Noh, voisin vaikka nyt vuodattaa tähän, kuinka paha pakkomielle mulla on muotiblogeihin, vaikka en oikeastaan ole edes pätkääkään kiinnostunut muodista. Ainakaan sillä tavalla, että näyttäisin sitä muille. Enkä todellakaan näytä siltä, että olisin. Perusvaatteet nimittäin bändipaita, liian vanha kulahtanut huppari ja ne mustat housut, jotka on tällä hetkellä rikki. Kaapissa on niiden lisäksi toiset melkein samanlaiset - mutta ärsyttävän löysät ja leveälahkeiset, tulee liikaa mieleen ysikytluku, miesten vaaleansiniset farkut (tiedän kuinka houkuttelevalta kuulostaa.♥), jotka oikeastaan ostin yhtä cosplayasuani varten, kahdet mustat farkut (tällä hetkellä luultavasti liian pienet, koska olen taas vaihteeksi paisunut), verkkarit joita kulutan kotona, sekä bondagehousut, joita en ole käyttänyt varmaan vuoteen. Jonkun pitäisi varmaan opettaa mua käyttämään vaatteita. Tuppaan nimittäin tekemään niin, että käytän samoja vaatteita päivästä toiseen niin kauan kunnes ne kuluvat puhki. Ja vielä sen jälkeenkin..
(kuvatodiste:)
(Huomaa toki huikaisevan hehkeä kulunut väri! Joskus tuo oikeasti oli mustanharmaa. Nykyään jokin ruskeanharmaansekainen. Okei, annetaan tuolle hupparille krediittiä, se on palvellut mua kaksi vuotta uskollisesti ja se on edelleen lempivaatekappaleeni. Vaikea uskoa, I know.) Ja joo, nyt viimeisetkin ihmiset jotka tietävät mut tunnistavat mut aivan satavarmasti, mulla sattuu olemaan tuo nimittäin suunnilleen joka päivä päällä.
Niin, mitähän mä nyt olin selittämässä ennen tätä huppariepisodia. Niin, muotiblogit. Olen vaan jotenkin tosi pahasti onnistunut koukuttamaan itseni tällä hetkellä viiteen eri muotiblogiin, nimiä nyt vielä mainitsematta. En todellakaan tajua miksi. Tein myös tuossa noin kuukausi sitten asian mitä en ole tehnyt aikoihin. Kävin shoppailemassa. Se ei tosiaankaan ole mun hommaa, yleensä meinaan kuolla ja läkähtyä jo ekan vaateliikkeen sovituskopissa, kun vaatteet ei mahdu päälle. Olen tässä viimeisen parin vuoden sisään shoppaillut tasan nettikaupoissa ja Seppälässä, siellä on nääs varmaan ainoat housut mitkä mahtuu päälle.. Ainiin, ja pakko mainita myös Tarjoustalo. Aika glamouria, tiedän. Muttaniin, tuossa vähän aikaa sitten lähdin kaverini kanssa Helsinkiin ja astelin urheasti Gina Tricotiin vakaana päätöksenäni ostaa ihan oikeasti vaatteita. Okei, budjetti ei ollut kovin huima, olin säästellyt puhelinmyynnillä (itsemurhatyö, en muuta voi sanoa) ansaitsemani rahat, muutamat keikoilta säästyneet rahat, yhden kuun opintotuen ja viime kesän huiman 75 euron isospalkan, joten oli siinä rahaa käytettävissä vajaa parisataa. Mutta pihi kun olen, olin varma, etten saisi tuhlattua pariakymppiä enempää, ja senkin vaan silloin jos eksytään Fantasiapeleihin. Mutta ei, menin ja yllätin itseni. Raahasin sovituskoppiin kasan paitoja (okei, niitä oli ehkä kolme) ja päädyin jopa ostamaan kaksi. Pipo ja huivi lähti myös mukaan sellaisena viime hetken "pakko saada jotain muutakin" -ostoksena. Kaverilla oli vähän enemmän ongelmia, vähemmän rahaa ja aivan liikaa vaatteita mitä olisi halunnut ostaa. Nostan kyllä kaverilleni hattua, se tyttö osaa pukeutua. Kyllä ne ongelmat siinä ratkesi, kun lainasin muutaman kympin. Sain haalittua koko reissulta mukaan kyllä myös jotain pientä turhaa krääsää ja Carlingsissa piipahtaessa (siinä vaiheessa olin jo päättänyt etten osta oikeasti enää yhtään mitään) eräs huivi oikein huusi mulle, että se täytyi ostaa. Kerettiin me jo poistua koko kaupasta, mutta sitten oli pakko kääntyä takaisin, että sain lunastettua sen omakseni. Se on pirun lämmin. Ja ehkä söpöimmän värinen. Voisin kaivaa jotain kuvamateriaalia, mutta jalat sanoivat kyllä nyt itsensä irti. (Joo seliseli, matkaa vaatekaapille puoli metriä, kamera pöydällä käyttövalmiina.. Mutku niiden kuvien siirtäminen koneelle on liian työlästä kun on niin vähän usbireikiä!)
Öö, selitinkö mä tosiaan shoppaamisesta noin paljon? Eh, lol. Yritän edelleen miettiä tän blogin syvintä tarkoitusta, mutta luultavasti se ei tuo itseään esille koskaan. Ehkä tästä vaan tulee sekalainen jauhanpaskaakoskaeiolemuutakaantekemistäjakirjoittaminenonkivaa -blogi. Muotiblogi olisi oikeasti kiva, mutta ei ole oikein resursseja siihen. Tai oikeastaan se kiikastaa vaan tosta mun vaatekaapin yksipuolisuudesta. Ja tuntuu kummalliselta että mä kuvailisin jotain päivänasuja. Ei taida oikein toimia. Eikä ole ehkä ihan mun juttuni. Ei todellakaan.
Pitäisi ehkä opetella käyttämään tätä koko blogisysteemiä ennen kun alkaa miettiä mitään syvempiä tarkoituksia. Ulkoasun muuttaminen olisi sinänsä kiva asia, mutta mä en todellakaan ole mikään kamalan taitava koodaamaan, enkä muutenkaan osaa tehdä yhtään mitään. Joutunen siis tyytymään tähän perusmustaan niin kauan kun tajuan, että "oho sen oiskin saanu muutettuu tosta yhestä nappulasta".
Onkohan tälle jotain pituusrajoitusta? Tästä taitaa nimittäin tulla aika pitkä. Oonkin tuossa angstaamisen ja muun turhan lomassa unohtanut kuinka paljon tykkään kirjoittamisesta. Varsinkin aivan täysin turhasta itsestään jauhamisesta. Vaikka mä en tunnekaan olevani mitenkään mielenkiintoinen, niin silti jostain syystä kummallista juttua löytyy. Esimerkiksi se, että nyt tuntuu siltä, että on pakko mainita, että leivoin tänään joulutorttuja (= valmiit torttupohjat kaupasta, vähän veitsellä leikkimistä, taittelua, voitelut ja hillot kehiin ja tadaa!)!
Nam. Osaan mä sentään jotain tehdä. Tuohon nuo mun keittiötaitoni oikeastaan rajoittuvatkin, osaan just ja just ehkä ton lisäksi paistaa jauhelihaa. Taitaa siis koittaa doom kun muutan pois kotoa, kun tajuan että ei tolla pelkällä jauhelihalla kauhean pitkään eletä terveenä. Onneksi tässä nyt on noin pari vuotta henkistä valmistautumisaikaa. Järkyttävä ajatus että ensi vuonna tähän aikaan taitaa olla ylioppilaskokeisiinvalmistautumispaniikki päällä. Oikeastaan panikoin jo nyt matikan etenemisesteeni ja tämänhetkisen biologiankurssini takia ehkä eniten. Hei oikeasti, kuka tarvitsee tietoa siitä mitä on osmoosi ja mitoosi ja meioosi ja proteiinisynteesi ja vaikka mikä? Okei, meillä on ollut vasta ensimmäinen tunti, mutta nyt olen jo vaipunut epätoivon syvään kuiluun. Ensimmäinen biologiankurssikin vain rimaa hipoen läpi, ja se oli sentään tuhat kertaa helpompi kuin tämä. Hyh. Ehkä pitäisi kumminkin panikoida tuon matikan takia eniten.. Ensi jaksossa kolmosen uusintakurssi matikkaa samaan aikaan ihan uuden vitoskurssin kanssa plus vielä päälle kaksi historian kurssia. Ei tunnu oikein toimivalta. Unohtamatta tietenkään sitten kaikkea muuta. Ah. Lukio, mikä ihana valinta. (En halua edes ajatella mitä siitä tulee jos tosissaan pääsen yliopistoon, jos nyt olen jo näin paska. Paitsi että se kyllä on tuolla jossain hamassa tulevaisuudessa, taidan nimittäin päästä kirjoittamaan ylioppilaaksi vasta älyttömän monen vuoden päästä. Kannattaa olla huono.)
Noniin, nyt on pakko miettiä jotain kivempaa. Esimerkiksi sitä, että joulu on kohta. Joulu on ihana. Mä vaan niin tykkään siitä tunnelmasta ja ruuasta ja ei ne lahjatkaan ole pahitteeksi (tunnen itseni niin 10-vuotiaaksi pojaksi kun odotan aattoa silmät kiiluen, koska olen toivonut lahjaksi Nintendo DS:ää..). Äiti kaivoi innoissaan joululiinat ja verhot ja pyyhkeet ja osan härpäkkeistä tänään esiin, kun totesi pienen pohdinnan ja mun kannustukseni jälkeen, että joulukuun ensimmäinen päivä on ylihuomenna.
Jouluinen keittiömme. (Kuvanlaatu vähän on mitä on, rakas kamerani ei oikein tykkää pimeästä, ja salamavaloon en sorru, en todellakaan hyi.)
Hitto, tajusin oikeasti vasta nyt kuinka paljon kello on. Tai siis eihän se sinänsä ole paljoa, mutta muistaakseni aloin kirjoittaa tätä merkintää joskus BB:n loppumisen aikoihin (Joo, myönnän olevani täysin koukussa siihen. En oikeasti tiedä mitä teen, kun se loppuu. Ja valmistautumisaikaa ei ole enää paljoa, sen loppumiseen on nimittäin jotain 23 tuntia. Apua.), ja kello on nyt jo puoli yksi. Mikä tarkoittaa sitä, että huomenna on koulua. Yh. Taas viikonloppu kului liian nopeasti. Okei, on vielä koko sunnuntaipäivä aikaa, mutta silti. Sinänsä haluaisin, että olisi jo maanantai, koska saan lainaksi Houkutuksen. Katsottiin Twilight-leffa yhden kaverin kanssa (laittomasti ladattuna, mutta ollaan nyt vaan hiljaa siitä..) torstaina ja ajattelin että täytyyköhän mun nyt lukea ne kirjat, kun ne tuntuvat olevan kaikkien mielestä "niiiiiiiin ihania". En kyllä halua ruveta Edward Cullen-ihkuttajaksi, vampyyrit on kyllä muuten aika jees.
Niin tuosta maanantaista piti vielä, tuo Houkutus on siis oikeastaan ainoa houkutteleva (ehe ehe, oon tosi hyvä sanaleikeissä, keksin tosi hauskoja) asia, muuten ei kyllä tosiaankaan huvittaisi hilata itseään sängystä ylös. Maanantaina on kaikenlisäksi viimeisellä tunnilla ensimmäiset vanhojentanssiharjoitukset, ja mä olen ihan toivoton tanssija. Yhdellä sellaisella etukäteisvalmentautumistunnilla mikä oli aikaisemmin syksyllä feilasin jopa valssin niin täysin, etten tiedä miten kykenen sitten niihin muihin tansseihin. No, ehkä se siitä tässä syksyn aikana. Iso paino sanalla ehkä.
Pitäisiköhän kuvitella tässä käyvänsä nukkumaan vielä joskus tässä ihmisten aikoihin. Satun vaan olemaan tosi huono nukahtamaan ja sitten vielä kaiken lisäksi maailman pahin aamuihminen. Haulikosta tulee päähän jos tulee joku herättämään joskus aikaisemmin kun on pakko herätä.
Ehkä koetan mennä nukkumaan. (Mitä mä tässä itseäni huijaan, kumminkin popittelen tässä Negativea vielä monta tuntia päivitellen IRC-Gallerian etusivua sekunnin välein vain nähdäkseni tekstin "Sinulle ei ole uusia kommentteja.".)
En varmaan itsekään enää jaksa lukea tätä. Huoh.
("Ota nyt kunnolla et kurkku aukee!"
"Se on jo auki!"
"Ota sitä!"
"Vitun Nasse-setä."
Hmmh, en olis niin varma, että tää Negativen kuunteleminen on kamalan kehittävää yhdeltä yöllä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti