tosi iloinen kun pääsen näkemään kaikki sukulaiset.
Mulla oli taas hienot servetit. Sekä mulla että Jonnilla oli rippijuhlissa tuollaiset kirjaillut servetit.
Ja pakollinen Nalle-kuva.
Siinä ne paperit nyt sitten on. Couldn't be more proud. (Ja joo tosiaan, mullahan ei ole mitään tarvetta piilotella arvosanojani - ei sillä että siinä olisi jotain vikaa jos ei niitä halua julkisesti huudella ympäriinsä - niin jos nyt ette paperista saa selvää, niin: englanti E, ruotsi A, psykologia B ja äidinkieli M. Eihän ne mitenkään hienot ole mutta riittävät mulle. 8D)
Otettiin pihalla vähän kuvia. Jonnilla loppui peruskoulu samana päivänä, joten oli silläkin aihetta juhlia. 8)
Nalle♥
Ja sitten myös pakollinen välikevennys:
Huom. yksikään koira ei kärsinyt tätä kuvaa ottaessa.
Nora ja Noora (+ Tiina, joka tuli myöhemmin) oli ainoat kavereista jotka pääsivät käymään, koska suurimmalla osalla oli omat juhlat. Noora valmistui amistosta ja aikaisemmin, Noralla oli omat juhlansa vasta seuraavana päivänä, ja Tiina on vasta niin pieni (sori hun 8---D), että he pääsivät käväisemään.
Nallella oli koirakaverina tuttaviemme tiibetinterrieri Riico.
Illalla lähdettiin sitten porukalla minäNoraAnniSannaJohanna vähän baareilemaan, ja Nora ja Anni tuli hakemaan mua niin otettiin siinä muutamat kuvat.
Illasta mulla ei ole (thank god) kuvia, mutta sen voin sanoa, että kivaa oli. 8D Vaikka Noran ja Annin hermot saattoivatkin hieman kärähtää (niin mullekin olisi tapahtunut jos olisin ollut mun seurassa selvinpäin!), niin oli oikein mukava ilta.
Loppuun vielä ajattelin laittaa ne mun "viralliset" yo-kuvat. Itse en noista hirveästi välitä, koska en tosiaankaan ole tottunut katselemaan hammashymyäni, se on mielestäni erittäin karmaiseva. Tällaisia ne kuvat kuitenkin ovat (otin kuvista kuvat kameralla, joten laatu on aika sydän):
Sellainen oli siis mun lakkiaispäiväni. Ikimuistoinen ja sellainen, jota on (tukka- ja naamakriisiä lukuun ottamatta) kiva miettiä jälkeenpäin.
Tuntuu vaan tosi karmaisevalta, että mun pitäisi kai nyt sitten tuntea itseni edes jollain tavalla aikuiseksi. Eh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti