Siinäpä oli sitten se tekstitaito. Jaksoin kuluttaa persettäni koesalissa yhteen asti, ja sitten oli pakko tehdä stoppi, kun aivot alkoivat olla enää vellovaa puuroa. Mukavaa oli myös se, että mun suklaapalat ja mun viinirypäleet oli olleet samassa rasiassa sekaisin. Tuloksena puoliksi sulaineita suklaita ja suklaalähmäisiä viinirypäleitä. Nam.
Mä en oikein tiedä mitä ajatella koko kokeesta. Toivon vain, että YTL on armollinen ja ymmärtää joitain mun näkökantoja... I wish.
Tähän päivään ei sitten olekaan mahtunut oikein muuta kuin tekstitaitoa. Näin mä Sannan ja kävin Kimin kanssa kaupassa, mutta en oo saanu aikaseks mitään muuta.
Paitsi kuvasin mä ne Dorothy Perkinsin rusettipannat, jotka tuli eilen postissa. (Ja anteeksi kummalliset kuvat, oon niissä ihan poksahtanut kun olin just tullut sieltä kokeesta.)
Seuraavat pari kuukautta onkin sitten times of unbearable pain.
Että näin... Nyt on kyllä pakko tehdä jotain, missä ei tarvitse aivoja. Elikkä siis Salkkarit, kummalliset digiboksiin tallennetut Liv-dokkarit ja jotain tosi lihottavaa ruokaa. Ciao.
2 kommenttia:
Kiva, mä en meinannut tehdä yhtään minkäänlaista aikataulua tälle(kään) kirjotusjaksolle :D
Mun oli pakko, en sais muuten aikaan mitään. :--D ei sillä et saisin nytkään mut ainahan voi toivoa.
Lähetä kommentti