Nyt on kyllä pakko tulla iloitsemaan, sillä
MÄ PÄÄSEN PARIISIIN.
Olen niin innoissani. Matkaan on tosin vielä yli puoli vuotta, mutta voi miten iloinen olenkaan. Olen haaveillut Pariisin matkasta iäisyyden, ja nyt se sitten oikeasti toteutuu! Olin maininnut varamummolleni (äitini oikea äiti kuoli jo ennen syntymääni, ja äitini äidin paras ystävä on toiminut mulle vähän niinkuin mummona sen puolesta) ihan ohimennen, kuinka voisin haluta lakkiaslahjaksi päästä Pariisiin, ja tänään sitten kun juteltiin puhelimessa, hän kysyi synttärilahjatoiveistani, ja kun sanoin, ettei mulla ole oikeastaan mitään erityisempiä toiveita, se sanoi, että no, ollaanhan me kuitenkin menossa sinne Pariisiin. Olin hetken vähän että whooot, en nimittäin tiennyt, että asia oli jotenkin vahvistettu. Sitten aloin hyppelehtiä ylös ja alas ilosta. Jipii!
Louvre♥, Pompidou-keskus, muut ihanat museot, Eiffel-torni, Riemukaari, Notre Dame, Saint-Sulpice, Sacré-Coeur, PATONKI, ranskalaiset kadut, ihmiset, kieli, aaaaa happiness overload! Kaikki muu on niin ihanasti kuin olla saattaa, mutta on yksi iso yhyy. Kaikki olisi täydellisesti, jos Sanna olisi reissulla mukana. Olen aika kova ikävöimään. Mutta ei sitä tiedä, jos vaikka ujuttaisin kullan mukaan reissulle matkalaukussani... Tai sitten yksinkertaisesti ostan lentolipun.
(Nyt mun on ainakin oikeasti pakko päästä kaikista kirjoituksista läpi, damn. Vähän tuo ruotsi rassaa, mutta ehkä mä siitä jollain ilveellä a:n väännän.)
Nyt tarvitsee varmaan käydä nukkumaan, pitää varmaan oikeasti käyttää hyväksi tämä "lukuloman" antama vapaa, ja tosissaan lukea englantia. Huomenna on viimeinen ajotunti ennen liukasrataa, ja pääsen kampaajallekin. Yatta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti