and now we're through, the show's over, the audience is walking out the room

Edit 31.1. klo 00:34: Sanna teki mulle uuden bannerin. Turbo. ♥

Joku saisi kertoa mulle kätevän tavan siihen, että millä tavalla kadoksissa oleva motivaatio kauhotaan takaisin. Kohta asettelen hiirenloukkuja lattialleni, ja toivon, että se jää kiinni niihin epähuomiossa. Kolme psykologian esseetä tuntuu aivan liian suurelta urakalta, ja olen jo lannistunut koko asiasta, ennen kuin olen edes aloittanut. Sen lisäksi pitäisi lukea ruotsiakin. Siihenkin voisin kaivata neuvoja. Miten opitaan sujuva ruotsin kieli kirjoituksiin mennessä, kun en ole sitä vielä kuuteen vuoteen oppinut? Pienenpieni epätoivo hiipii mieleen. Ja ihan syystä.

No mutta anygays, kirjoittelen mieluummin eilisestä kuin ällökoulusta. Pompittiin siis Hyvinkäälle baariin kokoonpanolla minä, Sanna, Pilvi ja Nora. Oli oikein kivaa vähän irtautua arjesta välillä, mutta sitä masentavammalta vaan tuntuu, kun joutuu istuskelemaan tietokonetuolissa miettimässä hukkunutta opiskelumotivaatiota juomassa loputtomasti kokista kuunnellen musiikkia liian hiljaisella.

Kiitos kuitenkin eilisestä, was fun babies. Ja kuvien laadusta saamme kiittää vanhaa Canon Ixus seitsemääkymmentä, baarivalaistusta ja täriseviä käsiä + joissain tapauksissa kaiken raiskaavaa salamavaloa.

Mulla on Turbo nykyään mukana kaikkialla, kun tein sen rabiesrokotuslaatasta kaulariipuksen. Tuntuu jotenkin lohdullisemmalta, kun pieni osa sitä roikkuu kaulassani. 8)

♥

Päätän tämän blogimerkinnän turhautuneeseen kirjoitusangstiin. Aina käy niin, että joko ideat ovat täysin vähissä ja inspiraatio huipussaan, tai aivan toisinpäin. Tällä hetkellä käynnissä tuo jälkimmäinen. Tulee yök-efekti mahan pohjalle, kun yritän lukea tekstejäni, eikä mikään oikein miellytä. Vihaan ihmisten itsekriittisyyttä, mutta itse syyllistyn todella pahasti itsekritiikkiin. En ole perfektionisti, mutta siltikään mikään epätäydellinen ei kelpaa. Duh.

take a trip and fall into the glitter

Tänään oli vihoviimeinen koulupäivä lukiossa. En oikein osaa sisäistää sitä. Tokihan edessä on vielä koeviikko ja sensellaista, mutta normaalia koulua ei ole enää ollenkaan. Pelottavaa. Mä en ole oikein ehtinyt valmistautumaan tähän.

Tänään on ollut myös ihan mukava päivä. Paha olo on hellittänyt pikkuhiljaa, ja olen yrittänyt keskittyä enemmänkin kaikkiin elämän kivoihin pieniin asioihin. Kyllä ikävä vielä painaa, ja välillä tulee itkukin, kun tummanruskea silmäpari tapittaa mua seinältä, tai kun huomaan Turbon villapaidan mun vaatekaappini ylähyllyllä. Epätoivo on kuitenkin mennyt jo ohitse, ja olen oppinut hyväksymään asian kunnolla.

Ja nyt kun olen saanut taas vähän elämästä kiinni, niin voin taas keskittyä tähän bloggaamiseenkin. On mulla ollut vähän ikävä tänne kirjoittelemista (vaikka ei tässä nyt kovin pitkää taukoa ole ollutkaan), vaikken oikein vieläkään tiedä, miksi teen tätä. Mutta ehkä syyksi riittää se, että se on kivaa. 8-)

Vaikka meinasin jäätyä tänään aamulla auton penkkiin kiinni ja nukahtaa psykologian tunnille, niin päivä on ollut oikein mukava. Äidinkielentunnilla opettaja sanoi tekstitaidon vastauksestani, että vaikka se ei ollutkaan mitään parasta luokkaa, niin se silti pitää mun kirjoitustyylistäni. Ja se sanoi myös, että oli ajatellut, että mä olen varmasti hyvä esseekirjoittamisessa, kun mun tekstiäni on mukava lukea. Mulle tuli jotenkin erityisen mukava olo siitä, vaikken mä oikeasti saakaan esseeteksteistäni mitään erityisen hyviä. Tai oikeastaan ollenkaan hyviä. Mulla on ollut niin kamala kirjoitusangsti päällä jo kauan aikaa, niin oli tosi mukava kuulla, että joku opettaja sentään vielä arvostaa mun kirjoitustyyliäni.

Meillä oli myös info penkkareista tänään, ja sekin voi toi lähemmäksi sitä ajatusta, että koko lukio on ihan oikeasti kohta ohi.

Kun tulin kotiin tein itselleni ökyhyviä voileipiä ja istuin katselemaan Housea. Vaikka ajatuksissa pyöriikin taukoamatta se, että pitäisi lukea kirjoituksiin ja preliminääreihin, ja kirjoittaa vielä psykologian esseitä, niin on kiva viettää tuollaisia kiireettömiä hetkiä stressaamatta mitään.

Olen tänään myös kuunnellut hyvää musiikkia ja ottanut kasan sekä tarkoituksellisia että tarkoituksettomia kuvia.

Ostin esim. eilen jotain todella kivaa.

Eli siis Adam Lambertin For Your Entertainment -cd. Älkää naurako, tuo on oikeasti hyvä! 8D

Ja siis sarjassamme tarkoituksettomat kuvat.

Kirjasto on myös ollut vähän turhan hyvä ystävä viime päivinä. (+ eilen ostamani uusin Company ja eilen/toissapäivänä tullut Trendi) Kävi tosi hyvä tuuri, kun löysin valintakoekirjani kirjastosta. Vaikkakin luultavasti tulen sen vielä ostamaankin, niin ei sen etukäteisselailusta ole mitään haittaakaan. 8)

Pari ruotsinkielistä kirjaa yrittää tukea mun ruotsin opiskeluani, loput kirjat ihan silkasta mielenkiinnosta.

Lainasin kirjastosta muutaman koirakirjan ja sitten lainasin Pilviltä tämän, ennakoiden sen mahdollisesti saapuvan pienen karvakäärön ilmestymistä.

Not much to read, nah?

Tänään tuli myös postissa jotain kivaa:

Tänään olisi vielä vuorossa psykologiaa, vähän lisää Housea, ja illemmalla sitten telkkarista Salkkarit ja True Beauty, ja namihyviä Red Berries -muroja ja jogurttia, sekä toivottavasti aikainen nukkumaanmeno.

Huomenissa menen Sannan kanssa sulkapalloilemaan, sekä sitten illalla Sannan, Pilvin ja Noran kanssa baariin. Onneksi on vapaapäivä.

Hej då.

ps. Tänään saan vielä kai illemmalla tietää tarkan ajankohdan, milloin pääsen Pariisiin. Whihii!

nuku hyvin

Turbo 16.1.1999-22.1.2010 ♥

Mulla ei ole tietystä syystä ollut kovinkaan paljoa innostusta tai inspiraatiota tehdä yhtään mitään. Ei ole huvittanut edes avata konetta, koska ajatus ihmiskontakteista on kauhistuttanut. Koko ajan on sekä henkisesti että fyysisesti väsynyt olo, vaikka kuinka nukkuisin. Mun sisälläni on yksi tyhjyyttään ammottava aukko, ja se sattuu.

Onneksi Sanna on jaksanut olla mun kanssa ja tukea mua. Kiitos muru. ♥

Kyllä tää olo tästä paranee päivä päivältä, mutta on jotenkin todella vaikea kohdata sitä, kuinka suuri palanen mun elämästä on viety pois.

Onneksi olin mukana lääkärissä, kun Turbo nukkui pois, muuten en olisi varmasti osannut käsitellä tätä millään lailla, enkä varsinkaan hyväksyä, että rakkaani on tosiaan poissa.

Pahinta tässä kuitenkin oli se, että kaikki tuli niin äkkiä. Turbo alkoi oireilla keskiviikkona, ja perjantaina kaikki oli jo ohi.

Vaikea tätä on hyväksyä. Mutta eteenpäin mennään. Tämä talo vain tuntuu niin tyhjältä ilman parkettilattioita pitkin rapistelevaa koiraa.

Äiti ja isäpuoli ovat onneksi kuitenkin jo harkinneet, että meille tulisi tässä sitten koiranpentu paikkaamaan Turbon jättämää tyhjää koloa. Eihän se Turbon paikkaa voi koskaan viedä, mutta mä en ainakaan tiedä, kuinka kauan pärjäisin ilman karvaista ystävää. Vaikka mä muutankin luultavasti tämän vuoden aikana pois kotoa, niin olisihan se ihanaa, jos nyt saisi kuitenkin vielä siksi aikaa tänne ystävän paijailtavaksi.

Mun pitäisi nyt yrittää alkaa koota itseäni, jotta saisin kirjoitettua psykologian esseitä, ja jotta kykenisin raahaamaan itseni huomenaamulla taas kouluun. Kyllä mä eilen jo maistelin baari-ilmaa Sannan kanssa Lines of Leavingin keikan muodossa, mutta en oikein pystynyt kuitenkaan olemaan ihan sataprosenttisesti mukana. Kivaa kuitenkin oli, ja sopiva piristys tähän neljän seinän sisällä istumiseen.

Nyt on pakko yrittää alkaa kyhätä niitä esseitä, kun koeviikkokin alkaa ihan kohta, enkä ole saanut mitään aikaiseksi.

wanna scream out, no more hiding, don't be afraid of what's inside

Duh, mulla oli vielä tuossa aikaisemmin paljonkin inspiraatiota kirjoittaa, mutta nyt sekin katosi jostain syystä. Sen sijaan, että vinkuisin surkeaa koulumenestystäni ja motivaatiotani opiskeluun, laitan tämän päivän ja eilisen asukuvat.

Eilen raahustin ympäriinsä kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen taannoin Jenkeistä ostamallani raitapaidalla.

Tänään asustuksena toimi Kill Hannahin keikalta (10.10.2008) ostamani paita ja kuvassa kehnosti näkyvä GT:n lörttöliivi. Paljettirusetti GT:stä myös.

Alla on molempina päivinä (ja suunnilleen kaikkina muinakin päivinä) ollut GT:n pitkä toppi, mikä on kyllä tosi kätevä. Menee kevyesti mekosta.

Phuh. Koulujuttuja ei ole enää niin paljoa tehtävänä, kolme psykan esseetä, yksi tekstitaidon vastaus ja ruotsin aine. Stressaan kuitenkin ihan kiitettävästi, kun on kirjoitukset tulossa. Mä en ymmärrä millä ilveellä opettelen tuon ruotsin.

Ajattelin käydä tenttimässä psykologian, niin pysyisi keskiarvo seiskassa tuosta yhdestä vitosestani huolimatta. Sain vitoskurssin uusintakokeesta 8½ ja olen todella tyytyväinen, mutta neloskurssin kokeesta tuli se vitonen.

Kirjoitusten ja kaiken muun kauheuden lisäksi pitäisi alkaa tilailla pääsykoekirjoja. Päätin hakea sekä sosiologiaan, että sosiaalipsykologiaan, mikä tarkoittaisi kolmea kirjaa. Se ei tosin ole kyllä välttämättä mun kohdallani kovin realistinen tavoite. Mutta katsotaan.

Nyt taitaa olla Salkkareiden aika.

ps. Arvonta.

i want to reconcile the violence in your heart

Mun rakas Turboni täyttää tänään 11 vuotta. ♥ Tällä hetkellä se lojuu tuossa lattialla vieressäni masu pulleana kaikista herkuista. Käytiin äidin kanssa ostamassa sille muutama uusi vinkulelu ja se availi niitä taas aivan innosta piukeana. Turbo rakastaa lahjapakettien avaamista melkein enemmän kuin sitä, mitä paketista paljastuu. 8--D Ja touhu on aina yhtä psykedeelistä.

Sanna oli meillä yötä viime yön ja äiti teki eilen hyvää tacopitsaa. Katseltiin myös loistavia videoita Youtubesta.

Tältä näytin eilen:

Ihme randomnaama ja randomkäsi.

Kävin tosiaan kampaajalla aivan ex tempore torstaina, kun kampaamossa sattuikin olemaan vapaata samana päivänä. Pääsin siis niskareuhkastani eroon. Nyt vaan tuntuu koko ajan siltä, että niska palelee. Lol.

Eilen mulle tuli postissa myös Animalian uusi jäsenkortti. Hihii.

Nyt on todella epäinspiroitunut olo, ja mun on aivan pakko alkaa kirjoittaa psykologian esseitä, joten on pakko lopettaa näin lyhyeen.

ps. kyllä lupaan päivittää vähän useammin taas vastedes, viime viikko vaan oli taas vähän mitä oli. :--D

when i grow up i want to be a pokémon trainer

Ajattelin vielä tässä ennen nukkumaanmenoa tulla jakamaan kanssanne muutaman asun, sekä angstin psykologian kokeestani. Ihana seuraus stressaamisesta; astuessani koesaliin pääni tyhjeni aivan täysin. Unohdin kaikki yksinkertaisimmatkin asiat ja sain sepustettua toiseen esseeseen hädin tuskin puolitoista sivua, toista en edes yrittänyt kirjoittaa. Miksi mun päässäni ei voi olla sisäistä kovalevyä, jolle voisin tallentaa kaiken tiedon?

Noh, vaikka koulu meneekin sopivan perseelleen näin sopivasti koko lukion viimeisessä jaksossa (okei, mulla on yksi kurssi vielä ensi jaksossa, mutta sitä nyt ei lasketa), niin voin silti jakaa eilisen tapani jäätyä pakkasessa:

Tänään tullessani koulusta ajattelin iloisesti, että kerrankin käytössäni on taas luonnonvaloa kuvaamiseen, mutta kuinkas kävikään. Tällä kertaa valoa oli sitten liikaa. Olin säätänyt kameran asetukset pimeämmässä kuvaamiseen, joten kuvat ylivalottuivat, ja sitten mulla tuli yhtäkkiä hemmetinmoinen kiire lähteä hakemaan pikkuveljeä koulusta, etten ehtinyt ottaa enempää kuvia. Että sellaista tänään. Oli isäpuolen synttärit ja sain kakkua. Illemmalla katseltiin Sannan♥ kanssa Houseja ja käytiin hakemassa läskiruokaa.

Ainakaan ei tarvinnut sensuroida typerää ilmettäni, valo teki sen puolestani. 8---D

Huomenna säntäänkin sitten katselemaan Annin ja Miran harjoituksia cosplaygaalaa varten. Hihii.

Nyt hyvää yötä~

-21

Miksen mä ole lukemassa psykologiaa?

Huomenna mulla on se psykologian koe, mikä jäi tekemättä kun olin koeviikolla kipeänä. En muista koko alueesta yhtään mitään, ja kaikenlisäksi kurssi oli aika tappotylsä. Onneksi puolet kurssin aiheista ovat aika selkeitä ja helppoja, mutta se toinen puolikas vähän huolettaa. Tunteet, motiivit ja taitava ajattelu. Plaah. Onneksi pääsen huomenna koulusta jo yhdeltä, joten mulla on päälle kaksi tuntia aikaa vielä lukea, ennen kuin tarvitsee mennä kokeeseen. Sekin lukeminen saattaa kyllä olla pelkkää toiveajattelua...

Tänään on ollut oikein mukava loppiaispäivä, jos ei oteta huomioon takaraivossa kolkutellutta huonoa omaatuntoa siitä, kun en ole ollut lukemassa ja pakertamassa esseitä.

Sain nukkua tänään pitkään, ja äiti värjäsi vihdoinkin hiukseni. Nyt en näytä enää siltä, että kaljuunnun.

Sanna oli myös tänään meillä, ja käytiin tuolla pakkasessa kuvailemassa.

Miten joku voikin olla noin kuvauksellinen. Epäreilua.

Mulla onkin hienoimmat tumput. ♥

Sitten tuli liian kylmä ja palattiin sisälle.

Muru.♥

Ja viimeiseksi kaikista parhain kuva:

♥ 8--D

Argh, vaikka kuinka yritän hätistellä kouluajatuksia pois, niin silti ne koikkelehtivat päässäni sekavana puurona. Pakko kai siis edes yrittää lukea psykologiaa.
(Toimivaa, ehdin lukea noin 10 minuuttia ennen Top Chefin alkua. Tervetuloa nelonen.)

insane

Lukio on syvältä.

Ei tässä mitään, pientä stressiä pukkaa päälle vain ja sellaista. Pahaa stressiä. Mutta juuri sen takia minulla on lääkkeet. Serotoniinihyökkäys, whihii!

... ja siis ihan näin selvennykseksi; mä olen ihan oikeasti kyllä ihan suurinpiirtein tervejärkinen ja tavallinen ihmisolento. Joskus vain käy näin.

Tänään menin stressilaitokseen puoli kymmeneksi, opiskelin hyvin ahkerasti psykologiaa, äidinkieltä ja ruotsia, ja pääsin kotiin viisi vaille neljä, jolloin oli jo tullut piristävän pimeää! Hyytävän kylmässä autossa istuminen oli aivan juhlaa, ja lumen peittämä takaikkuna helpotti ajamista suunnattomasti (joo ok, jotkut joutuivat kävelemään ja mulla olisi ollut harja).

Puin päälleni aamulla vain yhdet leggingsit autuaan tietämättömänä suuresta pakkaslukemasta. Pärjäsi tuolla kuitenkin jotenkuten, kun ei tarvinnut pomppia ulkona.

Nyt mun tekisi suuresti mieli jotakin epäterveellistä mässytettävää, ja harkitsen kovasti kauppaan lähtemistä. Kuitenkin mua kylmää ajatuskin siitä, että joutuisin olemaan ulkoilmassa matkalla autotalliin ja matkalla parkkipaikalta sisälle kauppaan. Hrr. Voisi kai sitä kuitenkin käväistä, ennen kuin kaupat menevät kiinni.
Sitten pitäsikin hihkaisten paneutua psykologian syövereihin. Can't wait!

t: kaksoisleukainen silmälasiolento

ps. Aina ei voi olla normaali päivä.

rökning kan skada sperman och minskar fruktsamheten

As said, photoshoottailtiin toissapäivänä Sannan kanssa Annin ja Miran cosplayasuja.

Varoitus: kuvaspämmi.

Kuvaajan tärkein varuste: järkyttävä juurikasvu.

"Naisten jalkapallomaajoukkue..." 8---D

Karvainen kuvausassistenttimme.

Palvoin Sannan kameraa.

Kitty gets shot oh noez D:

Tatuoija työssään.

...

Väsy. (Kulta♥.)

"Don't come fuckin' with us yo yo"

And the (w)hole crew. (and my lolface♥)

Eilen vastaanotettiin sitten vuotta 2010 yhdessä Sannan kanssa raketteja katsellen, sekä kuunnellen olohuoneesta kantautuvaa möykkää. Tutustuin myös uudelleen nenäliinapaketin kanssa, joka on ystäväni edelleen... Juuri siksi en edes yritä kirjoittaa yhtään enempää, räkä vie kaikki mahdollisuudet ajatella yhtään mitään järkevää. (Mikä ei todellakaan ole hyvä asia, maanantaihin mennessä mun pitäisi nimittäin lukea kaksi psykologian kirjaa, kirjoittaa yksi samaisen aineen essee ja valmistella äidinkieleen tekstitaidon vastausta. I'm doomed.)

Nyt minua kutsuu pehmoinen sänky, särkylääkkeet ja Simpsonit. Josko sillä yhdistelmällä tokenisin tästä mahdollisimman nopeasti.

np. From First To Last