maybe we're victims of fate

Olin valinnut erään terveystiedon valinnaisen kurssin, nimittäin stressinhallintakurssin, jonka ensimmäinen tunti oli tänään. Jouduin huomaamaan, että sitä tässä juuri tarvitaankin, stressinhallintaa. Monta abikurssia päällekkäin ei tee kenenkään psyykelle hyvää. Vaikka tämän jakson kurssimäärä ei olekaan huima (Viimeinen kunnon jakso lukiossa! Tosin minullahan on vielä neljännessä jaksossa yksi kurssi... lame.), niin silti tuntuu jo nyt, että hukun työtaakan alle. Terveystiedossa tarvitsee pitää kurssipäiväkirjaa, psykologian kertauskurssilla väännetään esseitä niska limassa, molemmat äidinkielen kertauskurssit ovat kirjoittamista täynnä (ylläri), puhumattakaan sitten ruotsinkurssin kauheudesta (ihan vain sen takia, koska olen niin toivoton ruotsissa).

Tänään on ollut muutenkin tympeä päivä. Olen kulkenut puoliteholla kaikkien koulutuntien ajan kahdeksasta vähän yli kahteen, migreenipäänsäryn kourissa typeränä ottamatta särkylääkettä. Aamulla herätessä väsytti aivan julmetusti ja olin valmis jo lintsaamaan koko päivän, kunnes tajusin tämän päivän tuntien olevan kurssien ensimmäisiä. HUOH. Ja mikä ihana ajatus sekin, että tämän jakson jälkeen kursseja on täynnä 74. 74! Yksi alle pakollisen lukion oppimäärän. Mun on siis aivan pakko käydä lukiolla pakertamassa lukuloman aikanakin. (Okei, yksi musiikinkurssi, 3 x 75min viikossa. Taidan tehdä kärpäsestä härkäsen.) Tiedän olevani niin lusmu, että lintsaan varmaan puolet tunneista ja sitten jää lakki saamatta.

On tässä päivässä ollut yksi hyvä asia, nimittäin se, että otsatukkani asettui aamulla juuri siihen asentoon, kun halusin. Mikä on kyllä hieman turhauttavaa, miksi niin ei voi tapahtua hyvinä päivinä?

Ja webkameralaatuhan hivelee silmää, oih.

Tilasin lauantaina Tiketistä jotakin hyvin mukavaa, minkä lisäksi huusin eilen huuto.netistä jotain vieläkin mukavampaa. Niistä hypetystä sitten, kun saapuvat luokseni postissa. ;--)

Ja kuinka voi olla, että opintotuestani on jäljellä enää alle puolet? Se tuli perjantaina, ja mä en ole huuto.netin ja Tiketin lisäksi käynyt ostoksilla. Paitsi lauantaina, kun käytiin isäpuolen äidin kanssa tyhjentämässä kaupat joululahjojen toivossa, mutta silloinkaan en käyttänyt omia rahojani. Jotenkin onnistun aina tuhlaamaan vähäisetkin roponi kaikkeen turhaan.

Onneksi päälle puolen tunnin päästä tulee Salkkarit ja tunnin päästä Huippumalli haussa. Pääsee nollaamaan aivot edes hetkeksi.

Ärsyttävää, kun olisi mielessä muutamia mukavia erilaisia asukokonaisuuksia, muttei ole inspiraatiota tai jaksamista pukeutua. Löntystän samoissa vaatteissa joka päivä jaksamatta ajatella. Joulufiilis, tule jo, haluan hyvän olon!

Nyt täytynee varmaankin paneutua hetkeksi noihin koulukirjoihin. Tai sitten kaivan lehtikasasta Companyn ja hautaudun peiton alle se, ja enkelisuklaata seuranani.

np. Protege Moi by Placebo