dingding

Jostain syystä alan aina miettiä blogin päivittämistä joskus iltakuuden aikoihin, ja saan sen sitten aloitettua vasta yhdeltätoista. Ja sitten siinä kestää puoli kahteen, että saan merkinnän valmiiksi. Aloin jo miettiä, että miksi mä jauhan tätä paskaa tänne, kun tätä ei kukaan muu mun lisäkseni lue? Vastaus oli niinkin yksinkertainen, että se on vain hauskaa. En tiedä miksi, mutta se on. Ehkä mulla on jäänyt joku päiväkirjafiksaatio siitä, kun kirjoitin joskus joka päivä päiväkirjaa. Ja onhan mulla ollut livejournalkin aika pitkään, se vaan alkoi hukkua angstivuodatusentryihin, että oli pakko saada lomaa siitä. En ole kai kirjautunut sinne viimeiseen kahteen viikkoon. Uskaltaisikohan.

Jee, muttaniin, kävin tänään siis joululahjaostoksilla äidin kanssa. Pikkuveli ei onneksi tunkenutkaan mukaan, mutta ostettiin me silti sille huppari (Jonka olisin huolinut itselleni mielummin, mutta äiti ei tajunnut vihjettä..). Sen lisäksi ajelimme ympäri Riihimäkeä noin tuhannessa eri kaupassa ja ostimme myös sen verran tavaraa. Sain mäkin onneksi kaikkea pientä kivaa, ettei reissu ollut pelkkää lahjojen juhlaa. Ihastuin nimittäin Citymarketissa (luxury, oh yeah) supersöpöön kaulaliinaan, eikä se ollut edes kallis. Äiti siis pystyi uhrautumaan maksamaan sen, mun omilla opintotuillani ei nimittäin kamalasti juhlita.


Naamani ei ole oikein yhteistyössä, tuollainen muikulailme ei ole välttämättä kovin edustava. Mutta siinä näkyy kaulaliinakultani. Kuviointi on harmaata, vaikka kuva osaakin vääristää sen aika taidokkaasti ruskeaksi.

Ihan omilla rahoillani ostin kuitenkin sitten ensimmäisen heijastimeni moneen vuoteen (Krhm, olen mä ihan turvallisuustietoinen.. Kuljen mustissa vaatteissa talven pimeydessä ilman heijastinta.). Kaupassa oli söpöjä muumiheijastimia, mutta viime hetkellä vaihdoin muumipapan WWF:n pandaheijastimeen. Panda on nimittäin toisiksi kivoin eläin pingviinin jälkeen (ah miten kuulostankin ala-asteikäiseltä).


Heijastimen alla näkyy kaulaliinaseni. Jostain syystä tuntuu siltä, että tuollainen kuosi on suhteellisen yleinen ihmisillä.. No, sittenpä olen massateini.

Pitäisi kyllä tällä hetkellä oikeasti miettiä kouluasioita, eikä kaulaliinaa tai joululomaa. Sain tänään tehtyä liian isosta tehtävälistastani yhden asian, alkoholikäyminen-työselostuksen biologiaan. Olen ymmärtänyt, että työselostusta tehdessä pitäisi oppia jotain, mutta mun päähäni ei jäänyt mitään uutta tietoa. Nothing, ingenting, nada. Huomisen aikana pitäisi vielä tehdä biologiaan toinen työselostus osmoosista, sekä englantiin joku idioottimainen "käyttöohje jollekin välineelle jota käytät joka päivä". Ensi viikon aikana täytyisi vielä opiskella luultavasti muutamat englannin ja ruotsin sanat, Amerikan maat, ja sen lisäksi täytyisi tehdä maantiedon viikkotehtävä malmeista (Tilanne alkaa näyttää epätoivoiselta, käsittelimme niitä muistaakseni viime mantsan tunnilla, enkä muista mitään...), kirjoittaa ruotsiin kolme 50-70-sanaista ainetta (Hyvin suuri haaste mulle, olen ruotsissa oikeasti niin surkea. Ja se pitäisi vielä kirjoittaa. Huoh.) ja sitten luonnoton kasa läksyjä.

Voisi ehkä harkita käyvänsä nukkumaan ihmisten aikoihin vielä tänään. 23:59, vielä on aikaa. Ja kun tuo murhaohjelmakin loppui (oli muuten kädettömiä ihmisiä ratkaisemassa tuota murhaa, täytyy sanoa), niin ei ole enää syytäkään roikkua puolihereillä tässä tuolinreunalla.

Paitsi että tajusin tässä kymmenen minuutin aikana, ettei väsytäkään pätkääkään. Kummallista. En kyllä tiedä, miksi se piti tulla ilmaisemaan tänne, mutta mitäpä pienistä. Palailen katselemaan Simpsoneita ja napsimaan Pez-karkkeja hienosta Jack Sparrow -karkkisysteemistäni.