and now we're through, the show's over, the audience is walking out the room

Edit 31.1. klo 00:34: Sanna teki mulle uuden bannerin. Turbo. ♥

Joku saisi kertoa mulle kätevän tavan siihen, että millä tavalla kadoksissa oleva motivaatio kauhotaan takaisin. Kohta asettelen hiirenloukkuja lattialleni, ja toivon, että se jää kiinni niihin epähuomiossa. Kolme psykologian esseetä tuntuu aivan liian suurelta urakalta, ja olen jo lannistunut koko asiasta, ennen kuin olen edes aloittanut. Sen lisäksi pitäisi lukea ruotsiakin. Siihenkin voisin kaivata neuvoja. Miten opitaan sujuva ruotsin kieli kirjoituksiin mennessä, kun en ole sitä vielä kuuteen vuoteen oppinut? Pienenpieni epätoivo hiipii mieleen. Ja ihan syystä.

No mutta anygays, kirjoittelen mieluummin eilisestä kuin ällökoulusta. Pompittiin siis Hyvinkäälle baariin kokoonpanolla minä, Sanna, Pilvi ja Nora. Oli oikein kivaa vähän irtautua arjesta välillä, mutta sitä masentavammalta vaan tuntuu, kun joutuu istuskelemaan tietokonetuolissa miettimässä hukkunutta opiskelumotivaatiota juomassa loputtomasti kokista kuunnellen musiikkia liian hiljaisella.

Kiitos kuitenkin eilisestä, was fun babies. Ja kuvien laadusta saamme kiittää vanhaa Canon Ixus seitsemääkymmentä, baarivalaistusta ja täriseviä käsiä + joissain tapauksissa kaiken raiskaavaa salamavaloa.

Mulla on Turbo nykyään mukana kaikkialla, kun tein sen rabiesrokotuslaatasta kaulariipuksen. Tuntuu jotenkin lohdullisemmalta, kun pieni osa sitä roikkuu kaulassani. 8)

♥

Päätän tämän blogimerkinnän turhautuneeseen kirjoitusangstiin. Aina käy niin, että joko ideat ovat täysin vähissä ja inspiraatio huipussaan, tai aivan toisinpäin. Tällä hetkellä käynnissä tuo jälkimmäinen. Tulee yök-efekti mahan pohjalle, kun yritän lukea tekstejäni, eikä mikään oikein miellytä. Vihaan ihmisten itsekriittisyyttä, mutta itse syyllistyn todella pahasti itsekritiikkiin. En ole perfektionisti, mutta siltikään mikään epätäydellinen ei kelpaa. Duh.

nuku hyvin

Turbo 16.1.1999-22.1.2010 ♥

Mulla ei ole tietystä syystä ollut kovinkaan paljoa innostusta tai inspiraatiota tehdä yhtään mitään. Ei ole huvittanut edes avata konetta, koska ajatus ihmiskontakteista on kauhistuttanut. Koko ajan on sekä henkisesti että fyysisesti väsynyt olo, vaikka kuinka nukkuisin. Mun sisälläni on yksi tyhjyyttään ammottava aukko, ja se sattuu.

Onneksi Sanna on jaksanut olla mun kanssa ja tukea mua. Kiitos muru. ♥

Kyllä tää olo tästä paranee päivä päivältä, mutta on jotenkin todella vaikea kohdata sitä, kuinka suuri palanen mun elämästä on viety pois.

Onneksi olin mukana lääkärissä, kun Turbo nukkui pois, muuten en olisi varmasti osannut käsitellä tätä millään lailla, enkä varsinkaan hyväksyä, että rakkaani on tosiaan poissa.

Pahinta tässä kuitenkin oli se, että kaikki tuli niin äkkiä. Turbo alkoi oireilla keskiviikkona, ja perjantaina kaikki oli jo ohi.

Vaikea tätä on hyväksyä. Mutta eteenpäin mennään. Tämä talo vain tuntuu niin tyhjältä ilman parkettilattioita pitkin rapistelevaa koiraa.

Äiti ja isäpuoli ovat onneksi kuitenkin jo harkinneet, että meille tulisi tässä sitten koiranpentu paikkaamaan Turbon jättämää tyhjää koloa. Eihän se Turbon paikkaa voi koskaan viedä, mutta mä en ainakaan tiedä, kuinka kauan pärjäisin ilman karvaista ystävää. Vaikka mä muutankin luultavasti tämän vuoden aikana pois kotoa, niin olisihan se ihanaa, jos nyt saisi kuitenkin vielä siksi aikaa tänne ystävän paijailtavaksi.

Mun pitäisi nyt yrittää alkaa koota itseäni, jotta saisin kirjoitettua psykologian esseitä, ja jotta kykenisin raahaamaan itseni huomenaamulla taas kouluun. Kyllä mä eilen jo maistelin baari-ilmaa Sannan kanssa Lines of Leavingin keikan muodossa, mutta en oikein pystynyt kuitenkaan olemaan ihan sataprosenttisesti mukana. Kivaa kuitenkin oli, ja sopiva piristys tähän neljän seinän sisällä istumiseen.

Nyt on pakko yrittää alkaa kyhätä niitä esseitä, kun koeviikkokin alkaa ihan kohta, enkä ole saanut mitään aikaiseksi.

i want to reconcile the violence in your heart

Mun rakas Turboni täyttää tänään 11 vuotta. ♥ Tällä hetkellä se lojuu tuossa lattialla vieressäni masu pulleana kaikista herkuista. Käytiin äidin kanssa ostamassa sille muutama uusi vinkulelu ja se availi niitä taas aivan innosta piukeana. Turbo rakastaa lahjapakettien avaamista melkein enemmän kuin sitä, mitä paketista paljastuu. 8--D Ja touhu on aina yhtä psykedeelistä.

Sanna oli meillä yötä viime yön ja äiti teki eilen hyvää tacopitsaa. Katseltiin myös loistavia videoita Youtubesta.

Tältä näytin eilen:

Ihme randomnaama ja randomkäsi.

Kävin tosiaan kampaajalla aivan ex tempore torstaina, kun kampaamossa sattuikin olemaan vapaata samana päivänä. Pääsin siis niskareuhkastani eroon. Nyt vaan tuntuu koko ajan siltä, että niska palelee. Lol.

Eilen mulle tuli postissa myös Animalian uusi jäsenkortti. Hihii.

Nyt on todella epäinspiroitunut olo, ja mun on aivan pakko alkaa kirjoittaa psykologian esseitä, joten on pakko lopettaa näin lyhyeen.

ps. kyllä lupaan päivittää vähän useammin taas vastedes, viime viikko vaan oli taas vähän mitä oli. :--D

well the stars up in the sky and the leaves in the trees

Enää hieman päälle tunti ja on jo jouluaatto. Tämän päivän työsarka on ollut suurehko, tehtiin äidin kanssa ruokia, koristeltiin kuusta, siivoiltiin ja sellaista. Olen kuitenkin saanut pyydysteltyä joulufiilistä juuri näillä em. aktiviteeteilla, joten olen tyytyväinen.
Huomenna pääseekin sitten syömään omnomnomruokia ja itkemään Lumiukkoa katsoessa.

Ajattelin heittää tämän postauksen kuvitukseksi muutaman kuvan maanantaisista pikkujouluistamme. Kuvat tiivistävät aika hyvin tekemisemme.

Kiinalaista ruokaa...

...Aliaksen peluuta...

...sekä hienoja pipareita!

Nyt toivottelen hyvää joulua ja painun katselemaan leffaa ja syömään (jos kaapista löytyy jotain, mitä voi syödä nyt...).

Rentouttavaa ja rauhallista joulua kaikille!

"i thought it was quite catchy" "well yeah, so is aids"

Sain eilen possupiikin ja tämä päivä onkin sitten mennyt mukavasti sängynpohjalla. Eilisiltana vasen käsi oli lähes hyödytön, ja autolla ajaminen oli hyvin huvittavaa, kun en meinannut pysyä tiellä. Ensimmäisen kerran kuitenkin olin tyytyväinen siihen, että automme on automaattivaihteinen. Nyt on kuitenkin jo parempi olo, ei ole enää kuumetta ja pää ei tunnu lyijyltä. Päätin siis tulla päivittelemään ja postaamaan satsin kuvia, joita olen ottanut mm. tylsyyden iskiessä.

Aivan ensimmäiseksi täytyy esitellä muutama minulle postissa tullut hyvin mukava juttu. Etukäteisjoululahjat ovat ihan hyväksyttäviä, eikö?

Hyvin mukava juttu numero 1:

Olin hyvin katkera, kun Deathstars oli Suomessa useaankin otteeseen viime vuosina, mutta en koskaan päässyt katsomaan heitä alhaisen ikäni tai muiden esteiden takia. Nyt, vihdoinkin, pääsen vilkaisemaan yhden taannoisista lempibändeistäni ihan livenä. Vaikken kyseistä bändiä nykyään enää kovin paljoa popittelekaan, niin täytyyhän sitä nyt mennä katsomaan, ihan vanhojen aikojen kunniaksi. (Kiitos kovasti Anni kun lupauduit mukaani. ♥)

Hyvin mukava juttu numero 2:

Huuto.netistä huutamani Skinsin kolmas tuotantokausi. Vaikka olenkin nähnyt jaksot monia kertoja, niin onhan niitä eri asia katsella televisioruudulta, kuin epäselvänä tietokoneruudulta. Omnom. Skins on todellakin pelastanut kipeilypäiväni Sannan vierailun lisäksi. 8-)

Välikevennykseksi pari iltaa sitten otetut kuvat Turbosta, kun hän oli aivan ylitsepääsemättömän suloinen.

♥. Sydämeni sulaa, kun näen noin suloisen ilmestyksen.

Sen sijaan, että olisin kuluttanut aikaani jotenkin järkevästi, päätin tylsyyteeni kuvailla vähän huonettani. Eihän täällä sinänsä ole edes mitään mielenkiintoista, mutta kuvaaminen kiehtoi hieman enemmän, kuin takaraivossa kolkutteleva ajatus siitä, että pitäisi ehkä vähän alkaa lueskella kevään ylioppilaskokeisiin.

Nyt varmaan täytynee mennä katsomaan Muodin huipulle. Sen jälkeen tekisi mieli paneutua näihin:

Mutta joudun luultavasti sen sijaan lukemaan näitä:

Nyt tosiaan se Muodin huipulle. Huomenna koulussa vietetään abien jokavuotista pyjamapäivää, ja koulupäivän jälkeen mennään Sannan kanssa joululahjaostoksille. Hihii.

ps. Arvonta!

plop

Tänään uskaltauduin pitkästä aikaa kouluun (tosin kouluahan oli vain yhden kokeen valmistelutunnin verran). Kyllä tämä tauti tästä pikkuhiljaa alkaa vedellä viimeisiään, eilisen ja tämän päivän olen vain vähän niiskuttanut ja yskinyt muutaman kerran. Jos nyt pääsisi taas normaaliin elämänrytmiin kiinni, kun en ole enää vuoteenoma.
Sain sovittua väliin jääneen psykologian kokeen vasta kokeiden uusintapäivälle, mikä on vasta joululoman jälkeen. Eli saan siis pohdiskella koko loman, että hmm, pitäisiköhän tässä nyt availla tuota psykologian kirjaa. Loppujenlopuksi en avaa sitä ollenkaan. Nytkin pitäisi oikeastaan olla lukemassa psykologiaa huomista koetta varten... Duh.

Mutta anygays, dagens kläder:








Panta Noran tuliainen Irlannista, Tuubihuivi H&M Divided, Neuletakki GT, Lörttötunika GT, Toppi H&M (+GT:n mustat leggingsit)
Ihan saatanan ärsyttävä tuo naamalla pyörivä hiushaituva! :-D

Nyt oikeasti tuon psykologian pariin, ruokaakin voisin harkita.

ps.



♥ MUN TURBELO. Vähän myrtsinä, kun olen ollut melkein viikon täällä kotona sen kanssa, ja tänään jätin sen kokonaiseksi 75 minuutiksi yksin, hän on katkera. 8D

'cause the back of the class is where i'm from

Tekosyyksi päivittämättömyyteen voin keksiä vaikka sen, että on ollut kiire. Niin kuin on ollutkin. Ei kuitenkaan niin kiire, ettenkö olisi ehtinyt päivittää. Ei ole oikein jostakin syystä vain huvittanut. Koulujutut painaa päälle ja abivuosi on viilt. Ja täytyy muistaa kauhistella etukäteen, kuinka varmaan jo alle vuoden päästä asun omassa asunnossa. In my dreams ulkomailla, mutta sinne kyllä ehtii vielä. Ajattelin opiskella nyt ensin muutaman vuoden Suomessa, katsoo sitten miten tuo elämä tästä lähtee. On kuitenkin ihan kamalan hirvittävää ajatella, että on ihan aikuisten oikeasti kohta siinä tilanteessa, että tarvitsee itsenäistyä. Hrr.

Ajattelin nyt kuitenkin mielummin muistella mennyttä kuukautta kuin kauhistella hamaa tulevaisuutta.

Olin 2.-4.10., eli noin kuukausi takaperin Jennalla. Autoin Jennaa muutossa ja järjestelyissä, ehdimme me välissä vähän juhliakin, päästä baariin maksamatta sisäänpääsymaksua, syödä hyvää pitsaa, tehdä myöskin omaa pitsaa, ja tehdä myös kaikenlaista muuta. Tapasin myös Jennan ystäviä ja lauloin ensimmäisen kerran elämässäni karaokea.


Tyylikäs kattaus.


Järjestelin Jennan kirjahyllyn! (kokosin myös osan tuosta hyllystä, go me)


Asensimme Mokkulan! Olemme ihmenaisia.

Menneen kuun aikana juhlittiin myös kaksia 18v.-syntymäpäiväjuhlia. Ensin rakas Norani täytti tuon maagisen luvun, ja pidimme sen kunniaksi pyjamabileet 9.10.


Anni oli juuri käynyt kampaajalla, voisin syödä nuo hiukset. ♥


Tanssipeli oli illan pääaktiviteetti.

Kamerasta löytyi myös muutama randomkuva, mutta ne tiivistävät hyvin myös yleiset aktiviteettini.


Olen pussaillut sekä Turboa...


... että Sannaa.

17.10. oli sitten niiden toisten syntymäpäiväjuhlien vuoro, jolloin juhlimme Miran synttäreitä Aasia-teemalla.


Oli siellä hauskaa, toisin kuin tämä kuva antaa olettaa. 8-D


Joo, mun rooliasunani toimi japaniernu. En pysty edes kuvailemaan, kuinka epämukava oloni oli noissa rytkyissä.


Värjäsin Noran hiukset juuri ennen juhlia, päälliosan piti olla sininen, mutta hoitoaine ei pitänyt väristä, joten se lähti pestessä melkein kokonaan pois. Hienot niistä kuitenkin tuli. Norahan oli siis håttis j-rockari.


Mun proppinani toimi Noran Hello Kitty -pehmolelu. Se koki kovia illan aikana.


LSD-pöhnäkuvia vol. 1. Japaniernu goes evil.


Vol. 2 samaa sarjaa...


Ja juustonaksut menivät pitkin lattioita.


Nora ja Pilvi söpöinä.


Itse synttärisankari.


Repesin tuolle pandan ilmeelle, siksi oli pakko laittaa tämä kuva. :--D


Joku hyvin tärkeä keskustelu meneillään, näköjään.




Miralla oli ylisuloisia katteja. ♥


...


Japaniernu, Irakilainen sotilas, kaksi j-rockaria ja cosplayernu.

Syysloman alussa 19.10. käväistiin äidin kanssa Lahdessa mummun haudalla, sekä äidin tädin luona. Kamerani uhriksi joutui taas koirasöpöliini.





Loppusyysloma meni löhötessä ja jumittaessa. Pelasin myös ennätyksen verran The Sims kolmea ja näin Sannaa. 21.10. sain kuitenkin itseni pihallekin, ja lähdettiin kaveriporukalla Hyvinkäälle Amarilloon syömään ja bilettämään. Illasta ei kuitenkaan ole kuvamateriaalia, ainakaan minulla. En kyllä haluaisi välttämättä mitään olevankaan.

Halloweenia vietin kotoisasti täällä kotona, äiti teki pizzaa ja Sanna oli täällä. Koti-illat on kivoja. Nyt kyllä väsyttää jotenkin ihmeellisen paljon, ja ajatuskin siitä, että huomenna on koulupäivä, on ällöttävä.

Nyt on kyllä sellainen olo, että täytyy painua sängyn pohjalle Companyn ja Ellen kera. Luku-urakan alla olisi kyllä Sofi Oksasen Puhdistus ja Charlaine Harrisin Dead Until Dark. Nyt ei kuitenkaan pysty, tarvitsen aivot narikkaan -viihdettä.