Blah, en ole taaskaan saanut aikaan minkäänlaista merkintää. Mikä nyt ei ole ihme, mun saamattomuudellani ei kamalasti saada mitään aikaan. Ainakaan nyt, kun koeviikko imee kaikki mehut. Mun viimeisetkin elämänhalut lähti ruotsin valmistelutunnilla, kun piti kirjoittaa jotain aineita, ja kun ruotsinmaikka on niin helvetin vituttava ihminen kuin voi olla (vaikkei se tänään ollut edes paikalla, ja se jos mikä vituttikin, kun en voinut mulkoilla sitä vihaisesti). Mantsan koe meni vähän jonnekin kuuseen, mutta jos opettaja jaksaa olla suotuisa, se päästää mut läpi. No, sen näkee sitten. Luultavasti tämän koeviikon jälkeen edessä kolme uusintaa, en tiedä oikein mitä tästä koulunkäynnistä tulee. Onneksi keskiviikkona on vapaapäivä...
No, oli sentään kiva viikonloppu. Tai oikeastaan perjantai. Viikonloppu meni oikeastaan täysin kokonaan siinä, että lojuin sängyn pohjalla katsomassa L-koodeja (ah vihdoinkin sain hankittua ykkösboksinkin, nyt puuttuu enää nelonen) mantsan kirjat vieressäni lattialla kuitenkaan koskematta niihin ennen sunnuntai-illan kello kymmentä. Paras aika alkaa lukea kokeisiin.
No mutta niin, perjantaina siis käytiin lävistyttämässä Pilvi (raukka tärisi kuin horkkatautinen) Hyvinkäällä ja sen jälkeen luikittiin Sannan kanssa Helsinkiin katsastamaan Twilight-leffa. Vaikka olinkin nähnyt sen jo joskus ennen joulua, niin en silti muistanut siitä suunnilleen mitään. Olenko vähän huono.
ÄRH, pakottakaa joku mut oikeasti lukemaan noihin kokeisiin. Pitäisi vielä kirjoittaa musiikin valmistelutunnille (thank god siitä ei ole koetta) pitäisi kirjoittaa joku tiivistelmä tekijänoikeuksista ja semmoisista. Oikeastaan se piti kirjoittaa joskus.. joskus, mutta minähän ahkerana lukiolaisena en sitä tehnyt.
Voi jestas, nämä mun merkinnät käy koko ajan vaan köyhemmiksi. En osaa enää kirjoittaa. Tulihan se jo aikakin tajuta tuo. Vaan noin 17 vuotta liian myöhässä.
maanantai 26. tammikuuta 2009
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
urgh
(Olen varmasti käyttänyt nuo kaikki mahdolliset äännähdykset merkintöjen otsikoihin. Mielikuvituksellista.)
En jostain syystä saa raahattua itseäni koskaan koneelle, vaikka olisi aikaakin. Tai ei oikeastaan ole, mutta joo, mun ajankäyttöni on varmaan tullut jo kaikille mahdollisille tahoille selväksi. En edes muista milloin päivitin viimeksi. Tai siis muistan, 16. päivähän se oli, koska oli Turbon synttärit. Onhan siitä jo viitisen päivää, jos osaan yhtään laskea.
Olisi varmaan ollut vaikka mitä selitettävää aikaisemmin, mutten nyt muista enää oikein mitään. Paitsi sen, kuinka ylimaallinen vitutuspäivä tänään on ollut. Aamu alkoi niin vittumaisesti, ettei mitään rajaa, joten tietenkin koko muukin päivä meni suunnilleen pilalle. Olin varmaan ihanaa seuraa sellainen älytön frown naamallani. Ja sitten vielä kun ruotsinmaikka päätti siirtyä "Vihaan"-listalleni, niin se alkoi olla jo vähän liikaa. Mutta nyt onneksi tuntuu jo paremmalta, pääsin Afrikan karttatentistä läpi, huomenna on helppo ja kiva päivä (Okei, aamulla psykologille, joka menee mukavasti englannin tunnin päälle, mutta sitten iltapäivällä on vain musiikkia ja tanssiharjoitukset. Ja sen jälkeen saan taas rutistella Sannaa loppupäivän, hii.) ja perjantaina on myös hihiikiva päivä (Pilvi täyttää 18vee, eli mantsan valmistelutunnin jälkeen Hyvinkäälle otattamaan sille muutama reikä naamaan, sitten jatketaan siitä Sannan kanssa Helsinkiin Tennispalatsiin katsomaan Twilight-leffa. Vaikka olenkin nähnyt sen jo tietokoneelta hyvin hienolaatuisena, niin on ihan kiva mennä katsomaan se niin, että jopa tajuankin siitä jotain). Miinuksena vaan mainittakoon se, että koeviikko alkaa, mutta se kyllä onneksi tarkoittaa lyhyitä päiviä ja mahdollisuuksia nukkua pidempään. Pitäisi vaan ehkä oikeasti lukeakin niihin kokeisiin...
Niin, syynä miksi nyt ylipäänsä aloin kirjoittamaan tätä merkintää, oli oikeastaan vain se, että esittelen muutamia kivoja ostamiani asioita. Aika köyhää. Mutta tuli tarve sellaiseen.
Taisi olla viikonloppuna, kun käytiin housujenmetsästysreissulla äidin kanssa (Pakko mainita, että keplottelin äidin ostamaan mulle vielä yhden raidallisen neuletakin, mitä olin kuolannut jo kauan, mutta mikä maksoi mukavat viisikymppiä. Mutta se vaan oli niin hieno. Ja lämmin. Ah.), joka oli ihan onnistunut, sain hankittua housut, mitkä ovat tosin suhteellisen isohkot ja pitkät ja kaikkea. Mulle ei koskaan löydy sopivia vaatteita. Muttaniin, tuossa kuvassa yllä on siis meidän "Kipaistaan nopeasti tuossa Aleksi 13:ssa vielä, kun siellä on alennukset!"-reissulta, mikä tarkoitti noin puolta tuntia kenkien sovittelua. Sain siis äidin ostamaan itselleni tuollaisen laukun vanhoihin, sekä tuon korun, joka ei nyt tuon kuvan järkevän sommittelun takia näy kamalasti. Uusin Trendi on nyt tuossa rekvisiittana, kun taisin ostaa sen samalta reissulta.
Niin, ja tietysti tärkein ostos koko reissulta:
The vanhojentanssikengät, jotka osti ihminen, joka vannoi kerran, ettei koskaan käyttäisi korkokenkiä. Saa kyllä nyt nähdä, pysyvätkö nuo jalassa tanssiessa, kun ovat aika avonaiset ja tuettomat tuosta edestä. Mutta ainakin sain söpöt kesäkengät, jos ei noilla tule tanssittua. Kun yritän kuvitella itseäni korkkareihin ja hameeseen, alkaa puistattaa. Mutta niin käy toki joskus.
Täytynee mennä katselemaan Salkkareita (ah köyhä elämäni lööv), mutta ensin täytyy vielä laittaa tänään tulleiden ihanuuksien kuva:
Girugameshin keikkaliput. ♥ Toinen siis Pilville. Onneksi äiti jaksoi jonottaa noita lippuja Tiketistä, koska muuten ei oltaisi saatu niitä. Hihii.
No, nyt sitten ne Salkkarit, tuo ohjelma joka kohottaa sitä tunnetta, ettei mulla ole elämää.
En jostain syystä saa raahattua itseäni koskaan koneelle, vaikka olisi aikaakin. Tai ei oikeastaan ole, mutta joo, mun ajankäyttöni on varmaan tullut jo kaikille mahdollisille tahoille selväksi. En edes muista milloin päivitin viimeksi. Tai siis muistan, 16. päivähän se oli, koska oli Turbon synttärit. Onhan siitä jo viitisen päivää, jos osaan yhtään laskea.
Olisi varmaan ollut vaikka mitä selitettävää aikaisemmin, mutten nyt muista enää oikein mitään. Paitsi sen, kuinka ylimaallinen vitutuspäivä tänään on ollut. Aamu alkoi niin vittumaisesti, ettei mitään rajaa, joten tietenkin koko muukin päivä meni suunnilleen pilalle. Olin varmaan ihanaa seuraa sellainen älytön frown naamallani. Ja sitten vielä kun ruotsinmaikka päätti siirtyä "Vihaan"-listalleni, niin se alkoi olla jo vähän liikaa. Mutta nyt onneksi tuntuu jo paremmalta, pääsin Afrikan karttatentistä läpi, huomenna on helppo ja kiva päivä (Okei, aamulla psykologille, joka menee mukavasti englannin tunnin päälle, mutta sitten iltapäivällä on vain musiikkia ja tanssiharjoitukset. Ja sen jälkeen saan taas rutistella Sannaa loppupäivän, hii.) ja perjantaina on myös hihiikiva päivä (Pilvi täyttää 18vee, eli mantsan valmistelutunnin jälkeen Hyvinkäälle otattamaan sille muutama reikä naamaan, sitten jatketaan siitä Sannan kanssa Helsinkiin Tennispalatsiin katsomaan Twilight-leffa. Vaikka olenkin nähnyt sen jo tietokoneelta hyvin hienolaatuisena, niin on ihan kiva mennä katsomaan se niin, että jopa tajuankin siitä jotain). Miinuksena vaan mainittakoon se, että koeviikko alkaa, mutta se kyllä onneksi tarkoittaa lyhyitä päiviä ja mahdollisuuksia nukkua pidempään. Pitäisi vaan ehkä oikeasti lukeakin niihin kokeisiin...
Niin, syynä miksi nyt ylipäänsä aloin kirjoittamaan tätä merkintää, oli oikeastaan vain se, että esittelen muutamia kivoja ostamiani asioita. Aika köyhää. Mutta tuli tarve sellaiseen.
Taisi olla viikonloppuna, kun käytiin housujenmetsästysreissulla äidin kanssa (Pakko mainita, että keplottelin äidin ostamaan mulle vielä yhden raidallisen neuletakin, mitä olin kuolannut jo kauan, mutta mikä maksoi mukavat viisikymppiä. Mutta se vaan oli niin hieno. Ja lämmin. Ah.), joka oli ihan onnistunut, sain hankittua housut, mitkä ovat tosin suhteellisen isohkot ja pitkät ja kaikkea. Mulle ei koskaan löydy sopivia vaatteita. Muttaniin, tuossa kuvassa yllä on siis meidän "Kipaistaan nopeasti tuossa Aleksi 13:ssa vielä, kun siellä on alennukset!"-reissulta, mikä tarkoitti noin puolta tuntia kenkien sovittelua. Sain siis äidin ostamaan itselleni tuollaisen laukun vanhoihin, sekä tuon korun, joka ei nyt tuon kuvan järkevän sommittelun takia näy kamalasti. Uusin Trendi on nyt tuossa rekvisiittana, kun taisin ostaa sen samalta reissulta.
Niin, ja tietysti tärkein ostos koko reissulta:
The vanhojentanssikengät, jotka osti ihminen, joka vannoi kerran, ettei koskaan käyttäisi korkokenkiä. Saa kyllä nyt nähdä, pysyvätkö nuo jalassa tanssiessa, kun ovat aika avonaiset ja tuettomat tuosta edestä. Mutta ainakin sain söpöt kesäkengät, jos ei noilla tule tanssittua. Kun yritän kuvitella itseäni korkkareihin ja hameeseen, alkaa puistattaa. Mutta niin käy toki joskus.
Täytynee mennä katselemaan Salkkareita (ah köyhä elämäni lööv), mutta ensin täytyy vielä laittaa tänään tulleiden ihanuuksien kuva:
Girugameshin keikkaliput. ♥ Toinen siis Pilville. Onneksi äiti jaksoi jonottaa noita lippuja Tiketistä, koska muuten ei oltaisi saatu niitä. Hihii.
No, nyt sitten ne Salkkarit, tuo ohjelma joka kohottaa sitä tunnetta, ettei mulla ole elämää.
perjantai 16. tammikuuta 2009
hyvää syntymäpäivää turbo
Jee, tänään rakas koiramme täytti siis kymmenen vuotta. Voi mikä vanhus. Nyt sen pitäisi alkaa elellä iloisia eläkevuosiaan, mutta ei voisi kyllä tällä hetkellä yhtään kauempana vanhuudesta. Energiaa löytyy enemmän kuin pieneltä jänikseltä (en tiedä mistä tuo esimerkki tuli), eikä Turbo kursaile yhtään kuuluttaa koko maailmalle olevansa olemassa. Se haukkuu päivät pitkät, nykyään jopa enemmän kuin silloin kun se oli nuorempi. Hassua ajatella, että se on ollut meillä jo seitsemän vuotta. Mä tunnen itseni niin onnekkaaksi, kun meillä on oikeasti noin ihana koira. Sen vertaista ei mistään löydy.
Porsas söi iloisena kakkuaan minkä isäpuolen äiti oli sinne tehnyt. Se avasi myös mielellään lahjoja... Todellakin tuntuu siltä, että se nauttii lahjojen avaamisesta enemmän kuin siitä, mitä paketit pitävät sisällään. Lahjojen avaamisen kuvaaminen oli aika... psykedeelistä, kuten kuvasta varmaan näkyykin.
(Ah miten laadukkaita kuvia, ei taida olla kuvaustaidot oikein kohdallaan tänään...) Joo, olohuone oli kivassa kunnossa lahjojenavaamissession jälkeen. Mutta ainakin koiralla oli kivaa, mikä on tietenkin tärkeintä.
Ah, onneksi tänään on perjantai. Vaikka sunnuntaina onkin edessä hardcoreopiskelua, niin olen silti niin huojentunut kun alkaa viikonloppu. Varsinkin kun huomenna saan Sannan omakseni koko illaksi ja yöksi (Ja tuonhan voisi ajatella epämääräisesti, mutta niinhän emme tee, vai mitä kullannuput?). Aamupäivällä täytyisi kuitenkin käydä ostamassa housut, mitä vihaan suhteellisen paljon. Sovituskopit on ahdistavia kun on oikeasti pakko ostaa tai löytää jotain sopivaa. Mutta ehkä se siitä.
Löysin jostain toisesta blogista (vaihteeksi) kivan jutun, ja tuli heti mieleen paljon asioita, niin ajattelin, että on pakko tehdä tämä. Löytyi sekä positiivisia, että negatiivisia juttuja, mutta kaikkihan ne kuuluvat elämään. Eli tadaa:
Elämäni aakkoset:
A - Ampiaisfobia. Ja hyvin paha sellainen.
B - Blogit. En voisi enää elää ilman muiden blogien lukemista ja omani kirjoittamista.
C - Concombre. En vain voi sille mitään, että kurkku ranskaksi on iskostunut takaraivooni. (Osaan sen monella kielellä, cucumber, gurka, kurk, pepino, cetriolo.. osasin sen joskus japaniksikin mutten enää muista sitä.)
(Hajosin kun löysin tämän. Joskus oli kivaa Samin kanssa historiantunnilla. Ja kiellän pakkomielteeni kurkkuihin. Kännykkäkamera uuh.)
D - Dissaus. Dissaan hyvin monia ihmisiä ja asioita, usein kuitenkin pahaa tarkoittamatta. Se vain sattuu olemaan hyvin suuri osa mun luonnettani. Valitettavasti.
E - Emoilu. Pakollinen, harrastan sitä ehkä liikaa edelleen. Vähemmän kuitenkin kuin ennen. (Tähän E-kirjaimeen olisi sopinut varmaan myös "ernuilu", ainakin jos ottaa tämän päivän pukeutumiseni huomioon. :D)
(Tämä kuva on vaan niin läppä, kuvastaa hyvin emoilua. Vaikka onkin aika kameraherutus. Kuva on viime kesältä Särkänniemestä kun oltiin katsomassa bändejä Sannan ja Vapun kanssa. (Ignore my juurikasvu, please.))
F - Fanitus. Yleensä pakkomielteinen sellainen.
G - Gay. Sana jota saatamme mahdollisesti kaikkien kanssa hokea liikaa.
(Mulla on mielenkiintoisia kuvia koneella..)
H - Halaaminen. Yksikin halaus voi oikeasti poistaa monta murhetta.
(Pilvi♥. Kuva on otettu Nerphian truu-promokuvauksissa joskus vajaa vuosi sitten.)
I - IRC-Galleria. Häpeällistä mutta totta. Addiktiosivusto.
J - Jumittaminen. Niin käy joskus.
K - Kirjoittaminen. Voi kyllä sanoa näin kliseisesti, että "kirjoitan samasta syystä kuin hengitän; elääkseni".
L - L. No, se nyt vaan on niin... nyyh. L on rakkaus.
(Ihanin mies koskaan. <3____<3>M - Musiikki. Kaikissa muodoissa, kuunteleminen, laulaminen, bänditouhut, kaikki. Tärkeys.
N - Nukkuminen. Se on aivan ihanaa, varsinkin nyt, kun olen taas oppinut saamaan unta jopa silloin kun menen nukkumaan. Parasta nukkuminen on vielä jonkun toisen kainalossa.
O - Opiskelu. Vaikka en sitä tarpeeksi harrastakaan, niin se (valitettavasti) kuuluu elämääni hyvin suuresti.
P - Pillerismi. Joo, olen tosi paha pilleristi, niin se vain on. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Q - Tuosta kirjaimesta tulee mieleen vain sen ylikäyttö. Ja vierasperäisiin kirjaimiin on vaikea keksiä mitään. ihQ.
R - Rakkaus. Mikä kliseinen asia, mitä tähän voi laittaa, mutta on nyt pakko. En joskus edes uskonut, että oikeaa rakkautta on olemassa. Olen ehkä pikkuhiljaa järkevöitynyt.
S - Sanna. (Mikä yllätys.) Tarvitseekohan tätä edes selitellä. ♥
(♥. Iilimatoilen ja roikun yleensä kovasti ihmisissä, kuten mahdollisesti näkyy.)
T - Taide. Tärkeä asia mulle, tätäkään en varmaan kovin kamalasti tuo esille, mutta onpa kuitenkin. (Meinasin laittaa tähän Tampere, mutta se olisi varmasti kuulostanut kovin pakkomielteiseltä.)
U - Ulina. Taas yksi asia mitä teen liikaa.
V - Valokuvaaminen. Se on tosi lähellä sydäntä, vaikken sitä ehkä kamalasti tuo esille. Varsinkin, kun kaikki kuvat mitä tähän blogiin tungen ovat yleensä niitä surkeimpia.
X - Sovitaan, että Lovex lasketaan koska siinä on x, kun en keksi yhtään mitään.
Y - Ystävät. Tämäkään ei varmaan kamalasti selittelyjä kaipaa. Ilman ystäviäni en olisi tässä.
(♥. Löytyi tämmöinen kiva kuva. Mulla on aivan liikaa kuvia ystävistäni, mutta tämä kuvasti mielestäni tosi hyvin yleisesti välejäni kaikkien ystävieni kanssa. Tämäkin kuvan Nerppujen promokuvauksista, kameran takana taitanee olla toinen puolikkaani. (Oli kylmä, me lämmiteltiin noin...))
Z - Zoonoosi. En edes tiedä mikä se on, mutta Sanna hoki sitä joskus ja se vaan jäi mun päähäni. Ja vierasperäiset kirjaimet on edelleen vaikeita.
Å - Tästä tulee mieleen tasan ruotsi, enkä kestä sitä kieltä. En tahdo siis ajatella koko kirjainta.
Ä - Äiti. No, se vaan on niin paras. Vaikka se nyt on vähän... no joo. Paras se on silti.
Ö - "Öö." Hoen tuota ehkä vähän liian usein kun en vaan osaa enkä tajua mitään.
Eiköhän siinä ollut taas tarpeeksi kaikkea mahdollista. Voisin nyt keksiä taas jotakin tekemistä. Nukkuminen houkuttaisi, väsyttää pirusti. Vaikka onnistuinkin nukkumaan pommiin ja nukuin viime yönä 11 tuntia, niin silti väsyttää. Taidan kumminkin mennä katselemaan Aliaksia.
Porsas söi iloisena kakkuaan minkä isäpuolen äiti oli sinne tehnyt. Se avasi myös mielellään lahjoja... Todellakin tuntuu siltä, että se nauttii lahjojen avaamisesta enemmän kuin siitä, mitä paketit pitävät sisällään. Lahjojen avaamisen kuvaaminen oli aika... psykedeelistä, kuten kuvasta varmaan näkyykin.
(Ah miten laadukkaita kuvia, ei taida olla kuvaustaidot oikein kohdallaan tänään...) Joo, olohuone oli kivassa kunnossa lahjojenavaamissession jälkeen. Mutta ainakin koiralla oli kivaa, mikä on tietenkin tärkeintä.
Ah, onneksi tänään on perjantai. Vaikka sunnuntaina onkin edessä hardcoreopiskelua, niin olen silti niin huojentunut kun alkaa viikonloppu. Varsinkin kun huomenna saan Sannan omakseni koko illaksi ja yöksi (Ja tuonhan voisi ajatella epämääräisesti, mutta niinhän emme tee, vai mitä kullannuput?). Aamupäivällä täytyisi kuitenkin käydä ostamassa housut, mitä vihaan suhteellisen paljon. Sovituskopit on ahdistavia kun on oikeasti pakko ostaa tai löytää jotain sopivaa. Mutta ehkä se siitä.
Löysin jostain toisesta blogista (vaihteeksi) kivan jutun, ja tuli heti mieleen paljon asioita, niin ajattelin, että on pakko tehdä tämä. Löytyi sekä positiivisia, että negatiivisia juttuja, mutta kaikkihan ne kuuluvat elämään. Eli tadaa:
Elämäni aakkoset:
A - Ampiaisfobia. Ja hyvin paha sellainen.
B - Blogit. En voisi enää elää ilman muiden blogien lukemista ja omani kirjoittamista.
C - Concombre. En vain voi sille mitään, että kurkku ranskaksi on iskostunut takaraivooni. (Osaan sen monella kielellä, cucumber, gurka, kurk, pepino, cetriolo.. osasin sen joskus japaniksikin mutten enää muista sitä.)
(Hajosin kun löysin tämän. Joskus oli kivaa Samin kanssa historiantunnilla. Ja kiellän pakkomielteeni kurkkuihin. Kännykkäkamera uuh.)
E - Emoilu. Pakollinen, harrastan sitä ehkä liikaa edelleen. Vähemmän kuitenkin kuin ennen. (Tähän E-kirjaimeen olisi sopinut varmaan myös "ernuilu", ainakin jos ottaa tämän päivän pukeutumiseni huomioon. :D)
(Tämä kuva on vaan niin läppä, kuvastaa hyvin emoilua. Vaikka onkin aika kameraherutus. Kuva on viime kesältä Särkänniemestä kun oltiin katsomassa bändejä Sannan ja Vapun kanssa. (Ignore my juurikasvu, please.))
G - Gay. Sana jota saatamme mahdollisesti kaikkien kanssa hokea liikaa.
(Mulla on mielenkiintoisia kuvia koneella..)
(Pilvi♥. Kuva on otettu Nerphian truu-promokuvauksissa joskus vajaa vuosi sitten.)
J - Jumittaminen. Niin käy joskus.
K - Kirjoittaminen. Voi kyllä sanoa näin kliseisesti, että "kirjoitan samasta syystä kuin hengitän; elääkseni".
L - L. No, se nyt vaan on niin... nyyh. L on rakkaus.
(Ihanin mies koskaan. <3____<3>
N - Nukkuminen. Se on aivan ihanaa, varsinkin nyt, kun olen taas oppinut saamaan unta jopa silloin kun menen nukkumaan. Parasta nukkuminen on vielä jonkun toisen kainalossa.
O - Opiskelu. Vaikka en sitä tarpeeksi harrastakaan, niin se (valitettavasti) kuuluu elämääni hyvin suuresti.
P - Pillerismi. Joo, olen tosi paha pilleristi, niin se vain on. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Q - Tuosta kirjaimesta tulee mieleen vain sen ylikäyttö. Ja vierasperäisiin kirjaimiin on vaikea keksiä mitään. ihQ.
R - Rakkaus. Mikä kliseinen asia, mitä tähän voi laittaa, mutta on nyt pakko. En joskus edes uskonut, että oikeaa rakkautta on olemassa. Olen ehkä pikkuhiljaa järkevöitynyt.
S - Sanna. (Mikä yllätys.) Tarvitseekohan tätä edes selitellä. ♥
(♥. Iilimatoilen ja roikun yleensä kovasti ihmisissä, kuten mahdollisesti näkyy.)
U - Ulina. Taas yksi asia mitä teen liikaa.
V - Valokuvaaminen. Se on tosi lähellä sydäntä, vaikken sitä ehkä kamalasti tuo esille. Varsinkin, kun kaikki kuvat mitä tähän blogiin tungen ovat yleensä niitä surkeimpia.
X - Sovitaan, että Lovex lasketaan koska siinä on x, kun en keksi yhtään mitään.
Y - Ystävät. Tämäkään ei varmaan kamalasti selittelyjä kaipaa. Ilman ystäviäni en olisi tässä.
(♥. Löytyi tämmöinen kiva kuva. Mulla on aivan liikaa kuvia ystävistäni, mutta tämä kuvasti mielestäni tosi hyvin yleisesti välejäni kaikkien ystävieni kanssa. Tämäkin kuvan Nerppujen promokuvauksista, kameran takana taitanee olla toinen puolikkaani. (Oli kylmä, me lämmiteltiin noin...))
Z - Zoonoosi. En edes tiedä mikä se on, mutta Sanna hoki sitä joskus ja se vaan jäi mun päähäni. Ja vierasperäiset kirjaimet on edelleen vaikeita.
Å - Tästä tulee mieleen tasan ruotsi, enkä kestä sitä kieltä. En tahdo siis ajatella koko kirjainta.
Ä - Äiti. No, se vaan on niin paras. Vaikka se nyt on vähän... no joo. Paras se on silti.
Ö - "Öö." Hoen tuota ehkä vähän liian usein kun en vaan osaa enkä tajua mitään.
Eiköhän siinä ollut taas tarpeeksi kaikkea mahdollista. Voisin nyt keksiä taas jotakin tekemistä. Nukkuminen houkuttaisi, väsyttää pirusti. Vaikka onnistuinkin nukkumaan pommiin ja nukuin viime yönä 11 tuntia, niin silti väsyttää. Taidan kumminkin mennä katselemaan Aliaksia.
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
keskiviikot my ass
Miksen jaksa raahautua koneelle kouluviikolla, vaikka olisi olevinaan aikaakin. Tai ei oikeastaan olisi, kun pitäisi tehdä niitä läksyjä, mutta tällä hetkellä olen päästänyt kyllä kaiken niin rappiolle kuin on mahdollista. Kipeilyni takia rästiin jääneet tehtävät ovat jääneet keikkumaan johonkin aivojen takalaidalle kuluen pois pikkuhiljaa. En ole lukenut mitään, olen aivan pihalla kaikesta, pitäisi tehdä biologiaan kaksi palautettavaa tehtävää, maantiedon viikkotehtävä, pitäisi vääntää se Afrikan kartta (Jonka testi oli tänään.. Kyllä, olen ahkera lukiolainen.), englantiin pitäisi tehdä ihanasta homokyselystämme joku tulosten tarkastelujuttu (Onneksi saatiin armonaikaa maanantaihin, kun Nora on ollut pitkään kipeänä), ruotsin sanakokeet odottelee edessä ja musiikkiin pitäisi kirjoittaa punk-musiikista joku tiivistelmä. Näin käy kun ei tee mitään. Olen hyvä varoittava esimerkki.
Läksyjen teon sijaan olen onnistunut riutumaan kaiken koulunjälkeisen ajan sängynpohjalla järkyttävissä kuukautiskivuissa, ja olen onnistunut käyttämään tuhottoman paljon aikaa kaikkeen pieneen ja epätärkeään.
Joo, eilisen aikana sain myös tuhlattua kaiken käteisen rahani. Kävin ehkä mielenkiintoisimmalla kauppareissulla isäpuolen ja pikkuveljen kanssa (joo ei siitä sen enempää) ja tuhlasin sitten rahani uuteen Company-lehteen ja Pelaaja-lehteen. Ostin myös Aliaksen kakkoskauden, kun ne olivat alennuksessa, nyt puuttuu enää neloskausi. Nuo aurinkolasit ostin kirpparilta kahdella eurolla ja tuon Oriflamen Aloe Vera-kasvovoiteen sain isäpuolen äidiltä. Se tuo aina uuden Oriflamen kuvaston mukanaan kun tulee käymään ja sitten sinne voi lämäillä tilaustoivomuksia, jotka yleensä täyttyvät jopa kaikki. Paitsi yleensä en kyllä ole kamalan ahne toiveideni kanssa. Eilen sitten pistin tilaukseen uuden luomivärin ja ripsivärin.
Voi ah, kun nuo koulukirjat tuijottavat hiillostavasti tuolta lattialta. Onneksi huomenna on vaan kahden tunnin koulupäivä (englantia, hyppytunti ja musiikkia) ja sen jälkeen Sanna tulee meille. Edes jotain odotettavaa tässäkin viikossa. Paitsi pääsen mä lauantaina shoppaamaan äidin kanssa, oh joy. Mutta alkaa loppua housut kesken, pakko käydä kaivamassa sellaiset jostain kaupasta. Ihanaa, kun normaalit anorektikkohousut ei mahdu mulle, ja ne on aina pakko kaivaa jostain aivan perseestä. Lovely.
Täytyisi varmaan alkaa katsoa tuon mantsan viikkotehtävän aineistoa. Voi HUOH.
PS: Vitsit kun pikkuveli on ihana, se eilen sanoi mulle, että: "Sä muutut varmaan kohta pissikseks.", olin siihen vähän että öö okei. Sitten se selitti sen niin, että mulla on kuulemma nykyään niin paljon vaaleanpunaisia juttuja, ja että olen kuulemma nolo. Vastasin siihen sitten, että ainahan mä olen ollut nolo. Sitten se siihen kauniisti mulle töksäytti että: "Niin oot, mutta nyt se näkyy susta myös ulospäin!" Kiitos velikulta, kiitos.
Läksyjen teon sijaan olen onnistunut riutumaan kaiken koulunjälkeisen ajan sängynpohjalla järkyttävissä kuukautiskivuissa, ja olen onnistunut käyttämään tuhottoman paljon aikaa kaikkeen pieneen ja epätärkeään.
Joo, eilisen aikana sain myös tuhlattua kaiken käteisen rahani. Kävin ehkä mielenkiintoisimmalla kauppareissulla isäpuolen ja pikkuveljen kanssa (joo ei siitä sen enempää) ja tuhlasin sitten rahani uuteen Company-lehteen ja Pelaaja-lehteen. Ostin myös Aliaksen kakkoskauden, kun ne olivat alennuksessa, nyt puuttuu enää neloskausi. Nuo aurinkolasit ostin kirpparilta kahdella eurolla ja tuon Oriflamen Aloe Vera-kasvovoiteen sain isäpuolen äidiltä. Se tuo aina uuden Oriflamen kuvaston mukanaan kun tulee käymään ja sitten sinne voi lämäillä tilaustoivomuksia, jotka yleensä täyttyvät jopa kaikki. Paitsi yleensä en kyllä ole kamalan ahne toiveideni kanssa. Eilen sitten pistin tilaukseen uuden luomivärin ja ripsivärin.
Voi ah, kun nuo koulukirjat tuijottavat hiillostavasti tuolta lattialta. Onneksi huomenna on vaan kahden tunnin koulupäivä (englantia, hyppytunti ja musiikkia) ja sen jälkeen Sanna tulee meille. Edes jotain odotettavaa tässäkin viikossa. Paitsi pääsen mä lauantaina shoppaamaan äidin kanssa, oh joy. Mutta alkaa loppua housut kesken, pakko käydä kaivamassa sellaiset jostain kaupasta. Ihanaa, kun normaalit anorektikkohousut ei mahdu mulle, ja ne on aina pakko kaivaa jostain aivan perseestä. Lovely.
Täytyisi varmaan alkaa katsoa tuon mantsan viikkotehtävän aineistoa. Voi HUOH.
PS: Vitsit kun pikkuveli on ihana, se eilen sanoi mulle, että: "Sä muutut varmaan kohta pissikseks.", olin siihen vähän että öö okei. Sitten se selitti sen niin, että mulla on kuulemma nykyään niin paljon vaaleanpunaisia juttuja, ja että olen kuulemma nolo. Vastasin siihen sitten, että ainahan mä olen ollut nolo. Sitten se siihen kauniisti mulle töksäytti että: "Niin oot, mutta nyt se näkyy susta myös ulospäin!" Kiitos velikulta, kiitos.
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
keikkojabändejähii
Joo, baittasin Sannalta tämän jutun. Eli näitä bändejä/artisteja mitä olen nähnyt livenä, koetan muistaa kaikki, mutta väkisinkin jää varmaan joku pois, koska en todellakaan voi muistaa mitään vuoden 2004 Elämä Lapselle -konsertista. Lulz.
X:llä, Y:llä ja Z:lla ei nyt ainakaan tämän muistin mukaan ole mitään. Ei lol kuinka paljon epämääräisiä tuolta löytyi. Oli pakko käydä välillä hakemassa apua Sannan listasta, kun muisti on niin hataroitunut. Löysin sentään nettisivun mistä löysin tuon Elämä lapselle -konsertin esiintyjät. En tajunnutkaan, että olen tietämättäni nähnyt Uniklubin siellä. Hassua. Tulihan noita 72 (Jos noita Titi-nalleja ei lasketa. :D) kasaan, odotin ehkä pariakymmentä. Ei taida olla suhteellisuudet kamalan kunnossa.
(Ja lopuksi Sami ja Vivi tähän loppuun lepäämään meidän mieliimme. ♥)
A
Aiden x2
Aki Sirkesalo
Antti Tuisku
Anna Abreu
Automatic Eye x2
B
Blessed Beauty
Black Powder x2
Bomfunk MC's
C
Children Of Bodom x2
Christian Forss x2 (Tälle ei voi kun lollata.)
D
Disträktiv Noise (En edes tiedä kirjotetaanko se noin..)
Dope Stars Inc. x2
Dragonforce
E
Egotrippi
Elastinen (miksi oi miksi)
Essentia x3
Europe
F
Flinch x2
G
-
H
Hanna Pakarinen
Happoradio x2
Hatesphere
Heijaste x4
Huoripukki
I
Immortal
Indica
Irina
J
Jaakko & Jay
Janne Tulkki (Oikeasti nää on aina vaan coolimpia..)
Jann Wilde & Neon Comets x2
Jore Marjaranta
K
Kill Hannah x2
Kwan
L
Ladytron
Lamb Of God
Lapko
Lemmenpyssyt
Lines Of Leaving x3
Lob Nor x2
Lovex x6
M
Maj Karma
Matthau Mikojan
Mockshot
Murdershock
Musta Joutsen
My Passion
N
Negative x3
New Deadline x2
Nine Inch Nails
O
On Volcano
P
Pain
Panu Larnos (Aina nolommaksi menee.)
Petri Munck
Pikku G (Nyt kyllä kuolin täysin kun muistan nähneeni tämänkin...)
Q
-
R
Renoise x4
RobinCosmos
Rogue Angel
S
Sacrovir
Sara
Sauma
SIGN
Slayer
Snakebeat
Snipe Drive
Stereo Junks!
T
T.A.P x2
Thine Eyes Bleed
The Scanditones
Tiktak
TITI-NALLE X2 !!!
U
Uniklubi x3
V
Vanity Beach
Veljenpojat
W
Whispered
White Flame x4
Aiden x2
Aki Sirkesalo
Antti Tuisku
Anna Abreu
Automatic Eye x2
B
Blessed Beauty
Black Powder x2
Bomfunk MC's
C
Children Of Bodom x2
Christian Forss x2 (Tälle ei voi kun lollata.)
D
Disträktiv Noise (En edes tiedä kirjotetaanko se noin..)
Dope Stars Inc. x2
Dragonforce
E
Egotrippi
Elastinen (miksi oi miksi)
Essentia x3
Europe
F
Flinch x2
G
-
H
Hanna Pakarinen
Happoradio x2
Hatesphere
Heijaste x4
Huoripukki
I
Immortal
Indica
Irina
J
Jaakko & Jay
Janne Tulkki (Oikeasti nää on aina vaan coolimpia..)
Jann Wilde & Neon Comets x2
Jore Marjaranta
K
Kill Hannah x2
Kwan
L
Ladytron
Lamb Of God
Lapko
Lemmenpyssyt
Lines Of Leaving x3
Lob Nor x2
Lovex x6
M
Maj Karma
Matthau Mikojan
Mockshot
Murdershock
Musta Joutsen
My Passion
N
Negative x3
New Deadline x2
Nine Inch Nails
O
On Volcano
P
Pain
Panu Larnos (Aina nolommaksi menee.)
Petri Munck
Pikku G (Nyt kyllä kuolin täysin kun muistan nähneeni tämänkin...)
Q
-
R
Renoise x4
RobinCosmos
Rogue Angel
S
Sacrovir
Sara
Sauma
SIGN
Slayer
Snakebeat
Snipe Drive
Stereo Junks!
T
T.A.P x2
Thine Eyes Bleed
The Scanditones
Tiktak
TITI-NALLE X2 !!!
U
Uniklubi x3
V
Vanity Beach
Veljenpojat
W
Whispered
White Flame x4
X:llä, Y:llä ja Z:lla ei nyt ainakaan tämän muistin mukaan ole mitään. Ei lol kuinka paljon epämääräisiä tuolta löytyi. Oli pakko käydä välillä hakemassa apua Sannan listasta, kun muisti on niin hataroitunut. Löysin sentään nettisivun mistä löysin tuon Elämä lapselle -konsertin esiintyjät. En tajunnutkaan, että olen tietämättäni nähnyt Uniklubin siellä. Hassua. Tulihan noita 72 (Jos noita Titi-nalleja ei lasketa. :D) kasaan, odotin ehkä pariakymmentä. Ei taida olla suhteellisuudet kamalan kunnossa.
(Ja lopuksi Sami ja Vivi tähän loppuun lepäämään meidän mieliimme. ♥)mökkifun (or not)
Jee, äiti ja isäpuoli päättivät sitten eilen ilalla, että hihhei huomenna mennäänkin koko perheen voimin mökille viettämään yhteistä aikaa! Olin kyllä hieman että öö mitä, tuo nimittäin oli suhteellisen epänormaalia, yleensä jengi täällä on melkein järjissään eikä pakota mihinkään ihmeellisiin perheaktiviteetteihin. No, oltiin sitten tänään siellä mökillä ja sain nauttia hypotermian iloista. Mökkiin saatiin loppujenlopuksi jopa kymmenen astetta lämmintä, ettei siellä ihan totaalisesti jäätynyt. Loikin siellä kuitenkin neuletakissa, kahdessa hupparissa ja isäpuolen valtavassa fleecetakissa, ja silti palelsi. How nice. Loppujenlopuksi koirakin jo aivasteli, vaikka silläkin oli villapaita.
Hauskaa sillä kuitenkin oli, se nimittäin hyppi ympäriinsä aivan innoissaan, juoksi järven jäällä aivan ihmeissään siitä, että sen päällä voi juosta ja haukkui jo ärsytykseen asti. Ihmeen paljon tuolla porsaalla on energiaa, kun ottaa huomioon, että poika täyttää tämän kuun 16. päivä kymmenen vuotta
No nyt kun pääsin näihin kuviin, niin pistän muutaman noista harvasta aktiviteetista, joita nuo yhdet jostain pusersi. Itse seisoin suunnilleen koko ajan tumput suorina yrittäen ajatella jotain lämmintä.
Äiti yritti saada mutkin luistelemaan, mutta jos en pysy normaaleilla kengillä tasaisella ei-liukkaalla maallakaan pystyssä, niin miten sitten luistimilla.
Pikkuveli loikkasi isäpuolen enduropyörän kyytiin, ja kyllä se ajaminen siitä lähti sujumaan pienen harjoittelun jälkeen. Tuohonkin hommaan mua yritettiin usuttaa, mutta kieltäydyin suurella eillä. Olisin tällä hetkellä varmaan sairaalassa kävelykyvyttömänä jos olisin lähtenyt tuonkokoisella välineellä ajamaan Ja vielä jäällä.
Joo, sitten äidin pakollinen "Yhyy haluun susta ja Jonnista kuvan feisbuukkiin!!!11"-kuva. Minä aina yhtä kauniina, olen just niin mökkijuntin näköinen kun voi olla. Veli sentään kykeni piiloutumaan kypärän ja kaikenmaailman endurokaman alle. (Ja piru vie, en mä ole oikeasti noin lyhyt! Okei en ole, seisoin kyyryssä että koira pysyi sylissä, mutta silti. Murrr.)
Nyt pitäisi sitten tehdä niitä läksyjä, mutta a) tajusin että englannin kirjat on koulussa b) en jaksa lukea biologiaa ja c) mulla ei ole ruotsia huomenna, joten venytän niiden läksyjen tekemisen huomiseen. Pitäisi ehkä mantsaa varten tuo Afrikan kartta väkertää, mutta se ei ole kovin paha homma onneksi.
Viuh, ehkä alan listata noita bändejä, kun Sanna teki niin ja nyt mäkin haluan. Lol~
(Ja peeäs, jee tänään tulee Muodin Huipulle!)
Hauskaa sillä kuitenkin oli, se nimittäin hyppi ympäriinsä aivan innoissaan, juoksi järven jäällä aivan ihmeissään siitä, että sen päällä voi juosta ja haukkui jo ärsytykseen asti. Ihmeen paljon tuolla porsaalla on energiaa, kun ottaa huomioon, että poika täyttää tämän kuun 16. päivä kymmenen vuotta
No nyt kun pääsin näihin kuviin, niin pistän muutaman noista harvasta aktiviteetista, joita nuo yhdet jostain pusersi. Itse seisoin suunnilleen koko ajan tumput suorina yrittäen ajatella jotain lämmintä.
Äiti yritti saada mutkin luistelemaan, mutta jos en pysy normaaleilla kengillä tasaisella ei-liukkaalla maallakaan pystyssä, niin miten sitten luistimilla.
Pikkuveli loikkasi isäpuolen enduropyörän kyytiin, ja kyllä se ajaminen siitä lähti sujumaan pienen harjoittelun jälkeen. Tuohonkin hommaan mua yritettiin usuttaa, mutta kieltäydyin suurella eillä. Olisin tällä hetkellä varmaan sairaalassa kävelykyvyttömänä jos olisin lähtenyt tuonkokoisella välineellä ajamaan Ja vielä jäällä.
Joo, sitten äidin pakollinen "Yhyy haluun susta ja Jonnista kuvan feisbuukkiin!!!11"-kuva. Minä aina yhtä kauniina, olen just niin mökkijuntin näköinen kun voi olla. Veli sentään kykeni piiloutumaan kypärän ja kaikenmaailman endurokaman alle. (Ja piru vie, en mä ole oikeasti noin lyhyt! Okei en ole, seisoin kyyryssä että koira pysyi sylissä, mutta silti. Murrr.)
Nyt pitäisi sitten tehdä niitä läksyjä, mutta a) tajusin että englannin kirjat on koulussa b) en jaksa lukea biologiaa ja c) mulla ei ole ruotsia huomenna, joten venytän niiden läksyjen tekemisen huomiseen. Pitäisi ehkä mantsaa varten tuo Afrikan kartta väkertää, mutta se ei ole kovin paha homma onneksi.
Viuh, ehkä alan listata noita bändejä, kun Sanna teki niin ja nyt mäkin haluan. Lol~
(Ja peeäs, jee tänään tulee Muodin Huipulle!)
lauantai 10. tammikuuta 2009
örmgh
Olen alkanut ihan tosissani harkita lukion lopettamista kesken. Se vaan on ongelmana, että mitäpä mä sitten tekisin? Niin, en mitään. En saa surkeilla edellytyksilläni mitään työpaikkaa, ja jatko-opiskelu tyssää siihen kun ei ole mitään pohjia. Eli mun on oikeastaan pakko kituuttaa tuolla lukiossa, jos aion päästä johonkin. Muuten ajattelisin, että kyllä tämä tästä, mutta kun seuraava jakso sattuu olemaan noin sata kertaa hirveämpi kuin tämä on ollut. Että voi angst nyt sitten. Voisin oikeasti hypätä tässä pari vuotta eteenpäin, tuntuu että elämä junnaa paikallaan tällä hetkellä. Tietenkinhän tässä nyt pitäisi vielä nauttia ah-niin-ihanista nuoruusvuosista, mutta haluaisin vaan pois tästä kaupungista. Ja tämä vuosi on muutenkin tosi turhauttava, kun tulen itse täysi-ikäiseksi vasta vuoden lopussa, ja tästähän tämä koko lukion tarkoitus vasta alkaa, kun ylioppilaskirjoitukset joita rakastan niin odottavat edessä. Tuntuu kyllä siltä, että nykyään lukiolla ei ole mitään muuta päämäärää, kuin ylioppilaskirjoitukset. Ja niinhän se oikeastaan onkin. Ja se jos mikä vituttaa. Olisi paljon helpompaa opiskella, jos kaikki opettajat eivät jauhaisi siitä, kuinka se ja se asia on kirjoituksissa. Varsinkin mun kohdallani, kun aion kirjoittaa vaan tasan ne pakolliset aineet. Opettajien on ihan turha korostaa joitain mukatärkeitä asioita, kun kaikki asiat niillä kursseilla täytyy kuitenkin opiskella kun lukee ylppäreihin.
Huoharghmurr. Tarvitsen jotain viihdyttävää ajateltavaa ja tekemistä. Miten voi olla, että vaikken ole ollut vanhojentanssituntia lukuunottamatta tuntiakaan koulussa joululoman jälkeen, niin on aivan yhtä ärtynyt olo, kuin olisin lojunut niillä oppitunneilla minkään asian tarttumatta pääkoppaani. Kerkesin missata varmasti noiden kolmen päivän aikana jotkin kurssien tärkeimmistä asioista, aivan varmasti.
Ehkä tämä stressaaminen vähentyisi, jos oikeasti tekisin jotain koulunkäyntini eteen. Mutta sehän ei ole mahdollista, koska Caroliina on niin typerä ja itsepäinen. Ei kellään olisi ylimääräistä motivaatiota? Täällä olisi sille huimaa käyttöä.
Tajusin juuri, etten ole käynyt ulkona kolmeen ja puoleen päivään. Ei ihme jos aivot tuntuvat rutistuneelta rusinalta.
Meillä oli tänään kaloja. Isäpuoli kävi vähän pilkkimässä ja palasi ahvenlauman kanssa. Piti sitten tietenkin mennä kuvaamaan niitä, kun ne uiskentelivat tiskialtaassa. Pikkuveli ja isäpuoli vilkuili sivusta huvittuneen näköisinä, kun minä ja Sanna loikittiin tiskialtaan ympärillä kameroinemme. No, huvinsa kullakin..
Oli meillä Sannan kanssa sentään muutenkin kivaa kuin kaloja kuvatessa (mikä kuulostaa näin kirjoitettuna hyvin köyhältä aktiviteetilta). Varmaan tuo Sannan näkeminen taas ainoa asia, minkä avulla pysyin järjissäni tämän päivän. En edes muista enää mitä tein aamulla. Hatara muisti. Tai sitten aivoni todellakin ovat kuin rusinat.
Katselin jotain ikivanhoja kuvia tänään. Suurin osa vuosilta '05-'06. Se ei noiden kuvien mukaan ollut mulle mitenkään kovin ajatusrikasta, järkevää tai hyvää aikaa, näytän nimittäin kaikissa aivan mahdottoman järkyttävältä. Ei mulla näköjään silloin ollut mitään ongelmaa hyppiä kameran linssin etupuolella. Ehkä nykyinen kamerakammoni johtuu juuri siitä, kun en vaan osaa.
Ja olin ehkä katu-uskottavin ja koviksin vihreine paitoineni. (Oli mulla sentään joskus hiukset näköjään hyvin ja ihan järkevännäköiset. Saattaa vain olla niin, ja mitä luultavimminkin onkin, että tuo kuva on otettu heti kampaajakäynnin jälkeen.) En löytänyt oikeastaan suunnilleen yhtäkään kuvaan, missä mulla olisi jonkin muun värinen paita. Todella hienoja ja esteettisiä väriyhdistelmiä kyllä löytyi; valkoinen takki + ruskea kaulaliina + siniset farkut + vihreä laukku. Aaah, mitä värien aatelia. Missä nämä mun rusina-aivot oikein olivat seiskaluokalla? Nykyään osaan sentään edes vähän katsoa, mitä vaatteita niskaani heitän. Se on kyllä nyt näin tarkemmin mietittynä vasta vähän aikaa sitten opittu taito, olin nimittäin aika naurettava silloinkin kun kuljetin kilon ketjukasaa housuissani.
Blah, pitäisiköhän ihan oikeasti tarttua noihin koulukirjoihin, jotka ovat lojuneet tuolla lattialla hujan hajan aika monta päivää. Jostain syystä on aina kehittynyt parempaa tekemistä ("Hmm, pitää varmaan pestä hampaat kolmannen kerran tänään, se on tärkeämpää kuin opiskelu!" tai "Taidanpa tuijottaa kattoa ja laskea kaikki oksakohdat!").
... Screw it, nyt on lauantai, menen lojumaan sänkyyn ja syömään suklaata.
Huoharghmurr. Tarvitsen jotain viihdyttävää ajateltavaa ja tekemistä. Miten voi olla, että vaikken ole ollut vanhojentanssituntia lukuunottamatta tuntiakaan koulussa joululoman jälkeen, niin on aivan yhtä ärtynyt olo, kuin olisin lojunut niillä oppitunneilla minkään asian tarttumatta pääkoppaani. Kerkesin missata varmasti noiden kolmen päivän aikana jotkin kurssien tärkeimmistä asioista, aivan varmasti.
Ehkä tämä stressaaminen vähentyisi, jos oikeasti tekisin jotain koulunkäyntini eteen. Mutta sehän ei ole mahdollista, koska Caroliina on niin typerä ja itsepäinen. Ei kellään olisi ylimääräistä motivaatiota? Täällä olisi sille huimaa käyttöä.
Tajusin juuri, etten ole käynyt ulkona kolmeen ja puoleen päivään. Ei ihme jos aivot tuntuvat rutistuneelta rusinalta.
Meillä oli tänään kaloja. Isäpuoli kävi vähän pilkkimässä ja palasi ahvenlauman kanssa. Piti sitten tietenkin mennä kuvaamaan niitä, kun ne uiskentelivat tiskialtaassa. Pikkuveli ja isäpuoli vilkuili sivusta huvittuneen näköisinä, kun minä ja Sanna loikittiin tiskialtaan ympärillä kameroinemme. No, huvinsa kullakin..
Oli meillä Sannan kanssa sentään muutenkin kivaa kuin kaloja kuvatessa (mikä kuulostaa näin kirjoitettuna hyvin köyhältä aktiviteetilta). Varmaan tuo Sannan näkeminen taas ainoa asia, minkä avulla pysyin järjissäni tämän päivän. En edes muista enää mitä tein aamulla. Hatara muisti. Tai sitten aivoni todellakin ovat kuin rusinat.
Katselin jotain ikivanhoja kuvia tänään. Suurin osa vuosilta '05-'06. Se ei noiden kuvien mukaan ollut mulle mitenkään kovin ajatusrikasta, järkevää tai hyvää aikaa, näytän nimittäin kaikissa aivan mahdottoman järkyttävältä. Ei mulla näköjään silloin ollut mitään ongelmaa hyppiä kameran linssin etupuolella. Ehkä nykyinen kamerakammoni johtuu juuri siitä, kun en vaan osaa.
Ja olin ehkä katu-uskottavin ja koviksin vihreine paitoineni. (Oli mulla sentään joskus hiukset näköjään hyvin ja ihan järkevännäköiset. Saattaa vain olla niin, ja mitä luultavimminkin onkin, että tuo kuva on otettu heti kampaajakäynnin jälkeen.) En löytänyt oikeastaan suunnilleen yhtäkään kuvaan, missä mulla olisi jonkin muun värinen paita. Todella hienoja ja esteettisiä väriyhdistelmiä kyllä löytyi; valkoinen takki + ruskea kaulaliina + siniset farkut + vihreä laukku. Aaah, mitä värien aatelia. Missä nämä mun rusina-aivot oikein olivat seiskaluokalla? Nykyään osaan sentään edes vähän katsoa, mitä vaatteita niskaani heitän. Se on kyllä nyt näin tarkemmin mietittynä vasta vähän aikaa sitten opittu taito, olin nimittäin aika naurettava silloinkin kun kuljetin kilon ketjukasaa housuissani.
Blah, pitäisiköhän ihan oikeasti tarttua noihin koulukirjoihin, jotka ovat lojuneet tuolla lattialla hujan hajan aika monta päivää. Jostain syystä on aina kehittynyt parempaa tekemistä ("Hmm, pitää varmaan pestä hampaat kolmannen kerran tänään, se on tärkeämpää kuin opiskelu!" tai "Taidanpa tuijottaa kattoa ja laskea kaikki oksakohdat!").
... Screw it, nyt on lauantai, menen lojumaan sänkyyn ja syömään suklaata.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
