perjantai 20. marraskuuta 2009

bad bad day

Ainokainen hyvä asia tässä päivässä on ollut mun talvitakkini tupsahtaminen postilaatikkoon (oi kyllä, jättimäinen paketti oli survottu meidän minipostilaatikkoomme..). Kaikki muu onkin sitten mennyt enemmän tai vähemmän päin mäntyä. Eilen illalla oli jo mahdotonta saada nukuttua yskän takia, mutta aamulla se vasta riemu repesi, kun tajusin, että kurkusta ei lähtenyt pihahdustakaan, ja pää oli kuin lyijyä. Lähde siinä sitten kouluun autolla kun et edes tiedä mikä on oikea ja mikä vasen. Hyvää olisi ollut myös se, kun olisin saanut nukkua pitkään, mutta eihän siitäkään tietenkään mitään tullut, kun piti olla vähää väliä juomassa vettä, ottamassa särkylääkkeitä, mittaamassa kuumetta, yskimässä ja niistämässä nenää. Puhumattakaan sitten siitä, että unensaanti oli mahdotonta hakkaavan päänsärkyni takia. Että hyvää päivää vaan.

... enough with the whining, on mun elämäni oikeasti kivaa. Joskus vaan käy näin.

Ja on mulla illan seurana Trendi, Elle, pitsaa, suklaata ja telkkari. Oh joy.

torstai 19. marraskuuta 2009

the world isn't all black and white

On jotenkin todella pelottavan sekainen olo, etten vain olisi tulossa kipeäksi. Tämä keuhkojarepivä yskä kyllä saattaisi vähän kieliä siitä, mutta oletettavasti noita muitakin oireita pitäisi olla. Ajattelin jo tänään, että perkele jos saan sen possun, juuri kun koeviikko alkaa. En edes epäilisi yhtään, vastustuskykyni kun on niin pohjasakkaa kuin olla voi.
Ehkä juuri tästä puolikipeydestä johtuen olen ollut täysin mielikuvituksettomalla tuulella jo pitkän aikaa. Voin ehkä osittain syyttää tuota pimeyttäkin, mutta ei omatuntoni kykene asettamaan kaikkea pimeyden vastuulle, joku osa minusta nimittäin vieläkin rakastaa pimeitä syys(talvi)iltoja. Tällä hetkellä suhtaudun kuitenkin hyvin maanisdepressiivisesti tähän vuodenaikaan. Ehkä se tästä vielä tasoittuu.


Tein tänään kaikesta inspiraatiottomuudesta huolimatta Erittäin Tärkeän Päätöksen. Päätöksen tekoon olisi toki ollut vielä parisen kuukautta aikaa, mutta epävarmuus on jotain, mitä en vain voi sietää. Varsinkaan omaan tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus. (Milloin tulevaisuus ei ole epävarmaa? Haloo aivot...) Tein päätöksen siitä, mihin jatko-opiskelupaikkaan aion hakea. Olen todella ylpeä itsestäni, päätösten teko - niin isojen kuin pienienkin asioiden kanssa - on minulle ylitsepääsemättömän vaikeaa. Nyt se on (vielä ainakin näillä näkymin, katsotaan kuinka monta järkevää älynväläystä ehdin saada tulevien kuukausien aikana) kuitenkin selvä: yliopisto on se paikka, minne haluan. Siitäkin huolimatta, että olen ollut hätää kärsimässä lukiossa, niin valitsen mielummin yliopiston, kuin ammattikorkeakoulun. Samaa koulutusalaa olisi ollut molemmissa paikoissa, mutta pitkällisen pohdinnan tuloksena päätin kuitenkin, että yliopistosta voin tähdätä paremmin sinne, mihin haluan. Tarkemmin sanottuna aion siis lähteä opiskelemaan sosiaaliantropologiaa, sosiaalipolitiikkaa tai sosiaalipsykologiaa. Sosiologia ja sosiaalityö ovat vielä mietinnän alla, mutta eivät nekään poissuljettuja. Ajatustyö on toki vielä kesken, mutta tämänkin päätöksen aikaansaanti tuntuu jo suurelta voitolta. 8) (Jos jollain on näiden aineiden opiskelusta jotain kokemusta/kerrottavaa, niin kuulisin mielelläni!)


Loppukevennykseksi eilisen ja tämän päivän rytkyt, jotka ovat kuin luovuuden riemuvoitto (not):



En ole tosiaankaan ollut edustavimmillani pariin päivään, siksi Miran pandapehmolelun naama joutui hyväksikäytetyksi.
♥ Kasettikaulakoru Spiritstore
♥ Paita GT
♥ Farkkuleggarit KappAhl
+ ihanat vaaleanpunaiset korvikset Glitteristä, jotka eivät pandan vuoksi näy.

Ja jos ihmettelette, miksi en näy kuvistani reisistä alaspäin, siihen on muutamakin syy. Ensinnäkin se, etten ole löytänyt vielä sopivaa kuvauspaikkaa/perheessäni ei ole yhtäkään sellaista henkilöä, joka olisi kuullut sellaisesta maagisesta asiasta, kuin kuvan rajaaminen, joten yleisesti tähtäys menee suunnilleen minne sattuu. Eikä kukaan perheenjäseneni myöskään osaa käyttää kameraani. Niin, ja vielä se, että yleensä reisistä alaspäin ei ole yleensä muuta näytettävää, kuin mustat leggingsit, tässä tapauksessa farkkuiset sellaiset. Housuvarastonikin on lähinnä mustaa, joten ei siinäkään ole kovin paljoa nähtävää. 8-D





Tänäänkin aamuväsymyksessä kaapista kaivetut rätit näyttävät lähinnä sokean kirjastonhoitajan valitsemilta. (Kyllä minä yleensä oikeasti pidän vaatteistani, nyt ei ole vain ollut kovin hyvä päivä. Tai oikeastaan viikko.) Ja naama ja tukka, hrr, kuin jostain kauhugalleriasta. (En ole myöskään yleensä näin itsekriittinen, please bear me. :-D) Kuitenkin:
♥ Ruusukaulakoru syntymäpäivälahja
♥ Mekko Ellos
♥ Lörttötrikooneule Only
+ Seppälän randomleggarit


Olen minä kohta taas vedossa, kun aloitan joulufiilistelyn ja lopetan tämän summittaisen kipeilyn.
Nyt kuitenkin Salkkarit ja Euroshopperin halpiscola.

tiistai 17. marraskuuta 2009

my heart's a battleground

Tämän hetken ehdoton rakkausbiisi on uudelleenlöytämäni Utada Hikarun kappale Passion. Laulu saa kylmiä väreitä juoksemaan selkääni pitkin, ja se tuo ihania muistoja mieleeni. Kuuntelin biisiä, kun aloin ensimmäisen kerran pelata Kingdom Heartsia joskus pari vuotta sitten (kappale soi Kingdom Hearts II -pelin alkutunnarina englanniksi, mutta itse pidän japaninkielisestä enemmän), ja jokin tuossa kappaleessa on, että se edelleen iskee. Tulee hyvä fiilis.

Samaa ei voi sanoa tämän päivän vaatteista. Olin aamulla niin väsynyt, etten kyennyt tekemään mitään järkevää ja mielenkiintoista valintaa, joten GT:n jättineule päätyi päälle, kuten hyvin monena muunakin inspiraatiottomana päivänä.




Yritin kuitenkin edes vähän näyttää siltä, että olen miettinyt aamulla, mitä päälleni laitan lisäämällä jotain asusteita, mutta yritykseksi taisi jäädä. Sininen rusettipanta ja sininen laukku ovat Noran tuliaisia Irlannista.


Nukuin olevinaan viime yönä kunnon yöunet, kun kävin tapojeni vastaisesti nukkumaan ennen kymmentä, mutta silti on ihan tappoväsynyt olo. Ehkä se on tämä vuoden aika. Ehkä se on se, kun aamulla menee kouluun, on säkkipimeää, ja sitten kun vihdoin pääsee koulusta, on taas säkkipimeää. On hyvin piristävää, kun ei edes ehdi nähdä auringonnousua. Onneksi pääsen huomenna aikaisemmin koulusta - kerkeän nähdä sentään vähän valoakin. Ja huomenna illalla mennään perheen kanssa syömään Rossoon, namsk.

Huomasin tuossa äsken, että mulla on blogilistan kautta kaksi (!) tilaajaa. Olen oikeasti ehkä vähän epäluonnollisen iloinen siitä. On kivaa ajatella, etten tee tätä turhaan. 8D

Nyt ruokaa&läksyt&BB&tutimaan, ciao!

maanantai 16. marraskuuta 2009

ego kehittyy idistä, superego egosta

Tämä päivä on kyllä kuvannut hyvin marraskuuta, sekä varsinkin maanantaita. Sateinen, märkä, kylmä, sumuinen ja pimeä. Väsyttää ja tuntuu muutenkin kovin nuutuneelta. Ihme kyllä on kuitenkin muuten suhteellisen hyvä olo, sain tehtyä psykologian esseen Sigmund Freudin Suurimmista Oivalluksista, minulla on Kinder Maxeja, ja äiti värjäsi hiukseni, joten ei tarvitse kestää enää järkyttävää juurikasvua.


Yritin kompensoida aamuärtymystäni ja väsymystäni kivoilla vaatteilla, ja värillä (löysin paitahyllyni pohjalta käyttämättömän punaisen paidan, ja totesin sen sopivan hyvin päivän väriläiskäksi), mutta loppujenlopuksi muistutin ulkoiselta olemukseltani pallopäistä viisivuotiasta joulutonttua. Aina ei kuitenkaan voi onnistua. 





♥ Pipa GT
♥ Tuubihuivi H&M Divided
♥ Paita ?
♥ Tunika GT
(+ Seppälän leggingsit mitkä ei näy kuvassa)


Nyt pitänee varmaankin siirtyä tv:n ääreen katselemaan Salkkareita, ja sen jälkeen täytyy taas paneutua psykologian koukeroihin. 8)




sunnuntai 15. marraskuuta 2009

muotimessut ymsyms

Moi. Nyt muuten väsyttää. Sammahdin eilisiltana suunnilleen heti, kun kaaduin sänkyyn kullan viereen, ja nukuttiinkin noin 12 tuntia, mutta silti on jotenkin todella nuutunut olo. Illalla vasen käsi oli myös aivan sietämättömän kipeä, mutta ihan hyvästä syystä, hamstrasin nimittäin Muotimessuilta niin järkyttävän kasan tavaraa, että vähemmästäkin lihakset kipeytyisivät.


Tosiaan, eilinen päivä vierähti messuillessa. Lähdettiin aamulla junalla ennen yhdeksää (mikä on aivan liian aikaisin) kohti Pasilaa Lauran kanssa. Järkyttävä pakkanen sai meidät jäätymään melkein hypotermian partaalle, mutta selvisimme kuitenkin Messukeskukselle ihmismassan sekaan. Ensin suunnattiin kauneuspuolelle, ja pienen eksymisen jälkeen lopulta muotipuolelle. Olimme todella hyviä saaliita kaikille mainostajille, päivän saldoksi nimittäin tuli Avoniin liittyminen, Ellen tilaaminen puoleksi vuodeksi, sekä 30 euron Hairstoren paketin ostaminen. Lisäksi ilmaisen tavaran, sälän, näytepakkausten ja esitteiden määrä oli valtava.

Vähän kuvallisia tunnelmia messuilta (joita mulla ei valitettavasti ole kovin paljoa):


DSC07670_messut1

DSC07388m

Hienoimpia/hätkähdyttävimpiä asuja muotinäytöksestä:

DSC07471_mt6

DSC07486_mt6
DSC07506_mt6
DSC07584_mt4
DSC07547_mt2
DSC07551_mt6
DSC07574_mt3
DSC07587_mt5
DSC07518_mt1

Peruslinjalla mentiin (please ignore my juurkasvu ja posahtanut olemukseni, kuvat otettu juuri kun oltiin lähdössä):
DSC07705_minä3
DSC07704_minä2

♥ pusero GT
♥ liivijuttu GT
♥ neuletakki GT (ostan mä muualtakin vaatteita...)
♥ farkut Ellos
♥ tennarit öööö ?
♥ kaulakoru lahja tädiltä
♥ korvikset Bijou Brigitte (ainoita omistamiani kyseisen puljun koruja mitkä eivät ole hajonneet vielä)

Isot kiitokset seurasta Laurasein. 


Pikkuisen messujen tuomissaldoa kuvina:

DSC07732_hairstore
Kuvassa Lauran versiot samoista tavaroista, en jaksanut kuvata omiani erikseen. 8-D Mutta kuitenkin Hairstoren kojulla jouduimme erään naisen hyökkäyksen kohteeksi, mikä aiheutti sen, että ostimme molemmat kolmellakymmenellä eurolla paketin, mikä sisälsi minisuoristusraudan, hiuslakan, muotovaahdon, shampoon, hoitoaineen ja...


DSC07751_pääjuttu
... tuollaisen tosi pelottavan päänhierontajutun. (että osaankin olla hehkeä)

DSC07760_kamat
Tästä kuvasta nyt puuttuu kaikki näytepussukat ja kaikki ihmeelliset terveyspillerit. Niin, ja siteet ja tamponit, sekä huulirasva mikä tuli yhden goodiebagin mukana. Tuossa nyt on kuitenkin muutama minihajuvesi, Avonin kuvasto, Planet Span mutanaamion, minkä sain ilmaiseksi, kun liityin Avoniin, Veetin kuumavahaa, Muotimaailma-lehti, joulukuun Elle-lehti, minkä sain tilatessani kyseisen lehden. Kaupan päälle tilauksesta sain H&M-magazinen, Käsilaukun syvin olemus -kirjan, sekä MaxFactorin uuden Lash Extension Effect -ripsivärin (mikä tulee myyntiin vasta tammikuussa, whoo), mikä oli tosi hyvä, koska olinkin jo uuden ripsivärin tarpeessa.

Tämän päivän perusolemus on ollut tämä:

DSC07764_bamsetyyny

Sanna oli täällä ja leikkasi ensin Jonnin hiukset, ja sen jälkeen mun otsatukkani. Nyt ei tarvitse kestää enää ylikasvanutta reuhkaa. 8) Mutta yäk meikitön minä. Ignore the face.



DSC07785_tukka2
DSC07811_tukka3
DSC07795_tukka1
DSC07796_minäturbo

Nyt katselen BB:n loppuun ja sen jälkeen menen tutimaan. Hyvää yötä!

perjantai 13. marraskuuta 2009

me like crumbs in the bed

Pikapostaus, pitää tulla hypettämään takkia, minkä tilasin. Tänään ulkona kymmenessä pakkasasteessa tallatessani tajusin, että pelkällä neuletakilla ja hupparilla ei taida tareta (taivutetaanko se noin? 8--D) enää Suomen talvessa. Äitikulta sitten onneksi lupasi kustantaa uuden talvitakin, ja sain sitten tilata kauan haaveilemani yksilön Topshopista. Sen lisäksi päätin tilata - äidin rahoilla - itselleni joululahjaksi uuden pyjaman, kun olen oikeasti sellaisen tarpeessa. Suloisin löytyi sitten nopeasti, Keksimonsteri-aiheella. ♥





Aika paljon noille kyllä tuli hintaa, mutta kunnon talvitakkihan nyt saa jonkin verran maksaakin, kun mä en muuten kovin suuria summia rytkyihin laita (I wish).

Tänään on ollut kiva päivä, vain yksi tunti koulua, ja sekin psykologiaa. YO-kokeiden lopulliset tulokset tulivat, ja kyllähän mä E:n paperit sain englannista! Hihii. Iltapäivällä käytin Lauran teoriakokeessa, ja illansuussa lähdettiin sitten Sannan kanssa Martinaan syömään. Sinihomejuustoleipä oli muuten nannaa.



Nyt varmaan tarvitsisi mennä nukkumaan, huomenna pitää olla virkeänä puoli yhdeksän aikaan hakemassa Lauraa, jonka jälkeen matkustelemme junalla Pasilaan kohti Muotimessuja. Vi ses!

torstai 12. marraskuuta 2009

uudistuksia

Uusi nimi, uusi ulkoasu! Meinasin kuolla tylsyyteen ja tuossa blogipäivityksiä lueskellessa iski ärsyynnys - oma bloggailuni kun on jäänyt lähiaikoina aika vähälle useammastakin syystä. Nyt olen kuitenkin päättänyt taas skarpata, muuttaa hieman sitä sun tätä koko blogista, sekä päivittää useammin. Koulukiireet ja inspiraatiottomuus (onko tuo edes sana?) ovat kuitenkin edelleen turhankin hyviä syitä postausten nykyiseen vähäisyyteen.

Päätin vain tässä, että perkele, jos joillain muillakin voi olla niin hauska ja kiinnostava blogi, niin voi hitto vie minullakin! Päätin aloittaa uudella nimellä, fresh start needs a new name, right? Nimi tosin muuttui negatiivisempaan suuntaan edellisestä. 8-D Päätin ottaa nimen Zeromancerin upeasta kappaleesta. Tokihan myös MCR:lla - minkä biisi myös entinen blogini nimi, The Sharpest Lives, oli - on samanniminen biisi, kyllähän sekin toki käy.
Seuraavana listallani oli tietenkin uusi banneri (joka nyt ei PhotoFiltren ja kuvankäsittelyohjelmien käsittelytaidoillani ole mikään taiteen seuraava huipputeos) ja ulkoasu. Luultavasti molemmat muuttuvat pian, kun kyrpiinnyn siihen, kun en vain osaa.
Blogin sisältöön päätin myös tehdä muutoksia. Yritän vältellä turhuuksia (en lupaa onnistua siinä) ja tosiaan päivitellä useammin. Olen myös ollut hirveän pidättyväinen sisällön suhteen, periaatteella "ei tämä kuulosta yhtään minulta", yritän vähentää sitä. Kirjoitan juuri siitä mistä tekee mieli, vaikka se kuulostaisi kuinka kummalliselta minun suustani! (Pyydän anteeksi jos kukaan ei ymmärrä selitystäni, aivoituksiani nyt on vain vaikea pukea sanoiksi.)


Joo, että sellaista. Kymmenen minuutin päästä alkaisi Muodin huipulle. Voi, kuinka paljon voisinkaan valittaa siitä, kuinka helvetin tajuttoman kamalan järkyttävän hirveän ärsyttävä juontaja Minna Cheung oikein on! Voiko kukaan kuulostaa oikeasti väkinäisemmältä? EN KESTÄ. Kilpailijat ovat oikein taitavia, viihdyttäviä ja tasokkaita, mutta juonto- ja tuomarikaarti on kyllä ihmisryhmän ja teennäisyyden kuonaa. Vierailevat tuomarit tuovat ehkä vähän pelastusta tähän (Minna Parikka!), mutta eivät kuitenkaan niin paljoa, ettenkö tuskastuisi kyyneliin. Täytyy kuitenkin unohtaa kaikki turha melodramaattisuus ja vain mykistää tv, kun juontaja puhuu.


Onneksi menen huomenna kouluun vasta yhdeksitoista, voi katsoa BB:nkin rauhassa ajattelematta, kuinka vähän sitä oikeastaan ehtii nukkua. Äidinkielenopettajakin oli oikein kiva, ja päätti, ettei huomista tuntia ole, joten joudun kärsimään koulua vain yhden ainokaisen psykologian tunnin verran. Jipii!


Lauantaina ohjelmassa Muotimessut, me happy.


Nyt mmm-Marabou, sekä Muodin huipulle.