mission improbatur

Elossa ollaan! Tosin vain juuri ja juuri. Onnistuin hankkimaan itselleni kunnon kurkkukivun jo tiistaina, kuten edellisessä merkinnässä angstasinkin, ja bakteerithan oikein riehaantuivat kun lähdin torstaina koikkelehtimaan rekan lavalle... But it was totally worth it! Penkkarit oli taas yksi unohtumattomimmista kokemuksista ikinä. Ajattelin esitellä päivän lähinnä kuvien muodossa, koska ne - kliseisesti sanottuna - kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaikki kuvat on ottanut mun Sannani. Ja kuvia on paljon.

18.2. kello 8 aamulla meillä alkoi koululla aamupala ja yleinen häröily.

Nora ja sen söpö kigurumi.

Ja ilmeeni ilmaisee selkeästi: "I'm so manic and hangover from last night's pot party". Ei näin.

Johanna.

Riikka oli söpö halinalle. 8D

Pilvi on muuten vaan söpö. ♥

Joanna.

And the whole gang minus one. Tärkein, eli Sanna puuttuu kuvasta, koska oli kameran takana. Nyyh.

Anni on kovis.

And Nora was constantly in danger of being bullied. Oh noez. D:

Ja Sannakin sentään eksyi kuvaan. ♥

And the coolest kigurumi-wearing geeks on earth.

Meowthin pää vietiin. ;____;

Ennen abigaalan alkua ihananinen Laurani suostui poseeraamaan mun kanssa muutamassa kuvassa.

Abigaalassa oli ohjelmassa mm. paljon musiikkia...

... kummallisia leikkejä...

... ja tietenkin omituisia palkintoja, hauska abivideo ja abibiisi!

Rekka-ajelulle lähdettiin sitten siinä puolenpäivän pintaan.

(Vaikka oli kyllä ihan tyhmää, kun Mira joutui jättämään rekka-ajelun väliin, koska oli vielä toipilas. Nyyh. 8<)

Näitä 'minulla on niin epämääräinen virne että näytän siltä kuin olisin pilvessä' -kuvia on sitten tulossa aika monta. Beware.

Kiva poliisisetä välkäytti meille valojaan ja heilutti kun ajettiin ohi ja vilkutettiin. 8D

Sanna on maailman suloisin ilmestys. ♥

Penkkarit oli siis summattuna aivan mahtava kokemus, vaikka siitä onkin muistona tällä hetkellä pihisevä kurkku, josta lähtee hyvin vaivalla kähisevää ääntä, flunssa, päänsärky ja rakkuloita jaloissa.

Oli ihanaa, kun ihmiset vilkuttelivat ja hymyilivät meille takaisin. Ja meidän karkkimme otettiin ilolla vastaan. Kuuntelin kyllä välillä aika kauhulla, kun karkit kolahtelivat pysäköityjen autojen konepelteihin ja ikkunoihin...

(Pakko kyllä mainita se, kuinka sain traumoja ennen abigaalaan menoa. Ajettiin autolla paikalle, jossa se pidettiin, ja kun astuttiin autosta ulos, huutava lapsilauma hyökkäsi kimppuumme. Kaverini liukenivat, ja mä jäin yksin kiljuvien lapsien keskelle. Mietin vain, että luulivatko ne tosissaan saavansa enemmän karkkia huutamalla tärykalvoni hajalle?)

Illalla mentiin vielä porukalla kiinalaiseen syömään, kun suurinosa abeista lähti risteilylle. Mä en nyt jaksa alkaa selvittää syitä, miksi en sinne risteilylle lähtenyt, mutta eivätköhän ne nyt ole selvinneet kaikille jossain vaiheessa. :--D Sunnuntaina olisi vielä abijatkot, mutta en nyt ole vielä varma olenko menossa. Sen näkee sitten, jos oloni tästä paranee.

Nyt täytyy lähteä tutimaan, kellokin lähentelee jo puoli kahta.

ps. Jos joku täältä sattuu bongaamaan oman kuvansa, eikä halua sen olevan täällä, niin ilmoittakoon asiasta!

another bad day

Tämä päivä on kyllä ollut taas yksi huonoimmista pitkään aikaan, ja nytkin ollaan vasta puolessa... Nukuin viime yönä alle kolme tuntia ja heräsin aamulla siihen, kun kurkku tuntui kaktukselta ja päätä jyskytti kuin sitä olisi hakattu lapiolla. Särkylääkkeiden voimalla sain itseni raahattua kouluun, ja pääsin nautiskelemaan ruotsin yo-kuuntelusta. En ymmärtänyt koko kuuntelusta suunnilleen sanaakaan, joten jo siitä voivat kaikki olettaa, että kuinka sekin meni. Tänään mun pitäisi vielä raahautua kouluun musiikintunnille (laulaminen tällä kurkulla, mm), ja mun pitäisi kai harkita penkkarikarkkien ostamistakin. Koulun kauttahan niitä olisi saanut, mutta lahopäänä unohdin tietenkin sitten tilata ne.

Pakko yrittää keksiä jotain edes vähän piristävää tekemistä, tai muuten tästä loppupäivästä ei tule yhtään mitään. Mulla on vaan niin hirveä olo, etten oikein jaksaisi tehdä mitään. Ehkä huomenna on taas parempi päivä.

vi blev som dom andra

Olin kokeiden palautuksissa tänään tämän näköisenä:

Eli päälle ei ole eksynyt mitään kovin mielikuvituksellista. Mukavat vaatteet on ♥.

Huomenna on ruotsin kuuntelu ja olen suunnilleen paniikissa.

Päätin myös kuluttaa aikani hyvin järkevästi kuunnellessani Kentiä (ja toivoessani, että se ruotsin kieli tarttuu päähäni sitä kautta) ja kuvasin kaikki rusettini ja rusettipantani.

Mun ihan ekat rusettini. Kaikki Seppälästä.

Noran tuliaisia Irlannista, molemmat Primark.

Samalla linjalla mennään, eli Noran tuliaisia Irlannista. Primark.

Ja joo, tuo toinenhan on siis aivan selkeästi rusetti... se vaan on niin hieno. Noran tuliaisia Irlannista vol. 3. Primark.

Pinkki on Noran tuliainen Irlannista, Topshop. Paljettinen GinaTricot.

Dorothy Perkins, GinaTricot.

Dorothy Perkins.

Taitaa olla pakko taas yrittää tankata tuota ruotsia... Onneksi huomisen jälkeen ei ole vähään aikaan mitään yo-kokeita. Ehkä voisin sitten taas saada aikaan vähän fiksumpia postauksia.

but thanks for loving me, you're doing it perfectly

Siinäpä oli sitten se tekstitaito. Jaksoin kuluttaa persettäni koesalissa yhteen asti, ja sitten oli pakko tehdä stoppi, kun aivot alkoivat olla enää vellovaa puuroa. Mukavaa oli myös se, että mun suklaapalat ja mun viinirypäleet oli olleet samassa rasiassa sekaisin. Tuloksena puoliksi sulaineita suklaita ja suklaalähmäisiä viinirypäleitä. Nam.

Mä en oikein tiedä mitä ajatella koko kokeesta. Toivon vain, että YTL on armollinen ja ymmärtää joitain mun näkökantoja... I wish.

Tähän päivään ei sitten olekaan mahtunut oikein muuta kuin tekstitaitoa. Näin mä Sannan ja kävin Kimin kanssa kaupassa, mutta en oo saanu aikaseks mitään muuta.

Paitsi kuvasin mä ne Dorothy Perkinsin rusettipannat, jotka tuli eilen postissa. (Ja anteeksi kummalliset kuvat, oon niissä ihan poksahtanut kun olin just tullut sieltä kokeesta.)

Seuraavat pari kuukautta onkin sitten times of unbearable pain.

Että näin... Nyt on kyllä pakko tehdä jotain, missä ei tarvitse aivoja. Elikkä siis Salkkarit, kummalliset digiboksiin tallennetut Liv-dokkarit ja jotain tosi lihottavaa ruokaa. Ciao.

ja nukahdan elämän kainaloon

Vielä ennen nukkumaanmenoa mun oli aivan pakko tulla jakamaan teidän kanssanne yksi asia.

Mä päätin, että mä haluan olla värioksennus lakkiaisissa (yritän nyt leikkiä positiivista asennetta siitä, että kyllä se ruotsi läpi menee eikä mua yhtään ahdista että jos en pääsekään keväällä ylioppilaaksi).

Eli löysin siis unelmien mekkoni. Siinä on kaikki, mitä mekolta kaipaan. Ihana kuosi, kaunis malli ja sopiva pituus.

Se on niin kaunis. Tämän enempää en siitä kuitenkaan kanssanne jaa.
Mua harmittaa jo valmiiksi, koska tämän asian kanssa käy kuitenkin jokin seuraavista:

- sen hinnan kanssa tulee jokin ongelma

- se on liian pieni (suurin koko on UK14, ja se on aika niukin naukin että mahtuuko se)

- sitä ei enää saa

Yhyy.

Nyt taidan mennä nukkumaan. Onneksi huomenna on vapaapäivä. Saa nukkua pitkään. Ja näen Sannan. Pitäisi kuitenkin lukea tekstitaitoa. Tekstitaito on perjantaina. Pöh.

ps. Ja sekin on ihan pöhhiä, että Hooämmän paketista eniten odottamani musta mekko osoittautui auttamattomasti liian pieneksi. Onneksi sentään tunika ja neuletakki olivat sopivia. Kävin jo heittämässä mekon paketissa takaisin postiin ja hain samalla Sannan H&M:n paketin, josta tuli saapumisviesti sopivasti vasta sen jälkeen, kun olin jo käynyt postissa noutamassa oman pakettini...

pps. Alla päivän kunnon postaus.
ppps. Huomasin juuri, että mun blogiini on löydetty Googlen kautta kolme kertaa hakusanalla 'sharpest lives sanna'. Mitä helvettiä? 8----D 

God natt~