Äidinkielen esseenkirjoitustunnit ovat masentavia. Ne vain ruokkivat ajatusta siitä, että en osaa kirjoittaa, eikä esseekoe voi millään mennä hyvin. Vaikka yritän olla aika rennolla asenteella noiden kirjoitusten kanssa, niin silti suoni päässäni meinaa poksahtaa aina, kun ajattelen lukemista. Ja äidinkieli on vielä näistä stressinaiheista pienin, vaikkei välttämättä uskoisi... Kun nuo kirjoitukset vain menisivät ohi, niin mulla olisi muutakin kirjoitettavaa, kun tää ainainen valitus siitä, etten osaa ruotsia.
Tänään tuli opintotuki, ja sen kunniaksi päätin pistää H&M:lle tilauksen, kun aletuotteet ovat niin mukavan halpoja. Tilasin tosin kuukausilaskulla, ja se tulee vasta tämän kuun lopussa, joten tämänpäiväisestä opintotuesta ei ole oikeastaan mitään hyötyä. Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla onneani noiden aletuotteiden kanssa. Tunika oli 9,95e, neuletakki 12,95e ja mekko 9,95e. Tuo mekko muuten hävisi koko sivustolta ostoni jälkeen, meninköhän ostamaan viimeisen? 8--D Tai sitten se lagaa.
Eilen surffailin myös Dorothy Perkinsillä ja huomasin tuon överisuloisen violetin rusettipannan. Suu suunnilleen loksahti auki, kun spottasin hinnan. 1 punta. 1 punta? Miten noin suloinen ilmestys voi maksaa vain yhden punnan? Tuntui sitten säälittävältä tilata ulkomailta asti yhdellä punnalla, joten napsautin ostoskoriin myös tuon mustavalkoisen pannan, mikä maksoikin sitten 9 puntaa enemmän.Toivottavasti tuo rusetti on noin iso, kuin kuvassa. Mulla ei ole vielä yhtäkään oikeasti isoa rusettia.
Ja äiti vielä oli niin ihana, että kun jouduin maksamaan sen luottokortilla kun mulla ei ole omaa, niin se sanoi, ettei mun tarvitse maksaa sille takaisin. Tuli jotenkin tosi kiva olo, vaikka äiti muutenkin antaa mulle rahaa yleensä kun tarvitsen sitä. Yritän kuitenkin kustantaa nää vaateostokset itse (paino sanalla yritän), koska ne ei ole sama asia kuin esim. ruoka. Musta tuntuu joskus, että tää perhe on vararikossa mun takia...
Ja tuosta vararikosta hyvänä aasinsiltana takaisin mun opintotukeen. Maksoin sillä mun Animalian jäsenmaksun, ja maksoin myös osan veloistani Sannalle, joten ei siitä kyllä kovin paljoa jäänyt käteen. Yritän nyt kumminkin säästää nuo loput sunnuntaille, kun mennään Cosplay Gaalaan. Ja vaikken sieltä mitään ostaisikaan, niin tarvitseehan junalippuihin rahaa.
Penkkareihin on enää tasan kaksi viikkoa. Aika on mennyt ihan tajuttoman nopeasti. Kohta alkaa oikeasti olla tosi kyseessä kaikkien kirjoitusten ja hakujen ja sellaisten kanssa. Tuntuu jotenkin karmivalta, etten tiedä tällä hetkellä, mitä teen ja missä olen ensi syksynä. Koskaan ennen ei oo tuntunut tältä. Se on pelottavaa.
Lähetin tänään (kuvainnollisen) läjän työhakemuksia netin kautta, pitäisi vielä tulostaa muutama hakemus, mitkä pitää lähettää postissa. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että tosissaan saisin töitä. Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa, kun vien kaikki äidin rahat. :--D
Nyt voisin harkita ruokaa, Housea ja ruotsin lukemista. Ja psykologian esseekin pitäisi kirjoittaa loppuun. Tästä tulee pitkä ilta. Onneksi huomenna on perjantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti