liikaa lomailua

Ah, ihanaa kun on taas kerrankin ihan älyttömän hyvä fiilis. Sen pilaa kyllä tietenkin pian ajatus siitä, että kohta alkaa taas koulu ja vanhojentanssit lähestyy ja voi ahdistus sentään. Mutta yritän nyt nauttia tästä vielä kun voin.

Huomasin, että jollain oli gallerian päiväkirjassa (anteeksi kun olen niin elämätön) joku juttu, missä piti luetella 40 faktaa itsestään. Ajattelin, että voisinpa jopa tässä keksiä ajankuluksi jotain faktoja, vaikka se voikin olla hieman vaikeaa kun olen niin tylsä.

1. Mulla on viha-rakkaussuhde omaan nimeeni. Se on sinänsä mukava, koska se on periaatteessa erikoinen, mutta ei ole sitä kuitenkaan. Sitten ärsyynnyn aina siinä vaiheessa, kun pitää sanoa, että C:llä ja kahdella I:llä. Ja se, että lempinimi on aina Caro, on tosi raivostuttavaa. Tai siis en mä siitä voi enää valittaa, koska mua on kutsuttu sillä nimellä ties kuinka kauan. On vaikeeta.
2. Olen välillä tosi paha itsekäs materialisti, joskus taas olisin valmis myymään kaiken omaisuuteni sisuskalujani myöten auttaakseni jotain pieniä afrikkalaisia lapsia.
3. Rakastan tyttöystävääni ja ystäviäni enemmän kuin mitään muuta (yllätys?). Perhe tulee hyvänä kakkosena. 8'D
4. Mulla on tällä hetkellä helvetinmoinen hikka ja se on ärsyttävää.
5. Tuosta materialismista; en pystyisi millään elämään ilman kameraani, iPodiani ja kännykkääni. Enkä varmaan ilman tietokonettakaan. Enkä Nintendo DS:ääni. Enkä suoristusrautaa ja hiuslakkaa. Mutta niin käy joskus.
6. Olen helposti mustasukkainen ihminen, mutten yleensä kuitenkaan kovin vakavasti.
7. Olen myös helposti tosi kateellinen kaikesta, taas yksi monista huonoista puolistani.
8. Olen älyttömän huono koulussa, eikä tuo koulunkäynti oikeastaan kiinnosta ollenkaan. Silti aion yrittää lukion jälkeen yliopistoon.
9. Olen kauan halunnut oman pistoolin ja haluaisin osata ampua sillä. (Ei, en aio olla seuraava kouluampuja.) Liikaa Aliaksia ehkäpä.
10. Kuten edellisestä huomaan, saan joistakin asioista pahoja pakkomielteitä tv-sarjojen ja elokuvien kautta. (Sain yhtäkkiä kauhean kirjoitusinnon kun katsoin L-koodin kakkoskautta, halusin kuollakseni hotelliin töihin kun katsoin Hotel Babylonia, alkaa pirusti tehdä mieli tupakkaa kun katson Greasea, tiedä sitten että miksi, ja niin edelleen kaikkea vain tyhmempää.)
11. Usein vihaan palavasti monia asioita, kuten jotakin musiikkia tai elokuvaa, mutta sitten loppujenlopuksi päädynkin rakastamaan sitä mitä olen vihannut. Näin on käynyt liiankin monta kertaa.
12. Itsetuntoni on pahasti pakkasella, mutta olen paininut asian kanssa jo niin kauan, että se ei edes tunnu miltään nykyään.
13. 13 on onnennumeroni, vaikken kyllä tiedä mitä merkitystä millään onnennumeroillakaan on.
14. Olin kauhea Japanifanittaja yläasteen alussa, en vain tajunnut sitä itse. (Itseopiskelin japania, luin älyttömästi mangaa, luin kirjoja Japanin kulttuurista, unelmoin matkasta Tokioon etc.)
15. Olen elämäni aikana kuunnellut varmasti melkein kaikkia mahdollisia musiikkigenrejä, ihan peruspopista ja rokista blackmetalörinään, raskaammasta rokista jiirokkiin ja alternativeen, punk rockista emoon ja klassiseen musiikkiin.
16. Yritin joskus olla tosi uskottava ties millainen hevari, mutten ole koskaan kuitenkaan ollut. Luulin vain olevani uskottava. Naurattaa edelleen.
17. Mulla on kaksi vakituista lääkitystä ja syön liikaa särkylääkkeitä. Paha pilleristi siis.
18. Luulen joskus olevani fiksumpi kuin olen, mutta joskus käy myös niin, että olen tyhmempi kuin luulen.
19. Tiedän kummallisia asioita, varsinkin sellaisia joiden tietämisellä ei ole mitään merkitystä.
20. Olen välillä (tai oikeastaan useimmiten) aivan liian huomionkipeä, mutta sitten kun saan huomiota en osaa suhtautua siihen oikein.
21. Valitan liikaa ja turhaan, vikisen ja vingun.
22. Olen todella ärsyttävä persoona, onneksi mun ystävät on näemmä tottuneet siihen, kun kestävät mua.
23. Olen kamalan itsepäinen ja ärsyynnyn helposti muista, vaikka olisin itse ärsyttävämpi. Suutahdan välillä turhan helposti ja alan huutaa.
24. Itkin joskus vähän aika sitten joka päivä, nykyään onneksi olen vähän saanut tasoitettua.
25. Olen välillä vähän turhan draamakuningatar.
26. En laula suihkussa ikinä. Vaikka olenkin laulaja, ja se on yleistä, että laulaa suihkussa, niin minen sitä koskaan tee.
27. En yleensä pidä vaatteistani ja haluaisin pukeutua vähän erilailla, mutta näytän valitettavasti aivan kaalikääryleeltä useissa kivoissa vaatteissa.
28. En ole koskaan ennen tykännyt villasukista, mutta nykyään mulla on sellaiset koko ajan jalassa.
29. Syön aina liikaa ja sitten valitan, kuinka paksu olo on. Ah ihanaa.
30. Inhosin yhdessä vaiheessa naislaulajia ja olin sitä mieltä, etteivät naiset osaa yleisesti laulaa, eikä naisilla ole niin monipuolinen ääni kuin miehillä, mutta nykyään kuuntelen oikein mielelläni naislaulajiakin. Luulenpa, että naislaulajavihani johtui vain siitä katkeruudesta, että oma ääneni on niin yksipuolinen.
31. Olen aivan älyttömän kiinnostunut taiteesta ja eri taiteilijoista, mutta olen kuitenkin itse aivan mahdottoman huono piirtämään, enkä pidä itseäni kovin taiteellisena persoonana.
32. Olen tällä hetkellä suhteellisen tyytyväinen elämääni (!!! tätä ei ole tapahtunut viimeiseen pariin vuoteen).
33. Rakastan Tamperetta.
34. ... ja keikoilla käymistä. Varsinkin Tampereella.
35. Olen noin yhdeksän kuukauden päästä 18-vuotias.
36. Tajuan liian myöhään tällaisia juttuja tehdessäni, ettei ketään kiinnosta.
37. Mutta silti jatkan, vaikka into alkaa loppua kesken enkä keksi enää mitään.
38. Pikkuveli tuli justiinsa kotiin ja alkoi selittää kuinka ne pelasi kavereiden kanssa spiritismiä.
39. Mistä tulikin mieleeni, että olen älyttömän skeptinen kaikkea yliluonnollista kohtaan, en osaa uskoa mihinkään, mutta lasken silti itseni mielummin agnostikoksi kuin ateistiksi, kun ateismikin on periaatteessa uskonto. Uskoin kyllä joskus henkiolentoihin ja muuhun sellaiseen, mutta jotenkin tämä maailma vaan on jotenkin niin typerä, paska ja realistinen paikka, ettei täällä vaan voi olla mitään niin hienoa kuin yliluonnollisia olentoja ja ilmiöitä. "This world is a cruel place and we're only here to lose." On se Valon Ville viisas.
40. Mikähän sopisi tähän viimeiseksi. Hmm. Hoen liikaa sanoja sieni, yhyy, söpö ja moi.

Voi jee. Pitäisiköhän keksiä jotain järkevää tekemistä (läksyt aah). Ei kumminkaan huvittaisi tehdä koulujuttuja, vaikka melkein lupasin itselleni lukevani biologiaa ja maantietoa loman aikana. Ja kai sitä ruotsiakin pitäisi. Argh, olen laiska.

Pitäisi varmaan jotain kuviakin taas saada näihin merkintöihin, mutta kuvaamisinspiraatio ja mahdollisuudet ovat olleet aika nollassa. Ehkä tämä vielä tästä.

Ah, nyt alan nostalgioimaan Nightwishin (Pelottavaa, kun siitäkin on kauan kun tosissani kuuntelin tätä bändiä. Tai oikeastaan ylifanitin, löytyy tuo Nightwish-kirja edelleen hyllystäkin. Ja vaikka en osaa tykätä Tarjasta persoonana, niin laulaminen on kuitenkin niin ihanaa, että Anetten voisi vetää vessanpöntöstä alas. Anteeksi.) ja vanhojen kuvien parissa.

someone, call the doctor, got a case of a love bipolar

Nyt on taas yksi vuosi takana. Ja herraisä mikä vuosi olikin.. Olen kokenut kaikki mahdolliset hullun bipolaarisuuden ja depression tasot, ja olen myös loikkinut värikkäillä kukkaniityillä nähden sieniä. Jos se nyt kuvaa parhaiten onnellisuutta. En oikein tiedä, mikä oli oikeastaan pahinta vuonna 2008, mutta tällä hetkellä muistiin tulee suunnilleen kaikki. Vaikka iloisiakin asioita mahtui, enemmänkin kuin pystyn kirjoittamaan, ne pahimmat ajat vaan jäävät parhaiten mieleen. Valitettavasti.
... vaikka ei nyt ehkä kuitenkaan. Tuntuu siltä, että olen lähentynyt ystävieni kanssa yhä enemmän (vaikka ystäväjoukkoni onkin harventunut melkein jo entisestään) ja ylimaallinen onnellisuus on koettu myös sydämeni toisen (ja paremman) puolikkaan kanssa.

En oikeastaan muista vuoden 2008 alusta mitään. Se tuntuu vain harmaalta sumulta. Muistan muutaman ihanan keikan, mutta siinäpä se lähinnä onkin. Joko muistini on hataroitunut, tai sitten se aika on vaan ollut täysin mitäänsanomatonta. (Tai sitten olen angstannut niin pahasti että muistini on pyyhkinyt sen pois..)


Muttaniin, uusivuosi. 2009. Hurjaa. Oli paras uudenvuodenaatto ikinä, ihan rehellisesti. Saattoi mahdollisesti johtua siitä, että vietin sen parhaassa mahdollisessa seurassa. Mutta kuitenkin, jee. Nyt pitäisi yrittää aloittaa tämä vuosi jotenkin järkevästi. Oikeastaan tiedän jo mitä pitäisi tehdä; koulujuttuja, koulujuttuja, koulujuttuja, sitten huomista varten pitäisi piirtää joku malli vanhojentanssimekkoa varten kun rynnitään kangaskauppaan ja yrittää ylipäänsä pysyä hengissä. Äääää.

Joo, nyt jotain muuta ajateltavaa. Vaikkapa se, että käytiin taannoin bändiporukalla Helsingissä, kamppihengattiin ja pyörittiin ympyrää. Alunperin ajatuksena oli se, etten osta mitään muuta, kuin yhden pelin, mutta loppujenlopuksi päädyin ostamaan sen pelin (The Legend Of Zelda: Phantom Hourglass DS:lle, aivan rakkaus.♥ Paitsi yksi murrrr ärsyttävä kohta mitä en vaan pääse läpi.) Konsolinetistä, vaaleanpunaiset kengännauhat ja ihania Tare-tarroja (DS:n tuunaamiseksi, tuunasin sen tosi truu japaniernukonsoliksi, lol) Bliposta, vaaleanpunaisen ison tupsullisen pipon Cybershopista ja sitten epämääräisesnä "voi onpas söpö pakko saada" -ostoksena viininpunaisen rusettipannan Gina Tricotista. Meni aika vaaleanpunaispainotteiseksi.. Pitäisi kai jonkin sortin kuvia kaivella noista ostoksista. No, ainakin tuo panta pääsee esille nyt:


Löysinkin yhden kuvan tuosta puoliksi tuunatusta DS:stä~


Blaah, taidan olla turhan laiskalla tuulella kun en jaksa edes kuvia ottaa.. Väsyttää. Täytyy varmaan yrittää alkaa piirrellä edes jonkinlaista mallinnosta siitä mekosta. Huoh, mitähän siitäkin tulee.

On kyllä ollut muuten saamattomampi päivä kuin pitkäänpitkään aikaan. Se on sitäpaitsi hyvin kummallista, että voin sanoa noin, koska en ole oikeasti tehnyt viime päivinä mitään. Käynyt satunnaisesti jääkaapilla, pelannut Guitar Hero World Touria ja Pokémon Diamondia, katsonut L-koodeja ja Simpsoneita ja lojunut sängyssä tuijottaen kattoa. Sain sentään sosiaaliseen elämääni edes jotain täytettä kun näin toisen puolikkaani eilen, mutta siihen sekin sitten jäi. Tänään en edes tehnyt yhtään mitään sen vertaistakaan. Heräsin jostain syystä vasta puoli kolme, kun kukaan ei suvainnut tulla herättämään, ja olen koko heräämisen jälkeisen ajan katsonut Simpsoneita. Ainiin, leikin mä DS:n Pictochatilla kun lojuin peiton alla, mutta siinäpä tämän päivän raskaat aktiviteetit ovat olleetkin. Jaksoin sentään raahata itseni tietokonetuoliin. Whee. Mietin jos äsken, että pitäisiköhän vaihtaa yöpuvusta joihinkin muihin vaatteisiin, mutta screw it, en mä tänään kumminkaan mihinkään mene.

Miten säälittävältä kuulostaa se, etten tiedä miten pääsen huomenna sängystä ylös ennen kahtatoista.. Noh, vähän Tehoa (hyi se muuten on pahaa) kehiin niin kyllä se siitä lähtee. En vaan tiedä missä kunnossa äänihuulet on. Paitsi että lauloin mä eilen Singstaria täällä yksikseni joskus yöllä ja kyllä ne ihan auki tuntui olevan. Ehkä vähän liiankin... Noh, ehkä bändikaverimussukat kestävät sen kun ovat kestäneet aina aiemminkin. *insert here emoticon* Maanantaina sitten vielä Helsinkiin häröilemään ja metsästämään yhtä peliä. Saa nähdä miten käy, kuitenkin jumitan johonkin vaatekauppaan. Paitsi etten omista suunnilleen yhtään rahaa.

Voihan iso huokaus. Ärsyttää, etten tee mitään. Vaikkei kyllä periaatteessa edes tarvitsisi, mutta SILTI. Ääääää.

"KONSTA, valitsen sinut!"

En tiedä nyt onko tarpeeksi aivotoimintaa minkäänlaiseen blogitekstiin, mutta tuli pakollinen tarve kirjoittaa jotain, kun edellisestä on niin pitkä aika... Istuksin yksin kotona kun vanhukset lähtivät ties minne. Sain sanoa äidille sata kertaa ennen lähtöä, että se näyttää ihan hyvältä, ja sitten laitoin isäpuolen hiukset hyvin mielenkiintoisesti. Ja nyt sitten vaan jumitan. Ajattelin jo nukkumaan käymistä, mutta ei siitä nyt mitään tule..

Jee, joulu tuli ja valitettavasti myös meni. Nyt kun näköjään ollaan jo lauantain puolella, niin voi virallisesti sanoa, että joulu on ohi. Tämä joulu oli joillain tavoin erilainen kuin muut joulut. En tiedä millä tavalla. Tuntuu vaan siltä, että olen kasvanut liian isoksi ollakseni tarpeeksi innoissani joulusta. Joulumieli oli silloin joskus liian aikaisin, ja meni sitten ohi ennen joulua. Katsoin mä lumiukon kyynelsilmin ja katseltiin koko perheen voimin joulurauhan julistusta. Paitsi että se meni yleiseksi hälinäksi kuten joka joulu, isäpuoli sääti jotain omaa ja lopulta pikkuveli ja isäpuoli painivat lattialla ja me pudistelimme äidin kanssa päitämme. Ruoka oli hyvää kuten tavallista, ja tulihan sieltä kivoja pakettejakin.


Joululahjakasa jatkui tyylikkäästi myös olohuoneen puolelle ja kulkuväylä oli sitäkin pienempi. Kyllä siinä muutamat taulut tipahteli seinältä.


Kyllähän ne lahjat veivät koko kirjoituspöydän tilan. Neljät tumput, kolmet villasukat, yksi huppari (Negative, ah.), ulkoinen lisämuisti tietokoneeseen, muutamat DVD-boksit (Aliaksia ja L-koodeja), Nintendo DS Lite (uusi rakkauteni, ah), ylimääräistä sälää DS:lle, Twilight-sarjan suomennetut osat, pikkusälää, voiteita ja suoristusrauta missä on sata eri kiharrinosaa. Unohdin varmaan taas puolet, vaikka tuossa on kuvakin apuna. Ainiin, ihanat Bamse-lakanat, olen ihan in lööv niihin.


Se on niin ihana.♥ Olen pelannut sitä Guitar Heron lomassa ihan huumassa. Raahasin sen mukaan silloinkin kun käytin koiraa lenkillä, kun en vaan halunnut erota siitä.
Koirasta puheenollen...


En nyt sanoisi, että se kamalasti tykkäsi tuosta tonttulakista, mutta iloisesti se juoksenteli ympäriinsä se päässä, availlen lahjoja hyvin väkivaltaisesti, meinaten tuhota jopa osan mun lahjoistani.
Ostettiin isäpuolen kanssa äidille pulju.netistä ihana puhallettava ankka, johon pistettiin ilmat aattoaamuna ja laitettiin se nököttämään eteiseen odottamaan äidin heräämistä. Reaktio oli hauskaa katsottavaa.



Siinä taas armahin pikkuveljeni, joka näyttää tunkevan itsensä joka kuvaan. Tai sitten mä vaan satun heilumaan aina silloin kameran kanssa kun se on lähettyvillä...

Tuntuu kyllä aika paljon siltä, että koomaan tähän ihan kohta. Pitäisi varmaan kokeilla nukkumista, kun se on taas viime öinä mennyt siihen, että neljältä nukkumaan, yhdeltä ylös sängystä. No, onneksi huomenna, tai siis tänään, voi nukkua pitkään. Sunnuntaina sitten pitkästä aikaa bänditreenit, can't wait. Maanantaina kaveriporukalla Helsinkiin. Onneksi on tekemistä. Ja kai sitä pitäisi koulujuttujakin vääntää.
Nyt voisi tosissaan koittaa nukkumista, koirakin tuli tuohon vihjailemaan, että mitäs jos olisi nukkumaanmenoaika.

ur so gay and you don't even like boys

Jee, haettiin joulukuusi sisään tänään! Äiti oli toki siitä ehkä kaikista eniten innoissaan, mutta omasta mielestänikin koristeltu joulukuusi tuo sitä joulun tuntua, vaikken oikein vieläkään ole erityisemmin joulutuulella. Mietin tuossa koristellessani, että mitähän järkeä tuossa oikeastaan on, raahata metsiköstä kuusi sisään ja laittaa oksille roikkumaan kaikki mahdolliset killuttimet, nauhat ja köynnökset. Loppujenlopuksi tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mitäpä väliä sillä on, se on vaan perinne, joka tuo joulutunnelmaa.


Hihhei, meidän joulukuusemme on joka joulu aivan yhtä epäkäytännöllisessä paikassa, se tukkii juuri sopivasti kulkureitin eteisestä olohuoneeseen. Kuusen ohitse täytyy aina sujahtaa varovasti seinän viertä pitkin. Se on kuitenkin ollut melkeinpä joka joulu, jonka olen kotona viettänyt, ollut samalla paikalla, ja mitä sitä nyt vanhoja tapoja muuttamaan. Jos on jokin päivä vuodesta, kun voi käyttäytyä aina yhtä kuluneella tavalla, seurata vanhaa rutiinia, se on joulu.

Tänään on tuon joulukuusenkin lisäksi ollut oikein mukava ja antoisa päivä. Aamulla joutui tosin seuraamaan äidin stressintäyteistä siivoushötkyilyä, apua ei huolinut vaikka tarjosin. Lopulta äiti kuitenkin liukeni kauppaan ostamaan jouluruokia, ja sai olla hetken rauhassa, kun tuo sydämeni toinen puolikas tuli meille. Sen piti olla pikavisiitti, että kerkesi vielä nähdä ennen joulua, mutta jotenkin tuo venyi sitten loppujen lopuksi parista tunnista neljäksi. Mutta mitäpä siitä.
Täti kävi kylässä tuomassa joululahjoja kaukana Joensuussa asuvilta mummolta ja ukilta, enkä ehtinyt edes käydä hypistelemässä joululahjakassia kun äiti riisti sen jo näköpiiristäni. Myös yksi kaveri piipahti tuomaan ehkä mielenkiintoisimman joululahjan minkä olen koskaan saanut...


Kaksi heinäsirkkaa rasiassa. Tämän siitä saa, kun sanoo kaverille joka työskentelee eläinkaupassa; "anna mulle joululahjaksi jotain tyhmää". Ristin sirkat Keijoksi ja Erkiksi ja ajattelin sen jälkeen syöttää ne kilpikonnalle, mutta sitten äiti ällösi niitä niin paljon, että heitti ne ovesta pihalle. Rest in peace, Keijo ja Erkki, ette varmaan tuolla kylmyydessä pärjää.

Tajusin tässä, että eipä tästä päivästä oikein muuta kerrottavaa ole, joten ajattelin täytellä ajankuluksi jonkinsortin haasteen, jonka vaan bongasin jostain toisesta blogista.

10 ihaninta biisiä (Ajattelin nyt sitten laittaa ihan näin kautta aikojen ja sitten myös tämänhetkisiä lemppareita, saa nähdä riittääkö tila. Nämä eivät ole järjestyksessä.)

1. Lost - Dope Stars Inc. (Tämä biisi saa jostain syystä minut suunnilleen aina kyyneliin kun kuuntelen sen. Livenä kuullessani vielä pahemmin. Täysin ihanuus.)
2. Lost Soul - Negative (Tämäkin on vähän sellainen nyyhkybiisi, mutta sanojensa takia juuri niin ihanan raastavan typerän angstinen, että todellakin ansaitsee paikkansa tällä listalla.)
3. Evidence - Katatonia (Joskus kuuntelin pelkästään tätä repeatilla monta päivää putkeen, eikä se ole vieläkään menettänyt loistoaan.)
4. Ur So Gay - Katy Perry (Pakko laittaa tämä ihan vain senkin takia, että voin nolata itseni täydellisesti. Biisin sanat ovat yksinkertaisesti aivan loistavat.)
5. Wrap Myself Around You - Kill Hannah (Kyynelnyyhkybiisi tämäkin. Ei kykene kuvailemaan.)
6. Belong To No One - Lovex (Kun ostin Äksien uuden levyn ja kuuntelin sen läpi, tämä biisi oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tai oikeastaan kuuntelulla.)
7. The Sharpest Lives - My Chemical Romance (Yksi MCR:n parhaita biisejä, ja täytyi laittaa ihan vain blogini nimenkin kannalta.)
8. Misguided - SIGN (Sanat uskomattoman nerokkaat. Hienohieno löytö tämä bändi.)
9. L's Theme - Yoshihisa Hirano & Hideki Taniuchi (Nyyhkynyyhkynyyhky, L on vain niin rakkaus.)
10. Hetken tie on kevyt - Tehosekoitin (Ei kukaan voi olla tätä biisiä rakastamatta.)

10 parasta elokuvaa

1. The Crow (Brandon Lee.♥ Yksinkertaisesti vain upea leffa.)
2. Moulin Rouge (Musikaalit on rakkaus, tämä ehdottomasti parhaimmistoa. Vaikken olekaan traagisten rakkaustarinoiden fani, tämä vain iskee.)
3. Brokeback Mountain (Vakavaksi tämä vetää, muutama kyynel aina tirahtaa silmään. Ihana. Nuku rauhassa, Heath Ledger.)
4. A Clockwork Orange (Taisinpa edellisessä merkinnässäni jo ihkuttaa tätä.)
5. Grease (Musikaalilistaan taas yksi helmi.)
6. Mean Girls (Ihan pakollinen, täysi teini-ihkujenkkileffarakkaus. Niin loistokas.)
7. Chicago (Musikaaliiii. Hieno tarina, hieno leffa ylipäätään.)
8. Twilight (Kai tämä on pakko tähän laittaa. Hieno toteutus kirjasta, kun yleensä kirjoista tehdyt leffat on aika puolivillaisia.)
9. Saw-elokuvat (Kauhuleffojen aatelia. Vaikka huononevathan nuo leffa leffalta, mutta silti täytyy vain taputtaa, haluaisin kuulua siihen kieroutuneeseen tiimiin, joka keksii nuo kaikki brutaalit murhatavat.)
10. Pitkä kuuma kesä (Kaipaako tämä edes selityksiä?)

10 upeinta kirjaa

1. Stephenie Meyer: Houkutus (Joo, sanoisin koko Twilight-saagan, mutten ole kuin vasta Uusikuun lopussa. Ei siis toimi. Mutta kumminkin, Edward Cullen♥. Mun ei pitänyt alkaa ihkuttaa sitä...)
2. J.K. Rowling: Harry Potter-sarja (Pisin aika jolloin fanitin jotain, oli selkeästi Potterit, ja edelleenkin ne vielä tehoaa.)
3. Dan Brown: Da Vinci -koodi (Ahh, Leonardo Da Vinci. Joo, tämä oli vain yksinkertaisesti hieno kirja.)
4. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu-sarja (Lapsuudesta asti olen rakastanut ja rakastan edelleen.)
5. Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle + Minuuttivalssi (Salla Simukan parhaimmat kirjat, luen ne aina vain uudelleen ja uudelleen.)
6. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Vaikka olenkin vähän vajaaälyinen, tämä kirja on varmasti yksi kirjallisuuden hienoimmista teoksista.)
7. Antoine De Saint-Exupéry: Pikku Prinssi (IHANA.)
8. Louisa M. Alcott: Pikku naisia (Niin klassikko, mutta hyvä kirja.)
9. J.D. Salinger: Sieppari Ruispellossa (Vaikka tämä olikin ysiluokan "tämä on pakko lukea" -kirja, jolloin vihasin tätä, niin nyt pidemmän ajattelun jälkeen on pakko sanoa, että ehkä tämä tuon klassikko-määritelmänsä on ansainnutkin.)
10. Meg Cabot: Prinsessapäiväkirjat-sarja (Luin näitä joskus niin paljon, että aivan pakko lisätä listaan.)

Hmmh, voisi keksiä jotain kehittävää tekemistä.. Or not. Popitan Katy Perryä ja odotan, että alkaa väsyttää~

"No time for the old in-out, love. I've just come to read the meter."

Tänään sitten on tullut nähtyä enemmän muita sukulaisia kuin omaa perhettä enemmän kuin moneen kuukauteen. Vaikka emme käyneetkään kuin 96-vuotiaan isomummon (äidinäidinäidin) ja äidin tädin luona. En ole erityisen sukulaisrakas (en nyt siis voi sanoa, että sukulaisiani vihaisin tai jotain, kaikkia kyllä rakastan kovasti, useimmiten tapaamiset ovat vaan kovin rasittavia), mutta kyllä niitä kestää pieninä määrinä kerrallaan. Kunnon sukujuhlat, jonkun syntymäpäivät, rippijuhlat tmv., ovat aina täysiä painajaisia. Aina juuri se perus;
"No, mitä kuuluu, oletpas sä kasvanut!" "Mjoo, ihan hyvää.." ("En mä nyt sitä sulle jaksa puklata mitä kuuluu, enkä oo kasvanut viime vuosina milliäkään.")
"Mites menee koulussa?" "Ihan hyvin." ("Paskasti, matikassa etenemiseste ja 70% numeroista vitosia.")
"No onkos sulla jo poikaystävää?" "Ei o." ("Lasketaanko tyttö poikaystäväksi?")
Jne., varmaan aika monelle tuttu kaava. Mutta anyway, tänään oli ihmeen siedettävä päivä. Oli kivaa nähdä mummua pitkästä aikaa, enkä edelleenkään pysty uskomaan, kuinka hyvässä kunnossa mummu on, kun ajattelee ikää.


Ja velikulta aina yhtä edustavana. (Ja kuvanlaadun raiskaantuminen my ass.) Otin sitten urakalla koko reissulta melkein parisataa kuvaa, en kyllä tajua, miten se on mahdollista. Paitsi että kun näitä kuvia selaa, niin näkee, että puolet kuvista on äitini tädin koirasta..
Mummulla oli kiva käydä senkin takia, kun hänen kodissaan on aina jotenkin niin ihanan nostalginen tunnelma vanhojen valokuvien, huonekalujen ja seinällä tikittävän suuren kaappikellon takia. Melkein muistaa kaikki ajat, jotka vietin lapsena mummun luona.


Mummulla on seinällään kaikkien (okei, pikkuveljeni, sekä yksi pikkuserkuistani puuttuu) lapsenlastensa, sekä lapsenlapsenlastensa kuvat. Itse pällistelen oikeassa reunassa alhaalla. Ah, kuinka rakastankaan noita lapsuuden roikkoposkiani. Näytin aivan hamsterilta.


Lisää kuvia. Nyt mukana mummun ja hänen edesmenneen miehensä hääkuva, oma hyvin hohdokas rippikuvani (kehyksen alareunassa uusin koulukuvani), pikkuveljeni parin vuoden ikäisenä (kehyksen alareunassa pikkuveljen uusin koulukuva), äitini edesmennyt äiti, sekä pikkuserkkuni rippikuva.


Joo, oli vielä ihan pakko kuvata äidinäitini joskus muinoin tekemä ihana joulukoriste (muistaakseni jossain aikasemmassa merkinnässäni oli myös jotain äidinäidin tekemiä joulkoristeita..). Se on niin ylisöpö. Juuri tuollaiset vanhat jutut on ihania ja tosi kiehtovia, vaikkei historia muuten oikeastaan kiinnosta mitenkään erityisemmin.

No, nyt kun aloin kuvilla tykittämään, niin täytyy varmaan lämätä pari kuvaa siitä äitini tädin koirasta. Se on niin ylisuloinen. Jos joskus tulevaisuudessa hankin koiran, sen on oltava kiinanharjakoira.


Se on aivan ihana. ♥___♥ Mulla taitaa olla joku pakkomielle karvattomiin koiriin jostain syystä, toissakesänä, kun olin isosena, siellä leiripaikalla oli kaksi karvatonta koiraa (jotka saivat minulta ja Samilta kauniin lempinimen "nahkikset"), niin olin ihan rakastunut niihin. Meinasin työntää ne kassiini kun oltiin lähdössä kotiin..

Hihhei, kolme päivää jouluun on! Ehkä mä sen joulumielen vielä jostain kehitän, tänään ainakin mennään jo plussan puolella, toisin kuin joskus eilen. (Okei, mieliala nousi illalla aika taivaisiin, mitään kummempia syitä nyt mainitsematta. 8D [ASD, hymiö. Ajattelin pärjääväni ilman niitä.])
Nyt tuli mieleen, että sain kavereilta aivan ihania joululahjoja. Tuolta paremmalta puoliskoltani sain ihanatsöpöt korvikset, sitten yhdeltä kaverilta sain aivan supercoolin Pokémon-DVD:n, ja sitten yhdeltä kaveriltani sain aivan älyttömän ihanan sienityynyn ! Nyt täytyy varmaan kuvailla se, että siitä saa jotain visuaalista osviittaa..


Se on niin kaunis. Omatekoiset lahjat ovat niin kovin suloisia. Sain myös tuolta samalta kaveriltani yli-ihanan ficin meidän roolipelihahmoistamme, se sai minut jopa kyyneliin. Okei, mua ei ole vaikea saada itkemään, mutta silti. Se oli niin ihana.

Hmm. Mitähän muuta piti vielä selittää. Ainiin, katsoin eilen A Clockwork Orangen eli siis typerästi suomennetun Kellopeliappelsiinin. Oli muuten aivan älyttömän loistavan hienon nerokas elokuva. Roolihahmot olivat aivan upeita ja muutenkin koko juoni oli niin hämmentävän psykedeelisen hullun sekava, että elokuva oli tosi hieno katselukokemus.

(Alex DeLarge ah. Voisin jopa melkein käyttää pienempikuinkolmosta, niin ihana.)

Mulla on muuten aika huonoja kokemuksia noista kulttiklassikkoelokuvista, Painajainen Elm Streetillä -elokuvat olivat lievästi sontaa, ensimmäinen oli ihan hyvä, kun idea oli sinänsä uusi, ja Freddy Krueger on kova jätkä. Loput olivatkin sitten niin kuluneita, etten jaksanut katsoa kuin toisella silmällä. Täytyy myös haukkua pystyyn The Shining, eli tutummin Hohto. Mulla oli järkyttävät pelkokuvitelmat siitä, ja leffa kyllä alitti ne aika rajusti. Odotin hirveää psykologista jännäilyä ja verilöylyjä, mutta eipä siinä muuta ollut, kuin Jack Nicholson, kummallinen nainen kylpyammeessa ja polkuauto.

Nyt voisin alkaa availla joulukalenterin luukkuja, avasin viimeksi varmaan luukun 16 tai jotain.

Voi että kun muuten osaakin väsyttää. Ei se kyllä ole ihme, viiden tunnin yöunet ja herääminen puoli kuusi eivät oikein sovi yhteen. Yritin jo eilen illalla vinkua äidille, että onko vielä mahdollisuutta luistaa siitä ihastuttavasta ala-asteen joulujuhlasta, mutta äiti kuulemma oli jo sanonut kaikille, että mä olen tulossa sinne. Tuli vähän sellainen siis mitä-reaktio, mitä ne oppilaat siellä välittävät olenko mä siellä vai en, kun eivät edes tiedä kuka olen... No joo, muttaniin, tuli tuossa kumminkin sitten nähtyä pitkästä aikaa perussöpö jouluevankeliumi, kasa kuoroesityksiä, pelottavan joulupukin vierailu, sekä lipevän ja hyvin ärsyttävän rehtorin puhe. Muistin melkein ottaa taas kameran mukaan, piti kyllä, mutta ei kenenkään muisti voi olla parhaimmillaan seitsemältä aamulla.

Miten voi olla niin, että on odottanut ja odottanut lomaa, ja sitten kun se loma saapuu, ei enää huvita mikään tai ei ole mitään tekemistä? Sain sentään raahattua itseni kangaskauppaan (Joka oli varmasti joltain ajalta Jeesus, siellä ei edes käynyt Visa Electron ja piti juosta johonkin kuuseen nostamaan rahaa.) asti muutaman semmosen kivan tyypin kanssa, ja sen jälkeen epämääräistä häröilyä ympäri keskustaa, mitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa miksikään kovin hienoksi menomestaksi. Kohta nuo viimeisetkin kaupat muuttaa kaupungin reunoille, missä on nykyään kaikki maailman kauppakeskukset. Keskustassa ei ole nykyään missään muualla ketään, kuin McDonaldsissa, joka on sitten perusihkupissisten hengauspaikka, eikä sinne voi mennä vastaanottamatta epämääräistä mulkoilua.

Blöäh, tekisi mieli mennä nukkumaan ja nukkua jouluaattoon asti. Paitsi että huomenna mennään sukuloimaan, ja maanantai ja tiistai sitten väännetään ruokaa ja siivotaan, että se siitä nukkumisesta. Jaksaisipa se joulumieli nyt tarttua muhun, en jaksaisi lojua tässä murheellisessa tyhjyydessä.

ARGH.