joulunodotusta ja edward-addiktio

Nyt on kyllä ihan kaikki mahdollinen motivaatio ja into hukassa. Siis yhtään mihinkään. Ei sillä, että mulla olisi ollut intoa mihinkään pitkiin aikoihin, sellaista kunnollista siis, nyt se vaan tuntuu uponneen johonkin tosi syvälle miinuksen puolelle. Tällä kertaa siihen on jopa syitä, mutten jaksa miettiä niitä sen enempää.

Oli huvittavaa katsella ihmisiä tänään koulussa, kun puolet hortoili ympäriinsä tosi krapulaisen näköisinä ja osa näytti muuten vaan pahoinvoivilta. Sellaisia ihan hyvin zombieitakin imitoivia oli muutamia (okei, itsekin näytän usein joltain kummitukselta). Rilu-bileet on oikeasti vain yksi hyvä syy lukiolaisille hankkiutua torstaina humalaan. Ja siellä ei olevinaan saisi juoda, eikä siellä saisi olla humaltuneena. Yeah right, kyllähän kaikki niin ylicoolit lukiolaiset riekkuu normaalistikin tanssilattialla roiskeläppähameissa kaatuillen ja lääppien toisia. Houkuttelevaa.
En voi sanoa muuta kuin että onneksi kohta on joululoma, oikeasti. Joulukalenteristakin on saanut avata jo viisi luukkua. Tämä sama joulukalenterihulluus varmaan säilyy aikuisikään asti, vaikka jouluaaton jännityskihinä onkin jo laantunut aatto aatolta.



(Tänä vuonna Fazer-kalenteri sai olla joulumieleni luoja. Tällä kertaa syy ei kyllä ollut ulkonäöllinen, Fazerin suklaa vaan on niin hyvää.)

Tänään olisi sitten ohjelmassa leffailta muutaman kaverin kesken. Viime kerrasta onkin jo suhteellisen pitkä aika. Tarvitsenkin jotain muuta ajateltavaa kuin koulu ja lopulliset angstini. Vaikka täällä kotona olisikin odottamassa Houkutuksen toinen osa.. Iski tosi paha addiktio, vaikka itse Houkutus alitti mun odotukset (ei niitä kyllä voi ylittää, jos joka tuutista hehkutetaan kuinka ihananloistavanuskomaton kirja se on). Koukuttava se kumminkin oli ja yleisesti kirjallisuuteen verrattuna parhaimmistoa. Vaikka kliseitä oli niin paljon, että se olisi voinut olla melkein vaikka mun kirjoittamaani.



(En välttämättä tykkää tuosta kuvanlaadun raiskaantumisesta kun nuo kuvat latautuu tänne. Noh, ei voi mitään.) En tiedä pystynkö viettämään leffailtaa rauhassa, kun tuo odottelee täällä kotona. Ja koko viikonloppu täynnä hommaa. Läksyjä, valokuvausta, läksyjä, läksyjä, joululahjaostosreissu Helsinkiin, läksyjä ja vähän lisää läksyjä. Tiedän että se menee lopulta siihen, että zero läksyjä, hundred Uusikuuta.

Tänään on näemmä kirjoitustaitojen osalta aika köyhä päivä. Ehkä se johtuu siitä, että mun hiuslakkani loppui tänään (terveisin en-ole-hiuslakka-addikti).