you wanna see the stars

Aivan ensimmäiseksi: helvetin tulivuori. Se valitsi kyllä nyt kaikista parhaimman ajan purkautumiselle. Sannan matka Kyprokselle peruuntui, Miran Japaninmatka siirtyi, mun Pariisin matkani tulee hyvin suurella todennäköisyydellä siirtymään ja Annin ja Noran Skotlanninmatkalla tulee luultavasti olemaan myös sama kohtalo. Vaikka eihän tämä nyt mikään maailmanloppu ole, mutta väkisinkin tulee suru puseroon, kun olen odottanut sen viitisen vuotta että pääsen Pariisiin, ja nyt kun aika olisi tullut, niin odotusaikani vain lisääntyy.

Ajattelin taas jakaa kanssanne päämäärättömän kasan kuvia, joita nyt olen sattunut räpsimään.

Näyttääpä tyhmältä kun tuossa on aukko. 8-D Alias vitonen on Nooralla lainassa.

Mä olen katsellut tosi paljon Simpsoneita.

Näyttääpä tuokin tyhmältä kun tuossa on aukko. Lol. Loput Frendit on Sannalla lainassa.

Täytyy rehellisesti myöntää, että ennen kuin tämä kolahti postilaatikkoon, olin jo unohtanut tilaavani koko lehteä...

Kävin eilen illalla etsiskelemässä kevättakkia Seppälästä, KappAhlista, Lindexistä ja Citymarketista. Ei tärpännyt (huomenna uudestaan metsästämään!), mutta löysin kyllä kaikenlaista muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista. (Sorry for the crappy pics.)

Seppälästä, olisiko ollut 5,95e. Pussukka on juuri sopiva siihen, että saan kanniskeltua kaiken hammasharjasta hiuslakkaan ja shampoosta kosteusvoiteisiin yhdessä kasassa Pariisiin. Pussukalle ei nyt kuitenkaan näytä tulevan lähiaikoina käyttöä. Nyyyyh.

Nämäkin Seppälästä, isommat 2,95e/kpl ja pienemmät 1,95e/kpl. Päätin nyt testata noita vihreiden eri sävyjä siihen asti, kunnes saan hankittua kunnollisen version mintunvihreästä kynsilakasta. (Essien versio olisi kaikista tervetullein.) Pinkin ostin siksi, kun ei mulla ole vielä neonpinkkiä, vaan sellainen haaleampi, ja sininen silkasta kokeilun ilosta.

KappAhlista, sain jotain KappAhl-klubiin liittymisalennuksia ja laukku kustansi n. 18 euroa. Olin vakaasti päättänyt löytää kauniin mustan olkalaukun, johon mahtuu järjestelmäkamera (ja Pariisihan ei taas kiilunut silmissäni) ja muuta tärkeää, ja eihän se laukun löytäminen kovin vaikeaa ollut. Ostin ensin Seppälästä sellaisen todella randomin, mutta sitten kun menin KappAhliin ja iskin silmäni tähän, kiikutin toisen takaisin Seppälään. Miksi myyjät usein katsovat tavaroiden palauttajia hyvin murhaavasti? :---D

Piipahtaessani Citymarketiin (jonka kanssa nämä vaateliikkeet siis ovat samassa rakennuksessa) ostin matkalukemiseksi nämä. Miten musta tuntuu, että melkein kaikki ostokset liittyvät jotenkin Pariisiin? *depression* Ostin Citymarketista myös siksarin kokistölkkejä ja tosi kalliit Finnwearin leggingsit.

Lindexistä löysin vielä tämän alehyllyköstä. Hintaa jäi joku 5-7 euroa, en nyt muista tarkalleen. Se on ihana.

Tämä päivä on kulunut Simpsonien, datailun ja Pariisiangstin parissa, onneksi Sanna tuli käymään aamulla ja onneksi mulla on ollut seuravan tällainen ihana karvainen riiviö. ♥

Yritän vielä elätellä hyvin laihoja toiveita siitä, että pääsisin vielä lähtemään sinne Pariisiin silloin kun pitäisikin, mutta toiveet taitavat olla tuhoon tuomittuja. Huoh.

ps. Day 05 - A song that reminds you of someone

Mulla on varmaan oikeastaan jokaisen ystävän kohdalla jokin biisi, mistä kyseinen ystävä tulee mieleen, mutta laitan nyt vain muutaman.

En laita biisien yhteyteen kuka mistäkin kappaleesta mieleeni tulee, haluan nähdä tajuavatko henkilöt itse. 8D

Negative - The Moment of Our Love

Diary Of Dreams - The Curse

Hawthorne Heights - Ohio Is For Lovers

Three Days Grace - Animal I Have Become

i close my eyes, i'm safe from all harm, i'm safe in a dream

Tämä mun päivitystahtini on kyllä juhlittavan tiivis. Joskus ei vaan jaksa, joskus ei ehdi, joskus ei kiinnosta, ja joskus ei vain ole mitään syytä siihen, miksi en postaisi. Useimmiten syynä on kuitenkin se, ettei ole oikein mitään sanottavaa, tai sitten ei ole ollenkaan kuvia, mitä laittaisi, ja enkä haluaisi tehdä täysin kuvattomia postauksia, vaikka mulla sellaisia aika paljon jo onkin. Ajattelin nyt kuitenkin tulla sanomaan moi, ja kertomaan, että yritän löytää jostain taas hieman kadonnutta postausinnostustani.

Ajattelin myös kertoa pikaisesti, mitä olen viimepäivinä tehnyt. Lauantaina näin päivällä Sannan, ja illalla lähdin sitten Lauran ja Nooran kanssa käymään baarissa. Tarkoituksena oli käydä monessakin, mutta lopulta jämähdettiin Parnellsiin, koska oltiin ehkä hieman liian erimielisiä siitä, mihin mentäisiin seuraavaksi.

Oli kuitenkin oikein kiva ilta, ja oli mukava nähdä Lauraa ja Nooraakin kunnolla pitkästä aikaa ja puhua oikein kunnolla.

Sunnuntai ei ole nyt muistissani kovinkaan päällimmäisenä muuten, kuin että olin onnellinen. En nyt halua tilittää asiasta sen enempää, mutta sanotaan nyt vaikka, että sain asioita pois mieleni päältä ja olo muuttui paljon kevyemmäksi. 8)

Eilen Sanna♥ tuli meille yöksi ja tänään me tehtiin överirasvaista ja epäterveellistä, mutta niin hyvää aamiaista/lounasta. Tai oikeastaan Sanna teki. Mä katsoin vierestä kun pekoni tirisi.

Nyt mua väsyttää tosi paljon, joten taidan suosiolla mennä nukkumaan.

ps. Day 04 - A song that makes you sad

Sentenced - No One There

Syystä että tästä kappaleesta - niin kaunis kuin se onkin - mieleeni palaavat kaikista pahimmat masistelut, enkä mieti niitä aikoja kovin mielelläni.

L's Theme animesta Death Note

Tiedän olevani ehkä hieman säälittävä hörhö, mutta tästä nyt vain tulee paha mieli, koska koin niin kamalia järkytyksen hetkiä L:lle tapahtuneen tragedian takia. Yhyy.

Entwine - Safe In A Dream

Samasta syystä kuin ensimmäinen biisi.

Negative - Lost Soul

Nyt meni viimeisetkin uskottavuuden rippeet, mutta no. Tämäkin osittain samasta syystä kuin ensimmäinen ja kolmas, osittain toisista syistä.

Ehkä jätän suosiolla tähän, alan muuten itkeä kun kuuntelen näitä angstibiisejä. :--D

fuzzy fuzzy cute cute

Kuten nyt näkyy, niin en ole postannut taas aikoihin. Monen monta kertaa mun on pitänyt ja on joskus ollut jopa asiaakin, mutta netin aukaiseminen ei ole vain luonnistunut muussa tarkoituksessa kuin sähköpostien tarkistuksessa. Mulla on ollut tässä tahattoman blogiloman aikana on-off elämä, mikä on ollut oikein mukavaa. On tapahtunut kaikkea pientä ja suurta, ja ajattelin nyt päivittää tämän bloginkin ajan tasalle kaikista tapahtumista. En tosin itsekään muista enää kaikkea. Mutta on mulla kuvia, joten jos lähden nyt niistä.

(Ja nyt muistinkin, miksi postaaminen on ollut niin tahmeaa; Imageshack ei suostu toimimaan. Phuh. Täytynee siis yrittää pärjätä Flickrilla.)

Mm. kaikkea tällaista on sisältynyt viime viikkoihini:

Olin niin onnellinen kun sain vihdoin läiskäistä kaikki lukiokirjani pahvilaatikkoon. Tuli ihanan vapaa olo. (Psst. jos joku on kiinnostunut, multa saa lukiokirjoja tosi halvalla. Melekeen ilimasseeks! Ottakaa yhteyttä. ;))

Meillä oli viikon verran hoidossa ihanainen Angela-koira. ♥ On kova ikävä sitä.

Sanna on ollut myös hoidossa. Tai siis kylässä usein.

Olen myös lukenut.

Pitkäperjantaina kävimme sitten noutamassa oman karvakäärömme kasvattajalta. Nalle kotiutui ihanan nopeasti ja mä rakastan sitä jo nyt niin paljon. ♥

(Kaikki salamalla raiskatut kuvat on mun ottamiani, kaikki hienot on ottanut Sanna.)

Niin mäkin mun crocseja.

Ajattelin lätkäistä tähän väliin säikytyskuvan. Kun ihmiset ovat tuudittautuneet Nallen suloisuuteen, herätän heidät todellisuuteen.

Olen lueskellut myös näitä:

Pitäisi varmaankin pikkuhiljaa alkaa vääntää sitä viittomakielentulkin ennakkotehtävää. Vaikka mulla onkin vielä kuukausi aikaa, niin kohta huomaan, että oho, tää pitäis olla lähetetty jo.

Edellisten lisäksi olen myös nähnyt paljon ystäviäni (♥), lagannut telkkarin edessä (C.S.I.:t ovat olleet kovimmassa syynissä), pelannut The Sims kolmosta ja siivonnut pissoja ja kakkoja lattioilta. Olen myöskin vältellyt psykologian tulosten tarkistamista, mutta ajattelin kuitenkin huomenna mennä käväisemään koululla tarkistamassa ne, jos en vaikka päässytkään läpi tai jotain vastaavaa.

Kello on taas aivan liian paljon, ja väsyttää enemmän kuin laki sallii. Mun oli tarkoitus mennä ajoissa nukkumaan tänään, kun olin jo niin väsynyt kun pääsin kotiin. Olin viime yön Tiinalla Vantaalla, ja vaikka nukuinkin melkein 9 tuntia, niin se unen laatu ei välttämättä ollut mitä parhainta. Täytyy siis varmaan kammeta tästä sänkyyn. Huomenna onkin herätys taas puoli seitsemän kun täytyy nousta Nallukan vahtivuoroon, mutta onneksi karvakasa kuukahtaa yleensä puolen tunnin rällästämisen jälkeen. Pääsen siis toivottavasti vielä takaisin nukkumaan.

Hyvät yöt!

ps.

Day 3 - A song that makes you happy

Ja koska en keksi muuta, niin:

Parry Gripp♥ Pakkohan tuollaisista on tulla hyvälle mielelle.

pps. Aion kyllä tehdä vielä postauksen 27.3. tapahtuneesta photoshootistamme, täytyy vain yrittää ylittää kuvaongelmat. Mutta kyllä se sieltä tulee, koska tahdon julkaista ihania fail-kuvia nolatakseni ihanaiset ystäväni. Miran ja Sannan blogeista löytyy kyllä postaus photoshootista, mutta itse tahdon keskittyä behind the scenes -kuviin.

ppps. Pakko jakaa vielä tämä teidän kanssanne:



Kiitos tästä Tiina. 8D

i'm free

Vihdoinkin kaikki kirjoitukset ovat ohi. Pari viimeistä kuukautta olen kulkenut stressinsekaisessa sumussa, itkeskellen ties mistä typeristä asioista. Maanantaisten ruotsinkirjoitusten jälkeen stressimäärä nousi potenssiin kymmenen, koska lakin saanti on melkeinpä ruotsista kiinni. Muissa aineissa kuitenkin luulen sen verran pärjääväni, että läpi pääsen. Stressin takia psykologian lukemiseni meni oikeastaan täysin hukkaan (mikä vituttaa, luin nimittäin paljon), enkä luultavasti pääse tavoitearvosanaani, mutta tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tänään siis oli tosiaan tuo psykologian koe, johon jaksoin keskittyä puoleenväliin asti. Loput tehtävät lähinnä hutaisin, jotta pääsisin salista nopeasti pois. Kokeen jälkeen kävin koululla tarkistamassa, ovatko ruotsin alustavat tulokset tulleet, ja olivahtan ne. Tunsin valuvani syvään epätoivoon, kun sain yhteenlaskettua pistemääräni. 89. 89. Sillä en voinut edes kuvitella pääseväni läpi. Säntäsin sitten kotiin itkeskelemään, surkuttelemaan itseäni ja vellomaan itsesäälissäni. Olen kokenut niin paljon epäonnistumisen tunteita opiskelun saralla, että odotuksenikin ovat yleensä todella matalalla. Kaikenlisäksi teen typerimmän virheen kaikista - vertailen itseäni ja omaa suoriutumistani muihin. Ja se ei todellakaan ole ollut mun mielenterveydelleni hyväksi. Mulla on todella ihania ystäviä, ja joskus tunsin surkean koulumenestykseni takia, etten ole ystävieni arvoinen. Kaikkien mun ystävieni koulumenestys on loistavaa, he ovat älykkäitä ja ymmärtävät muutenkin sellaisia asioita, joita mä en voisi ikimaailmassa edes kuvitella ymmärtäväni. Ja kyllä, mä tiedän, että on typerää vertailla itseään, ja etenkin ystäviinsä. Ja mä tiedän, että ei koulumenestys ole mikään arvon mittari. Joskus kävin vain todella matalalla.

Mutta takaisin niihin ruotsin tuloksiin. Itkeskelin siis koko päivän surkeaa menestystäni, ja mieleni madaltui yhä enemmän, kun aloin lueskella (pitkästä aikaa!) muita blogeja, joissa hehkutettiin sitä, että jee ylioppilasmekko saan lakin ihihii saan ällän kaikista aineista (toim. huom. en tarkoita tätä mitenkään pahalla, enkä myöskään kohdista tätä ketään kohtaan). Sitten paikalle tuli Sanna. Mun pelastava enkelini. Aloin purkamaan hänellekin sydäntäni, ja hän sitten totesi siihen, että "Ai sait yhteensä 89p?".

...hetken olin siinä sitten hiljaa, ja sitten mulla välähti. Ruotsissahan oli tosissaan myös kuuntelu. Aloin suorittamaan päässäni villejä laskutoimituksia (89+40.......) ja tajusin, että mun pisteethän yltävät kevyesti läpipääsyyn! Minä idiootti en ollut tajunnut koko kuuntelun pisteitä, olin niin valmistautunut pettymykseen, että vastaanotin sen ilman suurempia ajatuksia.

Ja muuten, annan keksin jos joku jaksoi lukea koko litanian!

Anteeksi, mun oli aivan pakko purkautua tästä, mulla on oikeasti ollut niin bipolaarinen päivä. Nyt mäkin voin kuitenkin liittyä juhlivaan joukkoon, ja julistaa, että: kyllä se lakki sieltä (luultavimminkin) tulee! Enäähän ovat jäljellä psykologian tulokset, ja uskallan olla kuitenkin varma, että kyllä se varmaan läpi menee. Toivoahan sopii. En edes halua kuvitella, mikä romahdus siitä tulee, jos huomaan saaneeni jokaisesta tehtävästä yhden pisteen, enkä pääse psykologiasta läpi...

Ihanaa, kun voin olla hetken hiljaa, ja kuunnella, kuinka mun päässäni humisee pelkkä tyhjyys. Ihanaa istua tässä tietokoneella, ja miettiä, että mun ei tarvitse enää lukea (hei Caroliina, muistanet ne yliopiston pääsykokeet?). Pakko nauttia tästä nyt, kun vielä voin.

Pääsen ehkä pikkuhiljaa taas palailemaan bloginikin pariin, kunhan hankin jostain itselleni elämää. Rakas ihana Nallemme tulee viikon päästä, joten siinähän sitä elämääkin sitten riittää. On meillä kyllä tälläkin hetkellä suloinen karvainen kaveri Angela hoitokoirana, se on kovin hellyttävä.

Nyt aion kuitenkin nauttia hyvästä musiikista pitkästä aikaa. Seuraavat kappaleet eivät kuitenkaan kuulu kuuntelemieni listaan. Pyydän syvästi anteeksi niiltä, jotka pitävät, mutta itse en vain kaikessa yksinkertaisuudessaan näitä voi sietää.

Day 02 - Your least favorite song aka biisit, jotka ovat ärsyttäviä ja jäävät renkuttamaan päähäni päiväkausiksi

Rihanna - SOS

Eric Prydz - Call On Me

Günther - Touch Me

among others. Onhan noita.

Nyt taidan mennä nukkumaan ja nukahtaa nopeasti ja stressittömästi ensimmäistä kertaa kuukausiin. ♥ Huomenna lähdetään sitten kuvailemaan taasen, minä tosin tällä kertaa kuvausassistentiksi, en oikein luota kuvaustaitoihini tällä hetkellä. Kuvaajanahan toimii siis mun Sannani, ja malleina meillä ovat Mira ja Anni. Tai siis anteeksi, Kiina ja Venäjä. Menikö oikein? 8D

Bon nuit~

np. nirvana - oh, me

Mulla ei edelleenkään oo minkäänlaista inspistä postata, mutta ajattelin nyt tulla taas huhuilemaan, että yhä olen hengissä, enkä valunut tuskissani ruotsin kirjoituksissa pulpetin alle ja kuollut sinne. Ei näytä ruotsi kovin hyvältä tällä hetkellä, ja se jos mikä on piristävää, kun lakki jää saamatta sen takia. Jee. Ihan kun mä jaksaisin ton vielä uusia. Argh.

But enough with the whining, löysin tämmössen kivan jutun, ja ajattelin että tää voisi olla mukava tehdä. Tosin luultavasti vähän fuskaan tämän kanssa, enkä laita uutta joka päivä, koska tuntuisi typerältä tehdä mitäänsanomaton postaus pelkästään tuollaiselle.

Day 01 - Your favorite song

Day 02 - Your least favorite song

Day 03 - A song that makes you happy

Day 04 - A song that makes you sad

Day 05 - A song that reminds you of someone

Day 06 - A song that reminds of you of somewhere

Day 07 - A song that reminds you of a certain event

Day 08 - A song that you can dance to

Day 09 - A song that makes you fall asleep

Day 10 - A song from your favorite band

Day 11 - A song that no one would expect you to love

Day 12 - A song that describes you

Day 13 - A song from your favorite album

Day 14 - A song that you listen to when you’re angry

Day 15 - A song that you listen to when you’re happy

Day 16 - A song that you listen to when you’re sad

Day 17 - A song that you want to play at your wedding

Day 18 - A song that you want to play at your funeral

Day 19 - A song that makes you laugh

Day 20 - Your favorite song at this time last year

Ja huijaan heti tämän ensimmäisen kanssa, on aivan mahdotonta laittaa vain yksi.

Day 01 - Your favorite song

Amy Macdonald - Don't tell me that it's over

Tämän on suhteellisen uusi suosikki, Amyn ääni on jotain niin kaunista, että on vaikea olla pitämättä.

Adam Lambert - Aftermath

Oli vaikea valita Adam Lambertin biiseistä suosikkia, mutta tähän päädyin. Syytä en osaa sen kummemmin sanoa.

Utada Hikaru - Passion

Tämä on yksi niistä all-time-favoriteista. Pure love. Tuo ihania muistoja mieleen.

Girugamesh - Freesia

Mä en nyt jostain syystä osaa selittää näihin mitään. Tämänkin on vain ihana. Lame.

Dope Stars Inc. - Lost

Nostalgiavyöry. Muistan, kuinka aloin itkeä yhdellä keikalla, kun tämä biisi alkoi soida. Good times. :-D

Mulla on oikeasti todella paljon suosikkeja, ja tässä oli vain pikkiriikkinen murto-osa. En vain viitsinyt tunkea tähän kaikkia kolmeatuhatta.

Taidan rojahtaa nyt tuonne sängyn pohjalle vaikkapa psykan kirjan kanssa, jos nyt kuitenkin pääsisin niistä kirjoituksista läpi. Ynh.

ps. Arvonta!

when you came in the air went out

Ajattelin laittaa ihan tällaisen pienen välimoin, että oon ihan elossa vielä ainakin näillä näkymin. Ei ole tullut postattua syystä että

- yo-lukeminen tappaa mut

- mulla on aivan helvetillisen kamalan hirveä yskä edelleen, ja olo ei tunnu siksi kovin virkeältä ja inspiroituneelta

- olen näyttänyt joka päivä aika kamalalta, joten siksi asuja tai muitakaan pärstäkuvia ei ole näkynyt hetkeen

- kaikki se aika, jonka olen jaksanut olla koneella olen viettänyt YouTubessa meikkivideoita katsellen ja Twitterissä valitellen kärsivää oloani

- mulla on ollut joku paha asennevamma blogiani kohtaan tässä lähipäivinä, oikein mikään siinä ei miellytä mua, kuvat, teksti, laatu, asiat, aiheet, kaikki on tuntuneet niin typeriltä

Eli siis lupaan kyllä sen, että sitten kun kirjoitukset ovat jokseenkin ohi ja kun olen tästä tervehtynyt, niin palailen taas blogin pariin, koska en oikein itse pysty elämään ilman sitä. Ja jätän nyt hautumaan tämän angstin omaa blogiani kohtaan, saa nyt nähdä teenkö asialle sitten oikeasti jotain, ja mitä asialle tekisin.

Nyt kuitenkin menen tekemään jotain vähemmän järkevää, eli litkimään yskänlääkettä, katselemaan Housea ja syömään vanhoja irtokarkkeja. (Olen muuten luvannut itselleni myös sen, että sitten kun tuo kevät tuosta oikeasti meille tulee, niin teen jonkinsortin elämäntaparemontin. En nyt tiedä sitten mitä siitäkään tulee, mutta ainakin nyt olen tosi innoissani siitä. Olisihan se jo vähän aikakin, tätä menoa mä painan 300 kiloa kun täytän 25. :--D Ja olisi muutenkin kiva edes joskus tuntea olonsa mukavaksi omissa nahoissaan. Mutta katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.)

ps. Oon ihan rakastunut tähän Jace Everettin Bad Things -veisuun. 8D Ainahan mä olen rakastanut countrya...

we are the world, we are the children

Mä en ollut iloinen aamulla, koska piti herätä aikaisin esseekokeen takia.

Mä olin iloinen, kun kokeessa oli jopa muutamia tehtäviä, joihin olisin osannut vastata.

Mä en ollut iloinen, kun ensimmäiset puoli tuntia koeajasta meni yskimiseen. Siis ihan valehtelematta.

Mä olin iloinen, kun sain alkuun aikaan ihan siedettävää tekstiä.

Mä en ollut iloinen, kun käteen alkoi sattua puhtaaksikirjoittaessa.

Mä olin iloinen, kun pääsin poistumaan koesalista.

Mä en ollut iloinen, koska loppujenlopuksi tunsin kirjoittaneeni tyhjänpäiväistä sontaa.

Mä olin iloinen, kun mulle tuli tekstiviesti, että H&M-paketti on tullut postiin.

Mä en ollut iloinen, kun autossa oli niin kylmä.

Mä olin iloinen, kun paistoi aurinko.

Mä en ollut iloinen, kun ajattelin taas essekoettani ja menin lueskelemaan abitreeneistä kommentteja. Tunsin siinä vaiheessa itseni tosi tyhjäpääksi.

Mä olin iloinen, kun H&M-paketissa tulleet kengät ja hame olivat sopivia. (Yksi paita oli loppu ja yhdet kengät tulee toukokussa, jee.)

Teippasin Mynthon-askini, eikä multa edes loppujenlopuksi katsottu edes eväsrasian sisälle tai penaaliin. Päteviä opettajia.

Postissa tuli myös huutamani korvikset.

Mä olin iloinen, kun vein Jonnin keskustaan ja aurinko paistoi ja popitin Adam Lambertia täysillä autossa.

Enää en ole iloinen, kun pitäisi lukea. En jaksa enää.

Musta tuntuu, että kylkiluut menee kohta poikki, kun yskin niin paljon... Tosi kivaa. Kai tässä nyt pitäisi sitten taas alkaa lukea. Miten jokin asia voikin tuntua niin vastenmieliseltä.