asd

Argh, mä en nyt vaan jotenkin kykene sisäistämään sitä, että pitäisi mennä kouluun huomenna. Äää. Mä en ole vielä lomaillut tarpeeksi. En ole valmis taas sukeltamaan siihen stressikehään vielä. Okei, jos se olisi musta kiinni, niin lomailtaisiin ainakin seuraavat pari kuukautta. Vähintään..
Miksi tämä ensimmäinen joululomanjälkeinen päivä on vielä se päivä lukujärjestyksestäni, jossa ei ole yhtään hyppytunteja. Mikä ihana loikka takaisin arkeen.

Tunnen eläväni niin suuressa henkisessä tyhjiössä tällä hetkellä etten tajua itse itseänikään. Ei tuon koulun alkamisen pitäisi maailmanloppu olla. Vaikka se onkin. Voi jestas. En kuule oman pääni sisällä mitään muuta kuin järjetöntä ölinää.

Oli sentään tänään mukava päivä kun pääsin näkemään Sannan, vaikka se kovin pikaiselta visiitiltä tuntuikin. Kuitenkin se piristi suunnattomasti. Nyt vaan olen onnistunut jämäyttämään mössön pääni sisällä (aka aivot) aivan täysin paikalleen, enkä tunne ymmärtäväni mitään, tai kykenemään mihinkään järkevään, tai edes vähemmän järkevään.

WÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.