gotta catch 'em all

Sataa. Satoi eilen. Ja sitäkin edellisenä päivänä. Tosin vain vähän. Nyt hyvin intensiivinen kerronta viime päivistä.

1.6. vietettiin siis vuosipäivää kullan kanssa kiinalaisen ruoan ja ulkona (varjossa) lojumisen merkeissä. (There's so much beauty in this world to see, it only has meaning when you're here with me. ♥)

2.6. olin Noran kanssa Lahdessa shoppailemassa. On tullut todettua, että se on todellakin hyvä paikka shoppailuun, Triossa on suunnilleen kaikki liikkeet, missä on tarvetta käydä. Jostain syystä kaikki vaatekappaleet mitä ostin, olivat sinisiä. .___." Jokin alitajuinen protesti sitä vastaan, etten ennen tiistaita omistanut mitään sinistä. Ja sekin oli kovin kummallista, että viimeksi kun käytiin Noran kanssa Lahdessa, kaikki mitä ostin oli harmaata. Weird. Niin, alunperin siis mentiin etsimään mulle uikkareita. Niille kun ei ole kovin ollut tarvetta, en ole niin kova uimari. Nyt kuitenkin tarvitsee ottaa vähän itseään niskasta kiinni. Mulla ei kyllä oikeasti olisi rahaa ostaa yhtään mitään, kohta meillä ei ole enää varaa ruokaan kun vien kaikki äidin rahat. 8-) Okei, ei me olla niin köyhiä. Vielä. Saa nähdä.

Nora emoilee junassa.

Sovituskoppifun. En voinut ostaa tuota ylisöpöä mekkoa (joka oli oikeasti yökkäri, hei haloo, mä en tajua miten tuollaista suloisuutta voi pitää yökkärinä!), koska a) se oli vähän liian kittana ja stnan vaikea pukea ja riisua ja b) se oli hitusen liian kallis. Nyyh. ;___; Noran päällä oleva pusero oli joku Calvin Kleinin/muun merkkipaita ja maksoi varmaan satasen. Sekin jäi kauppaan. 8-D

Muttaniin, löysin siis kivat uikkarit KappAhlista:

(Tämmöinen välivaroitus, että kuvat vaatteista on paskoja. Valaistus ei ole paras mahdollinen, enkä saanut mitenkään otettua hyviä kuvia. Kelpaavat kumminkin nyt paremman puutteessa. Ehkä. Yäk, vihaan huonolaatuisia kuvia.)

Anteeksi surkea lassoaminen, tuo taustahälinä vaan otti tosi pahasti silmiin, oli pakko vetää värittömäksi. Ja tuolla mun ohjelmalla ei kamalasti juhlita. Ei stna miten hirveä kuvanlaatu tuossa on. Hyihyi.

Vähän yksityiskohtaa. Nuo napit on kovin söpöt. Väri näyttää tässä kuvassa vähän aidommalla kuin tuossa toisessa.

Sitten ostin kaksi tunikaa/mekkoa:

Onlysta. (Kuvassa väri kusee, oikeasti tummempi.)

Gina Tricotista.

Ei mulla olisi oikeasti ollut varaa kuin juuri ja juuri toiseen. Velkaannuin. Taas. Ostin myös (Noran rahoilla) H&M:ltä hienot aurinkolasit, mutta ne hajosivat heti kun astuttiin kaupasta pihalle, ja palautukseenhan ne menivät. Ihan hyvä sinänsä, ei mulla olisi ollut oikein varaa velkaantua noinkaan paljon.
Ostettiin myös Noran kanssa yhteisesti Sokokselta Annille synttärilakuja ja ylihieno kortti. Siitä lisää seuraavaksi.
Että sellainen reissu.

3.6. vietettiin sitten Annin 18vee synttäreitä (tosin päivän etuajassa). Anni oli tehnyt meille ylihyviä muffinsseja, mums.♥

Itse birthdaygirl/boy. Hyvää syntymäpäivää Anni. ♥

Niin, siitä kortista tosiaan. Se on yliupea iso kortti, ja kun sen avaa, WMCA kajahtaa ilmoille! Sen tahdissa sitten jorailtiin.

Juuri kyseisen kortin musiikin tahdissa tanssimista.

Aww mun emot.

Nora tulee kaapista ulos.

Suunnilleen ainoa kuva, jossa itse kirjoittajan pärstä näkyy. (Päässä Lahdesta ostamani homopanta!)

Ja siinä vielä neljä seitsemästä kääpiöstä.

Sain traumoja Lumikkia ja seitsemää kääpiötä katsoessamme, koska leffassa on yksi kohta, jota en koskaan lapsena uskaltanut katsoa, ja nyt kun katsoin sen, se oli todella karmaisevaa. x___x

4.6. eli eilen lähinnä jumitin, pelasin ja hengailin Sannan kanssa. Illalla käytiin moikkaamassa Jonnia aka pikkuveljeäni. Jätkä viettää tällä hetkellä rippileiriä jossain jumalan hyvin kaukana sivistyksestä, eikä se kovin iloiselta näyttänyt, kun paikalle saavuttiin. En kyllä ihmettele. Ei sillä että ripareissa olisi mitään vikaa, isosena oli kivaa.

Tämä päivä on kulunut sisällä mukavuusvaatteissa Sannan kanssa. Ja pelatessa. En kyllä toki myönnä sitä, että mulla olisi mitään sairaalloista addiktiota tuohon Pokémoniin, mitä naputtelen täällä päivät pitkät... Mutta pääsin Pokémonliigaan asti! Sietää kaikkien olla ylpeitä, kyrsiinnyn aina niin nopeasti, kun en läpäise jotain kohtaa, että peli jää lojumaan puoleksi vuodeksi hyllyyn.

Huomenna sitten Puuhamaahan Sannan kanssa myymään jotain arpoja tmv. Let's hope that it doesn't rain this much as today. Mun säkällä sataa. Hiukset menee kiharaan. ;____;

Sitten näin merkinnän päätteeksi kerron teille traagisen tarinan yhdestä melkeinihmiskohtalosta.

Pummelo's sad sad story:

Once upon a time there was a happy pummelo (mikä oli siis Sannan syntymäpäivälahja Annille).

Se oli hyvin keltainen ja hymyilevä, eikä koskaan tehnyt mitään pahaa. Mutta sitten eräänä ei-niin-kauniina päivänä paha puukkomies hyökkäsi pahaa-aavistamattoman pummelon kimppuun.

Puukkomies upotti puukkonsa syvälle pummelon sisuksiin, mutta pummelon ilme ei värähtänytkään. Se oli hyvin urhea.

Puukkomies oli hyvin sadistinen. Puukkomiehen ympärillä olevat kaverit vain nauroivat katsellessaan pummelon kärsimystä.

Lopulta pummelo oli halkaistu kahtia. Pummelo hymyili yhä. Se ajatteli, että pahin oli ohi, vaikka sen kaikki sisuskalut valuivatkin ulos. Puukkomiehellä oli kuitenkin vielä pahoja mielessään.

Puukkomies tarttui pummelon päähän ja tuikkasi veitsen sen naamasta läpi.

Sitten puukkomies paloitteli pummelon hyvin maanisesti nauraen. Puukkomiehen kaverit nauroivat ympärillä. Pummelon sisälmykset roiskuivat puukkomiehen kavereiden päälle. Lopulta puukkomies ystävineen alkoi syödä paloiteltua pummeloa.

Koko tämän ajan pummelo vain hymyili. Se oli urhea pummelo.

Loppu.