röh

Helvetti, kun ostoslista kesää varten senkun pitenee. Vielä odotan edellistä pakettia, niin johan lähti tänään taas uusi tilaus liikenteeseen (Damn you, Gina Tricot.). Sitten olisi vielä vaikka mitä mitä tarvitsisi ostaa. Ja mitä minä ostelemaan näin ilman töitä ainoana tulolähteenä opintotuki ja äiti, jota nyt ei ihan puille paljaille viitsisi kyniä. (Tuntuu kyllä tosi typerältä ja pinnalliselta puhua näin, vaikka se on ihan normaalia. En mä ennen ollut näin vaatteiden perään. Byhyy.) Uudet Converset ja yhdet Spiritstoren kutsumuskorkkarit olisi nyt ykkösenä listalla, ja jostain syystä luulen, ettei niitäkään tule ostettua.

Tänään käytiin taas kullan kanssa ajelemassa, ja täältä tuppukylästä kun ei muita avonaisia paikkoja sunnuntaina löydy, niin mentiin sitten ABC:lle syömään. Luksusta. Ja vielä enemmän luksusta; mentiin Launosiin Säästö-Kareille ja ostin sienipannan (aka pannan, joka on jokaisella ja joka tekee siis hiuksista sienen näköiset) ja huivin, vaihteeksi.

Ja huomenna maanantai. Onneksi koeviikon ansiosta mulla on vapaapäivä. Täytyisi kuitenkin pyhittää päivä historialle, uskonnolle ja varsinkin matikalle. Saa nähdä miten käy.

Toivottavasti mun tekstit ei käy vastedeskin näin tylsiksi... Mulla oli paljonkin asiaa aikaisemmin, mutta en oikein saanut puettua niitä sanoiksi. Mutta niin käy joskus. Ehkä käyn nukkumaan kun ei ole parempaakaan tekemistä.

vrumvrum

Ei kyllä välttämättä uskoisi, että kohta on huhtikuu. Lunta tulee kun olisi parhainkin jouluaatto. Tuntuu kyllä normaalin järjen vastaiselta, että nyt kun lunta tupruttaa, niin ulkona on parikin astetta plussaa, mutta sitten eilen, kun aurinko paistoi täydeltä terältä ja oli täysin pouta, niin aamulla oli pakkasta yli kymmenen. Ainakaan mulle siinä ei ole mitään loogista.

Mutta, eilen oli kovin kiva päivä. Aamulla piti käydä väsäämässä historiankoe, jonka pistemäärä alittaa kyllä varmasti sen määrän, millä pääsee läpi, ja sen jälkeen sain viettää ihan koko päivän Sannan kanssa. Oltiin meillä ja ajeltiin ympäriinsä, käytiin kirpparilla ja syömässä kiinalaisessa ja postissa ja Hong Kongissa (siis siinä kaupassa... oltaisiinkin oltu siinä kaupungissa) ja aurinko paistoi ja tuntui kivalta. Okei, eksyttiin me kerran jonnekin korpeen ja meinattiin jäädä kiinni hankeen. Tai siis jäätiinkin, mutta lähti se auto sitten liikkeelle vihdoinkin.

Nää mun autopeilikuvat ei jostain syystä oikein onnistuneet...

Kerettiin käymään Lontoossakin.

Joo, ja kuten tuossa aikaisemmin mainitsinkin, niin käytiin postissa, että pääsin kihistelemään Ellos-pakettiani. Ja pakkohan se oli repiä auki jo autossa... Se oksensi sisältään tällaista:

Joo, kuva ei oikein anna oikeutta tuolle jakulle, väri on vähän vääristynyt jne., ja olen onnistunut saamaan sen ryppyyn vaikken ole pukenut sen päälleni kuin kerran. En oikein osaa. Näyttääpä se miesten puvuntakilta tuossa kuvassa. 8D

Ja kirppisreissultakin jäi jopa jotain käteen (vaikka meinasinkin ensin napata mukaani yhden kappaleen kirjoituskoneita ja punaisen pöytälampun suoraan 70-luvulta, sekä muutaman kasan huiveja):


Miten mun kuvat on aina niin tyylikkäitä kaikkine muine härpäkkeineen. Pala pöytälamppua ja hiirimattoa ja kaiutinta ja korurasiaa ja ompelutarvikerasiaa (!!!). Jes. Ylisöpö Suomessa käsintehty laukku, jopa oikeaa nahkaakin.

Johtuikohan runsaasta ulkoilmasta (öö istuttiin autossa suunnilleen koko ajan), vai aikaisesta heräämisestä, niin meinasin kuukahtaa, vaikka Sanna oli vielä meillä. Keh, olen tosi vieraanvarainen.

neljäskymmenes

(Neljäskymmenes blogimerkintä siis, whoo!)

En ole varmaan koskaan ennen ollut näin innoissani auringonpaisteesta. En edelleenkään tykkää palamisesta, kun en osaa käyttää oikeaa suojakerrointa omaavaa aurinkorasvaa, mutta tuo lämpö. Olen onnistunut muuttumaan hytiseväksi vilukissaksi, joten pienikin ihoa hyväilevä lämpö on jumalallista. Kevään tulokin tuntuu nyt todellisemmalta. Nelosjakson koeviikko meneillään, vitosjakso alkaa viikon päästä. Sekin vain todellistaa sitä, että kesälomaan ei ole enää kuin yhden jakson verran aikaa, eli noin kuutisen viikkoa, eli puolitoista kuukautta.
Nyt alan tosissani uskoa siihen, että mieliala nousee sitä mukaa, mitä enemmän aurinkoa on. Syysmasennusta mulla ei kuitenkaan yleisesti ole esiintynyt. Johtunee rakkaudestani sitä vuodenaikaa kohtaan.

Eilen oli taas mukava päivä, oli pelkästään luovan kirjoittamisen kurssin valmistelutunti, luettiin siis valmiita tekstejä. Sen jälkeen sain viettää aikaani paremman puolikkaani kanssa, ja sitten vielä myöhemmin kävin kuvailemassa Lauran kanssa, mutta saimme vain todeta, että meillä oli käytössämme ehkä koko kaupungin epäesteettisin kaupunginosa. Aurinko kuitenkin piristi, vaikka pakkasta tuntui olevankin välillä vähän liikaa.


Reilua, kun toiset ovat noin nättejä ja omaavat järkevän tyylitajun.

Tänään oli historian valmistelutunti (sai nukkua pitkään kun ei ollut koetuntia, ah.♥) ja mun piti pyhittää koko loppupäivä lukemiselle, mutta en ole saanut itseäni oikein lukemaan. Muistiinpanot on kyllä jo kahlattu läpi, mutta kai tuota kirjaakin pitäisi avata. En vain oikein sisäistä noita maailmansotia. Miksi muistan enemmän talvisodasta, vaikka se on sata kertaa tylsempi ilman Hitlereitä ja holokausteja?
No anygays, kuvasin vähän Turboa tänään, kun se on niin ultrasöpö eilisen parturointinsa ansiosta. Nyt se näyttää kyllä vähän enemmänkin yöeläimeltä ja rotalta kuin koiralta...


Aww, se on niin ihana. Vaikka samat porsasmaiset tavat sillä on edelleen, vaikka se näyttääkin aivan eri koiralta.

Pitäisiköhän tosissaan yrittää lukea tuota historiaa, olisi vielä puolitoista tuntia ennen Salkkareita. Sen jälkeen tulee sitten 90210 ja sitten vielä L-koodi. Vaikka nyt olenkin nähnyt tuon L-koodin vitostuokkarin jo laittoman lataamisen ansiosta, niin on se ehkä kivempi katsoa hyvälaatuisena ilman espanjankielisiä tekstityksiä...
Historiankirja ja -muistiinpanot katselevat mua tuolta sängyltä syyttävästi.


Hmmjoo, taisin kyllä revetä tuolle Hitlerkurkulle. Miksi mun kaikissa muistiinpanoissani on jotain, mikä harhauttaa ajatukset aina ihan täysin?
Jostain syystä historian lukemisen sijaan lukisin mieluummin näitä:


Miksiköhän nuo kiinnostaisivat enemmän? Mwah, pitänee varmaan palata kylmään todellisuuteen, ja yrittää pakottaa maailmansotien käänteitä tarttumaan mieleeni.

nrghhh

Kulta pääsi tänään inssistä läpi ja käytiin sitten sen kanssa kiesaamassa ympäri Riihimäkeä. Oli kivaa. Se vain toki muistutti mua sitten vain enemmän siitä, että satun itse täyttämään kahdeksantoista joskus päälle viiden kuukauden päästä, mikä ei ole kovin piristävä ajatus. Ei siinä sinänsä mitään, mutta se ajokortti olisi ihan kiva. Voisinhan mä autokouluun jo mennä, mutta siinäkään vielä minkään sortin järkeä ole.

Tajusin vasta tänään, että mä olen hakenut tasan kolmeen eri kesätyöpaikkaan. Saamatonta, eh? Mutta Riihimäki nyt on valitettavasti niin suurcity, ettei täältä löydy enää paikkoja, mistä voisi työpaikan saada. Varsinkaan kun olen alaikäinen/en omista hygienia- tai anniskelupassia. Doesn't really work.

Mmh, miksen saa koulujuttujakaan aikaseksi. Kerkesin jo toivoa jossain vaiheessa, että pääsen tämän jakson molemmat matikankurssit läpi, ettei seuraavaa kurssia enää tarvitse edes murehtia. Mutta ei, vaikka pääsisinkin toisesta läpi, niin silti mulla on etenemiseste ja uusin noita kursseja vielä kahden vuoden päästä.
Niiden lisäksi vielä nuo historiat menevät täysin yli ymmärryksen. Melkein jaksoin jopa kiinnostua Suomen talvisodasta, mutta sitten sekin kiinnostus nuupahti aika nopeasti. Ja esitelmä UKK:sta ei oikein edisty. Eikä myöskään tuo Barack Obama -juttu, tai mikälie. Se pitää palauttaa ensi viikolla, enkä ole edes valinnut aihetta vielä.
Voi kuinka kuulostankaan saamattomalta.

No, sanon tähän vain, että vitut, mä menen nukkumaan. (Okei, en mä nyt vielä mitään unta saa, mutta leikitään, että täytyy käydä nukkumaan, että voin luistaa kaikista tehtävistä asioista. Ja pitäähän mun huomenna herätä kuudelta.)

days go by

Olipa taas hilpeä päivä. No joo, milloin hautajaiset ovat hilpeitä? Pidin pienen puheen mummun kunniaksi ja koko loppuajan nyyhkin nenäliinaani. Muutamat kivat muistot koluttiin läpi, ja vaikka olo surullinen ja haikea onkin, niin tuntuu silti jotenkin rauhalliselta.


Ehkä tämä on jotain kevääntuloangstia tai jotain (no okei, tämä päivä on ehkä poikkeus, on syytäkin olla surullinen), kun ultimaallinen angstivitutus x 5 on ilmoitellut läsnäoloaan säännöllisesti lähipäivinä. Ihan normaaliahan se on, mutta kerkesin jo tottua siihen, että tuntuu jopa normaalilta. Kai sekin on nyt sitten mennyttä. Olen välillä kyllä säälittävän vajaaälyinen. Enkä edes vain välillä.

Tekisi tosi paljon mieli kirjoittaa, mutta ei silti kuitenkaan. Ei toimi ei.

Olisi ikäväkin.

just eat your head

Tuntuupa siltä, että on ollut kovin aikaansaamaton viikko. Onnistuin mä sentään läpäisemään biologian kakkoskurssin uusintakokeen, mutta siihen se sitten jäikin. Miksi mun tarvitsee osata näppäillä laskimeen jotain helvetin monimutkaisia väännelmiä joista ei kumminkaan ole hyötyä? Eikö ne voisi opettaa matikassa mitään yhtään järkevämpää ja tärkeämpää? Matikan tunti menikin sitten lähinnä kaikkeen muuhun kuin frekvensseihin.

(Click isommaksi.)

Että näin käy joskus.. Ehkä köyhintä koskaan?
Ulkona on taas kiva ilma ja olisin halunnut niin paljon kuvaamaan kun paistoi vielä aurinko. Ei ollut kumminkaan mitään mitä kuvata, joten juoksin takapihan ja etupihan väliä ja kuvasin kaikkea hyvin turhaa.


Ai miten niin sen näkee, ettei ole mitään tekemistä? Vaikka oikeastaan olisikin. Kekkosesta pitäisi kirjoittaa tiivistelmä esitelmää varten, ja kai sitä pitäisi myös etsiä jotain uutisia toista historian tutkielmaa varten, mutta ei nyt oikein inspaa. Huoh.

Tämä teksti on niin kuivaa, etten edes yritä jatkaa. Tehkää jotain sille kun olen niin tylsä.

lol yhyy

Sää oli tänään aivan ihana - sanoo ihminen, joka yleisesti vihaa liiallista auringonvaloa. Oli vain ihanaa, kun talvi on jo taittumassa kevääseen ja tiet ovat sulia. Sain tänään jopa käyttää yksiä hienoista aurinkolaseistani, kun kävelin (oi kyllä, kävelin) Miralle kuvaamaan. Rämmittiin yhdessä lumihangessa pellolla ja tuhottiin muutama hiihtolatu. Kivaa se kuitenkin oli, vaikka sukkien kastumisen ansiosta loppujenlopuksi vähän hytisinkin kylmästä.

(Hieno behind the scenes kuva. Happy!Kanda.)

Väsyttää, muttei kuitenkaan väsytä. Ja ahdistaa. Ja moi. Taidan syödä pääni.

Hyvää syntymäpäivää kulta.

öö moi

No jee, tainnut kulua taas hitusen aikaa tuosta edellisestä merkinnästä.. Ei mulla kyllä nytkään mitään asiaa ole, kunhan kirjoitan.
Tänään oli kunnon box socialit Sannalla sen 18-vuotispäivän kunniaksi. Mikä on kylläkin vasta huomenna, mutta anyway. Hengattiin siis porukalla Anni, Pilvi, Nora, Mira, Johanna, toinen Mira, Vappu ja tietenkin Sanna. Ja minä, aka Unohdin housut kotiin.
Eilen oltiin luovan kirjoittamisen ryhmän kanssa Helsingissä, ensin pyörittiin Kansallisarkistossa (Tutkittiin Annin kanssa vuosien 1927 ja 1928 pidätysarkistoja, ja ne oli tosi mielenkiintoisia. Sikana puukotuksia ja salakuljetusta (ja monta salaliittoa, isä ja poika salakuljettajina), sekä murtovarkauksia. VAIN YKSI SIVEYSRIKOS.), sen jälkeen tehtiin minuutin pituinen vierailu Yliopiston kirjastoon, ja sen jälkeen käytiin Otavan kirjapainossa. Illalla sitten palattuani kotiin käytiin Sannan kanssa kiinalaisessa syömässä. Kiva päivä siis. Huomenna pääsen sitten kuvaamaan Miraa, kun se saa cosplayasunsa valmiiksi. o/

Nyt vaan väsyttää. Ja pää on särkyinen. Äiti toi mulle jostain syystä tulppaaneja eilen, ja nyt ne haisee tuossa mun naamani vieressä eikä auta migreeniin ollenkaan.

Turhaa mun on yrittää pursottaa tekstiä enempää, kun en saa nyt aikaan mitään järkevää.