mission improbatur

Elossa ollaan! Tosin vain juuri ja juuri. Onnistuin hankkimaan itselleni kunnon kurkkukivun jo tiistaina, kuten edellisessä merkinnässä angstasinkin, ja bakteerithan oikein riehaantuivat kun lähdin torstaina koikkelehtimaan rekan lavalle... But it was totally worth it! Penkkarit oli taas yksi unohtumattomimmista kokemuksista ikinä. Ajattelin esitellä päivän lähinnä kuvien muodossa, koska ne - kliseisesti sanottuna - kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaikki kuvat on ottanut mun Sannani. Ja kuvia on paljon.

18.2. kello 8 aamulla meillä alkoi koululla aamupala ja yleinen häröily.

Nora ja sen söpö kigurumi.

Ja ilmeeni ilmaisee selkeästi: "I'm so manic and hangover from last night's pot party". Ei näin.

Johanna.

Riikka oli söpö halinalle. 8D

Pilvi on muuten vaan söpö. ♥

Joanna.

And the whole gang minus one. Tärkein, eli Sanna puuttuu kuvasta, koska oli kameran takana. Nyyh.

Anni on kovis.

And Nora was constantly in danger of being bullied. Oh noez. D:

Ja Sannakin sentään eksyi kuvaan. ♥

And the coolest kigurumi-wearing geeks on earth.

Meowthin pää vietiin. ;____;

Ennen abigaalan alkua ihananinen Laurani suostui poseeraamaan mun kanssa muutamassa kuvassa.

Abigaalassa oli ohjelmassa mm. paljon musiikkia...

... kummallisia leikkejä...

... ja tietenkin omituisia palkintoja, hauska abivideo ja abibiisi!

Rekka-ajelulle lähdettiin sitten siinä puolenpäivän pintaan.

(Vaikka oli kyllä ihan tyhmää, kun Mira joutui jättämään rekka-ajelun väliin, koska oli vielä toipilas. Nyyh. 8<)

Näitä 'minulla on niin epämääräinen virne että näytän siltä kuin olisin pilvessä' -kuvia on sitten tulossa aika monta. Beware.

Kiva poliisisetä välkäytti meille valojaan ja heilutti kun ajettiin ohi ja vilkutettiin. 8D

Sanna on maailman suloisin ilmestys. ♥

Penkkarit oli siis summattuna aivan mahtava kokemus, vaikka siitä onkin muistona tällä hetkellä pihisevä kurkku, josta lähtee hyvin vaivalla kähisevää ääntä, flunssa, päänsärky ja rakkuloita jaloissa.

Oli ihanaa, kun ihmiset vilkuttelivat ja hymyilivät meille takaisin. Ja meidän karkkimme otettiin ilolla vastaan. Kuuntelin kyllä välillä aika kauhulla, kun karkit kolahtelivat pysäköityjen autojen konepelteihin ja ikkunoihin...

(Pakko kyllä mainita se, kuinka sain traumoja ennen abigaalaan menoa. Ajettiin autolla paikalle, jossa se pidettiin, ja kun astuttiin autosta ulos, huutava lapsilauma hyökkäsi kimppuumme. Kaverini liukenivat, ja mä jäin yksin kiljuvien lapsien keskelle. Mietin vain, että luulivatko ne tosissaan saavansa enemmän karkkia huutamalla tärykalvoni hajalle?)

Illalla mentiin vielä porukalla kiinalaiseen syömään, kun suurinosa abeista lähti risteilylle. Mä en nyt jaksa alkaa selvittää syitä, miksi en sinne risteilylle lähtenyt, mutta eivätköhän ne nyt ole selvinneet kaikille jossain vaiheessa. :--D Sunnuntaina olisi vielä abijatkot, mutta en nyt ole vielä varma olenko menossa. Sen näkee sitten, jos oloni tästä paranee.

Nyt täytyy lähteä tutimaan, kellokin lähentelee jo puoli kahta.

ps. Jos joku täältä sattuu bongaamaan oman kuvansa, eikä halua sen olevan täällä, niin ilmoittakoon asiasta!