sunnuntai 24. tammikuuta 2010

nuku hyvin



Turbo 16.1.1999-22.1.2010 ♥

Mulla ei ole tietystä syystä ollut kovinkaan paljoa innostusta tai inspiraatiota tehdä yhtään mitään. Ei ole huvittanut edes avata konetta, koska ajatus ihmiskontakteista on kauhistuttanut. Koko ajan on sekä henkisesti että fyysisesti väsynyt olo, vaikka kuinka nukkuisin. Mun sisälläni on yksi tyhjyyttään ammottava aukko, ja se sattuu.

Onneksi Sanna on jaksanut olla mun kanssa ja tukea mua. Kiitos muru. ♥

Kyllä tää olo tästä paranee päivä päivältä, mutta on jotenkin todella vaikea kohdata sitä, kuinka suuri palanen mun elämästä on viety pois.
Onneksi olin mukana lääkärissä, kun Turbo nukkui pois, muuten en olisi varmasti osannut käsitellä tätä millään lailla, enkä varsinkaan hyväksyä, että rakkaani on tosiaan poissa.
Pahinta tässä kuitenkin oli se, että kaikki tuli niin äkkiä. Turbo alkoi oireilla keskiviikkona, ja perjantaina kaikki oli jo ohi.
Vaikea tätä on hyväksyä. Mutta eteenpäin mennään. Tämä talo vain tuntuu niin tyhjältä ilman parkettilattioita pitkin rapistelevaa koiraa.
Äiti ja isäpuoli ovat onneksi kuitenkin jo harkinneet, että meille tulisi tässä sitten koiranpentu paikkaamaan Turbon jättämää tyhjää koloa. Eihän se Turbon paikkaa voi koskaan viedä, mutta mä en ainakaan tiedä, kuinka kauan pärjäisin ilman karvaista ystävää. Vaikka mä muutankin luultavasti tämän vuoden aikana pois kotoa, niin olisihan se ihanaa, jos nyt saisi kuitenkin vielä siksi aikaa tänne ystävän paijailtavaksi.

Mun pitäisi nyt yrittää alkaa koota itseäni, jotta saisin kirjoitettua psykologian esseitä, ja jotta kykenisin raahaamaan itseni huomenaamulla taas kouluun. Kyllä mä eilen jo maistelin baari-ilmaa Sannan kanssa Lines of Leavingin keikan muodossa, mutta en oikein pystynyt kuitenkaan olemaan ihan sataprosenttisesti mukana. Kivaa kuitenkin oli, ja sopiva piristys tähän neljän seinän sisällä istumiseen.

Nyt on pakko yrittää alkaa kyhätä niitä esseitä, kun koeviikkokin alkaa ihan kohta, enkä ole saanut mitään aikaiseksi.

8 kommenttia:

NooranElämää kirjoitti...

Voi ei :( Tsemppiä! Tuo on varmaan kamalaa kun kaveri on kuitenkin suurimman osan ajasta ollut elämässä mukana.

Caroliina kirjoitti...

Kiitoksia. Se on jotenkin tosi lamauttavaa, kun jotain, minkä olemassaoloon on tottunut, ei enää yhtäkkiä olekaan. Mutta päivä kerrallaan mennään. 8)

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa suruun. Vain me rakkaan lemmikin menettäneet voimme ymmärtää, kuinka paljon se oikeasti voikaan sattua.

Mikä turbolle tuli niin yhtäkkiä?

-MV

Caroliina kirjoitti...

Turbolle iski immuuni hemolyyttinen anemia, ja lääkärin mukaan oli ihan normaalia, että haukku alkoi oireilla aivan yhtäkkiä. Punasoluarvot olivat todella alhaiset, Turbo oli lääkityksellä pari päivää, mutta sitten ne olivat laskeneet entisestään. Ainoa vaihtoehto olisi ollut verensiirto, mutta me ei tahdottu lähteä siihen rumbaan, kun tiedettiin, että Turbo olisi jo siinä stressannut itsensä hengiltä. Parempi on tuollaisessa tilanteessa kuitenkin ajatella koiran parasta, vaikka se onkin todella vaikeaa.

Todella iso kiitos osanotosta. 8)

Anonyymi kirjoitti...

Aloin itkee kun luin tätä:''< osanotot ja tsemppii ja iso hali multakin.

-E

Caroliina kirjoitti...

Kiitos kauheasti osanotoista. 8-)

Inka kirjoitti...

Voi ei, kamala juttu kun koira kuolee :( Otan osaa. En osaa edes kuvitella miten selviäisin itse, mulla on ollut Nelly 2000 kesästä eli kohta kymmenen vuotta ja oon aikalailla kasvanut kiinni siihen otukseen... Kova paikka, mutta tsemppiä lukulomalle :)

Caroliina kirjoitti...

Kiitokset osanotoista ja tsemppauksesta, molemmat tuli tosi tarpeeseen. :-)