famous last words

2010-11-22T23:14:00.000+02:00

Ilmoitusluontoista asiaa.

Olen pohdiskellut. Ja pohdiskellut. Ja pohdiskellut. Ja tullut sellaiseen päätökseen, että on uuden blogin aika.

Ja osoite tulee tässä: http://caroliinan.blogspot.com/

Tämän vanhan blogin sekavuus alkoi ahdistaa, ja motivaatio kirjoittaa on karissut pikkuhiljaa pois. Siksipä ajattelin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. 8)

and there'll always be times like these

2010-11-17T00:33:00.000+02:00

Tänään sain tehtyä tuon seinän uudelleenjärjestelemisprojektin, mikä mun on nyt jo kauan pitänyt tehdä. Eli siis poistaa turhat julisteet, järjestellä vanhat, ja laittaa uusia. (Aion ottaa julisteista nyt kaiken irti, kun voin vielä niitä seinälle laittaa. 8D)

Vanha seinä oli siis kaikessa sekavuudessaan tässä:

Siinähän oli sitten kaikkea Doupeista L:ään ja Harry/Draco -kuvasta kavereiden piirroksiin ja keikkalippuihin.

(Ja mullahan on siis myös syy siihen, miksi tuolla seinällä on pakko olla jotain:

Vajaa seitsemän vuoden julisteet ovat tehneet tehtävänsä.)

Uusi seinä näyttää tältä:

Eli vähän vähemmän sälää ja isompia julisteita (kiitos Sanna ♥). Mua kyllä hämää tuo epäsymmetrisyys, mutta ei voi mitään.

Mun piti jatkaa tätä postausta vielä jollain vähän mielenkiintoisemmalla asialla kuin mun seinäni, mutta oon ihan liian poikki. Täytyy muutenkin herätä huomenna ajoissa, kun puksuttelen Helsinkiin tsekkailemaan sen Potterin.
Nyt mulla kuitenkin on sentään joitain postausideoita (en sitten tiedä onko ne mielenkiintoisia vai ei, mutta anyway), joten palaillaan.

ps. Day 15 - A song that you listen to when you’re happy

Mulla ei oikeasti ole mitään erityisiä mieliala-biisejä. On siis sellaisia, joita kuunnellessa jokin tietty mieliala yleensä nousee esille, mutta ei ole oikeastaan mitään tiettyjä biisejä, mitä kuuntelen jos olen esimerkiksi juuri iloinen. Iloisena kuuntelen kaikkea hyvää tietenkin. 8D
Koetan kaivella iTunesistani jonkun hyvän mielen biisin. Se tulee luultavasti olemaan aika random.

... ja randomin biisin löysinkin.

SHINee - Ring Ding Dong
No eihän tätä biisiä voi kuunnella millään jos on pahalla mielellä. :--D

polished

2010-11-16T00:22:00.000+02:00

Tämä päivä kului Helsingin sateisilla kaduilla - tai oikeastaan sisällä kauppakeskuksissa. Sain eilen kuningasidean lähteä tänään shoppailemaan niitä kynsijuttuja, joita en ole löytänyt Riihimäeltä. Nappasin Noran siis mukaani ja puksuteltiin junalla pääkaupunkiin.
Löysin suunnilleen kaiken minkä tarvitsin, enkä tällä kertaa ostanut oikeastaan mitään sellaista 'iih pakko saada toi' -juttua. Vaatteita en ostanut yhtään, koska a) budjetti ei antanut periksi ja b) en olisi kumminkaan löytänyt mitään, missä näytän mielestäni hyvältä. Tosin olen kyllä totaalikyllästynyt kaikkiin vaatteisiini, joten saattaisi olla ehkä uusien aika?
Anygays, käytiin Noran kanssa siis Stockmannilla, Forumissa, Akateemisessa kirjakaupassa (vaikka sehän nyt on periaatteessa osa Stockmannia plööplöö) ja Korumaailmassa (+GT:ssä, Monkissa ja H&M:llä mutta ne olivat aika pikaisia reissuja). Oltiin ylpeitä itsestämme kun ei menty Kamppiin.

Ja ne ostokset:

Vitsi kun toi kuvanlaatu on ihana...

Elikkä Mavalan Color-matt -mattalakka, BeYun hopeinen kynsilakka, Dependin vaaleanpunainen lakka Sannalle (tosin jos se ei kelpaa sille niin ei se mua ainakaan haittaa 8D), perusvalkoinen Mavalan kynsilakka ja Isadoran Graffiti Nails -kynsilakka. Kaikki muut olivat ostoslistalla paitsi BeYun glitterlakka, mutta sen ajattelin sopivan hyvin tuon graffitilakan alle, joten ostin sen.
Mattalakkaa olen ollut ostamassa ties kuinka kauan, mutta Ebayn kautta tilaaminen ei vain ole luonnistunut (kun olin ostamassa siis Essien tai O.P.I.:n versioita), ja olin ikionnellinen, kun luin, että Mavalalta tulee oma versionsa. Graffitilakka taas on ollut ostoslistalla siitä asti, kun joku YouTuben kauneusguru sitä esitteli. Ja on se kyllä siisti.

PLEASE IGNORE:
- kynsilakka joka on ympäri sormia
- revityt kynsinauhat
- kynsien tynkyys, leikkasin ne juuri

Kynsijuttujen lisäksi ostin Got2B:n Guardian Angel -lämpösuojasuihkeen (koska tuo mun Toni&Guyn suihkeen tuoksu on niin tajuttoman pistävä, että tulee migreeni), uuden huulikorun (samanlainen kuin ennen, mutta vain pienemmillä palloilla), uusimman Companyn ja hammasharjan (:D).
Meinasin Akateemisessa Noran selaillessa korean kielen oppikirjoja, että alkaisin lukea jotain uutta kieltä. Nappasin siitä sitten swahilin kielen oppikirjan kouraani, ja aloin lukea sitä ääneen. Pakko sanoa, että se on muuten erittäin hauskankuuloinen kieli. 8D Voisin oikeasti alkaa opiskella sitä.

Mulla on tosi räjähtänyt olo, mutta samalla kun kuvailin kynsiäni, niin oli pakko ottaa pakollinen pärstäkuva.

Tässä kuvassa on muuten uusi huulikoru paikallaan. Ei sitä eroa varmastikaan edes huomaa? 8D (Ja mites toi haalistunut hiusväri...)

Ennen kuin lopettelen laitan muutaman kuvan lauantailta, kun Sanna laittoi mun hiukset kivasti.

Tää oli taas niin boobieshot, että oli pakko sensuroida.

Ja Nalle oli taas pakko tunkea kuviin. Ja Sanna on söpö.

Nyt voisin alkaa kirjoittaa, ja sen jälkeen ehkä voisin yrittää järjestellä tuon mun seinän uudelleen, jos vaikka sais aikaseks (Ja kyllä, teen yleensä kaikki asiat keskellä yötä. Normaali unirytmi on mulle nykyään hyvin kaukainen asia. Siksi aina sanonkin, että musta tulisi hyvä vampyyri, kun niiden unirytmi passais mulle paremmin.). Ei mun ookkaan tässä pitänyt tehdä asialle jotain kun jonkun kuukauden ajan...
Haluun tän miekkosen seinälleni:

Yeah. ♥

ps. Keskiviikkona katsomaan Harry Potter and the Deathly Hallows! Onnea niille jotka on meidän kanssa samassa näytöksessä, on nimittäin luvassa paljon: "ei sen noin kuulu mennä!", "miks toi on tollanen", "uu hottis Draco" (minulta), "uu hottis Snapu" (Noralta), "mua edelleen vituttaa kun Danielilla on siniset silmät", "miksei Voldulla oo vieläkään nenää?" jne. (14:30 alkava näytös Tennispalatsi ykkösessä, vinkvink)

pps. Day 14 - A song that you listen to when you’re angry

En yleensä kuuntele musiikkia enää nykyään, kun olen vihainen. Mutta laitan muutaman, mitä kuuntelin yläasteella vihanpuuskissani (:D). Beware.

Turmion Kätilöt - Pirun nyrkki
Mua naurattaa. Oikeasti. 8DDD ("Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt. Älä tapa, älä jätä henkiin, raatele nahkani alta. Väkivalta meidät kastaa, päästäkää minut tästä.") Oi kyllä, kuuntelin tätä joskus ihan kikseissä. (Ja joo, tämä varmasti auttoi sikana, kun olin vihainen...)
... en pysty enää lopettamaan nauramista.

Children Of Bodom - In Your Face
Ihanaa vihanlietsontamusaa. 8D tosin tästä biisistä tykkään edelleen. Bodomista tulee kiva olo.

Örrör.

it only burns when i breathe

2010-11-09T23:32:00.000+02:00

En muistakaan sitä, koska olisin viimeksi kokenut näin hirveää keikanjälkeistä masista. Kyllähän niitä päiviä oli silloin muutama vuosi takaperin, kun juoksin keikalla joka toinen viikonloppu, ja keikoilla riehuminen oli enemmän tai vähemmän elämäni (ja erittäin suuri kiitos siitä Sannalle, jonka mukana suurimmalle osalle keikoista könysin). Voi sitä aikaa (kuulostan vanhalta mummolta...), kun jaksoin puskea kolmen päivän keikkaputken läpi, ja mennä seuraavana päivänä vielä kouluun (useimmiten en kuitenkaan mennyt, lol). Olin kuitenkin jo jotenkin sisäistänyt sen, etteivät keikat enää tunnu samalta, kuin silloin joskus. Sain kuitenkin taas huomata, että väärässähän sitä taas oltiin. Ja sen upean keikkakiksahduksen tarjosi Adam Lambert lauantaina 6.11. Kaapelitehtaalla. Mä en pysty sanoin kuvaamaan sitä fiilistä, minkä koin kun Adam nousi lavalle. Mun piti syöksähtää kauan vaalimiltamme paikoilta mikseripöydän edestä kaiken sen väkijoukon keskelle, koska en vaan yksinkertaisesti pystynyt olemaan paikallani. Musta tuntuu, että sekosin viimeksi keikan aikana sillä lailla vuonna 2008.
Vaikka puolet keikasta jouduin kuikuilemaan päiden takaa, ja osa lavashowsta jäi näkemättä mun auttamattoman lyhyyden takia, niin fiilikset oli kuitenkin katon yläpuolella. Kiljuin ja pompin kuin idiootti, ja koska olin suhteellisen takana, niin ympärilläni olevat ihmiset eivät olleet aivan yhtä innoissaan. Mikäs siinä yksin riehuessa. Oli upea tunne kuulla kaikki lempparibiisit livenä, ja sisäinen fanityttönikin sai nostaa päätään, kun Adam päätyi pussaamaan yhtä bändiläisistään. Aivosolujakin omaava ihminen sekoaisi siinä tilanteessa, oli se sen verran siirappista.
Kaiken pitää kuitenkin loppua aikanaan. En keikan loppuessa oikein ollut edes sisäistänyt sitä, että näin juuri Adam Lambertin livenä. Pieni hysteriahan siinä oli päällä, mutta yllättävän rauhallisesti sain poimittua Tiinan mukaani, ja narikkaan jonottamisen jälkeen poistuimme rakennuksesta oikein rauhallisesti (tosin sekosin vähän ovella, kun siinä oli tyyppejä jakamassa julisteita, ja syöksähdin siihen hullunkiilto silmissä ja hoin "mullemullemulle"...).
Nyt kuitenkin viime päivinä videoita (Laittaisin niitä videoita tähän postaukseen, mutta laatu on sen verran paska, että hyvä jos kuvasta saa mitään selvää. Tai äänestä, kun mun oma ääni kuuluu epäilyttävästi sieltä myös...) ja Adamin biisejä fiilistellessä olen jatkuvasti tuntenut hirveätä angstia siitä, etten voi siirtää aikaa taaksepäin. Periaatteessa mulla on erittäin hyvä olo, mutta samalla tuntuu jotenkin tosi epätoivoiselta, kun en voi enää palata keikalle. Päällimmäisenä kuitenkin hyvä olo, koska oli tosi mukava huomata, että voin vielä kokea sen keikkahekuman, enkä ole kasvanut siitä vielä yli. Kiitos ja näkemiin.

Tai ei näkemiin, ajattelin vaan, etten ehkä enempää ala pidentämään tuota tekstipötköä, siinä on muutenkin jo liikaa luettavaa. Ja sekavuutta tietenkin myös, kuten kaikissa jutuissa mitä teen.

Huomenna mulla on varattuna kirppispöytä Noran kanssa, ja mulla on mennyt tänään koko päivä siihen, kun oon laputtanut noita myytäviä tavaroita. Niin, ja katsonut myös mitä myyn. Olen erittäin ajoissa liikkeellä, tiedän. Mutta kaikki nyt on kuitenkin pakattu, ja huomenna menemme sitten järkkäämään pöytää. En tiedä saanko mitään myytyä, on ihan sellainen fiilis, ettei kukaan noita mun juttuja halua, mutta en mä yrittämisessä mitään häviä. Paitsi vähän rahaa tietenkin. Onneksi meillä nyt on se pöytä kumminkin viikon tai kaksi, niin ehkä sinä aikana joku kiinnostuu mun vanhoista Elle-lehdistäni ja mangoistani...

Tuntuu erittäin tyhmältä tehdä tällainen postaus, jossa ei ole ollenkaan kuvia, mutta valitettavasti mä en vaan ole ottanut kuvia mistään nyt viime aikoina... Oma saamattomuus on ärsyttänyt suunnattomasti koko syksyn, ja tulee luultavasti ärsyttämään aina siihen asti, kun on opiskelupaikka kourassa. Mä haluaisin kovasti kuvata tekemisiäni, mutta kun mä en ihan totta tee yhtään mitään. Niin säälittävältä kuin se kuulostaakin. :---D En myöskään välttämättä ole kovin iloinen kameran edessä olemisesta, mun itsetuntokriisit alkaa nimittäin venyä aika suuriin mittoihin... Ei siitä kuitenkaan sen enempää.

Ajattelin nyt tässä lähiaikoina yrittää saada aikaseksi ne rästiin jääneet postaukset (se Pariisi-postaushan ei ole myöhässä ja sillein). Harva postaustahti johtuu edelleenkin siis elämän puutteesta, itsetuntoangsteista ja siitä, että mun kaikki kirjoitusinto menee irrallisiin teksteihin, mitä kirjoittelen. Jos saan joskus aikaan jotain hyvää, julkaisen sen ehkä täälläkin. Luulen kuitenkin, ettei kovinkaan moni innostu epämääräisestä fanfictionista. 8D

Eipä mulla tässä varmaan muuta (ihan kuin tuo tekstipötkö ei olisi jo tarpeeksi pitkä...), palailen taas muiden kirjoittelujen pariin.

ps. Day 13 - A song from your favorite album

On varmaan erittäin suuri yllätys kaikille, mikä mun lempialbumini on tällä hetkellä...

Eli ihanaisen Adamin For Your Entertainmentilta Voodoo ja Can't Let You Go, koska en osaa valita vain yhtä. (Lisäksi olisi myös Strut, mutta olen laittanut sen johonkin aikaisempaan juttuun jo.)

leave it unspoken

2010-11-01T20:17:00.001+02:00

Ajatuksissani oli yrittää saada aikaan jonkinlainen postaus, mutta sitten tajusin, että eipä mulla oikeastaan ole mitään materiaalia että saisin sellaisen edes kasaan. Olen yrittänyt siis haalia kuvia sieltä ja täältä viimeisen parin kuukauden ajalta, mutta niidenkään määrällä ei kamalasti juhlita. Tästä postauksesta tulee siis luultavastikin päämäärättömistä postauksista päämäärättömin. Mutta sellaisiahan mun postaukset on aina, vai kuinka?

Tältä mun elämäni on näyttänyt viime aikoina: (Kuvat on siis täysin randomissa järjestyksessä ilman mitään logiikkaa. Osan on ottanut Sanna, osan minä ja osa on otettu ipuhelimella)

Nalle♥

Lauran tuparit n. viikko takaperin. Erittäin edustava kuva. (Yhyy kun mun tukka näyttää hirveeltä, se oli oikeesti ihan kivasti.)

Amarillossa viime keskiviikkona. Drinkit 2e. ♥

Käytiin Sannan kanssa koirapuistossa joskus aikoja sitten.

Emotionissa oli kivat alet. Sain ton jollain seitsemällä eurolla. ♥

Ensilumi tuli ja meni. Mielenkiintoista että nyt on marraskuun ensimmäinen päivä ja täällä on täysin lumetonta ja 10 astetta lämmintä. Ei siinä mitään, olen kyllä erittäin tyytyväinen, mutta vähän outoa.

Random peruslehtikuva.

Käväisin muotimessuilla Lauran kanssa ja mukaan lähti ihana Remingtonin suoristusrauta. On kivaa kun on rauta mikä kerrankin tekee jotain.

Joskus neuloin.

ENS LAUANTAINA. ♥♥♥♥♥♥♥♥

Lauantaina oltiin kirja/musiikki/ruoka/viini/mikäliemessuilla. Pääasiassa oltiin tsemppaamassa Annia ja Miraa World Cosplay Summit -karsinnoissa, mutta pyörittiin me siellä ympäriinsä ja sitten jäätiin Sannan iloksi katsomaan vielä Antti Tuiskua.

Näytän oudolta, mutta Sanna on kyllä maailman suloisin♥. Messuiltahan siis tämä kuva.

Ja messujen vähäiset mutta sitäkin kivemmat ostokset. Hurtsin Happiness -cd, ollut jo kovassa kulutuksessa parina viime päivänä. Ostin myös tuon Adamin For Your Entertainmentin toisen version, kun siinä on neljä biisiä enemmän kun ekassa versiossa... :---D Oli kuitenkin pakko.

Jee, siinä ne sitten taisi ollakin. Mua kyllä vähän ahdistaa tän postauksen epäjärjestelmällisyys, mutta näitä pitkän aikavälin postauksia on aika hankala järjestellä fiksusti. Lol. No, saa nyt luvan kelvata.

Tällä viikolla mun ohjelmistooni tulee luultavasti kuulumaan parin kaverin näkemistä, random koulutushaastattelu työkkärissä ja lauantaina sitten se Adam♥. Pakko kyllä sanoa, että on vähän saamaton olo.

Muttajoo, taidan tästä häippästä syömään ja sensemmoista, sitten täytyy ehkä ryhtyä kirjoituspuuhin Sannan mieliksi. 8)

ps. Laura pisti mulle haasteen, ja ajattelin, että pistän sen nyt tähän postausideoiden toivossa.

Kerro minulle kolme (tai enemmän tai vähemmän) sellaista asiaa elämästäni, josta haluat että otan kuvan (esimerkiksi "lempipaikkasi kotona"). Lupaan ottaa kuvat ja liittää ne erilliseen merkintään. Haasta kolme ihmistä tämän jälkeen tekemään omat kuvamerkintänsä.

En nyt haasta ketään, mutta tehköön kuka haluaa. 8)

pps. Day 12 - A song that describes you
Apua, tää on vaikee. Niin vaikee, että piti kysyä Sannalta. Ja vastaukseksi tuli tämä:

Antti Tuisku - Hyökyaalto
En myöskään ollut yhtään yllättynyt, että vastaukseksi tuli Tuiskua. 8--D

Mutta jos nyt itse mietin, niin muutamakin biisi.
Välillä tuntuu tältä:
Dope Stars Inc. - Lost

välillä tältä:
Adam and Andrew - The Emo Song

mutta luulen että loppujenlopuksi mua kuvaa kuitenkin parhaiten tämä:
Katy Perry - Ur So Gay

2010-10-27T01:19:00.000+03:00

JIHUU, olen saanut koneeni takaisin. Yritän siis päästä taas postausten pariin. Harmillisesti vain mun elämäni on oikeasti erittäin tylsää ja mun vaatteeni ei näytä hyviltä mun päällä ja mulla on aina paha naamakriisi, mutta ehkä siitä selvitään. :---D

plop plop

2010-10-12T21:57:00.001+03:00

Joo, elikkäs mun koneenihan on edelleen huollossa (tai oikeastaan uudelleen, koska eihän ne sitä vikaa olleet korjanneet kun kone tuli takaisin), joten päivittäminen on sen takia estynyt. Onhan meillä tässä taloudessa toki muitakin koneita, mutta olen jotenkin tosi kummallinen enkä osaa toimia normaalisti jonkun toisen koneella. Blogipäivitysten teko tuntuu typerältä.

Aion kuitenkin jatkaa tätä hommaa, kunhan saan koneeni takaisin ja saisin muutenkin otettua itseäni niskasta kiinni. Yritän muutenkin saada elämääni kasaan, koska se on vähän levällään tällä hetkellä. Ei mitenkään kummallisemmin, mutta opiskelupaikan puuttuminen vaan ottaa koville joka päivä. Plus kaikki muut asiat, joihin mä olisin valmis just nyt, mutta joita mä joudun odottelemaan. Se on aika turhauttavaa. Mutta kyllä tää tästä sumpliintuu.

Ja vielä asiasta kukkaruukkuun, olin Lauran kanssa viime torstaina Trendsales.fi-sivuston järjestämässä bloggaajaillassa ravintola Meccassa (johon siis lähdin ihan vain Lauran aveciksi), jossa sitten syötiin herkullisia coctailpaloja, maisteltiin vähän skumppaa ja saatiin tietoa Trendsalesista yrityksenä. Trendsaleshan on siis verkossa toimiva muotituotteiden osto- ja myyntipaikka. Sinne voi siis laittaa myyntiin omia vaatteitaan ja asusteitaan ja muuta sellaista, ja tietenkin sitten ostaa muiden tuotteita. Koko hommahan on lähtenyt käyntiin Tanskasta, jossa Trendsales on erittäin tunnettu. Lisää tietoahan löytyy tietenkin Trendsalesin nettisivuilta.

(Pöllin kuvan Lauralta.)
Joo elikkäs sen takia tästä jaarittelen, että mullekin tarjottiin mahdollisuutta yhteistyöhön Trendsalesin kanssa, ja tartuin innoissani mahdollisuuteen, koska onhan se nyt vaan niin siistiä. :D Vaikka mustahan ei tolle sivustolle mitenkään huimasti hyötyä ole, kun mun lukijamääräthän hipoo taivaita ja niin edelleen, mutta kivaa kun silti sain mahdollisuuden. Ajattelin myös, että tämä saattaa antaa mulle sen kaivatun sysäyksen palata blogini pariin. (Jos nyt vaan sais sen perkeleen tietokoneen takaisin...)
Niin ja siis käytännössähän tää tarkoittaa sitä, että tonne pläjähtää Trendsalesin banneri tonne johonkin reunaan. Eipä sen kummempia. 8D

Joo eipä tässä kai muuta. Palaillaan.

2010-09-19T21:36:00.000+03:00

Tällainen pienoinen ilmoitus tähän väliin; en ole kuollut (jos se nyt ketään enää kiinnostaa kun en ole taas aikoihin kirjoittanut mitään :--D) vaan mun tietokoneeni on huollossa. Plus mun elämässäni ei tapahdu yhtikäs mitään mistä postata. Surullista mutta totta. Palaillaan sitten kun saan koneeni takaisin, jos vaan keksin jotain mistä kirjoittaa. Tuskin ketään kiinnostaa lukea siitä, kuinka olin taas koko päivän kotona ja katsella samanlaisia kuvia kirjoista mitä luen tai dvd:istä mitä katson.

i could show you the world

2010-08-24T21:30:00.000+03:00

Koska mulla ei ole energiaa kirjoittaa mitään sen kummempaa, niin kuvat saavat nyt näin kliseisesti kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Näin olen viettänyt aikani viimeisimmän kunnon postauksen jälkeen:

Suoritin pikaisen työputken.

Olin Ankassa.

Tv on ollut liian hyvä kaveri. (Telkkaa on myös vaikea kuvata.)

Särkylääkkeitä ja antibioottejakin on tullut syötyä.

Olen ikävöinyt Sannaa.

Ja paijaillut Nallea.

Kävin myös kirjastossa (älkää naurako tuolle Ikuisesti prinsessa -kirjalle! Täytyyhän sitä nyt tuokin lukea kun oon muutkin osat lukenut).

YouTube on myös ollut aivan liian hyvä kaveri.

Tämän lisäksi olen saanut sopivasti ahdistuskohtauksia ja miettinyt että mitähän tässä nyt sitten tekisi. On vaikeaa kun yhtäkkiä elämällä ei ole yhtään tiettyä kiintopistettä ja kaikki aika menee haahuillessa. Yhyy.

Nyt täytynee mennä niistelemään nenää. Argh.

ps.
Day 11 - A song that no one would expect you love

Tää on vaikea, koska mä olen niin kummallinen että mikään outokaan ei tunnu oudolta. Mutta heitetäänpä nyt vaikka tämä.

the Gazette - Cassis
(Jep, on tää ihana.)

pps. Tässä on Miran postaus Tales of the Abyss -photoshootista, josta kerroin taannoin (ainakin muistaakseni...). Minä siis kuvaajana. Yritän kyllä saada aikaiseksi tehtyä siitäkin postauksen, mutta energiatasoni ovat aivan liian alhaiset satojen kuvien läpikäymiseen.

pöö

2010-08-22T20:19:00.000+03:00

Jos sitä nyt taas palailisi blogin pariin pikkuhiljaa. Innostus nuupahti taas ihan täysin, mutta yritän palailla. Kun vaan olisi jotain kirjoitettavaa. (Mites ne rästiin jääneet postaukset...)

Olin vähän aikaa taas töissä, joten käytin vapaa-aikani sosiaaliseen elämääni, mutta nyt kun olen taas työtön raasu, niin kerkiää ehkä datailemaankin. Yritän taas kunnostautua. Mun elämässäni vaan ei oikein tapahdu mitään kiinnostavaa.

2010-08-02T16:31:00.001+03:00

Ajattelin tulla vain ilmoittamaan, että saattaa tulla pieni tauko postauksiin, uusi kone on tuloillaan ja säätäminen sen ja tämän vanhan kanssa vie aikaa. Palailen kuitenkin mahdollisimman pian Traconpostauksen ja mun yleisen häröämisen kanssa. 8--) See ya then.

i wanna start a revolution

2010-07-29T20:03:00.000+03:00

Mitä tämä blogi olisikaan ilman turhanpäiväisiä postauksia höystettynä päämäärättömillä kuvilla.

Eilen kulutin aikaani lähinnä blogien parissa.

Konevanhukseni pääsee piakkoin eläkkeelle. Tänään saatiin siis tilattua mulle vihdoin uusi kapistus, joka on siis mun yo-lahjani. (Joudun tosin itse maksamaan siitä puolet.) Loppujenlopuksi mun haaveeni ihanaisesta Macbookista murskattiin, ja mun oli pakko taipua, koska loppujenlopuksi mulle on tärkeämpää koneen tehokkuus kuin se, että se on kaunis ja upea ja mac ja kaikkea muuta siltä väliltä. Eihän siinä mitään ongelmaa olisi ollut, jos Apple ei vain olisi niin saatanan kallis merkki. Totesimme, että samaan hintaan saan perkeleesti paljon tehokkaamman masiinan, jos vain kestän sen faktan, että se nyt onkin sitten pc. (Pakko kyllä myöntää, että pelaan mä simssiä mielummin 17-tuumaisella näytöllä kuin 13-tuumaisella. Ostakaa joku mulle 17'' Macbook pro?)

♥

Ja tupla♥.

Nämä kuvathan ovat siis eiliseltä. Päivä kului tv:n ja koneen välillä ravaten, illalla Sanna tuli meille yöksi. Tänään päivä on ollut lähes samanlainen, mutta vain ilman Sannaa (:<).

Paitsi että tää kuumuus ihan oikeasti saa mun aivot sulamaan ja valumaan korvien kautta ulos...

ps. Kuten varmasti huomaatte, vaihdoin bannerin. Se on kyllä hemmetin taiteellinen. 8---D Joillain sitä vain on lahjoja kuvanmuokkauksen saralla...

pps.

Day 10 - A song from your favorite band

Ei sitten yhtään vaikeampaa... No, laitan nyt sitten tänhetkisen lempparini lempparilta.

Adam Lambert - Strut (Musta tuntuu että oon laittanut tän saman biisin jo johonkin mutta whatev. AL ei ole mun ainoa lemppari, mutta se nyt oli helpon keksiä tähän.)

lakkiaiset 5.6.2010

2010-07-28T02:31:00.001+03:00

Jos joku väittää, että mä postaan viiveellä niin voi syödä sukkansa...

Joo, ajattelin siis nyt jakaa teidän kanssanne erään elämäni tärkeimmistä päivistä, lakkiaispäiväni. Mulle (ja kaikille muillekin tietysti) ylioppilaslakin saaminen oli elämääkin suurempi tapahtuma. Lukion aikana mun elämässäni tapahtui niin paljon sekä ylä- että alamäkiä, elämänmuutoksia ja kasvamista, että koko sen elämänvaiheen päättyminen tuntuu edelleen aivan uskomattomalta. Varmasti myös mun vanhoista postauksistanikin voi saada selkeän käsityksen siitä, että lukioaika ei todellakaan ollut mulle mikään helpoin juttu. Olin jossain vaiheessa vakavissani lopettamassa lukiota keskenkin, mutta sitten vaan pakotin itseni puurtamaan eteenpäin. Mä en ole mikään penaalin terävin kynä, joten mun piti tehdä välillä niin paljon töitä pärjätäkseni, että meinasin pimahtaa. (Ihan näin välihuomautuksena; en väitä, että lukio olisi muille ollut ruusuilla tanssimista tai helppoa, en myöskään väitä etteivätkö muut ihmiset olisi tehneet aivan yhtä paljon ja erittäin paljon enemmänkin töitä menestyksensä eteen kuin minä, puhun vain omasta näkökulmastani ja omista tuntemuksistani ja kokemuksistani.) Annoin liiankin usein itseni lipsua, ja huomasin hautautuvani huonojen arvosanojen alle. Tottahan se itsetuntoon kolahtaa. Mun elämäni suurimmat onnenhetket ja suurimmat tuskanitkut kävin läpi lukioaikana. Lukio laukaisi kaikki pahat tunteet mun sisälläni ja paisutti niistä yhä suurempia ja suurempia. Siinä vaiheessa tajusinkin jo, että eihän tästä enää yksin selvitä. Ystävien, vanhempien, psykologin ja lääkkeiden tuella siitäkin selviydyin, ja nyt sitä sitten istutaan tässä.

En mä olisi tämä sama henkilö, joka olen nyt, jos en olisi käynyt lukiota. Tutustuin lukiossa erittäin ihaniin ihmisiin, sekä opin tuntemaan ystäväni kunnolla. (Kiitos kun ootte olemassa murut ♥) Kasvoin myös henkisesti erittäin paljon. Olen mä toki vieläkin herkkä ylitunteellinen liikaa ajatteleva joskus hieman liiankin naiivi ja välillä taas ärsyttävän realisti näsäviisas kuivan ja erittäin huonon huumorintajun omaava hulluuksista haaveileva jyrkillä mielipiteillä ja huonolla itsetunnolla varustettu läheisiään rakastava höhlä itkupilli. Mutta ehkä kuitenkin vähän kasvanut sellainen.

Tämähän meni jaaritteluksi. Jos nyt kumminkin mentäisiin siihen lakkiaispäivään. Heräsin aamulla aivan tajuttoman aikaisin, ja silti tuli armoton kiire. Mulla oli erittäin huono tukka- ja naamapäivä (miksi oi miksi juuri silloin), joten olin mukavan kärttyinen. 8D

Lakkiaisjuhla alkoi kymmeneltä. Kuuntelimme kuorolaulua ja riemuylioppilaiden puheita ja tietysti saimme ne tärkeimmät paperit käteemme: ylioppilastodistuksen ja lukion päättötodistuksen. Saimme painaa lakit päähämme ja lauloimme Gaudeamus Igituria. Moni mun mussukoista sai stipendin. Itsehän en (yllättäen :---D) saanut mitään stipendiä, mutta yo-paperit käteen saatuani meinasin alkaa kiljua tanssia voitontanssia.

Näyttää erittäin huvittavalta kun tuolla mustapukuisten pitkien poikien keskellä on tuollainen mustamekkoinen pieni kääpiö keskellä kuvaa... (Jos ette löydä minua kun näytän niin maahiselta, niin olen kahdeksas oikealta jos rehtoriamme ei lasketa mukaan riviin. :--D)

Sillä on liimaantunut joku tosi lsd-pöhnäinen kestohymy naamalle...

Äiti rutisti mua niin paljon, että piti pistää naamalle hamsteri-ilme. 8---D

Siinä marssitaan kulkueena kohti sankarihautoja. Joku Caroliina taas hieman yli-iloinen jne.

Odotellaan sankarihaudoilla että päästään laskemaan kukkia.

Meidän lukiollahan on siis ollut perinteenä, että uudet ylioppilaat marssivat joka vuosi kulkueena sankarihaudoille, ja laskevat ruusun tuon enkelipatsaan juurelle.

Voinko näyttää yhtään enempää atomipommin räjähdyksestä juuri selvinneeltä?

Sitten oli kotipartyjen aika. Meillä juhlat alkoivat kolmelta, jotta äidillä oli tarpeeksi aikaa valmistella kaikki. Kaikki sukulaiset ja tärkeimmät tuttavat kävivät, ja sain oikein mukavasti rahaa ja muutaman lahjan. Vaikka usein kaikki sukujuhlat aiheuttavat mulle harmaita hiuksia, niin olen kuitenkin tosi iloinen kun pääsen näkemään kaikki sukulaiset.

Mulla oli taas hienot servetit. Sekä mulla että Jonnilla oli rippijuhlissa tuollaiset kirjaillut servetit.

Ja pakollinen Nalle-kuva.

Siinä ne paperit nyt sitten on. Couldn't be more proud. (Ja joo tosiaan, mullahan ei ole mitään tarvetta piilotella arvosanojani - ei sillä että siinä olisi jotain vikaa jos ei niitä halua julkisesti huudella ympäriinsä - niin jos nyt ette paperista saa selvää, niin: englanti E, ruotsi A, psykologia B ja äidinkieli M. Eihän ne mitenkään hienot ole mutta riittävät mulle. 8D)

Otettiin pihalla vähän kuvia. Jonnilla loppui peruskoulu samana päivänä, joten oli silläkin aihetta juhlia. 8)

Nalle♥

Ja sitten myös pakollinen välikevennys:

Huom. yksikään koira ei kärsinyt tätä kuvaa ottaessa.

Nora ja Noora (+ Tiina, joka tuli myöhemmin) oli ainoat kavereista jotka pääsivät käymään, koska suurimmalla osalla oli omat juhlat. Noora valmistui amistosta ja aikaisemmin, Noralla oli omat juhlansa vasta seuraavana päivänä, ja Tiina on vasta niin pieni (sori hun 8---D), että he pääsivät käväisemään.

Nallella oli koirakaverina tuttaviemme tiibetinterrieri Riico.

Illalla lähdettiin sitten porukalla minäNoraAnniSannaJohanna vähän baareilemaan, ja Nora ja Anni tuli hakemaan mua niin otettiin siinä muutamat kuvat.

Illasta mulla ei ole (thank god) kuvia, mutta sen voin sanoa, että kivaa oli. 8D Vaikka Noran ja Annin hermot saattoivatkin hieman kärähtää (niin mullekin olisi tapahtunut jos olisin ollut mun seurassa selvinpäin!), niin oli oikein mukava ilta.

Loppuun vielä ajattelin laittaa ne mun "viralliset" yo-kuvat. Itse en noista hirveästi välitä, koska en tosiaankaan ole tottunut katselemaan hammashymyäni, se on mielestäni erittäin karmaiseva. Tällaisia ne kuvat kuitenkin ovat (otin kuvista kuvat kameralla, joten laatu on aika sydän):

Sellainen oli siis mun lakkiaispäiväni. Ikimuistoinen ja sellainen, jota on (tukka- ja naamakriisiä lukuun ottamatta) kiva miettiä jälkeenpäin.

Tuntuu vaan tosi karmaisevalta, että mun pitäisi kai nyt sitten tuntea itseni edes jollain tavalla aikuiseksi. Eh.

made to look just like a human being

2010-07-25T19:08:00.003+03:00

np. Marilyn Manson

Pöö.

Koska mulla on hieman tylsää, ja tahdon ajatella jotain muutakin välillä kuin kaikkea typerää, niin päätin nyt tehdä postauksen Tukholman reissun ostoksistani. Ostin kyllä oikeastaan kaksi kertaa tämän verran tavaraa, mutta ne loput olivat tuliaisia. Eli ostoksia ei ole paljon, mutta ne ovat sitäkin mieleisempiä.

Aloitan nyt niistä mitä ostin maista Tukholmasta.

Weekday on kiva kauppa, kun suurin osa vaatteista on tuollaisia jättihugeja ja voi tuntea olonsa normaalin kokoiseksi ostaessaan M-kokoisen tunikan. 8--D Tämä oli alennuksessa, en nyt muista oliko -50% vai -70%, mutta hinnaksi jäi lopulta jotain seitsemisen euroa.

Löysin vihdoin juuri sen oikeanvärisen mintunvihreän lakan, mitä olen metsästänyt vaikka kuinka kauan. Se löytyi American Apparelista, taisi maksaa noin 6 euroa.

Loput jutut ostinkin sitten laivalta.

Tässä nyt tämä jo viime postauksessa mainittu hajuvesi. Chanelin Chance, maksoi jotain 45 euroa tjsp. Se on ihana. ♥

Ostin myös Toni&Guyn lämpösuojasuihkeen (Joka toimii erittäin hyvin, mutta miinuksena kyllä överivoimakas tuoksu. Tämä migreenipää ei tykkää.) ja kuivashampoon. 11,50e/kpl.

Säästin söpöimmän viimeiseksi...

♥ Se on ihana! Koska en viitsinyt maksaa maltaita Barbapapa-pehmolelusta, niin ostin korvikkeeksi tämän ihanan pussukan. Se on söpöin ikinä.

Näiden lisäksi ostin myös vähän suklaata plus tosiaan ne tuliaiset. Eihän noita paljoa ollut, mutta ne on kivoja.

En nyt keksi muuta jaariteltavaa, yritän ensi kerralla sitten jotain vähän fiksumpaa postausta.

Day 09 - A song that makes you fall asleep

Ajattelin tämän niin, että mitä biisejä kuunnellessa on helpoin nukahtaa iltaisin, en niin että mikä biisi on niin tylsä että alkaa nukuttaa. :--D

Okei, musta tuntuu, että joka ikinen näistä biiseistä on tosi kummallisia nukahtamisbiisejä, mutta mulla ne toimii hyvin rauhottavina biiseinä. Näähän on kaikki kolme tosi piristäviä ja iloisia tunnelmaltaan, mutta mun pää nyt toimii aina vähän kummallisesti. 8-D

Katatonia - Evidence

Hurt - Overdose

HIM - Gone With The Sin (O.D. Version)

stockholm

2010-07-23T12:00:00.059+03:00

Lähdettiin siis Sannan kanssa risteilemään Tukholmaan. Otettiin Silja Linen kautta sellainen hotellipakettimatka mihin sisältyi laivamatkat ja yksi yö hotellissa. Yhteensä hinnaksi tuli 149e per nenä, kun otettiin halvin mahdollinen hotelli ja halvimmat mahdolliset hytit. 8D Hotelli osoittautui erittäin upeaksi (Rica TALK Hotel), se sijaitsi Älvsjössä, jonne on pieni junamatka keskustasta, joten oletan hinnan olevan sijainnin takia niinkin halpa. Vaikka eihän sekään kyllä halpa ollut. :--D

Muttajoo, elikkä lähdettiin siis 18.7. Silja Serenadella puksuttelemaan Tukholmaa kohti.

"Mun tukka menee sekasi....."

Paras osa tässä kuvassa löytyy taka-alalta.

Perille Tukholmaan saavuttiin 19. päivä puoli kymmenen maissa. Sää Tukholmassa oli erittäin kuuma (ainakin mun mielestäni) ja laukun raahaaminen perässä tuntui siis sulalta mahdottomuudelta. Itkuiltahan ei tietenkään vältytty (kun on minusta kyse), mutta kyllähän kaikesta loppujenlopuksi selvittiin.

Ostin Weekdaysta yhden tosi söppänän paidan, mutta ajattelin, että teen vielä erillisen postauksen ostoksista. Näette sen sitten. 8)

Joskus ennen kahta könyttiin Central Stationille ja lähdettiin etsimään oikeaa junaa. Kyllähän se aikamoisen säädön jälkeen löytyikin. Piti kysyä muutamalta ihmiseltä neuvoa.

Hotellihan tosiaan sijaitsi Älvsjössä, joka on kolmen pysäkin päässä Central Stationilta. Hotelli on myös n. 100 metrin päässä Älvsjön asemalta, joten päästiin pikaisesti perille. Oltiin aika poikki, joten loppupäivä meni hengaillessa hotellilla (joka oli, toistan, todella upea). Käväistiin me siinä kyllä kaupassakin.

20. päivä koitti taas paluumatka. Hotellilta lähdimme joskus ennen yhtätoista ja kävimme kiertelemässä vielä muutamat kaupat. Käytiin läpi koko kauppakeskus Ahléns ja ehdittiin käydä myös H&M:ssä ja Topshopissa. Sitten mentiin odottelemaan bussia, joka kuljettaisi meidät turvallisesti takaisin satamaan.

Tämä kuvahan on tietysti vain ipuhelinherutusta varten. ♥

Caro se vaan syö sipsii ku muut menee laivaan.

Kotimatka taittui Silja Symphonylla.

Caro tais ostaa jotain tosi kivaa parfyymikaupasta. (En ole tosiaankaan hajuveden suurkuluttaja, koska harrastan usein migreeniä kun kohtaan liian voimakkaita hajuja, mutta tämä tuoksu vei nenäni mennessään. Saanko esitellä: Chanel - Chance. ♥)

Ja seuraavana pläjäys kuvia teemalla 'Sanna ja Caroliina kävi Tax Freessa'.

Pyydän anteeksi tyylikästä sensurointia, mutta en ollut kovin innostunut tissivakoni näkymisestä.

Caro is not amused :<

Illalla mentiin vielä katselemaan keskiyön showta (josta ei kyllä nähty mitään) ja join hyvää siideriä.

21.7. rantauduttiin sitten takaisin Helsinkiin ja köröteltiin bussilla kotiin (tosin sekin meni taas muutaman mutkan kautta).

Oli erittäin kiva reissu, kiitos siitä Sannalle. ♥

just smoke one cigarette and hush

2010-07-23T00:22:00.000+03:00

Huom. alla toinen postaus. Lukekaa se.

Noniin, eli ajattelin tehdä tällaisen pikkuisen kuvapostauksen kuvista joita olen ottanut iPhonella viimeisen n. kuukauden aikana. Kuvissa ei välttämättä ole päätä eikä häntää, mutta halusin nyt kuitenkin jakaa ainakin osan niistä. 8) (kuvat ovat täysin randomissa järjestyksessä, koska mun aivoni eivät osaa prosessoida sitä, kuinka kuvat saisi järjestettyä bloggerin omalla kuvasysteemillä normaalisti)

Jos kuvien sisällössä on jotain epäselvää, niin kysykää. 8D

Ja kuten olen nyt tähän asti tehnyt perinteisesti postauksen lopuksi, niin:

Day 08 - A song that you can dance to

Tanssiminenhan ei yleisesti kuulu mun lempiaktiviteetteihini. Saatan ehkä ottaa muutaman tanssiaskeleen jos olen alkoholin vaikutuksen alainen. Sen kunniaksi siis nämä biisit.

Lady Gaga - Alejandro (8--D)

Adam Lambert - For Your Entertainment

Luulenpa, että teen nyt vielä Tukholman reissusta postauksen, mutta ajastan sen huomiselle, ettei tule sataa postausta yhteen rysäykseen. Toivotaan, että jaksan nyt tehdä vielä tämän. 8D

you could be my unintended

2010-07-22T23:34:00.001+03:00

Oi kyllä, minä postaan.

... en tosin mitään kovin upeaa, sry.

Edelleen on koko bloggaustouhu tuntunut hirveältä pakkopullalta aivan ilman mitään syytä. Mä en ole myöskään lukenut muiden ihmisten blogeja, joten olen silläkin tavalla aivan pihalla. En ole myöskään istunut tietokoneella kunnolla pitkään aikaan.

Mikä muhun on mennyt?

En tiedä sitä itsekään. Elämä on mennyt tasaisesti jos nyt muutamaa alamäkeä ei lasketa (en saanut opiskelupaikkaa, luv), mutta silti olo on ollut enemmän tai vähemmän down.

Vietän kaiken vapaa-aikani (jos tapaamisia Sannan tai ystävieni kanssa ei lasketa) katsellen telkkaria, tuijottaen maanisesti YouTube-videoita tai masistellen tulevaisuuttani. Olen tehnyt erilaisia ratkaisuja ja pohtinut onko niissä mitään järkeä. Olen haaveillut ja kuvitellut tekeväni kaikenlaista, mutta pääni järkevä osa (... niin mikähän) on tuhonnut kaikki viimeisetkin kuvitelmani. Hyppelehdin naiiviudessani tai ryven negatiivisuudessani.

PLUS vihaan tietokonettani, koska Microsoft Word temppuilee ja tuhoaa mielellään tekstitiedostojani (mistä olen erittäin iloinen, varsinkin jos olen juuri kirjoittanut monta tuntia), koko masiina jumittaa sekä ylikuumenee ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Onneksi mulle kuitenkin luvattiin yo-lahjaksi uusi tietokone, ja se tulee olemaan Macbook. Tosin jos se tulee olemaan Macbook, se tarkoittaa, että tulen maksamaan siitä itse puolet. Mutta se on pieni uhraus siitä, että Macbookin saisin. Tai ei nyt ihan pienikään, mutta on mulla sen verran rahaa vielä säästössä. Sen jälkeen olen kyllä ihan peeaa. Tosin mihinkäs mä rahaa tarvitsisin kun asustelen kotona ainakin vielä seuraavan vuoden... Olen kyllä iloinen siitä, ettei tarvitse pohtia vuokria ja sellaisia, mutta yh, olisin niin halunnut opiskelemaan!

Työkkäri lupasi, että alan saamaan työmarkkinatukea ensi marraskuussa... Että sitä odotellessa. Tosin mulla onneksi on kuitenkin työhaastattelu viikon päästä, että jos nyt hyvä säkä käy, niin olisi sitten jotain tekemistäkin kun Sanna on ties missä kaukana. Olisi aika kehittävää, jos istuisin seuraavan vuoden kotona. Mm. No, ainakin mulla on vielä aikaa miettiä.

Teen nyt heti putkeen toisen postauksen, joka on vähän iloisempi ja täynnä rakeisia iPhone-kuvia. Hope you enjoy.

Lauantaina menen kuvaamaan Annin ja Miran massiivista cosplayryhmää Helsinkiin (saa nyt nähdä mitä siitä tulee...), joten toivottavasti saan sitten siitäkin aikaiseksi postauksen. Yritän nyt päästä taas takaisin tähän bloggailun makuun. 8)

ps. Tukholma-postaus ilmestynee huomenna.

pps. Pariisi-postaus ja Tracon V-postaus ovat tulossa. Kunhan saan voimaa taas yrittää väkertää Pariisi-postauksen ja saan Traconin kuvat niin we're rolling. Ainiin, ja kuvia lakkiaisista on tulossa myös.

ppps. Anteeksi tämän postauksen sekavuus. En ole blogannut pitkään aikaan, koettakaa kestää.

update

2010-06-21T21:22:00.000+03:00

Mä tiedän, että näyttää siltä, että mä olen hylännyt tämän blogin aivan kokonaan, mutta se ei ole totta. Aika ajoin mä olen ajatellut päivittämistä, mutta se on aina tuntunut jollain tapaa vastenmieliseltä, mitä sen ei pitäisi olla. Mä olen löytänyt paljon erilaisia asioita viettää vapaa-aikaani, ja tietokoneella istuskelu ei ole ollut yksi niistä. En ole edes lukenut muiden blogeja yli kuukauteen (mikä tuntuu todella oudolta, koska muistan, kun en pystynyt olemaan päivääkään lukematta päivityksiä, koska tuntui, että jäin paitsi jostain). Mua ei vain ole huvittanut olla koneella.

(Yksi syy päivitysteni puuttumiseen on ollut täydellinen hiiltymiseni netin kuvanlatausohjelmiin. Flickr, Imageshack, Photobucket, Tinypic ja bloggerin oma kuvienlisäystoiminto ovat kusseet minua silmään omilla tavoillaan (ja kyllä, jos jotain ärsyttävää tapahtuu, kun on monta tuntia pienennellyt ja muokannut kuvia, sekä sen jälkeen lisännyt ne sivustolle jotta ne latautuisivat, siitä on leikki kaukana), eikä postauksista - varsinkaan Pariisi-postauksesta - oikein tule mitään ilman kuvia, niin siihen on tyssännyt postaustenkin tekeminen.)

En siis ole jättämässä tätä blogia, haluan vain, että postausten tekeminen olisi mulle nautinnollista ja kivaa. Sehän tän koko jutun idea on. Ja mä todellakin arvostan sitä, että te lukijat (niin huimasti kun teitä onkin 8D) olette olleet kärsivällisiä mun kanssani.

Ajattelin nyt kuitenkin pikaisesti kerrata, mitä on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana, sen verran kuin itse muistan.

Toukokuun lopussa aloitin siis työt uimalassa. Kesäkuun viides päivä minusta tuli ylioppilas (ja kyllä, aion laittaa lakkiaispäivästänikin kuvia blogiini vielä). Muuten ole koko kesäkuun raatanut töissä, mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut. Työt loppuivat perjantaina.

Mitään sen ihmeellisempää en muista.

Paitsi että...

viime viikolla musta tuli iPhonen ylpeä omistaja. ♥ Päätin urhautua maksamaan sitä seuraavaksi kahdeksi vuodeksi, koska olen janonnut, kuolannut, himoinnut ja tahtonut iPhonea koko sydämestäni. Ja jouduin tosiaan vaihtamaan liittymääkin. Mutta se on sen arvoista. (En ole vielä pystynyt soittamaan tai tekstaamaan sillä, enkä käyttämään nettiä muualla kuin kotona, koska liittymän vaihtumisessa menee aikaa, kun halusin pitää vanhan numeroni. Ylihuomenna pääsen kuitenkin lopullisesti vanhasta palikastani eroon, ja iPhone pääsee kokonaisvaltaisesti käyttööni. Omnom.)

Huomenna häippäsen Tiinan luokse Vantaalle pariksi päivää, ja sen jälkeen viettelen juhannusta Sannan kanssa. Palaan kyllä siis vielä. Toivottavasti aiemmin kuin luulettekaan. 8)

believe i am yours

2010-05-07T23:07:00.003+03:00

En luultavasti tule päivittämään enää ennen matkaa (tosin eihän sitä voi koskaan tietää), joten päätin tulla heittämään pikaiset heipat. Pian olen yhtä unelmieni kaupungin kanssa. ♥

kuva: Googlen kuvahaku

Day 07 - A song that reminds you of a certain event

Nine Inch Nails - Head Like A Hole

NIN @ Helsingin jäähalli 10.4.2007 with Tiina ♥

Lovex - Yours

Mun ihan ensimmäinen Lovexin keikkani, oli muuten siistiä. 8D 8.9.2007.

Children Of Bodom - Angels Don't Kill

Tuska 2007 ♥

should i pretend or surrender

2010-05-05T23:07:00.001+03:00

3.5. kello 20:52 Juuri nyt ilta-aurinko luo kauniita kullankeltaisia raitoja huoneeni seinille. Horisontti on kellertävänharmaansininen, ja silmissäni polttelee, kun katson suoraan aurinkoon. Kynsilakassani oikeassa nimettömässäni on rumia vekkejä, koska en jaksanut antaa sen kuivua tarpeeksi kauan. Pikkuveljeni makaa eteisen lattialla ja naureskelee, kun koiranpentumme pomppii hänen päällään. Juon kylmää ja raikasta vettä. Parempi puolikkaani tulee käymään, kunhan hänen työnsä loppuvat. Tällä hetkellä kaikki on oikein hyvin.

En ole postannut pitkään aikaan, koska musta on tuntunut, ettei mulla ole mitään kerrottavaa. Vaikka olenkin elänyt aivan normaalia elämääni, samanlaista kuin aikaisemminkin, se on tuntunut liikaa siltä, ettei siitä voi kertoa mitään kiinnostavaa. Mun kirjoitusinspiraationi on myös ollut aivan tiessään, mikä tuntuu myös erityisen pahalta. Mulla on ollut myös monia muita syitä ja tekosyitä, miksi en ole saanut päivitettyä. Mikä menee tosin ristiriidassa sen kanssa, että mä olisin kyllä monia kertoja halunnut päivittää. Nyyh.

Viime merkinnästä on tapahtunut aika paljon, mutta toisaalta kuitenkin aika vähän. En lähtenyt Pariisiin, sehän nyt on selvä. En kuitenkaan joudu odottamaan matkaani kauaa, kone nimittäin lähtee 10. päivä tätä kuuta.

Kuten aina, mun yleisin puuhani on ollut joko tv:n katsominen, taikka YouTube-videoiden kyttääminen. Onneksi Sanna on kuitenkin ollut pelastamassa mua tylsyydeltä. Olemme käyneet yhdessä Helsingissä ja Tampereella, sekä muuten vain lojuneet. Helsingistä oli tarkoituksena löytää mulle lakkiaisjuhlamekko, mutta eipä löytynyt. Vila oli mua kohtaan kokorasisti (olen muuten laihtunut 1,5kg! kyllä tää tästä lähtee), ja mekot olivat muuten joko liian rumia, liian kalliita, liian morsiusneitomaisia, liian arkisia, liian juhlavia, tai liian jotain muuta. Koot olivat mulle kuitenkin kaikista suurin ongelma.

Otin pari päivää sitten vähän kuvia.

Vähän uusia juttuja:

Mun oli pakko katsoa koko tuokkari putkeen, kun se mun postilaatikkooni tipahti. Lopetin katsomisen puoli viisi seuraavana aamuna. Tuo on vain liian hyvä sarja siihen, että katsomisen jättäisi kesken. Sain tosin pahoja traumoja ja kyllä siinä tuli muutama kyynelkin tirautettua kun tapahtui kaikkea hirveää, mutta kyllä tuo on silti ihana sarja. Omnom. (Loppu oli vaan perkeleen ärsyttävä. Argh.) (ps. Emily ♥ Naomi <3____<3)

Tilasin myös joskus muutama viikko (?) sitten vähän meikkejä ELF Cosmeticsilta, ja ovat osoittautuneet aivan loistaviksi. Halpa hinta + hyvä laatu = ♥.

Kulmakarvat on yksi tosi iso murheenkryyni mun naamassa, ja nyt sitten vihdoin löytyi loistava tuote siihenkin hommaan. Tuo kuului studio-sarjaan, ja maksoi siitä syystä vähän enemmän kuin muut (vajaa neljä euroa), mutta siltikin hinta oli naurettavan alhainen.

Tässä pötkylässä on toisessa päässä luomivärin pohjustuspuikko ja toisessa päässä sellainen suti, jolla saa mistä tahansa luomiväristä nestemäisen eyelinerin. Tuon käyttöä pitää vielä harjoitella, mutta luomenpohjustaja ainakin toimii hyvin. Tämäkin kuului studio-sarjaan, ja maksoi sen vajaa 4 euroa.

Tässä putkilossa on (mun käsitykseni mukaan) samassa pieni aurinkosuoja ja kosteutus kasvoille, ja toimii myös hyvänä meikkivoiteen korvaajana sellaisina päivinä, jolloin haluaa mennä aika au naturelina. Peittää siis kyllä, mutta ei kovinkaan merkittävästi. Maksoi vajaa kaksi euroa.

Tämä oli kulmakarvasetin lisäksi toinen napakymppi, tällä peittyvät kyllä tummat silmänaluset melkeinpä täydellisesti. Ja tälläkin hintaa se vajaa 2 euroa.

Noiden lisäksi paketissa oli myös kolme luomivärisivellintä ja yksi häivytyssivellin. Koko paketti maksoi säälittävät 20 euroa postikuluineen (sillähän saa marketista yhden ripsivärin, woot). Tulen varmasti tilaamaan tuolta uudelleenkin. 8-) Paketti tuli myös nopeasti perille, lupailtiin 7-14 päivän toimitusaikaa, paketti tuli muistaakseni kolmessa tai neljässä päivässä.

Tässä vielä muutama Oriflamen tulokas, vanha tussieyelinerini on melkein kuivahtanut, joten uutta tilalle, ja tuon peitepuikkojutun tilasin ennen Elf-tilaustani, mutta tuo peittää kyllä näpyt aika mainiosti, joten tulee tuollekin varmaan käyttöä. Lisäksi sain muutaman kynsienhoitojutun ja naamarasvan.

Ja tähän väliin Nalle-suloisuus. ♥

Vappuaattona käväisin Nooran kanssa Hyvinkäällä, kun pikkuveli möi siellä ilmapalloja (ostin Batman-ilmapallon!) ja käytiin samalla muutamassa kaupassa. Puikkelehdin sitten siellä pelihyllyjen välissä (olisko ollut Citymarketissa) ja mun silmiini osui maailman suloisin krääsäsetti Nintendo DS:lle. Ei tarvinnut kauaa miettiä, lähteekö mukaan vai ei. Eikä se hintakaan nyt niin paha ollut... (19,90e)

Paketista löytyi ihania tarroja ja muita kilkuttimia Deeässälleni, sekä:

Överisöpö kotelo,

kaksi tuollaista Hello Kitty -päistä stylusta (se on söpöä kun nuo laittaa siihen DS:ään kiinni mihin stylus kuuluu, niin nuo päät sojottaa sieltä näkyviin :---D) ja sitten tuollainen siihen masiinaan ripustettava Hello Kittyn pään muotoinen ministylus (Mullahan on ennestään jo noista mustia tuon koneen mukana tulleita styluksia, sekä muutamia vaaleanpunaisia jotka tuli toisesta erillisestä paketista. Ainakaan eivät lopu kesken.),

kaksi aivan ihanaa pelikoteloa,

sekä kaikista söpöin juttu, Hello Kitty -kuulokkeet! Tungin ne jo iPodiini, ja vaikka äänenlaatu onkin paikoin hieman kökköinen, niin ainakin mulla on maailman söpöimmät kuulokkeet.

Siinä asiaanliittymätön kuva kynsilakoistani.

Lisäksi yritin kuvata Nallea tuossa yksi ilta, mutta eihän siitä mitään tullut...

Teen tällä hetkellä viittomakielentulkin koulutusohjelman ennakkotehtävää, ja olen ihan hukassa. Periaatteessa tämä on aivan piece of cake, omia ajatuksia ja tuntemuksia vain, mutta alku on tahmea, koska pitää käyttää lähteitä jotta voi kertoa tarpeeksi monipuolisesti, mutta kuitenkin lyhyesti viittomakielentulkin työn luonteesta ja vaatimuksista.

Viittomakielentulkit tuntevat viestinnän ja tulkkauksen salat, ja hyvä yleistieto on tärkeä osa viittomakielentulkin osaamisaluetta. Viittomakielentulkit toimivat pääasiassa tilanteissa, joissa kaikki osapuolet eivät kykene käyttämään samaa kieltä.

Täytynee tässä jatkaa kirjoittamista, että saan tuon edes joskus valmiiksi. En kuitenkaan aio kirjoittaa sitä kokonaan tänään. Ei vaan voi jaksaa.

And of course: Day 06 - A song that reminds you of somewhere

Lovex - Belong to No One

Ensimmäinen kappale mikä tuli mieleeni. Tuli hyvä mieli kun kuuntelin. Ja muistoja. ♥

you wanna see the stars

2010-04-16T22:42:00.001+03:00

Aivan ensimmäiseksi: helvetin tulivuori. Se valitsi kyllä nyt kaikista parhaimman ajan purkautumiselle. Sannan matka Kyprokselle peruuntui, Miran Japaninmatka siirtyi, mun Pariisin matkani tulee hyvin suurella todennäköisyydellä siirtymään ja Annin ja Noran Skotlanninmatkalla tulee luultavasti olemaan myös sama kohtalo. Vaikka eihän tämä nyt mikään maailmanloppu ole, mutta väkisinkin tulee suru puseroon, kun olen odottanut sen viitisen vuotta että pääsen Pariisiin, ja nyt kun aika olisi tullut, niin odotusaikani vain lisääntyy.

Ajattelin taas jakaa kanssanne päämäärättömän kasan kuvia, joita nyt olen sattunut räpsimään.

Näyttääpä tyhmältä kun tuossa on aukko. 8-D Alias vitonen on Nooralla lainassa.

Mä olen katsellut tosi paljon Simpsoneita.

Näyttääpä tuokin tyhmältä kun tuossa on aukko. Lol. Loput Frendit on Sannalla lainassa.

Täytyy rehellisesti myöntää, että ennen kuin tämä kolahti postilaatikkoon, olin jo unohtanut tilaavani koko lehteä...

Kävin eilen illalla etsiskelemässä kevättakkia Seppälästä, KappAhlista, Lindexistä ja Citymarketista. Ei tärpännyt (huomenna uudestaan metsästämään!), mutta löysin kyllä kaikenlaista muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista. (Sorry for the crappy pics.)

Seppälästä, olisiko ollut 5,95e. Pussukka on juuri sopiva siihen, että saan kanniskeltua kaiken hammasharjasta hiuslakkaan ja shampoosta kosteusvoiteisiin yhdessä kasassa Pariisiin. Pussukalle ei nyt kuitenkaan näytä tulevan lähiaikoina käyttöä. Nyyyyh.

Nämäkin Seppälästä, isommat 2,95e/kpl ja pienemmät 1,95e/kpl. Päätin nyt testata noita vihreiden eri sävyjä siihen asti, kunnes saan hankittua kunnollisen version mintunvihreästä kynsilakasta. (Essien versio olisi kaikista tervetullein.) Pinkin ostin siksi, kun ei mulla ole vielä neonpinkkiä, vaan sellainen haaleampi, ja sininen silkasta kokeilun ilosta.

KappAhlista, sain jotain KappAhl-klubiin liittymisalennuksia ja laukku kustansi n. 18 euroa. Olin vakaasti päättänyt löytää kauniin mustan olkalaukun, johon mahtuu järjestelmäkamera (ja Pariisihan ei taas kiilunut silmissäni) ja muuta tärkeää, ja eihän se laukun löytäminen kovin vaikeaa ollut. Ostin ensin Seppälästä sellaisen todella randomin, mutta sitten kun menin KappAhliin ja iskin silmäni tähän, kiikutin toisen takaisin Seppälään. Miksi myyjät usein katsovat tavaroiden palauttajia hyvin murhaavasti? :---D

Piipahtaessani Citymarketiin (jonka kanssa nämä vaateliikkeet siis ovat samassa rakennuksessa) ostin matkalukemiseksi nämä. Miten musta tuntuu, että melkein kaikki ostokset liittyvät jotenkin Pariisiin? *depression* Ostin Citymarketista myös siksarin kokistölkkejä ja tosi kalliit Finnwearin leggingsit.

Lindexistä löysin vielä tämän alehyllyköstä. Hintaa jäi joku 5-7 euroa, en nyt muista tarkalleen. Se on ihana.

Tämä päivä on kulunut Simpsonien, datailun ja Pariisiangstin parissa, onneksi Sanna tuli käymään aamulla ja onneksi mulla on ollut seuravan tällainen ihana karvainen riiviö. ♥

Yritän vielä elätellä hyvin laihoja toiveita siitä, että pääsisin vielä lähtemään sinne Pariisiin silloin kun pitäisikin, mutta toiveet taitavat olla tuhoon tuomittuja. Huoh.

ps. Day 05 - A song that reminds you of someone

Mulla on varmaan oikeastaan jokaisen ystävän kohdalla jokin biisi, mistä kyseinen ystävä tulee mieleen, mutta laitan nyt vain muutaman.

En laita biisien yhteyteen kuka mistäkin kappaleesta mieleeni tulee, haluan nähdä tajuavatko henkilöt itse. 8D

Negative - The Moment of Our Love

Diary Of Dreams - The Curse

Hawthorne Heights - Ohio Is For Lovers

Three Days Grace - Animal I Have Become

i close my eyes, i'm safe from all harm, i'm safe in a dream

2010-04-13T23:42:00.001+03:00

Tämä mun päivitystahtini on kyllä juhlittavan tiivis. Joskus ei vaan jaksa, joskus ei ehdi, joskus ei kiinnosta, ja joskus ei vain ole mitään syytä siihen, miksi en postaisi. Useimmiten syynä on kuitenkin se, ettei ole oikein mitään sanottavaa, tai sitten ei ole ollenkaan kuvia, mitä laittaisi, ja enkä haluaisi tehdä täysin kuvattomia postauksia, vaikka mulla sellaisia aika paljon jo onkin. Ajattelin nyt kuitenkin tulla sanomaan moi, ja kertomaan, että yritän löytää jostain taas hieman kadonnutta postausinnostustani.

Ajattelin myös kertoa pikaisesti, mitä olen viimepäivinä tehnyt. Lauantaina näin päivällä Sannan, ja illalla lähdin sitten Lauran ja Nooran kanssa käymään baarissa. Tarkoituksena oli käydä monessakin, mutta lopulta jämähdettiin Parnellsiin, koska oltiin ehkä hieman liian erimielisiä siitä, mihin mentäisiin seuraavaksi.

Oli kuitenkin oikein kiva ilta, ja oli mukava nähdä Lauraa ja Nooraakin kunnolla pitkästä aikaa ja puhua oikein kunnolla.

Sunnuntai ei ole nyt muistissani kovinkaan päällimmäisenä muuten, kuin että olin onnellinen. En nyt halua tilittää asiasta sen enempää, mutta sanotaan nyt vaikka, että sain asioita pois mieleni päältä ja olo muuttui paljon kevyemmäksi. 8)

Eilen Sanna♥ tuli meille yöksi ja tänään me tehtiin överirasvaista ja epäterveellistä, mutta niin hyvää aamiaista/lounasta. Tai oikeastaan Sanna teki. Mä katsoin vierestä kun pekoni tirisi.

Nyt mua väsyttää tosi paljon, joten taidan suosiolla mennä nukkumaan.

ps. Day 04 - A song that makes you sad

Sentenced - No One There

Syystä että tästä kappaleesta - niin kaunis kuin se onkin - mieleeni palaavat kaikista pahimmat masistelut, enkä mieti niitä aikoja kovin mielelläni.

L's Theme animesta Death Note

Tiedän olevani ehkä hieman säälittävä hörhö, mutta tästä nyt vain tulee paha mieli, koska koin niin kamalia järkytyksen hetkiä L:lle tapahtuneen tragedian takia. Yhyy.

Entwine - Safe In A Dream

Samasta syystä kuin ensimmäinen biisi.

Negative - Lost Soul

Nyt meni viimeisetkin uskottavuuden rippeet, mutta no. Tämäkin osittain samasta syystä kuin ensimmäinen ja kolmas, osittain toisista syistä.

Ehkä jätän suosiolla tähän, alan muuten itkeä kun kuuntelen näitä angstibiisejä. :--D

fuzzy fuzzy cute cute

2010-04-09T01:21:00.000+03:00

Kuten nyt näkyy, niin en ole postannut taas aikoihin. Monen monta kertaa mun on pitänyt ja on joskus ollut jopa asiaakin, mutta netin aukaiseminen ei ole vain luonnistunut muussa tarkoituksessa kuin sähköpostien tarkistuksessa. Mulla on ollut tässä tahattoman blogiloman aikana on-off elämä, mikä on ollut oikein mukavaa. On tapahtunut kaikkea pientä ja suurta, ja ajattelin nyt päivittää tämän bloginkin ajan tasalle kaikista tapahtumista. En tosin itsekään muista enää kaikkea. Mutta on mulla kuvia, joten jos lähden nyt niistä.

(Ja nyt muistinkin, miksi postaaminen on ollut niin tahmeaa; Imageshack ei suostu toimimaan. Phuh. Täytynee siis yrittää pärjätä Flickrilla.)

Mm. kaikkea tällaista on sisältynyt viime viikkoihini:

Olin niin onnellinen kun sain vihdoin läiskäistä kaikki lukiokirjani pahvilaatikkoon. Tuli ihanan vapaa olo. (Psst. jos joku on kiinnostunut, multa saa lukiokirjoja tosi halvalla. Melekeen ilimasseeks! Ottakaa yhteyttä. ;))

Meillä oli viikon verran hoidossa ihanainen Angela-koira. ♥ On kova ikävä sitä.

Sanna on ollut myös hoidossa. Tai siis kylässä usein.

Olen myös lukenut.

Pitkäperjantaina kävimme sitten noutamassa oman karvakäärömme kasvattajalta. Nalle kotiutui ihanan nopeasti ja mä rakastan sitä jo nyt niin paljon. ♥

(Kaikki salamalla raiskatut kuvat on mun ottamiani, kaikki hienot on ottanut Sanna.)

Niin mäkin mun crocseja.

Ajattelin lätkäistä tähän väliin säikytyskuvan. Kun ihmiset ovat tuudittautuneet Nallen suloisuuteen, herätän heidät todellisuuteen.

Olen lueskellut myös näitä:

Pitäisi varmaankin pikkuhiljaa alkaa vääntää sitä viittomakielentulkin ennakkotehtävää. Vaikka mulla onkin vielä kuukausi aikaa, niin kohta huomaan, että oho, tää pitäis olla lähetetty jo.

Edellisten lisäksi olen myös nähnyt paljon ystäviäni (♥), lagannut telkkarin edessä (C.S.I.:t ovat olleet kovimmassa syynissä), pelannut The Sims kolmosta ja siivonnut pissoja ja kakkoja lattioilta. Olen myöskin vältellyt psykologian tulosten tarkistamista, mutta ajattelin kuitenkin huomenna mennä käväisemään koululla tarkistamassa ne, jos en vaikka päässytkään läpi tai jotain vastaavaa.

Kello on taas aivan liian paljon, ja väsyttää enemmän kuin laki sallii. Mun oli tarkoitus mennä ajoissa nukkumaan tänään, kun olin jo niin väsynyt kun pääsin kotiin. Olin viime yön Tiinalla Vantaalla, ja vaikka nukuinkin melkein 9 tuntia, niin se unen laatu ei välttämättä ollut mitä parhainta. Täytyy siis varmaan kammeta tästä sänkyyn. Huomenna onkin herätys taas puoli seitsemän kun täytyy nousta Nallukan vahtivuoroon, mutta onneksi karvakasa kuukahtaa yleensä puolen tunnin rällästämisen jälkeen. Pääsen siis toivottavasti vielä takaisin nukkumaan.

Hyvät yöt!

ps.

Day 3 - A song that makes you happy

Ja koska en keksi muuta, niin:

Parry Gripp♥ Pakkohan tuollaisista on tulla hyvälle mielelle.

pps. Aion kyllä tehdä vielä postauksen 27.3. tapahtuneesta photoshootistamme, täytyy vain yrittää ylittää kuvaongelmat. Mutta kyllä se sieltä tulee, koska tahdon julkaista ihania fail-kuvia nolatakseni ihanaiset ystäväni. Miran ja Sannan blogeista löytyy kyllä postaus photoshootista, mutta itse tahdon keskittyä behind the scenes -kuviin.

ppps. Pakko jakaa vielä tämä teidän kanssanne:

Kiitos tästä Tiina. 8D

i'm free

2010-03-26T23:33:00.001+02:00

Vihdoinkin kaikki kirjoitukset ovat ohi. Pari viimeistä kuukautta olen kulkenut stressinsekaisessa sumussa, itkeskellen ties mistä typeristä asioista. Maanantaisten ruotsinkirjoitusten jälkeen stressimäärä nousi potenssiin kymmenen, koska lakin saanti on melkeinpä ruotsista kiinni. Muissa aineissa kuitenkin luulen sen verran pärjääväni, että läpi pääsen. Stressin takia psykologian lukemiseni meni oikeastaan täysin hukkaan (mikä vituttaa, luin nimittäin paljon), enkä luultavasti pääse tavoitearvosanaani, mutta tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tänään siis oli tosiaan tuo psykologian koe, johon jaksoin keskittyä puoleenväliin asti. Loput tehtävät lähinnä hutaisin, jotta pääsisin salista nopeasti pois. Kokeen jälkeen kävin koululla tarkistamassa, ovatko ruotsin alustavat tulokset tulleet, ja olivahtan ne. Tunsin valuvani syvään epätoivoon, kun sain yhteenlaskettua pistemääräni. 89. 89. Sillä en voinut edes kuvitella pääseväni läpi. Säntäsin sitten kotiin itkeskelemään, surkuttelemaan itseäni ja vellomaan itsesäälissäni. Olen kokenut niin paljon epäonnistumisen tunteita opiskelun saralla, että odotuksenikin ovat yleensä todella matalalla. Kaikenlisäksi teen typerimmän virheen kaikista - vertailen itseäni ja omaa suoriutumistani muihin. Ja se ei todellakaan ole ollut mun mielenterveydelleni hyväksi. Mulla on todella ihania ystäviä, ja joskus tunsin surkean koulumenestykseni takia, etten ole ystävieni arvoinen. Kaikkien mun ystävieni koulumenestys on loistavaa, he ovat älykkäitä ja ymmärtävät muutenkin sellaisia asioita, joita mä en voisi ikimaailmassa edes kuvitella ymmärtäväni. Ja kyllä, mä tiedän, että on typerää vertailla itseään, ja etenkin ystäviinsä. Ja mä tiedän, että ei koulumenestys ole mikään arvon mittari. Joskus kävin vain todella matalalla.

Mutta takaisin niihin ruotsin tuloksiin. Itkeskelin siis koko päivän surkeaa menestystäni, ja mieleni madaltui yhä enemmän, kun aloin lueskella (pitkästä aikaa!) muita blogeja, joissa hehkutettiin sitä, että jee ylioppilasmekko saan lakin ihihii saan ällän kaikista aineista (toim. huom. en tarkoita tätä mitenkään pahalla, enkä myöskään kohdista tätä ketään kohtaan). Sitten paikalle tuli Sanna. Mun pelastava enkelini. Aloin purkamaan hänellekin sydäntäni, ja hän sitten totesi siihen, että "Ai sait yhteensä 89p?".

...hetken olin siinä sitten hiljaa, ja sitten mulla välähti. Ruotsissahan oli tosissaan myös kuuntelu. Aloin suorittamaan päässäni villejä laskutoimituksia (89+40.......) ja tajusin, että mun pisteethän yltävät kevyesti läpipääsyyn! Minä idiootti en ollut tajunnut koko kuuntelun pisteitä, olin niin valmistautunut pettymykseen, että vastaanotin sen ilman suurempia ajatuksia.

Ja muuten, annan keksin jos joku jaksoi lukea koko litanian!

Anteeksi, mun oli aivan pakko purkautua tästä, mulla on oikeasti ollut niin bipolaarinen päivä. Nyt mäkin voin kuitenkin liittyä juhlivaan joukkoon, ja julistaa, että: kyllä se lakki sieltä (luultavimminkin) tulee! Enäähän ovat jäljellä psykologian tulokset, ja uskallan olla kuitenkin varma, että kyllä se varmaan läpi menee. Toivoahan sopii. En edes halua kuvitella, mikä romahdus siitä tulee, jos huomaan saaneeni jokaisesta tehtävästä yhden pisteen, enkä pääse psykologiasta läpi...

Ihanaa, kun voin olla hetken hiljaa, ja kuunnella, kuinka mun päässäni humisee pelkkä tyhjyys. Ihanaa istua tässä tietokoneella, ja miettiä, että mun ei tarvitse enää lukea (hei Caroliina, muistanet ne yliopiston pääsykokeet?). Pakko nauttia tästä nyt, kun vielä voin.

Pääsen ehkä pikkuhiljaa taas palailemaan bloginikin pariin, kunhan hankin jostain itselleni elämää. Rakas ihana Nallemme tulee viikon päästä, joten siinähän sitä elämääkin sitten riittää. On meillä kyllä tälläkin hetkellä suloinen karvainen kaveri Angela hoitokoirana, se on kovin hellyttävä.

Nyt aion kuitenkin nauttia hyvästä musiikista pitkästä aikaa. Seuraavat kappaleet eivät kuitenkaan kuulu kuuntelemieni listaan. Pyydän syvästi anteeksi niiltä, jotka pitävät, mutta itse en vain kaikessa yksinkertaisuudessaan näitä voi sietää.

Day 02 - Your least favorite song aka biisit, jotka ovat ärsyttäviä ja jäävät renkuttamaan päähäni päiväkausiksi

Rihanna - SOS

Eric Prydz - Call On Me

Günther - Touch Me

among others. Onhan noita.

Nyt taidan mennä nukkumaan ja nukahtaa nopeasti ja stressittömästi ensimmäistä kertaa kuukausiin. ♥ Huomenna lähdetään sitten kuvailemaan taasen, minä tosin tällä kertaa kuvausassistentiksi, en oikein luota kuvaustaitoihini tällä hetkellä. Kuvaajanahan toimii siis mun Sannani, ja malleina meillä ovat Mira ja Anni. Tai siis anteeksi, Kiina ja Venäjä. Menikö oikein? 8D

Bon nuit~

np. nirvana - oh, me

2010-03-22T20:42:00.001+02:00

Mulla ei edelleenkään oo minkäänlaista inspistä postata, mutta ajattelin nyt tulla taas huhuilemaan, että yhä olen hengissä, enkä valunut tuskissani ruotsin kirjoituksissa pulpetin alle ja kuollut sinne. Ei näytä ruotsi kovin hyvältä tällä hetkellä, ja se jos mikä on piristävää, kun lakki jää saamatta sen takia. Jee. Ihan kun mä jaksaisin ton vielä uusia. Argh.

But enough with the whining, löysin tämmössen kivan jutun, ja ajattelin että tää voisi olla mukava tehdä. Tosin luultavasti vähän fuskaan tämän kanssa, enkä laita uutta joka päivä, koska tuntuisi typerältä tehdä mitäänsanomaton postaus pelkästään tuollaiselle.

Day 01 - Your favorite song

Day 02 - Your least favorite song

Day 03 - A song that makes you happy

Day 04 - A song that makes you sad

Day 05 - A song that reminds you of someone

Day 06 - A song that reminds of you of somewhere

Day 07 - A song that reminds you of a certain event

Day 08 - A song that you can dance to

Day 09 - A song that makes you fall asleep

Day 10 - A song from your favorite band

Day 11 - A song that no one would expect you to love

Day 12 - A song that describes you

Day 13 - A song from your favorite album

Day 14 - A song that you listen to when you’re angry

Day 15 - A song that you listen to when you’re happy

Day 16 - A song that you listen to when you’re sad

Day 17 - A song that you want to play at your wedding

Day 18 - A song that you want to play at your funeral

Day 19 - A song that makes you laugh

Day 20 - Your favorite song at this time last year

Ja huijaan heti tämän ensimmäisen kanssa, on aivan mahdotonta laittaa vain yksi.

Day 01 - Your favorite song

Amy Macdonald - Don't tell me that it's over

Tämän on suhteellisen uusi suosikki, Amyn ääni on jotain niin kaunista, että on vaikea olla pitämättä.

Adam Lambert - Aftermath

Oli vaikea valita Adam Lambertin biiseistä suosikkia, mutta tähän päädyin. Syytä en osaa sen kummemmin sanoa.

Utada Hikaru - Passion

Tämä on yksi niistä all-time-favoriteista. Pure love. Tuo ihania muistoja mieleen.

Girugamesh - Freesia

Mä en nyt jostain syystä osaa selittää näihin mitään. Tämänkin on vain ihana. Lame.

Dope Stars Inc. - Lost

Nostalgiavyöry. Muistan, kuinka aloin itkeä yhdellä keikalla, kun tämä biisi alkoi soida. Good times. :-D

Mulla on oikeasti todella paljon suosikkeja, ja tässä oli vain pikkiriikkinen murto-osa. En vain viitsinyt tunkea tähän kaikkia kolmeatuhatta.

Taidan rojahtaa nyt tuonne sängyn pohjalle vaikkapa psykan kirjan kanssa, jos nyt kuitenkin pääsisin niistä kirjoituksista läpi. Ynh.

ps. Arvonta!

when you came in the air went out

2010-03-18T22:30:00.000+02:00

Ajattelin laittaa ihan tällaisen pienen välimoin, että oon ihan elossa vielä ainakin näillä näkymin. Ei ole tullut postattua syystä että

- yo-lukeminen tappaa mut

- mulla on aivan helvetillisen kamalan hirveä yskä edelleen, ja olo ei tunnu siksi kovin virkeältä ja inspiroituneelta

- olen näyttänyt joka päivä aika kamalalta, joten siksi asuja tai muitakaan pärstäkuvia ei ole näkynyt hetkeen

- kaikki se aika, jonka olen jaksanut olla koneella olen viettänyt YouTubessa meikkivideoita katsellen ja Twitterissä valitellen kärsivää oloani

- mulla on ollut joku paha asennevamma blogiani kohtaan tässä lähipäivinä, oikein mikään siinä ei miellytä mua, kuvat, teksti, laatu, asiat, aiheet, kaikki on tuntuneet niin typeriltä

Eli siis lupaan kyllä sen, että sitten kun kirjoitukset ovat jokseenkin ohi ja kun olen tästä tervehtynyt, niin palailen taas blogin pariin, koska en oikein itse pysty elämään ilman sitä. Ja jätän nyt hautumaan tämän angstin omaa blogiani kohtaan, saa nyt nähdä teenkö asialle sitten oikeasti jotain, ja mitä asialle tekisin.

Nyt kuitenkin menen tekemään jotain vähemmän järkevää, eli litkimään yskänlääkettä, katselemaan Housea ja syömään vanhoja irtokarkkeja. (Olen muuten luvannut itselleni myös sen, että sitten kun tuo kevät tuosta oikeasti meille tulee, niin teen jonkinsortin elämäntaparemontin. En nyt tiedä sitten mitä siitäkään tulee, mutta ainakin nyt olen tosi innoissani siitä. Olisihan se jo vähän aikakin, tätä menoa mä painan 300 kiloa kun täytän 25. :--D Ja olisi muutenkin kiva edes joskus tuntea olonsa mukavaksi omissa nahoissaan. Mutta katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.)

ps. Oon ihan rakastunut tähän Jace Everettin Bad Things -veisuun. 8D Ainahan mä olen rakastanut countrya...

we are the world, we are the children

2010-03-15T18:30:00.001+02:00

Mä en ollut iloinen aamulla, koska piti herätä aikaisin esseekokeen takia.

Mä olin iloinen, kun kokeessa oli jopa muutamia tehtäviä, joihin olisin osannut vastata.

Mä en ollut iloinen, kun ensimmäiset puoli tuntia koeajasta meni yskimiseen. Siis ihan valehtelematta.

Mä olin iloinen, kun sain alkuun aikaan ihan siedettävää tekstiä.

Mä en ollut iloinen, kun käteen alkoi sattua puhtaaksikirjoittaessa.

Mä olin iloinen, kun pääsin poistumaan koesalista.

Mä en ollut iloinen, koska loppujenlopuksi tunsin kirjoittaneeni tyhjänpäiväistä sontaa.

Mä olin iloinen, kun mulle tuli tekstiviesti, että H&M-paketti on tullut postiin.

Mä en ollut iloinen, kun autossa oli niin kylmä.

Mä olin iloinen, kun paistoi aurinko.

Mä en ollut iloinen, kun ajattelin taas essekoettani ja menin lueskelemaan abitreeneistä kommentteja. Tunsin siinä vaiheessa itseni tosi tyhjäpääksi.

Mä olin iloinen, kun H&M-paketissa tulleet kengät ja hame olivat sopivia. (Yksi paita oli loppu ja yhdet kengät tulee toukokussa, jee.)

Teippasin Mynthon-askini, eikä multa edes loppujenlopuksi katsottu edes eväsrasian sisälle tai penaaliin. Päteviä opettajia.

Postissa tuli myös huutamani korvikset.

Mä olin iloinen, kun vein Jonnin keskustaan ja aurinko paistoi ja popitin Adam Lambertia täysillä autossa.

Enää en ole iloinen, kun pitäisi lukea. En jaksa enää.

Musta tuntuu, että kylkiluut menee kohta poikki, kun yskin niin paljon... Tosi kivaa. Kai tässä nyt pitäisi sitten taas alkaa lukea. Miten jokin asia voikin tuntua niin vastenmieliseltä.

sing for the laughter, sing for the tear

2010-03-11T19:39:00.001+02:00

Olen juhlinut tämänpäiväistä lämmintä säätä ja osittaista auringonpaistetta sisätiloissa neuropsykologian hellässä huomassa. Lukeminen on kumminkin ollut ihan siedettävää, kun sain viettää eilisen illan, yön ja tämän aamun kultani kanssa. Ostettiin illalla yhteensä 16 eurolla irtokarkkeja ja pelattiin korttipelejä ja Arvaa kukaa. Sanna lähti tuossa ennen kahta töihin, ja mä lähdin vähän sen jälkeen hakemaan pikkuveljeä koulusta (joka on nyt yhtäkkiä päättänyt, että lähtee yläasteen jälkeen Hämeenlinnaan opiskelemaan varastomieheksi. Woot?) ja sitten kotiin palatessamme tajusimme, että autotalli tulvii, koska viemäri on umpijäässä. Siinä sitten yritettiin äyskäröidä vettä pois autotallista, jonka lattia oli ärsyttävän vino. Argh. Olen tänään myös ahkerasti siivonnut, ja järjestänyt pyykkinarulta ottamilleni sukille anonyymien sukkien kerhon, koska en tiennyt, kenen ne sukat ovat. Joskus mietin, että miten mut on edes päästetty lukioon, kun mun huumorini tasokin on noin köyhää.

Loppupäivän olenkin sitten piirrellyt aivoja.

Neuropsyka on ihan nyyh, kun olen siitä koko ajan aivan pihalla. Ruotsin lukeminen jäi vähän laihaksi, kun hankin itselleni niin kovan päänsäryn tuosta psykologiasta. Mutta huomenna perehdyn sitten tuohon ruotsiin. What a joy.

Jostain syystä olisi kaikesta huolimatta tehnyt mieli lukea mielummin Trendiä/Companya/Dead Until Darkia, tai sitten katsoa mielummin Housea/digiboksilleni tallennettuja sarjoja.

Nyt taidan liueta katselemaan vielä Salkkareita ja muuta kivaa. Adios.

ps. Jee, voitin Yummy-Jennin huuto.net-kohteista itselleni monta paria ihania korviksia. Hihii.
pps. Arvonta!

you make me wanna listen to music again

2010-03-10T00:20:00.003+02:00

np. Paloma Faith - Romance Is Dead

Nukuin viime yönä melkein 16 tuntia. Oscareiden johdosta valvoin koko toissayön, joten olin rättipoikki ja kuukahdin ihan täysin joskus ennen yhdeksää heräämättä kertaakaan yöllä.

Postaaminen on kyllä pyörinyt mielessä, mutta eilen olin aivan liian väsynyt ja tänään olen ollut laiska. Musta tuntuu edelleen, että saan kaiken kuulostamaan typerältä kirjoittaessani suomeksi, ja olen pohtinut täytyisikö harkita kielen vaihtoa. Se on kuitenkin vasta harkitsemisasteella.

Mulla ei ole oikeastaan edes mitään asiaa, kamera on pysytellyt laatikossa viime päivät, eikä sillä ole kyllä ollut mitään tehtävääkään. Asujanikaan en ole jaksanut kuvata, koska ne ovat niitä samoja vanhoja, ja vaikka olevinaan ostelen vaatteita koko ajan, tuntuu, ettei vaatekaapista löydy mitään kivaa. Luultavasti tuttu tunne monelle muullekin.

Ihan välihuomautus, katselen tässä samalla toisella silmällä Late Night With Jimmy Fallonia, ja hänellä sattuu olemaan vieraanaan Robert Pattinson... Voi tuota kiljumisen määrää oikeasti. Oh god. (Okei, myönnetään, mä olin aivan umpirakastunut Pattinsoniin, kun näin Harry Potter and the Goblet of Firen. Mulla oli sen kuva seinällä siinä lähellä Orlando Bloomia. Ah.)

Tänään Nallesta oli laitettu aivan uskomattoman suloinen kuva nettiin. ♥ Nämä yli-ihanat kuvat vain vaikeuttavat odotustani. Haluan pikkuisen jo kotiin!

©Minna Laine

Huomenna täytyy aamulla kammeta musiikintunnille, ja sen jälkeen ajattelin raahautua kirjastoon lukemaan ylppäreihin, kun kotona on jotenkin kamalan vaikea saada mitään aikaiseksi. Ja huomenna Sanna♥ tulee meille yöksi pitkästä aikaa. Jotain kivaakin siis huomenna luvassa.

Taisin oikeasti nukkua viime yönä liikaa, kun nyt ei väsytä yhtään.

ps. Arvonta.
pps. Mulla on vakaa aikomus kyllä saada aikaiseksi parempia postauksia tulevaisuudessa, aina ei vain voi jaksaa.

how you fall doesn't matter, it's how you land

2010-03-07T19:33:00.001+02:00

Musta tuntuu, etten mä osaa ilmaista itseäni kunnolla suomeksi. Suomessa on liian vähän synonyymeja, ja jotkin asiat, jotka voisi englanniksi ilmaista yhdellä sanalla, tarvitsevat suomessa kokonaisen lauseen. What's the point?

Tämän päivän olen kuluttanut lähinnä psykologian kirjojen parissa, huominen tentti painaa auttamatta päälle.

Äiti teki mulle ylimakean kaloripommin piristämään luku-urakkaa. Kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes koko annoksen makeus alkoi tuntua takaraivossa asti, jo olisi tehnyt mieli lähteä tervehtimään vessanpönttöä...

En ole oikein edelleenkään varma, miksi menen koko tenttiin, mutta ei kai siitä haittaakaan ole. Se vaan on tosin ehkä hieman noloa, että kaikki muut (meitä on tentissä kuulemma juhlalliset neljä) ovat lukeneet perseensä puhki, ja minä olen tehnyt kaikkea muuta kehittävää, kuten katsonut Housea, syönyt, lukenut kymmeniä ja taas kymmeniä blogeja, syönyt, löytänyt kymmeniä ja taas kymmeniä uusia blogeja, huokaillut joidenkin valokuvien kauneutta, syönyt, katsellut YouTubesta Tyra Banks -show'ta ja lueskellut paranormaaliblogia. Voisihan sitä aikansa järkevämminkin käyttää.

Kävin perjantaina musiikin tunnin jälkeen Seppälässä metsästämässä hametta, josta Noora blogissaan kertoi. Jouduin pettymyksekseni huomaamaan, että hameesta ei ollut (ainakaan vielä) myymälässä mustaa versiota, eikä koko hame oikein istunut mulle mistään suunnasta. Ostin siis itselleni lohdutukseksi muutaman kynsilakan ja aivan ihanat korvikset. Tuli heti parempi mieli.

Kävin vielä Prismassa ostamassa kullalleni syntymäpäivälahjan, kun vielä muistin ostaa sen. Kerrankin mulla on lahja valmiina ajoissa.

Mua harmittaa, kun Oscar-gaala tulisi ensi yönä, enkä periaatteessa oikein voisi katsoa sitä aamun tentin takia. Toisaalta unirytmini on taas heittänyt häränpyllyä, joten olen varmaan yhä hereillä kello neljä yöllä. Zero unta ja kouluun aamulla kahdeksaksi ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Ja huomenna on tosiaan ne kullan synttäritkin, enkä viitsisi nuokkua puoliunessa. Saa nyt nähdä miten käy.

Nyt taidan palailla taas tuonne psykologian kirjojen hellään huomaan, tämän pieni tauko on venähtänyt kohta puolentoistatunnin mittaiseksi.

thoughts

2010-03-04T00:57:00.004+02:00

Mulla on nyt monta eri mieletilaa päällä yhtä aikaa, ja tämä on tosi psykedeelistä.

Aloitan ihan periaatteellisesti pinnallisimmasta.

Ärsyttää, koska mun tukkani on lättänä kasa klönttejä. Se on kasvanut yli mallistaan, se kaipaa kipeästi värjäystä, koska juurikasvu lisää efektiä siitä, että kaljuunnun, se on aivan liru ja menee pitkin päätäni ja se kihartuu kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin, ja se ei todellakaan näytä hyvältä, uskokaa vain.

Ärsyttää myös aivan näiden perinteisten naisten vaivojen takia, minkä johdosta mun mahani tekee itsemurhaa joka toinen sekunti, kun se ei yritä tappaa muita sisäelimiäni säteilemällä kipua koko kroppaan.

Ihan välivaroitus, tämä on aika raskasta settiä. Jos et ole sellaisella tuulella, scrollaa tämän kohdan ohi.

Suututtaa, koska tässä maailmassa on liian paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät välitä toisista ihmisistä, tai jotka oikeuttavat jollain tavalla muita ihmisiä vahingoittavan käytöksensä. (Eräs Sannan linkittämä biisi muistutti mua tästä asiasta entisestään.)

Mä olen todella kiinnostunut sarjamurhaajista (en millään kierolla tai sairaalla tavalla, no worries) tai muuten vain näistä sekopäistä, jotka päättävät muiden ihmisten elämiä napsauttamalla sormiaan. Mä olen kiinnostunut syistä näiden kamalien tekojen takana ja mä olen kiinnostunut henkirikollisten mielenliikkeistä. Kriminaalipsykologia kiehtoo mua omalla tavallaan, mutta joka kerta kaiken tekemäni pohdinnan jälkeen mietin vain, millainen mieli täytyy ihmisellä olla, jotta tekee jotain niin raakaa.

Kaikkien ihmisten mielissä on kieroutta, pahuutta ja julmuutta, sitä ei ole kieltäminen. Pienetkin teot tai sanat saattavat johtaa kamaluuksiin. Myös tekemättä jättäminen saattaa olla kohtalokasta.

Useissa tapauksissa (on kyseessä sitten yksittäinen tapaus, sarja- tai joukkomurha) murhaajan lapsuudesta tai nuoruudesta löytyy jotain, mikä horjuttaa henkilön henkistä tilaa. Joskus se laukaisee jonkin mielenterveyden häiriön, joskus se taas ikäänkuin lataa aseen jättämällä aggression tai tuskan hautumaan henkilön sisälle. Myöhemmin tapahtuva pienikin laukaiseva tekijä on silloin kohtalokas.

Esimerkiksi nämä kaikki kouluammuskelutapaukset. Kyseessä olevilla henkilöillähän on ollut jokin mielenterveyden häiriö, tai syrjintä/koulukiusaus on jättänyt syvät jäljet. Kaikenlisäksi ampujat ovat yleensä henkilöitä, joiden viimeisenä arvaisi tekevän mitään sellaista. Tunnetuimpia tapauksia ovat varmasti Columbine (klick, klick - video ei välttämättä sovellu herkimmille) (Ja hei, Columbinen koulusurmista on myös tehty peli, nimeltä Super Columbine Massacre RPG. Peli. Siis ihan totta, missä näiden ihmisten järki on?), Virginia Tech, Jokelan koulusurmat ja Kauhajoen koulusurmat. Suomessahan on näiden kahden edellisen lisäksi tapahtunut vielä yksi, nimittäin Raumanmeren koulusurmat, vuonna 1989.

Muita kiinnostavia tapauksia ovat mm. Green Riverin murhat, jotka tapahtuivat Washingtonissa, Gary Ridgway tappoi yli 90 naista ja jätti heidät sitten lojumaan murhapaikoille. Ridgwayn lapsuudessa on todettu tapahtuneen kaikenlaista väkivaltaista, mikä sitten varmasti jäi äijää kalvamaan.

Kaikki tuntevat myös varmasti vanhan kunnon Charles/Charlie Mansonin (klick). Koko Mansonin tarina on rikas ja hyvin laaja, joten en edes yritä alkaa selittää koko juttua. Mansonin lapsuushan oli myös hyvin täynnä vaikeuksia.
Onhan näitä typeryksiä vaikka kuinka: Moses Sithole, Jack The Ripper, Charles Whitman, jonka voisi tosin laskea kouluampujiin, Harlod Shipman, Luis Garavito sekä muita.

Aivan liikaa elämänsä menettäneitä, ja liikaa sellaisia ihmisiä, jotka itse ansaitsisivat vähintäänkin kuolla. Jotkin tunnetuimmista murhatapauksista ovat tosin aika vanhoja juttuja, ja murhaajat ovat jo heittäneet henkensä, mutta he ovat kuitenkin tekojensa takia vieläkin elossa ihmisten mielissä. Uhrien omaiset tuskin unohtavat heitä koskaan. Kuinka reilua se on, kysyn vain.

Muutenkin se kurjuus, jonka ihmiset aiheuttavat toisille ihmisille on käsittämätöntä. Pahoinpitelyt, raiskaukset, kidnappaukset, sekä yleinen kiusaaminen viiltää todella syvältä. Katsoin tänään digiboksiini tallentamani dokumentin Jaycee Lee Dugardista (joka tuli tässä ihan vähän aikaa sitten Jimiltä), ja mietin, että millaiset jäljet tuollainenkin ihmiseen jättää.

Okei, nyt multa varmaan kaikkosivat viimesimmätkin lukijat. 8---D Joskus vaan nyt täytyy purkaa mieltään. Ehkä siirryn kevyempiin aiheisiin.

Piristää, kun ajattelen huhtikuun pian olevan täällä. Mun ja huhtikuun välissä ovat tosin vielä ylioppilaskirjoitukset - maailman piristävin asia - mutta huhtikuussa tapahtuu niin ihania asioita, etten anna kirjoitusten masentaa.

Pääsiäisen aikoihin pienoinen karvakäärömme Nalle saapuu meille piristämään arkeamme puremalla, sotkemalla ja läähättämällä! En jaksaisi odottaa kullan saapumista.

Huhtikuun puolessa välissä taas on kauan odottamani ihana Pariisin matka, unelmieni täyttymys. Lisäksi huhtikuussa (tai oikeastaan jo maaliskuun lopussa) kaikki mahdollinen lukiopakerrus on virallisesti ohi, ja olen täysin vapaa! Pääsykoelukemisethan ovat vielä päällä, mutta ne eivät masenna mua pätkääkään. Musta on ihanaa lukea asioista, jotka ihan oikeasti kiinnostavat. Ah, huhtikuu, saavu jo!

Väsyttää, koska nukuin mahakipujeni takia viime yön todella huonosti. Nukuin tosin aika pitkään, koska skippasin musiikin tunnin, ettei tarvinnut mennä sinne kärsimään.

Okei, kyllä mua masentaa, koska ajatus kirjoituksiin lukemisesta pilaa mun koko iloni. Maanantaina on psykologian tentti. Ää. Tuntuu kuitenkin siltä, että handlaan jonkinverran psykan asioista, joten en ole sen kanssa ihan paniikissa. Ruotsi onkin sitten aivan toinen juttu... (Ja äidinkieli, tekstitaito meni oikeasti niin perseelleen, että mun pitää kiskoa esseestä aivan yyberit pisteet, jotta saan edes jonkun siedettävän arvosanan.)

Ilostuttaa, koska tiedossa on kiva loppuviikko. Huomenna, anteeksi, siis tänään näen Sannan♥, mikä nostattaakin mun mielialaani jo muutaman pykälän. Perjantaina pääsen vihdoin ensimmäistä kertaa elämässäni manikyyriin ja illalla vietetään näillä näkymin leffailtaa Joannalla.

Nyt taidan mennä vielä katsomaan tallentamani Top Chefin, ja sen jälkeen sitten tutimaan. Ihanaa, kun joudun luultavasti heräämään aamulla viemään pikkuveljeä kahdeksaksi kouluun... Joskus ajokortti on kirous.

now drink the cyanide

2010-03-02T01:25:00.000+02:00

Aloitin blogipäivitysten läpikahlaamisen noin puoli yhdeksän pintaan, ja sain nyt urakan tehtyä. Kävin mä tuossa välissä syömässä, mutta meni koko hommaan kuitenkin pari tuntia. Parin päivän poissaolo koneelta kostautuu aina. Sunnuntaina ei vain yksinkertaisesti huvittanut olla koneella (paitsi pelaamassa kivaa norsupeliä, minkä Sanna näytti mulle ♥) ja tänään olen jopa saanut luettua psykologiaa. Hyvä minä.

Nyt kuitenkin väsymyksen takia hyvin harvasanainen kuvarikas raportti lauantailta ja sunnuntailta.

Lähdettiin siis Annin kanssa Tampereelle siinä ennen yhtä, jotta ehdittiin käydä vielä Punanaamiossa, ennen kuin se menee kiinni. Ostettiin jotain hyvin heimasevaa, mikä tulee esille sitten kuvissa. Käytiin myös muutamissa muissa kaupoissa ja käveltiin jalkamme väsyksiin. Anttilassa pyörimme hetken levy-, peli- ja dvd-osastolla (ostin Paloma Faithin levyn ♥) ja sitten mentiin Hesburgeriin läskeilemään. Sen jälkeen olikin sitten tarkoitus lähteä hotellille, jotta saisimme heitettyä tavaroitamme sinne. Kävelimme siis takaisin toiseen päähän keskustaa kohti Omenahotelli kakkosta, jonne luulomme mukaan olimme varanneet huoneemme. Pitkällisen numerosarjojen kanssa venkslauksen jälkeen soitimme sitten sinne johonkin toimistoon vain todetaksemme, että olemme väärässä hotellissa. 8--D Mähän en edes ollut tietoinen, että Omenahotelleja on kaksi. No, siinä sitten kasattiin taas kaikki kimpsut ja kampsut ja lähdettiin kävelemään takaisin sinne toiseen päähän keskustaa missä olimme jo olleet. Saimme lopulta raahattua itsemme hotellille ja pääsimme jopa sisään huoneeseemme. Se oli muuten tosi hieno, jostain syystä odotin jotain tosi kämäistä. Mulla oli jo flashbackeja mökeistä, joissa yövyimme viime kesäisellä roadtripillä...

Meitä oli kuitenkin huoneessa vastassa kiva viesti.

En tiennyt, haluaako Anni välttämättä sukunimeään roikkumaan tänne kaiken kansan nähtäville, joten näin parhaakseni sensuroida sen. :----D

Ja sitten se Punanaamio-ostos keikkaa varten: todella komeat koppalakit! Vähän tuli sadomasokismileikkipornopoliisi-olo, mutta eipä se mitään. (Lakki haisee sellaiselle äklölle tekonahkalle. Yh. Se haisi mun nenässäni koko illan!)

Ennen valmistautumista kävimme vielä hakemassa subit, jottemme kuolisi sitten keikalla. Sitten valmistauduimme lähtöön.

Tuli sitten pakollinen tarve kuvata öistä Tamperetta, ei tosin kovinkaan upein tuloksin.

(En osannut päättää oliko värillinen vai mustavalkoinen versio parempi, joten laitoin molemmat. Lol.)

Keikkapaikalle päästyämme saimme huomata kaikkien mahdollisten aikataulujen olevan myöhässä, muttemme antaneet sen häiritä, vaan istuuduimme kiltisti odottelemaan keikan alkua. Nämä ensimmäiset ilmeet kuvaavat varmasti hyvin koko keikkaa:

Ja koko illan pelottavin kuva:

Jossain väleissä oli vähän liikaa aikaa... Kuvasin mm. Annia (ihan selkeästi Anni, eikö?) ...

... ja Klubin lamppuja. Kehittävää.

Lopulta se Deathstarsin soitto alkoi sitten lämppäribändien jälkeen n. puolen yön paikkeilla. (Ja kuvat kannattaa ehkä mieltää enemmänkin fiiliskuvina kuin keikkakuvina... Aina ei voi voittaa. 8D)

Keikka oli aivan upea. Melkein neljän vuoden odotus palkittiin, ja olen hyvin tyytyväinen. (Whiplasherin välispiikit olivat aivan fantastisia. :----D "People orgasm listening to our music!")

Keikan jälkeen huristeltiin taksilla takaisin hotellille, ja taksikuski heitti meidät ihanasti aivan oven eteen jalkakäytävälle. Ei tuollaista voisi edes kuvitella Riihimäellä...

Aamulla kävimme buffetaamiaisella ja lähdimme sitten vähän ennen kahtatoista käpyttelemään kohti juna-asemaa.

Pakkohan sitä nyt taas oli kuvailla kivaa Tamperetta.

Hypättiin 12:37 lähtevään junaan ja keskusteltiin koko paluumatka roolipeleistä.

Summattuna siis oli aivan mahtava reissu. Kiitos Anni todella paljon ihanasta seurasta.♥

Kello on taas aivan liian paljon, ja huomenna pitäisi koittaa jopa päästä sängystä ylös. Näen huomenna Sannan, ja mulla on musiikintunti. Pitäisi käydä katsomassa myös ruotsin kuuntelun tulokset... Kauhistuttaa. Ja täytyy käydä häiriköimässä opoa muutamilla hakuongelmilla. Nyt on siis pakko sukeltaa tuonne peiton alle. Hyvät yöt.

diu

2010-02-26T23:23:00.000+02:00

Mun piti tulla postaamaan jo aikaisemmin tänään, mutten vain ole saanut aikaiseksi tai jaksanut. Ei mulla oikeastaan ole nytkään asiaa, tulin vain ilmaisemaan innostukseni siitä, kuinka me mennään huomenna Annin kanssa Tampereelle häröilemään, ja illalla mennään Klubille katsomaan Deathstarsia! Can't wait.

Nyt menen vielä vähän pakkailemaan, etten huomenna kiirepakatessani unohda esimerkiksi hammasharjaa. Palailen sitten paremmalla ajalla ja fiksummilla asioilla, mo! o/

one plus one is eleven

2010-02-26T00:06:00.001+02:00

En tajua, miten voi tuntua näin kirjoittamistyhjältä. Se tuntuu fyysisesti pahalta, kun ei saa kirjoitettua mitään. Inspiraatio on ihan hukassa, ja tuntuu siltä, etten saa aikaiseksi yhtäkään fiksua lausetta. Tuntuu niin kummalliselta, koska periaatteessa mulla on oikeasti todella kiva fiilis. Kaikki on päällisin puolin hyvin, ja mulla on sellainen henkilö, jota mä rakastan yli kaiken. Kuitenkin jokin on vialla. Aina ei voi voittaa.

Otin tänään hyvin epätäydellisiä kuvia. Se oli mukavaa.

Kauneushoitolassa oli mukavan rentouttavaa. Multa ei olekaan ennen poistettu kulmia vahalla. Ja on kivaa, ku mun ripset eivät ole enää värittömät. Ostin lahjakortin rahoilla myös 30e maksavan ripsiseerumin. Rahaa jäi onneksi vielä manikyyriin. Sanna antoi mulle kivoja pinnejä.

Käytiin äidin ja Sannan kanssa Tarjoustalossa, ja löysin kivoja sukkia.

Tein viime yönä kello kolmen aikaan kummallisen timantin hamahelmistä.

♥

Mulla on Sannalta kirjoja lainassa.

Käytin tänään aurinkolaseja ajaessa, ja tuntui keväiseltä.

Mun pitäisi lukea kirjoituksiin, mutta into riittää enintään tähän.

Tänään oli kiva päivä. Mulla on silti kuitenkin todella kummallinen olo. Mä en oikein tiedä, mitä muuta voisin tehdä asialle, kuin käydä nukkumaan. Ei huvita. Argh.

Paremmalla tuulella sitten ensi kerralla.

"when i was little there were only 150 pokémon"

2010-02-24T23:56:00.000+02:00

Ja kiitokset otsikosta Sannalle ja Facebookille.

Tein tuossa muutamia päiviä sitten Animalian nettikauppaan tilauksen, ja tänään mun pienet ihanuudet tipahtivatkin jo postilaatikkoon uusimman Animalian jäsenlehden kera.

Turkistarhaus ketuttaa -heijastin, 2e. Vihdoinkin mulla on heijastin! Ja vielä suloinen sellainen. Eläinten ystävä -pinssi maksoi 1,50e, en voinut vastustaa mitään noin suloista.

TitiMadamin kettukoru, 13e. Suunnitelmissa on ollut tilata tuo jo aika kauan, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Ja olen hyvin iloinen että sain tilattua tuon, se on ihana. ♥ Koru on mahdollista tilata myös pupun tai hevosen muodossa, lyhyemmällä ketjulla ja peilin värisenä.

Huomenna meillä on äidin kanssa varattu aika kosmetologille, jotta päästään tuhlaamaan äidin lahjakortteja. Äiti ei itse kovinkaan paljoa välitä kauneushoitoloista, joten tarjouduin käyttämään toisen hänen puolestaan. 8D Menen nypityttämään ja värjäyttämään kulmani taas vähän fiksumman näköisiksi, ja värjäytän ripseni samalla. Äidillä on aika kasvohoitoon. Toisesta lahjakortista jää vielä osa käyttämättä, joten menen itse sitten vielä manikyyriin tai johonkin muuhun joskus myöhemmin.

Tänään mä heräsin taas siihen, että hitto, mun pitäisi ihan oikeasti lukea yo-kokeisiin. Huomenna täytyy yrittää paneutua psykologiaan, mä olen lukuaikataulustani jäljessä (mikä nyt ei ole kovin suuri yllätys).

Lauantaina on vuorossa kauan odottamani Deathstarsin keikka Tampereen Klubilla. Jäädään Annin kanssa Tampereelle yöksi keikan jälkeen, kun viimeinen juna tänne käpykylään lähtee jo yhdentoista aikoihin. Äiti onneksi ihanana lupasi kustantaa yöpymiseni, koska ei oikein luottanut toiseen vaihtoehtoomme autoon. Mitä vikaa siinä olisi jos yksi kokematon tai toinen vielä kokemattomampi kuski ajaisi Tampereelta kotiin yöllä hyvin väsyneenä pimeän aikaan moottoritiellä mahdollisessa lumituiskussa?

Mun pitäisi varmaan koittaa mennä nyt nukkumaan, kun pitää herätä huomenna aikaisin (=ennen puoltapäivää), kun kosmetologiaika on kahdeltatoista. Taidan kuitenkin mennä väkertelemään hamahelmilläni ja katselemaan eilisiä Täydellisiä naisia.

PUPPIES~

2010-02-23T20:47:00.003+02:00

Eilen pääsin vihdoinkin näkemään pienen ihanan suloisen koiranpentumme ihan livenä. Puuduttava kahden tunnin ajomatka oli niin sen arvoista, kun pääsi paijailemaan niitä ihastuttavia karvakääröjä. Meitä vastassa olleet pentueen ylpeät Lotta-äiti ja Leevi-isäkin melkein saivat kyyneleet silmiini, kun muistuttivat kovasti Turboa ollessaan niin touhukkaita.

Oli ihanaa päästä oikeasti katsomaan pentuja, ja niiden reaktioita meihin. Kyllähän sieltä sitten löytyi se yksi ylitse muiden, pieni ja utelias poika. Pentujen silmät olivat vasta auenneet, joten ne olivat hyvin kiinnostuneita ympäristöstä (paitsi kaksi palleroa, jotka kuorsasivat koko vierailumme ajan 8D). Kävely ei oikein pennuilta vielä luonnistunut, mutta ryömiminen sitten sitäkin paremmin. n____n

Suloinen Lotta-emo.

Let me introduce you: Nalle! Tässä hän on, kaikessa suloisuudessaan. ♥

Nuo kaikki pienokaiset sulattivat mun sydämeni ihan täysin. <3_____<3

Ajattelin myös palauttaa kaikki maan pinnalle näiden kuvien aiheuttamien ylettömien aww-reaktioiden jälkeen.

Itse pallinaama matkalla kyseiseen pentupaikkaan! Enjoy. :---D

Otin myös hyvin taiteellisia kuvia tylsyyksissäni.

Käytiin myös kotimatkalla syömässä jossain Shellillä sekä Nummelan HongKongissa (en tosin ymmärrä siihen syytä, kun meillä on täällä Riihimäelläkin sellainen...) ja löysinkin sitten sieltä jotain aivan ihanaa...

Mikä nostalgia-aalto muhun iskikään, kun löysin tämän purkin! Mä olen tosi kauan jo miettinyt hamahelmien hankkimista, mutta niitä vain ei ole tullut vastaan. Nyt en kuitenkaan malta odottaa, että pääsen väkertelemään niistä ihania koruja. Kunhan nyt palauttelen hamahelmiopit mieleeni. 8--D

Purkin mukana tuli muutama pieni alusta (pupu, sydän ja hyvin epämääräinen ankka), mutta katsoin parhaakseni ostaa vielä muutaman neliönmuotoisen alustan. (Tai jos nyt lähdetään hiuksia halkomaan, niin minähän en noita ostanut, vaan isäpuolen äiti ihanasti kustansi ne minulle. Kiitos. ♥)

Sanna tuli meille vielä eilen yöksi, ja oli aivan ihana nähdä kun ei olla taas nähty pariin päivään. Tehtiin hyvää texmex-salaattia ja katseltiin telkkaria. Tänään Nora tuli käväisemään vähäksi aikaa, ja me pelailimme aivan loistavia pelejä. Suosittelen tätä sivustoa suuresti, jos kaipaatte jotain tekemistä. Aivan mahtavaa ajanvietettä.

Illan olenkin sitten viettänyt ystävänäni sipsit, kokis ja House, omnom. Nyt voisin hyppelehtiä vaikka pelaamaan tai väkertelemään hamahelmillä. Later~

love's a battlefield

2010-02-20T22:55:00.002+02:00

Tänään tein suursiivouksen huoneessani, vaikka mun huonehan ei kovin suurta siivousta koskaan tarvitsekaan, kuten kaikki jotka mut tuntevat tietävät... Nimitän sitä kuitenkin suursiivoukseksi, kun imuroin sängyn alta ja hyllyn takaa, sekä pyyhin kaikki mahdolliset pölyt. Loppupäivän olenkin sitten lojunut sängyssä tv:n parissa (House, C.S.I. New York, 13 ja risat, Bridget Jones - Elämä jatkuu). Tein myös lihapullia ja söin niitä. Nyt ajattelin täytellä tällaisen monessa blogissa kiertäneen haasteen, koska vanhojen kuvien katseleminen on aina jees.

A picture that makes your heart smile.

Varmaan ensimmäinen kunnon yhteiskuva musta ja Sannasta. Tää on niin kiva.

A picture that describes how you'd like to spend every day.

Kesäinen Tampere + Sanna = heaven. ♥

A picture of how you'd like the world to see you.

En osaa selittää tätä sen tarkemmin, tämä nyt vain sattui sopimaan tähän.

A picture of you very drunk.

Koska mä olen onnistunut välttelemään kameraa aina, kun olen ollut jonkinlaisessa humalatilassa, niin laitan tämän kuvan, koska tämä on niin loistava. Vappu ysiluokalla, meillä oli pissispäivä.

A picture of you with someone you love.

Do I need to say more? ♥

A picture of you that you had no idea was being taken.

Nerphian promokuvauksista. Mä en tosiaankaan tiedä mitä tässä kuvassa tapahtuu.

A picture of you when you were anything but happy.

Vuosi 2006. Join jotain pahaa...

A picture of a time in your life that's over, and you couldn't be more thankful that it is.

Yläaste + superangsti + hevariaika. Nuo muut tyypit kuvassa on kyllä kivoja.

A picture of a time in your life that's over, but you wish it wasn't.

Tähän juttuun oli pakko laittaa kaksi. Ensimmäinen on meidän ihana Nerphia. Soittaminen oli niin kivaa.

Ja toinen on tämä. Minä + Anni + Konsta + Rio = ♥. Ikävä.

A picture of you showing of new haircut/color.

Vuosi 2006. Näytin oudolta.

A picture of a time when everything was changing.

Ysiluokan päättäripäivä.

The most recent picture of you.

Musta nyt ei ole uudempia kuvia kuin nämä penkkarikuvat, joten ei ollut vaihtoehtoja.

A picture of a night you regret.

31.12.2006. Traumaattinen uusivuosi. :---D

A picture of you making a goofy face at the camera.

En löytänyt mitään tarpeeksi hassua, joten pummelo it is!

A picture of you in one of your favourite outfits.

Mulla ei ole valitettavasti aivotoimintaa tämän parempaan postaukseen. Palaillaan, kun mulla on oikeasti jotain asiaa.

mission improbatur

2010-02-20T01:27:00.002+02:00

Elossa ollaan! Tosin vain juuri ja juuri. Onnistuin hankkimaan itselleni kunnon kurkkukivun jo tiistaina, kuten edellisessä merkinnässä angstasinkin, ja bakteerithan oikein riehaantuivat kun lähdin torstaina koikkelehtimaan rekan lavalle... But it was totally worth it! Penkkarit oli taas yksi unohtumattomimmista kokemuksista ikinä. Ajattelin esitellä päivän lähinnä kuvien muodossa, koska ne - kliseisesti sanottuna - kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaikki kuvat on ottanut mun Sannani. Ja kuvia on paljon.

18.2. kello 8 aamulla meillä alkoi koululla aamupala ja yleinen häröily.

Nora ja sen söpö kigurumi.

Ja ilmeeni ilmaisee selkeästi: "I'm so manic and hangover from last night's pot party". Ei näin.

Johanna.

Riikka oli söpö halinalle. 8D

Pilvi on muuten vaan söpö. ♥

Joanna.

And the whole gang minus one. Tärkein, eli Sanna puuttuu kuvasta, koska oli kameran takana. Nyyh.

Anni on kovis.

And Nora was constantly in danger of being bullied. Oh noez. D:

Ja Sannakin sentään eksyi kuvaan. ♥

And the coolest kigurumi-wearing geeks on earth.

Meowthin pää vietiin. ;____;

Ennen abigaalan alkua ihananinen Laurani suostui poseeraamaan mun kanssa muutamassa kuvassa.

Abigaalassa oli ohjelmassa mm. paljon musiikkia...

... kummallisia leikkejä...

... ja tietenkin omituisia palkintoja, hauska abivideo ja abibiisi!

Rekka-ajelulle lähdettiin sitten siinä puolenpäivän pintaan.

(Vaikka oli kyllä ihan tyhmää, kun Mira joutui jättämään rekka-ajelun väliin, koska oli vielä toipilas. Nyyh. 8<)

Näitä 'minulla on niin epämääräinen virne että näytän siltä kuin olisin pilvessä' -kuvia on sitten tulossa aika monta. Beware.

Kiva poliisisetä välkäytti meille valojaan ja heilutti kun ajettiin ohi ja vilkutettiin. 8D

Sanna on maailman suloisin ilmestys. ♥

Penkkarit oli siis summattuna aivan mahtava kokemus, vaikka siitä onkin muistona tällä hetkellä pihisevä kurkku, josta lähtee hyvin vaivalla kähisevää ääntä, flunssa, päänsärky ja rakkuloita jaloissa.

Oli ihanaa, kun ihmiset vilkuttelivat ja hymyilivät meille takaisin. Ja meidän karkkimme otettiin ilolla vastaan. Kuuntelin kyllä välillä aika kauhulla, kun karkit kolahtelivat pysäköityjen autojen konepelteihin ja ikkunoihin...

(Pakko kyllä mainita se, kuinka sain traumoja ennen abigaalaan menoa. Ajettiin autolla paikalle, jossa se pidettiin, ja kun astuttiin autosta ulos, huutava lapsilauma hyökkäsi kimppuumme. Kaverini liukenivat, ja mä jäin yksin kiljuvien lapsien keskelle. Mietin vain, että luulivatko ne tosissaan saavansa enemmän karkkia huutamalla tärykalvoni hajalle?)

Illalla mentiin vielä porukalla kiinalaiseen syömään, kun suurinosa abeista lähti risteilylle. Mä en nyt jaksa alkaa selvittää syitä, miksi en sinne risteilylle lähtenyt, mutta eivätköhän ne nyt ole selvinneet kaikille jossain vaiheessa. :--D Sunnuntaina olisi vielä abijatkot, mutta en nyt ole vielä varma olenko menossa. Sen näkee sitten, jos oloni tästä paranee.

Nyt täytyy lähteä tutimaan, kellokin lähentelee jo puoli kahta.

ps. Jos joku täältä sattuu bongaamaan oman kuvansa, eikä halua sen olevan täällä, niin ilmoittakoon asiasta!

another bad day

2010-02-16T13:14:00.002+02:00

Tämä päivä on kyllä ollut taas yksi huonoimmista pitkään aikaan, ja nytkin ollaan vasta puolessa... Nukuin viime yönä alle kolme tuntia ja heräsin aamulla siihen, kun kurkku tuntui kaktukselta ja päätä jyskytti kuin sitä olisi hakattu lapiolla. Särkylääkkeiden voimalla sain itseni raahattua kouluun, ja pääsin nautiskelemaan ruotsin yo-kuuntelusta. En ymmärtänyt koko kuuntelusta suunnilleen sanaakaan, joten jo siitä voivat kaikki olettaa, että kuinka sekin meni. Tänään mun pitäisi vielä raahautua kouluun musiikintunnille (laulaminen tällä kurkulla, mm), ja mun pitäisi kai harkita penkkarikarkkien ostamistakin. Koulun kauttahan niitä olisi saanut, mutta lahopäänä unohdin tietenkin sitten tilata ne.

Pakko yrittää keksiä jotain edes vähän piristävää tekemistä, tai muuten tästä loppupäivästä ei tule yhtään mitään. Mulla on vaan niin hirveä olo, etten oikein jaksaisi tehdä mitään. Ehkä huomenna on taas parempi päivä.

vi blev som dom andra

2010-02-15T20:36:00.000+02:00

Olin kokeiden palautuksissa tänään tämän näköisenä:

Eli päälle ei ole eksynyt mitään kovin mielikuvituksellista. Mukavat vaatteet on ♥.

Huomenna on ruotsin kuuntelu ja olen suunnilleen paniikissa.

Päätin myös kuluttaa aikani hyvin järkevästi kuunnellessani Kentiä (ja toivoessani, että se ruotsin kieli tarttuu päähäni sitä kautta) ja kuvasin kaikki rusettini ja rusettipantani.

Mun ihan ekat rusettini. Kaikki Seppälästä.

Noran tuliaisia Irlannista, molemmat Primark.

Samalla linjalla mennään, eli Noran tuliaisia Irlannista. Primark.

Ja joo, tuo toinenhan on siis aivan selkeästi rusetti... se vaan on niin hieno. Noran tuliaisia Irlannista vol. 3. Primark.

Pinkki on Noran tuliainen Irlannista, Topshop. Paljettinen GinaTricot.

Dorothy Perkins, GinaTricot.

Dorothy Perkins.

Taitaa olla pakko taas yrittää tankata tuota ruotsia... Onneksi huomisen jälkeen ei ole vähään aikaan mitään yo-kokeita. Ehkä voisin sitten taas saada aikaan vähän fiksumpia postauksia.

but thanks for loving me, you're doing it perfectly

2010-02-12T19:48:00.000+02:00

Siinäpä oli sitten se tekstitaito. Jaksoin kuluttaa persettäni koesalissa yhteen asti, ja sitten oli pakko tehdä stoppi, kun aivot alkoivat olla enää vellovaa puuroa. Mukavaa oli myös se, että mun suklaapalat ja mun viinirypäleet oli olleet samassa rasiassa sekaisin. Tuloksena puoliksi sulaineita suklaita ja suklaalähmäisiä viinirypäleitä. Nam.

Mä en oikein tiedä mitä ajatella koko kokeesta. Toivon vain, että YTL on armollinen ja ymmärtää joitain mun näkökantoja... I wish.

Tähän päivään ei sitten olekaan mahtunut oikein muuta kuin tekstitaitoa. Näin mä Sannan ja kävin Kimin kanssa kaupassa, mutta en oo saanu aikaseks mitään muuta.

Paitsi kuvasin mä ne Dorothy Perkinsin rusettipannat, jotka tuli eilen postissa. (Ja anteeksi kummalliset kuvat, oon niissä ihan poksahtanut kun olin just tullut sieltä kokeesta.)

Seuraavat pari kuukautta onkin sitten times of unbearable pain.

Että näin... Nyt on kyllä pakko tehdä jotain, missä ei tarvitse aivoja. Elikkä siis Salkkarit, kummalliset digiboksiin tallennetut Liv-dokkarit ja jotain tosi lihottavaa ruokaa. Ciao.

ja nukahdan elämän kainaloon

2010-02-10T23:37:00.002+02:00

Vielä ennen nukkumaanmenoa mun oli aivan pakko tulla jakamaan teidän kanssanne yksi asia.

Mä päätin, että mä haluan olla värioksennus lakkiaisissa (yritän nyt leikkiä positiivista asennetta siitä, että kyllä se ruotsi läpi menee eikä mua yhtään ahdista että jos en pääsekään keväällä ylioppilaaksi).

Eli löysin siis unelmien mekkoni. Siinä on kaikki, mitä mekolta kaipaan. Ihana kuosi, kaunis malli ja sopiva pituus.

Se on niin kaunis. Tämän enempää en siitä kuitenkaan kanssanne jaa.
Mua harmittaa jo valmiiksi, koska tämän asian kanssa käy kuitenkin jokin seuraavista:

- sen hinnan kanssa tulee jokin ongelma

- se on liian pieni (suurin koko on UK14, ja se on aika niukin naukin että mahtuuko se)

- sitä ei enää saa

Yhyy.

Nyt taidan mennä nukkumaan. Onneksi huomenna on vapaapäivä. Saa nukkua pitkään. Ja näen Sannan. Pitäisi kuitenkin lukea tekstitaitoa. Tekstitaito on perjantaina. Pöh.

ps. Ja sekin on ihan pöhhiä, että Hooämmän paketista eniten odottamani musta mekko osoittautui auttamattomasti liian pieneksi. Onneksi sentään tunika ja neuletakki olivat sopivia. Kävin jo heittämässä mekon paketissa takaisin postiin ja hain samalla Sannan H&M:n paketin, josta tuli saapumisviesti sopivasti vasta sen jälkeen, kun olin jo käynyt postissa noutamassa oman pakettini...

pps. Alla päivän kunnon postaus.
ppps. Huomasin juuri, että mun blogiini on löydetty Googlen kautta kolme kertaa hakusanalla 'sharpest lives sanna'. Mitä helvettiä? 8----D

God natt~

i wanna see you strut, come on walk for me

2010-02-10T13:47:00.001+02:00

7.2. kuvina:

CosplayGaala-päivä.

Ensin matkustettiin Helsinkiin ostamaan Pilville vaatteita, mutta mitä nyt yleensä tapahtuukaan kun mut viedään vaatekauppaan...

Kaikki mustavalkoiset kuvat ovat by Sanna + kaikki CosplayGaalassa otetut kuvat ovat Sannan käsialaa.

Gloriaan rantauduimme n. puoli kolmen kieppeillä, kävimme moikkaamassa Miraa ja Annia, ja lähdettiin sitten etsimään istumapaikkoja.

Annin ja Miran esitys oli aivan jumalattoman hyvä, eikä pelkästään vain mun mielestäni, kuten palkintojenjaossa huomattiin...

Palkintojenjaon alkaessa mä jo hikoilin tuolissani tuntien pahaa sympatiajännitystä. 8-D Vaikka tiesinkin Annin ja Miran olleen ehdottomasti parhaita, niin silti jännitti.

Ja kyllä siinä sitten kävi, että mun muruilleni napsahti ryhmäkilpailun ensimmäinen sija. Mulle tuli itsellenikin jotenkin aivan älyttömän kiva fiilis kun mun ihanat menestyivät niin hyvin. ♥ Onnea vielä kerran!

Kotiin päästyäni mä olin aika naatti, mutta pakkomielteisesti kuitenkin kuvasin tosi kivan reissun ostokset. (Kuvathan ovat siis silmiähivelevän kauniita, eivät yli- eikä alivalottuneita. :--D)

Kicksistä ostin harmaan ja tummanvioletin kynsilakan (2,90e/kpl) ja Mavalan kynsilakan pikakuivattajan, jonka hintaa en nyt muista. Aika kallis se kuitenkin oli.

GT:sta ostin paidan, jonka väristä tykkään ihan kamalasti. Se oli alennuksessa, 4,90e.

Tämä ihana tunika on myös GT:sta, 19,90e.

Ostin GT:sta myös mustan perustopin, kun vanhaan on jo tullut reikä. 8D

Maanantai oli aika lagauspäivä, aamulla olin psykologian koetunnilla katsomassa Freud-dokumenttia ja aamupäivällä Sanna tuli sitten meille. Syötiin kaikkea hyvää ja oli kivaa.

Maanantailta mulla on jopa asukin. Uusi tunika pääsi heti käyttöön. (Ja nämä kuvathan ne vasta ihania ovatkin, missään ei osunut valotus kohdalleen. Lol.)

Eilisestä nyt ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa, koko päivä meni lagatessa. Kuten tämäkin päivä. On mulla melkein elämä.

Nyt lähden hakemaan pikkuveljeä töistä, sitten käyn postissa hakemassa H&M-pakettini. Sen jälkeen alkaa taas luku-urakka. Vi ses!

understanding, compassion, acceptance

2010-02-06T17:01:00.001+02:00

Koska mulla on hieman tylsää, ja yritän vältellä ruotsin lukemista, niin ajattelin heittää aivot hetkeksi narikkaan ja hypettää muutamaa ihanaa asiaa, mitä haluaisin.

Silver 3-Ring Erase Hate Pendant

"Understanding. Compassion. Acceptance. This three circle Erase Hate pendant is a stunning piece featuring words that we should all live by.

100% of the net proceeds go to the Matthew Shepard Foundation to support diversity programs in education and to help youth organizations establish environments where young people can feel safe and be themselves."

Todella kaunis koru, jossa on sanomaa. Just for me! Ja kaikenlisäksi kaikki tuotot korun hinnasta menevät Matthew Shepard Foundationille. Korun hinta on 74,95e, ehkä hieman suuri summa mun budjetilleni, mutta säästäminen on jo käynnissä. 8D (Suosittelen muutenkin loveandpride.comissa shoppailua, kaikista koruista menee jonkin verran rahaa eri säätiöille.)

Tämä kuuluukin sitten niihin asioihin, mitä en tule luultavastikaan saamaan, mutta ainahan voi haaveilla. Varsinkin, kun olen aivan mahdoton koroillakävelijä. Silmänruokaa nuo kuitenkin ovat. Vivienne Westwoodin Lady Dragon BOW -kengät olisivat mulle suhteellisen täydelliset. Kengistä on kuitenkin korotonkin versio, joten jos joskus päälleni sataa rahaa, ne päätyisivät ostoskoriini välittömästi. Näiden korollisten versioiden hinta on kuitenkin 185 Australian dollaria, eli n. 117 euroa. Ja nämähän löysin siis australialaiselta sivustolta etsiessäni niitä kenkiä, joissa on tuon rusetin tilalla sydän. Niitä ei tunnu olevan myynnissä enää suunnilleen missään.

Tämän korun löysin etsy.comista ja sydämeni suli sille heti. Se on käsintehty ja oi niin kaunis. Suosittelen tsekkaamaan tuon saman tekijän muutkin korut, aivan ihania. (Tekijällä on myös söpö blogi.)

"This bear pendant is made by me using no moldes whatsoever with hand drawn faux fur texture.

Inspired in bears because I love nature, the smell of the forest and the sounds that nature makes."

Hinta on 45 dollaria, eli n. 33 euroa. Niitä oli varastossa enää yksi, ja mulla ei ole todellakaan rahaa tällä hetkellä, joten nyyh, hyvästi ihana koru. ;___;

Tämän kuvan kaikki varmasti tuntevat. Se on tietenkin Andy Warholin One Hundred Cans, vuodelta 1962. Itse olen siis tästä teoksesta tehdyn 66 x 91 cm printin perässä. Art.comissa se maksaisi 27,50e, joten hintakaan ei olisi kovin suolainen. Mutta kuten olen aiemminkin todennut, mun rahavarani ovat niin minimaaliset, että joudun luultavasti tuostakin vain haaveilemaan. Aina on olevinaan jotain tärkeämpääkin ostettavaa. Duh.

Tämän haaveilutuokion jälkeen voinkin ehkä vähän paremmalla mielellä painua lukemaan ruotsia. Miksei tieto ikinä ui päähäni yön aikana...

ps. kuvat linkatuilta sivustoilta

"i know you're in there, i can hear you caring!"

2010-02-04T19:54:00.000+02:00

Äidinkielen esseenkirjoitustunnit ovat masentavia. Ne vain ruokkivat ajatusta siitä, että en osaa kirjoittaa, eikä esseekoe voi millään mennä hyvin. Vaikka yritän olla aika rennolla asenteella noiden kirjoitusten kanssa, niin silti suoni päässäni meinaa poksahtaa aina, kun ajattelen lukemista. Ja äidinkieli on vielä näistä stressinaiheista pienin, vaikkei välttämättä uskoisi... Kun nuo kirjoitukset vain menisivät ohi, niin mulla olisi muutakin kirjoitettavaa, kun tää ainainen valitus siitä, etten osaa ruotsia.

Tänään tuli opintotuki, ja sen kunniaksi päätin pistää H&M:lle tilauksen, kun aletuotteet ovat niin mukavan halpoja. Tilasin tosin kuukausilaskulla, ja se tulee vasta tämän kuun lopussa, joten tämänpäiväisestä opintotuesta ei ole oikeastaan mitään hyötyä. Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla onneani noiden aletuotteiden kanssa. Tunika oli 9,95e, neuletakki 12,95e ja mekko 9,95e. Tuo mekko muuten hävisi koko sivustolta ostoni jälkeen, meninköhän ostamaan viimeisen? 8--D Tai sitten se lagaa.

Eilen surffailin myös Dorothy Perkinsillä ja huomasin tuon överisuloisen violetin rusettipannan. Suu suunnilleen loksahti auki, kun spottasin hinnan. 1 punta. 1 punta? Miten noin suloinen ilmestys voi maksaa vain yhden punnan? Tuntui sitten säälittävältä tilata ulkomailta asti yhdellä punnalla, joten napsautin ostoskoriin myös tuon mustavalkoisen pannan, mikä maksoikin sitten 9 puntaa enemmän.Toivottavasti tuo rusetti on noin iso, kuin kuvassa. Mulla ei ole vielä yhtäkään oikeasti isoa rusettia.

Ja äiti vielä oli niin ihana, että kun jouduin maksamaan sen luottokortilla kun mulla ei ole omaa, niin se sanoi, ettei mun tarvitse maksaa sille takaisin. Tuli jotenkin tosi kiva olo, vaikka äiti muutenkin antaa mulle rahaa yleensä kun tarvitsen sitä. Yritän kuitenkin kustantaa nää vaateostokset itse (paino sanalla yritän), koska ne ei ole sama asia kuin esim. ruoka. Musta tuntuu joskus, että tää perhe on vararikossa mun takia...

Ja tuosta vararikosta hyvänä aasinsiltana takaisin mun opintotukeen. Maksoin sillä mun Animalian jäsenmaksun, ja maksoin myös osan veloistani Sannalle, joten ei siitä kyllä kovin paljoa jäänyt käteen. Yritän nyt kumminkin säästää nuo loput sunnuntaille, kun mennään Cosplay Gaalaan. Ja vaikken sieltä mitään ostaisikaan, niin tarvitseehan junalippuihin rahaa.

Penkkareihin on enää tasan kaksi viikkoa. Aika on mennyt ihan tajuttoman nopeasti. Kohta alkaa oikeasti olla tosi kyseessä kaikkien kirjoitusten ja hakujen ja sellaisten kanssa. Tuntuu jotenkin karmivalta, etten tiedä tällä hetkellä, mitä teen ja missä olen ensi syksynä. Koskaan ennen ei oo tuntunut tältä. Se on pelottavaa.

Lähetin tänään (kuvainnollisen) läjän työhakemuksia netin kautta, pitäisi vielä tulostaa muutama hakemus, mitkä pitää lähettää postissa. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että tosissaan saisin töitä. Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa, kun vien kaikki äidin rahat. :--D

Nyt voisin harkita ruokaa, Housea ja ruotsin lukemista. Ja psykologian esseekin pitäisi kirjoittaa loppuun. Tästä tulee pitkä ilta. Onneksi huomenna on perjantai.

take a step before you leap, into the colours that you seek

2010-02-03T19:04:00.001+02:00

Surffailin tuossa Google Analyticsissa ihan omaksi ilokseni, ja löysin kohdan 'avainsanat'. Niistä siis näkee, millä hakusanoilla on Googlen kautta blogiini eksytty. (Ja sitten tajusin vähän ajan päästä, että Maria on juuri vähän aikaa sitten kirjoittanut blogissaan samasta asiasta.)

Eniten ihmetystä ja naurua tuottivat kulmakarvahöylä, "lidlin kuumemittari" (siis mitä? :---D), irc plop (o___o), japaniernu blogspot (tälle hajosin kyllä aika lahjakkaasti..), kajaali leviää ja matka 2010 bb sauli. Muita olivat mm. eri väännökset blogini nimestä, vanhojentanssikengät, alkoholikäyminen työselostus (joku on ollut skarppina tekemässä koulutehtäviään ja sillein...), ampiaisfobia, elle lehti, kirjoituskyvyttömyys, krueger kiinanharjakoira, lily loveless blogspot, plöt etcetc. Näillä mennään sitten.

Vietin eilisen ruotsin preliminäärikokeessa ja terveystiedon valmistelutunnilla. Iltapäivällä luin psykologiaa ja yritin väsätä vihoviimeistä psykan esseetä. Kimin äiti kävi tuomassa osan mun ja äidin Oriflamen tilauksesta, äidille tuli ainakin kuusi purkkia rasvoja ja shampoita, ja mulle tuli yksi vaivainen puhdistusmaito. :---D Yleensä se on toisinpäin. Tilasin mä muutamat meikitkin, tulevat kai sitten myöhemmin. 8)

Sanna soitti sitten myöhemmin ja lähdin sen kanssa käymään kaupoilla. Mun piti ostaa Tiimarista kehyksiä kehittämilleni valokuville, mutten ollut ajatellut kaikkea ihan loppuun asti. Olisi ehkä pitänyt miettiä ennen kauppaan menoa, mitä valokuvia aion kehystää... My bad. Tuhlasin kuitenkin äidin antamat 20 euroa ja vein myös Sannan vararikkoon. Onneksi opintotuki pelastaa mut huomenna velkakierteeltä.

Ostin ruotsinkielisen Ellen ja uusimman Salapoliisi Conanin Prismasta (Oon ihan liian koukuttunut koko mangaan, aloin lukea sarjaa suunnilleen pokkarin numero yhdeksän kohdalla, ja tuo kantaakin sitten numeroa 58. Metsästin jossain vaiheessa aikaisemmatkin osat käsiini, ja kyllähän mulla tuon koko sarja komeilee tuolla hyllyssä. Tuo onkin ainoa manga, mitä luen suomeksi. Luin mä joskus yläasteella joitain muitakin, mutta ne eivät vaan iske niin hyvin. Tuntuu mukavammalta lukea englanniksi.), sekä Housen kakkostuokkarin Citymarketista. Tai tuon Housen oikeastaan Sanna osti, kun multa loppui rahat kesken. Nyyh.

Sain mä sentään yhden kehyksen ostettua yhtä Turbon♥ kuvaa varten. Nyt se katselee seinäni lisäksi mua nappisilmillään yöpöydältäni. 8-)

Tänään mulla on ollut vapaapäivä. Sanna oli meillä ja me tehtiin (tai oikeastaan se teki) hyvää kanateriyakikastiketta ja riisiä. Sanna lähti tuossa kolmen aikaan töihin, ja mä olenkin sitten loppupäivän vain istuskellut, dataillut ja käynyt kaupassa.

Mä voisin kyllä nyt lähteä lueskelemaan ruotsia, lukuaikatauluni mukaan Kanal Ett on tänään uhrina. Tekstitaidon kokeeseen ja ruotsin kuunteluun on pelottavan vähän aikaa. Hyrr.

ps. Saatiin tuossa eilen sähköpostilla linkkinä muutamia kuvia meidän pikkuherran pentueesta, voi herranjestas miten ylisuloisia ne ovat! Pikkuiset ovat näissä yhden vuorokauden ikäisiä.

kuvat

Vaaleat ovat tyttöjä ja mustanruskeat poikia. Yksi noista urospienokaisista tulee olemaan meidän! ♥ Hiihtolomalla päästään niitä katsomaan ihan livenä, ja sitten vasta päätetään, että mikä niistä otetaan. Äidillä on kylläkin jo omat mielipiteensä, mutta paras on kuitenkin nähdä karvakääröt ensin, ennen kuin tekee mitään päätöksiä. En malta odottaa, että pääsen silittelemään suloisuuksia. :--)

me happee

2010-02-01T20:25:00.002+02:00

Nyt on superkiva fiilis, sillä

1) Au revoir Finlande, salut France! Pariisiin 19.4.-23.4.! ♥ Voisin viljellä tähän niin paljon sydämiä, että kone huutaa erroria. Mutta mä olen niin iloinen! Oon haaveillut matkasta Pariisiin niin kauan kuin voin muistaa. Pitäisi ehkä harkita alkeisranskani kertaamista, olisi ihan mukava osata edes jotain. Est-ce que vous voulez des pailles on ainoa asia, mitä osaan sanoa ranskaksi. Köyhää.

... mutta anygays, Louvre, la tour Eiffel, Notre Dame, Arc de Triomphe, Sacré-Coeur, Musée d'Orsay, Centre Georges Pompidou ja mahdollisesti Disneyland Paris, here I come! ♥

2) Meidän ihana koiranpentumme on syntynyt! Viime yönä australianterrieri Lotta synnytti seitsemän pientä karvakääröä, joista kolme oli poikia. Ja yksi näistä kolmesta tulee olemaan meidän pieni rakkaamme. Voisin oikeasti pomppia ilosta joka suuntaan. 8) Täällä on niin tyhjää ilman koiraa. Tottakai mä tulen ikävöimään Turboa aina, mutta parempi on kuitenkin jatkaa elämäänsä, kuin jäädä paikalleen märehtimään.

Kolmisen viikon kuluttua päästään katselemaan koiranpentuja, ja valitsemaan, mikä niistä vaikuttaa sellaiselta, joka sopisi meille. Hihii.

wish i had brains

2010-02-01T13:52:00.003+02:00

Suoritin viime yönä n. kello kolmen aikaan pientä pohdiskelua Simpsoneiden koomaamisen lomassa.

Ihminen voi olla kiinnostunut muodista olematta itse muodikas.

Mallitoimistoja pitävät ihmiset ovat useimmiten itse suhteellisen kaukana mallin ulkonäöstä. (En yleistä, tämä on vain huomio.)

Ihminen voi olla kiinnostunut taiteesta olematta kuitenkaan taiteilija. Ei tarvitse omata minkäänlaisia taitelijankykyjä.

Nätit ihmiset valittavat usein eniten ulkonäöstään.

Kirjan lukemisessa ei ole mitään järkeä, jos lukee sitä vain lukemisen vuoksi.

Olen tähän mennessä törmännyt vasta yhteen blogiin (omani ja Sannan blogin lisäksi siis), jonka kirjoittaja on ei-hetero.

Vaikka toisin väitetään, se on usein ennemmin määrä kuin laatu.

Voiko ihminen olla tyylibloggaaja jos ei omista sataa paria kenkiä, eikä halua kävellä koroilla?

Kun nousin aamulla ylös, menin peilin eteen ja hymyilin itselleni. Tuli heti parempi olo.

Huomenna ruotsin preliminääri. Jag talar inte svenska.

ps. kummallisista jutuista vähemmän kummallisiin, tsek arvonta!

and now we're through, the show's over, the audience is walking out the room

2010-01-30T20:11:00.003+02:00

Edit 31.1. klo 00:34: Sanna teki mulle uuden bannerin. Turbo. ♥

Joku saisi kertoa mulle kätevän tavan siihen, että millä tavalla kadoksissa oleva motivaatio kauhotaan takaisin. Kohta asettelen hiirenloukkuja lattialleni, ja toivon, että se jää kiinni niihin epähuomiossa. Kolme psykologian esseetä tuntuu aivan liian suurelta urakalta, ja olen jo lannistunut koko asiasta, ennen kuin olen edes aloittanut. Sen lisäksi pitäisi lukea ruotsiakin. Siihenkin voisin kaivata neuvoja. Miten opitaan sujuva ruotsin kieli kirjoituksiin mennessä, kun en ole sitä vielä kuuteen vuoteen oppinut? Pienenpieni epätoivo hiipii mieleen. Ja ihan syystä.

No mutta anygays, kirjoittelen mieluummin eilisestä kuin ällökoulusta. Pompittiin siis Hyvinkäälle baariin kokoonpanolla minä, Sanna, Pilvi ja Nora. Oli oikein kivaa vähän irtautua arjesta välillä, mutta sitä masentavammalta vaan tuntuu, kun joutuu istuskelemaan tietokonetuolissa miettimässä hukkunutta opiskelumotivaatiota juomassa loputtomasti kokista kuunnellen musiikkia liian hiljaisella.

Kiitos kuitenkin eilisestä, was fun babies. Ja kuvien laadusta saamme kiittää vanhaa Canon Ixus seitsemääkymmentä, baarivalaistusta ja täriseviä käsiä + joissain tapauksissa kaiken raiskaavaa salamavaloa.

Mulla on Turbo nykyään mukana kaikkialla, kun tein sen rabiesrokotuslaatasta kaulariipuksen. Tuntuu jotenkin lohdullisemmalta, kun pieni osa sitä roikkuu kaulassani. 8)

♥

Päätän tämän blogimerkinnän turhautuneeseen kirjoitusangstiin. Aina käy niin, että joko ideat ovat täysin vähissä ja inspiraatio huipussaan, tai aivan toisinpäin. Tällä hetkellä käynnissä tuo jälkimmäinen. Tulee yök-efekti mahan pohjalle, kun yritän lukea tekstejäni, eikä mikään oikein miellytä. Vihaan ihmisten itsekriittisyyttä, mutta itse syyllistyn todella pahasti itsekritiikkiin. En ole perfektionisti, mutta siltikään mikään epätäydellinen ei kelpaa. Duh.

take a trip and fall into the glitter

2010-01-28T18:00:00.001+02:00

Tänään oli vihoviimeinen koulupäivä lukiossa. En oikein osaa sisäistää sitä. Tokihan edessä on vielä koeviikko ja sensellaista, mutta normaalia koulua ei ole enää ollenkaan. Pelottavaa. Mä en ole oikein ehtinyt valmistautumaan tähän.

Tänään on ollut myös ihan mukava päivä. Paha olo on hellittänyt pikkuhiljaa, ja olen yrittänyt keskittyä enemmänkin kaikkiin elämän kivoihin pieniin asioihin. Kyllä ikävä vielä painaa, ja välillä tulee itkukin, kun tummanruskea silmäpari tapittaa mua seinältä, tai kun huomaan Turbon villapaidan mun vaatekaappini ylähyllyllä. Epätoivo on kuitenkin mennyt jo ohitse, ja olen oppinut hyväksymään asian kunnolla.

Ja nyt kun olen saanut taas vähän elämästä kiinni, niin voin taas keskittyä tähän bloggaamiseenkin. On mulla ollut vähän ikävä tänne kirjoittelemista (vaikka ei tässä nyt kovin pitkää taukoa ole ollutkaan), vaikken oikein vieläkään tiedä, miksi teen tätä. Mutta ehkä syyksi riittää se, että se on kivaa. 8-)

Vaikka meinasin jäätyä tänään aamulla auton penkkiin kiinni ja nukahtaa psykologian tunnille, niin päivä on ollut oikein mukava. Äidinkielentunnilla opettaja sanoi tekstitaidon vastauksestani, että vaikka se ei ollutkaan mitään parasta luokkaa, niin se silti pitää mun kirjoitustyylistäni. Ja se sanoi myös, että oli ajatellut, että mä olen varmasti hyvä esseekirjoittamisessa, kun mun tekstiäni on mukava lukea. Mulle tuli jotenkin erityisen mukava olo siitä, vaikken mä oikeasti saakaan esseeteksteistäni mitään erityisen hyviä. Tai oikeastaan ollenkaan hyviä. Mulla on ollut niin kamala kirjoitusangsti päällä jo kauan aikaa, niin oli tosi mukava kuulla, että joku opettaja sentään vielä arvostaa mun kirjoitustyyliäni.

Meillä oli myös info penkkareista tänään, ja sekin voi toi lähemmäksi sitä ajatusta, että koko lukio on ihan oikeasti kohta ohi.

Kun tulin kotiin tein itselleni ökyhyviä voileipiä ja istuin katselemaan Housea. Vaikka ajatuksissa pyöriikin taukoamatta se, että pitäisi lukea kirjoituksiin ja preliminääreihin, ja kirjoittaa vielä psykologian esseitä, niin on kiva viettää tuollaisia kiireettömiä hetkiä stressaamatta mitään.

Olen tänään myös kuunnellut hyvää musiikkia ja ottanut kasan sekä tarkoituksellisia että tarkoituksettomia kuvia.

Ostin esim. eilen jotain todella kivaa.

Eli siis Adam Lambertin For Your Entertainment -cd. Älkää naurako, tuo on oikeasti hyvä! 8D

Ja siis sarjassamme tarkoituksettomat kuvat.

Kirjasto on myös ollut vähän turhan hyvä ystävä viime päivinä. (+ eilen ostamani uusin Company ja eilen/toissapäivänä tullut Trendi) Kävi tosi hyvä tuuri, kun löysin valintakoekirjani kirjastosta. Vaikkakin luultavasti tulen sen vielä ostamaankin, niin ei sen etukäteisselailusta ole mitään haittaakaan. 8)

Pari ruotsinkielistä kirjaa yrittää tukea mun ruotsin opiskeluani, loput kirjat ihan silkasta mielenkiinnosta.

Lainasin kirjastosta muutaman koirakirjan ja sitten lainasin Pilviltä tämän, ennakoiden sen mahdollisesti saapuvan pienen karvakäärön ilmestymistä.

Not much to read, nah?

Tänään tuli myös postissa jotain kivaa:

Tänään olisi vielä vuorossa psykologiaa, vähän lisää Housea, ja illemmalla sitten telkkarista Salkkarit ja True Beauty, ja namihyviä Red Berries -muroja ja jogurttia, sekä toivottavasti aikainen nukkumaanmeno.

Huomenissa menen Sannan kanssa sulkapalloilemaan, sekä sitten illalla Sannan, Pilvin ja Noran kanssa baariin. Onneksi on vapaapäivä.

Hej då.

ps. Tänään saan vielä kai illemmalla tietää tarkan ajankohdan, milloin pääsen Pariisiin. Whihii!

nuku hyvin

2010-01-24T16:47:00.001+02:00

Turbo 16.1.1999-22.1.2010 ♥

Mulla ei ole tietystä syystä ollut kovinkaan paljoa innostusta tai inspiraatiota tehdä yhtään mitään. Ei ole huvittanut edes avata konetta, koska ajatus ihmiskontakteista on kauhistuttanut. Koko ajan on sekä henkisesti että fyysisesti väsynyt olo, vaikka kuinka nukkuisin. Mun sisälläni on yksi tyhjyyttään ammottava aukko, ja se sattuu.

Onneksi Sanna on jaksanut olla mun kanssa ja tukea mua. Kiitos muru. ♥

Kyllä tää olo tästä paranee päivä päivältä, mutta on jotenkin todella vaikea kohdata sitä, kuinka suuri palanen mun elämästä on viety pois.

Onneksi olin mukana lääkärissä, kun Turbo nukkui pois, muuten en olisi varmasti osannut käsitellä tätä millään lailla, enkä varsinkaan hyväksyä, että rakkaani on tosiaan poissa.

Pahinta tässä kuitenkin oli se, että kaikki tuli niin äkkiä. Turbo alkoi oireilla keskiviikkona, ja perjantaina kaikki oli jo ohi.

Vaikea tätä on hyväksyä. Mutta eteenpäin mennään. Tämä talo vain tuntuu niin tyhjältä ilman parkettilattioita pitkin rapistelevaa koiraa.

Äiti ja isäpuoli ovat onneksi kuitenkin jo harkinneet, että meille tulisi tässä sitten koiranpentu paikkaamaan Turbon jättämää tyhjää koloa. Eihän se Turbon paikkaa voi koskaan viedä, mutta mä en ainakaan tiedä, kuinka kauan pärjäisin ilman karvaista ystävää. Vaikka mä muutankin luultavasti tämän vuoden aikana pois kotoa, niin olisihan se ihanaa, jos nyt saisi kuitenkin vielä siksi aikaa tänne ystävän paijailtavaksi.

Mun pitäisi nyt yrittää alkaa koota itseäni, jotta saisin kirjoitettua psykologian esseitä, ja jotta kykenisin raahaamaan itseni huomenaamulla taas kouluun. Kyllä mä eilen jo maistelin baari-ilmaa Sannan kanssa Lines of Leavingin keikan muodossa, mutta en oikein pystynyt kuitenkaan olemaan ihan sataprosenttisesti mukana. Kivaa kuitenkin oli, ja sopiva piristys tähän neljän seinän sisällä istumiseen.

Nyt on pakko yrittää alkaa kyhätä niitä esseitä, kun koeviikkokin alkaa ihan kohta, enkä ole saanut mitään aikaiseksi.

wanna scream out, no more hiding, don't be afraid of what's inside

2010-01-19T19:41:00.000+02:00

Duh, mulla oli vielä tuossa aikaisemmin paljonkin inspiraatiota kirjoittaa, mutta nyt sekin katosi jostain syystä. Sen sijaan, että vinkuisin surkeaa koulumenestystäni ja motivaatiotani opiskeluun, laitan tämän päivän ja eilisen asukuvat.

Eilen raahustin ympäriinsä kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen taannoin Jenkeistä ostamallani raitapaidalla.

Tänään asustuksena toimi Kill Hannahin keikalta (10.10.2008) ostamani paita ja kuvassa kehnosti näkyvä GT:n lörttöliivi. Paljettirusetti GT:stä myös.

Alla on molempina päivinä (ja suunnilleen kaikkina muinakin päivinä) ollut GT:n pitkä toppi, mikä on kyllä tosi kätevä. Menee kevyesti mekosta.

Phuh. Koulujuttuja ei ole enää niin paljoa tehtävänä, kolme psykan esseetä, yksi tekstitaidon vastaus ja ruotsin aine. Stressaan kuitenkin ihan kiitettävästi, kun on kirjoitukset tulossa. Mä en ymmärrä millä ilveellä opettelen tuon ruotsin.

Ajattelin käydä tenttimässä psykologian, niin pysyisi keskiarvo seiskassa tuosta yhdestä vitosestani huolimatta. Sain vitoskurssin uusintakokeesta 8½ ja olen todella tyytyväinen, mutta neloskurssin kokeesta tuli se vitonen.

Kirjoitusten ja kaiken muun kauheuden lisäksi pitäisi alkaa tilailla pääsykoekirjoja. Päätin hakea sekä sosiologiaan, että sosiaalipsykologiaan, mikä tarkoittaisi kolmea kirjaa. Se ei tosin ole kyllä välttämättä mun kohdallani kovin realistinen tavoite. Mutta katsotaan.

Nyt taitaa olla Salkkareiden aika.

ps. Arvonta.

i want to reconcile the violence in your heart

2010-01-16T18:21:00.001+02:00

Mun rakas Turboni täyttää tänään 11 vuotta. ♥ Tällä hetkellä se lojuu tuossa lattialla vieressäni masu pulleana kaikista herkuista. Käytiin äidin kanssa ostamassa sille muutama uusi vinkulelu ja se availi niitä taas aivan innosta piukeana. Turbo rakastaa lahjapakettien avaamista melkein enemmän kuin sitä, mitä paketista paljastuu. 8--D Ja touhu on aina yhtä psykedeelistä.

Sanna oli meillä yötä viime yön ja äiti teki eilen hyvää tacopitsaa. Katseltiin myös loistavia videoita Youtubesta.

Tältä näytin eilen:

Ihme randomnaama ja randomkäsi.

Kävin tosiaan kampaajalla aivan ex tempore torstaina, kun kampaamossa sattuikin olemaan vapaata samana päivänä. Pääsin siis niskareuhkastani eroon. Nyt vaan tuntuu koko ajan siltä, että niska palelee. Lol.

Eilen mulle tuli postissa myös Animalian uusi jäsenkortti. Hihii.

Nyt on todella epäinspiroitunut olo, ja mun on aivan pakko alkaa kirjoittaa psykologian esseitä, joten on pakko lopettaa näin lyhyeen.

ps. kyllä lupaan päivittää vähän useammin taas vastedes, viime viikko vaan oli taas vähän mitä oli. :--D

when i grow up i want to be a pokémon trainer

2010-01-09T01:00:00.000+02:00

Ajattelin vielä tässä ennen nukkumaanmenoa tulla jakamaan kanssanne muutaman asun, sekä angstin psykologian kokeestani. Ihana seuraus stressaamisesta; astuessani koesaliin pääni tyhjeni aivan täysin. Unohdin kaikki yksinkertaisimmatkin asiat ja sain sepustettua toiseen esseeseen hädin tuskin puolitoista sivua, toista en edes yrittänyt kirjoittaa. Miksi mun päässäni ei voi olla sisäistä kovalevyä, jolle voisin tallentaa kaiken tiedon?

Noh, vaikka koulu meneekin sopivan perseelleen näin sopivasti koko lukion viimeisessä jaksossa (okei, mulla on yksi kurssi vielä ensi jaksossa, mutta sitä nyt ei lasketa), niin voin silti jakaa eilisen tapani jäätyä pakkasessa:

Tänään tullessani koulusta ajattelin iloisesti, että kerrankin käytössäni on taas luonnonvaloa kuvaamiseen, mutta kuinkas kävikään. Tällä kertaa valoa oli sitten liikaa. Olin säätänyt kameran asetukset pimeämmässä kuvaamiseen, joten kuvat ylivalottuivat, ja sitten mulla tuli yhtäkkiä hemmetinmoinen kiire lähteä hakemaan pikkuveljeä koulusta, etten ehtinyt ottaa enempää kuvia. Että sellaista tänään. Oli isäpuolen synttärit ja sain kakkua. Illemmalla katseltiin Sannan♥ kanssa Houseja ja käytiin hakemassa läskiruokaa.

Ainakaan ei tarvinnut sensuroida typerää ilmettäni, valo teki sen puolestani. 8---D

Huomenna säntäänkin sitten katselemaan Annin ja Miran harjoituksia cosplaygaalaa varten. Hihii.

Nyt hyvää yötä~

-21

2010-01-06T20:47:00.001+02:00

Miksen mä ole lukemassa psykologiaa?

Huomenna mulla on se psykologian koe, mikä jäi tekemättä kun olin koeviikolla kipeänä. En muista koko alueesta yhtään mitään, ja kaikenlisäksi kurssi oli aika tappotylsä. Onneksi puolet kurssin aiheista ovat aika selkeitä ja helppoja, mutta se toinen puolikas vähän huolettaa. Tunteet, motiivit ja taitava ajattelu. Plaah. Onneksi pääsen huomenna koulusta jo yhdeltä, joten mulla on päälle kaksi tuntia aikaa vielä lukea, ennen kuin tarvitsee mennä kokeeseen. Sekin lukeminen saattaa kyllä olla pelkkää toiveajattelua...

Tänään on ollut oikein mukava loppiaispäivä, jos ei oteta huomioon takaraivossa kolkutellutta huonoa omaatuntoa siitä, kun en ole ollut lukemassa ja pakertamassa esseitä.

Sain nukkua tänään pitkään, ja äiti värjäsi vihdoinkin hiukseni. Nyt en näytä enää siltä, että kaljuunnun.

Sanna oli myös tänään meillä, ja käytiin tuolla pakkasessa kuvailemassa.

Miten joku voikin olla noin kuvauksellinen. Epäreilua.

Mulla onkin hienoimmat tumput. ♥

Sitten tuli liian kylmä ja palattiin sisälle.

Muru.♥

Ja viimeiseksi kaikista parhain kuva:

♥ 8--D

Argh, vaikka kuinka yritän hätistellä kouluajatuksia pois, niin silti ne koikkelehtivat päässäni sekavana puurona. Pakko kai siis edes yrittää lukea psykologiaa.
(Toimivaa, ehdin lukea noin 10 minuuttia ennen Top Chefin alkua. Tervetuloa nelonen.)

insane

2010-01-05T20:24:00.000+02:00

Lukio on syvältä.

Ei tässä mitään, pientä stressiä pukkaa päälle vain ja sellaista. Pahaa stressiä. Mutta juuri sen takia minulla on lääkkeet. Serotoniinihyökkäys, whihii!

... ja siis ihan näin selvennykseksi; mä olen ihan oikeasti kyllä ihan suurinpiirtein tervejärkinen ja tavallinen ihmisolento. Joskus vain käy näin.

Tänään menin stressilaitokseen puoli kymmeneksi, opiskelin hyvin ahkerasti psykologiaa, äidinkieltä ja ruotsia, ja pääsin kotiin viisi vaille neljä, jolloin oli jo tullut piristävän pimeää! Hyytävän kylmässä autossa istuminen oli aivan juhlaa, ja lumen peittämä takaikkuna helpotti ajamista suunnattomasti (joo ok, jotkut joutuivat kävelemään ja mulla olisi ollut harja).

Puin päälleni aamulla vain yhdet leggingsit autuaan tietämättömänä suuresta pakkaslukemasta. Pärjäsi tuolla kuitenkin jotenkuten, kun ei tarvinnut pomppia ulkona.

Nyt mun tekisi suuresti mieli jotakin epäterveellistä mässytettävää, ja harkitsen kovasti kauppaan lähtemistä. Kuitenkin mua kylmää ajatuskin siitä, että joutuisin olemaan ulkoilmassa matkalla autotalliin ja matkalla parkkipaikalta sisälle kauppaan. Hrr. Voisi kai sitä kuitenkin käväistä, ennen kuin kaupat menevät kiinni.
Sitten pitäsikin hihkaisten paneutua psykologian syövereihin. Can't wait!

t: kaksoisleukainen silmälasiolento

ps. Aina ei voi olla normaali päivä.

rökning kan skada sperman och minskar fruktsamheten

2010-01-01T19:07:00.000+02:00

As said, photoshoottailtiin toissapäivänä Sannan kanssa Annin ja Miran cosplayasuja.

Varoitus: kuvaspämmi.

Kuvaajan tärkein varuste: järkyttävä juurikasvu.

"Naisten jalkapallomaajoukkue..." 8---D

Karvainen kuvausassistenttimme.

Palvoin Sannan kameraa.

Kitty gets shot oh noez D:

Tatuoija työssään.

...

Väsy. (Kulta♥.)

"Don't come fuckin' with us yo yo"

And the (w)hole crew. (and my lolface♥)

Eilen vastaanotettiin sitten vuotta 2010 yhdessä Sannan kanssa raketteja katsellen, sekä kuunnellen olohuoneesta kantautuvaa möykkää. Tutustuin myös uudelleen nenäliinapaketin kanssa, joka on ystäväni edelleen... Juuri siksi en edes yritä kirjoittaa yhtään enempää, räkä vie kaikki mahdollisuudet ajatella yhtään mitään järkevää. (Mikä ei todellakaan ole hyvä asia, maanantaihin mennessä mun pitäisi nimittäin lukea kaksi psykologian kirjaa, kirjoittaa yksi samaisen aineen essee ja valmistella äidinkieleen tekstitaidon vastausta. I'm doomed.)

Nyt minua kutsuu pehmoinen sänky, särkylääkkeet ja Simpsonit. Josko sillä yhdistelmällä tokenisin tästä mahdollisimman nopeasti.

np. From First To Last

otsikko

2009-12-30T00:20:00.000+02:00

Pieni loma blogista ja koko tietokoneesta on tehnyt hyvää, nyt taas jaksaa edes vähän datailla. Joulu tuli ja joulu meni, jättäen jälkeensä kasan lahjoja, ehkä hieman rentoutuneemman mielen, ja rentoutuneisuuden latistavan ajatuksen kevään tuomista koitoksista. Koetan nyt kuitenkin lomailla oikein olan takaa nämä viimeiset lomapäivät (vaikka pitäisihän sitä lukea psykologian uusintaan ja pitäisihän sitä opiskella ylioppilaskirjoituksiinkin ja pitäisihän tässä myös vähän niinkuin alkaa pohtia sitä, että josko niihin pääsykokeisiin pitäisi jossain vaiheessa alkaa päntätä).

Ajattelin kuitenkin vielä läntätä muutaman (kökön) joulukuvan ihan näin joulun kaihossa.

Ja (ihana) saaliini pukinkontista ei-niin-esteettisinä kuvina:

And me very happy. Aaton jälkeen loppuviikon vain chillailin, kulutin persettäni, puolisokeutin silmäni tuijottaessani vuoroin telkkari- ja vuoroin tietokoneruutua, ja käänsin unirytmini ylösalaisin.

Eilen piti sitten kyllä jo saada itsensä ulos, kun kävin Joannalla viettämässä hänen 19-vuotispäiviään. Tänään - siitä huolimatta että nukuin pommiin - sain itseni ylös suunnilleen ihmisten aikaan ja suuntasin Helsinkiin avec Pilvi ja Nora, tarkoituksena shop 'til you drop. Ainakin minulla. Tuhlasin joululahjaksi saamani GT:n 50 euron lahjakortin kokonaan, ja ostin muistakin paikoista kaikkea jännää.

Sieltä GT:stä lähti tosiaan mukaan kolme yläosaa; perusmusta pitkä toppi (9,90e), raidallinen pitkähihainen trikoopaita (14,90e) ja harmaa tunika (19,90e). Mikään niistä ei ollut alennuksessa, hyvä minä. Ostan aina alennuksista normaalihintaista tavaraa. Sovituskoppiinkin raahasin yhdeksän vaatekappaletta ja niistä tasan yksi oli alennushintainen. Se oli kyllä kiva, vituttaa kun jätin sen sinne kauppaan. 8--D

Lahjakorttiin jäi vielä femma pyörimään, joten yritin hätäpäissäni keksiä jotain viidellä eurolla. Tarrasin sitten tuohon pieneen paljettirusettiin, ja olen hyvin tyytyväinen että tein sen, olen tullut tarkemman tutkailun perusteella siihen tulokseen, että se on ihana. Lisäksi (hyvin asustepainotteiseen) ostossaldooni kuului JC:stä bongattu kaulakoru (12,90e), H&M:n miestenpuolelta napattu kaulakoru (jossa on kärpänen, kärpäsen siipi ja kärpäslätkä. Nora piti korua niin ällönä että piti ihan sen kiusaksi ostaa se. :---D) (2,95e) ja Tetuanista löytämäni lasit (8,50e). Lasit oli pakko ostaa, koska: a) rakastuin niiden väriin b) olen kuolaillut jo kauan sellaisia.

Kotimatkan junassa sain kuunnella hyvin paljon vittuilua bloggaamisesta (I'm still bitter you guys!), piristävää siis. 8D Kiitoksia kuitenkin seurasta Pipi-kun ja Nora-san.

Huomenissa sitten kuvailemaan Sannan kanssa Annin ja Miran cosplayasuja, can't wait!

ps. Näin tänään julkkiksia! BB-Saulin ja Nadjan. :----DD

np. random koreapop

well the stars up in the sky and the leaves in the trees

2009-12-23T22:47:00.001+02:00

Enää hieman päälle tunti ja on jo jouluaatto. Tämän päivän työsarka on ollut suurehko, tehtiin äidin kanssa ruokia, koristeltiin kuusta, siivoiltiin ja sellaista. Olen kuitenkin saanut pyydysteltyä joulufiilistä juuri näillä em. aktiviteeteilla, joten olen tyytyväinen.
Huomenna pääseekin sitten syömään omnomnomruokia ja itkemään Lumiukkoa katsoessa.

Ajattelin heittää tämän postauksen kuvitukseksi muutaman kuvan maanantaisista pikkujouluistamme. Kuvat tiivistävät aika hyvin tekemisemme.

Kiinalaista ruokaa...

...Aliaksen peluuta...

...sekä hienoja pipareita!

Nyt toivottelen hyvää joulua ja painun katselemaan leffaa ja syömään (jos kaapista löytyy jotain, mitä voi syödä nyt...).

Rentouttavaa ja rauhallista joulua kaikille!

i watch you fast asleep, all i fear means nothing

2009-12-23T00:48:00.001+02:00

En edes aio paasata menneestä päivästä, se ei nimittäin ainakaan aamupäivän puolesta ollut kovin hyvä. Ajoin myös autolla päin helvettiä (kuka hullu päästää mut ajamaan manuaalilla vieraaseen kaupunkiin, kun olen ajanut automaatilla koko sen ajan, kun mulla on ollut kortti?) jne. Että sellaista. Ilta sen sijaan meni kuitenkin ihan mukavasti, ainakin sen osalta, että näin Sannan. Huomasin myös olevani koukuttunut Facebookin peleihin. Farmville, Fishville, Petville ja Zoo World ovat vieneet elämäni. God.

Nyt voin kuitenkin karistaa koko menneen päivän mielestäni, kello on nimittäin jo yli puolenyön, eli voin nyt juhlia, että huomenna on jouluaatto. Meillä on kinkku jo uunissa, ja sen inha haju leijailee koko kämpässä. En kuitenkaan valita, siitä tulee jouluinen olo. Myöhemmin tänään (tuntuu tyhmältä kirjoittaa tänään, koska tuossa on vielä yö välissä. lol) haetaan myös joulukuusi sisälle, ja suoritetaan kuulemma suursiivous, mikä ei tosin luultavasti eroa normaalista jokapäiväisestä siivouksesta muulla lailla, kuin mattojen viemisellä ulos. Joudun myös heräämään taas liian aikaisin (ennen yhtä...), kun tarvitsee noutaa pikkuveli juna-asemalta. Tehdään luultavasti myös äidin kanssa osa ruoista , ettei tule niin hitonmoinen kiire sitten aattona. Pääsen pyörittelemään lihapullia, jes.

On ihan kamalaa, mulla on hirveä kirjoittamiskyvyttömyys päällä, en ole saanut aikaseksi mitään puoliksikaan järkevää. Yleensä saan edes jotenkin purettua tunteitani kirjoittamalla, mutta nyt se ei vaan ole toiminut. Tuntuu siltä, että olisin jotenkin tukossa, ja se ei ole kovinkaan mukavaa. Harmittaa vietävästi myös se, että lupaamani joululahjanovelli Pilville tulee myöhästymään, kun en saa kirjoitettua puoltakaan sanaa alkamatta hakkaamaan päätäni näppäimistöön.

Voisin alkaa pikkuhiljaa harkita tuonne vällyjen väliin painautumista, se vaan vaatii niin paljon... Pitäisi vaihtaa yöpaita päälle ja pestä hampaat ja ja ja joo, ajatuskin siitä, että joutuisin nostamaan kankkuni tästä tuolista on hyvin iljettävä.

Taidan kuitenkin keksiä jotain kehittävämpää tekemistä, kuin lagaaminen ja paskanjauhaminen tähän tekstikenttään. Josko sitten nukuttuani olisi vähän järkevämpää asiaa.

np. Utada Hikaru

ps. Arvonta!

"maybe she is a different kind of lesbian?" "yeah, the straight kind"

2009-12-20T20:01:00.003+02:00

Ah, on ollut ihanaa aloittaa joululoma, kun on ollut niin paljon kaikkea hauskaa tekemistä. 8) Huomenna vietetään vielä vähän pikkujouluja kiinalaisen ruoan, torttujen ja pipareiden merkeissä. (Alkaa iskeä myös pieni paniikki, mulla ei ole kenellekään lahjaa... Kyllä mun piti ostaa, mutta sitten olinkin vähän saamaton. Mutta eihän ketään haittaa, jos saa lahjansa myöhässä, eihän?) Jouluunkaan ei ole enää pitkä aika. Hihii.

Perjantainen yökoulu oli oikein hauska, vaikka mulla saattoi mahdollisesti olla ensin jotain ennakkoluuloja sitä kohtaan. Mentiin siis ensiksi kuudeksi bändikatselmukseen kuuntelemaan koulumme bändejä, ja sen jälkeen siirryttiin koululle, missä oli tarjolla riisipuuroa ja erilaisia työpajoja. Vaikka meidän suurin aktiviteettimme olikin lähinnä yleinen häröily, niin kyllähän sitä tuli muutamassa pajassakin käytyä. Koululla on ihan jees olla, kun ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään. :---D

(Suurin osa kuvista Sannan ottamia, feilaan aina itse kaikki asetukset...)

Anteeksi Anni. 8-----D Oli pakko.

Käytiin Sannan kanssa pinssipajassa; mä tein Sannalle pummelopinssin ja Sanna teki mulle sienipinssin. ♥

Ja iloinen ernu iski taas... ei näin.

Sannan Jeppe asusteli sen hupussa!

Lautapelejä. (Muuttuva labyrintti!)

Sannani♥. Juuri ja juuri sain siitä kuvan.

Käytiin Noran kanssa tekemässä korupajassa rannekorut, tässä kuvassa Noran koru työn alla.

Eilen suunnattiin sitten Sannan kanssa Tampereelle. (Saatiin meidän auto lainaan sillä ehdolla, että minä en aja. Mikä ihana luottavaisuus täällä meillä kukoistaakaan...) Mentiin ensin Sannan tädille, ja sitten lähdettiin Jack The Roosteriin katsomaan Hanna Pakarista. (Päästiin listalla sisään, hahaa.) Hanna veti pelkkiä coverbiisejä illan aikana, mikä oli mun kannaltani hyvä, koska olen kuullut Hannan omista biiseistä ehkä tasan ne radiopopitetut sinkkubiisit.

Sanna otti kuvat.

Tänään palailtiin Tampereelta noin yhden aikoihin, ja äiti oli kovin ihmeissään, kun rymistelin sisään niin ajoissa. Pääsin avaamaan etukäteen yhden joululahjan, joka ei periaatteessa ollut kuitenkaan joululahja. Eräät tuttavamme olivat Etelä-Afrikassa, ja sain sitten avata heidän tuomansa tuliaispaketin.

Tuollainen sieltä sitten paljastui. Käsintehty ja painettu, ja ihan aito afrikkalainen. 8--) Niin söpö.

Tänään sitten kuvailin vähän tylsyyteeni, ja näiden kuvien myötä voin toivotella hyvää illanjatkoa ja joulunodotusta, mun on nyt pakko saada jotain syötävää. Adios. o/

Meidän psykedeeliset jouluvalomme vähän heiluivat tuulessa.

Mörkö♥

ps. Arvonta!
pps. Sadas postaus, huuu.

melkein loma

2009-12-18T15:57:00.001+02:00

Aa, joululoma! Okei, ei se nyt oikeastaan ole vielä alkanut, tänään on nimittäin vielä yökoulun aika. Se nyt on kuitenkin niin pieni ja vaivainen este minun ja joululoman välillä, että voin fiilistellä jo nyt. ♥
Olin tänään koulussa huikeat 45 minuuttia (+ sen ajan, kun istuskelin Sannan kanssa käytävällä) ja pääsin kotiin ennen yhtä. Meinasin jäätyä jaloistani kiinni maahan, kun käytin Turboa lenkillä, nuo paukkupakkaset eivät vain sovi mulle. Olin kuitenkin tyytyväinen, kun olin kerrankin kotona valoisan aikaan. Sain otettua rytkykuvatkin melkein luonnonvalossa. 8-)

Panta Noran tuliainen Irlannista, huivi H&M, Marilyn-paita Jenkeistä, löllötunika GT (taidan käyttää tätä aika paljon :---D), neuletakki Tarjoustalo? (Ja mun upea Melodica-wnbkoululaukkuni näkyy sängyllä♥)

Jouluunkaan ei ole enää kauaa, Helinä Keiju -kalenterinikin on aivan pian tyhjä.

Ajattelin myös, että joululoman aikana pitäisi alkaa perehtyä lattiallani lojuviin ruotsinkirjoihin, jos mielin päästä kirjoituksista läpi. Psykologian uusintaankin pitäisi lukea (kuinka huono pitää olla, jos ei pääse psykologiasta läpi?). Phuh. Jouluun asti aion kuitenkin lössöillä ja piste.

Tuo kirjakasa on masentava.

Nuo eivät ole. 8---D

Nyt pitäisi vielä tehdä kaikkea, ennen kuin pitää sännätä sinne yökouluun. Huomenna mennään Sannan kanssa Tampereelle, hihii. Later dudes. 8)

freezing

2009-12-16T21:23:00.001+02:00

Olin juuri koiran kanssa lenkillä tuolla hyytävässä pakkasessa, mutta onneksi turvanani oli isäpuolen pilkkihaalari. Meinasin repiä hiukseni irti aamulla, kun pikavilkaisulla lämpömittari näytti miinus kahtaviittä. Alkoi välittömästi paleltaa sisätiloissakin. Minulle kelpaisi, jos olisi vaikka plusmiinus 20 astetta ympäri vuoden, ei niin kylmä, etteikö pärjäisi t-paidassa, muttei myöskään niin kuuma, etteikö voisi heittää neuletakkia päälle. Taidan vaatia joskus vähän liikoja...

Miten voikin olla näin loppuunpalanut olo. En ole saanut kirjoitettua mitään pitkään aikaan, ja se on masentavaa. Koulujuttuja tuntuu olevan liikaa, ja ajatus ylioppilaskirjoituksista on kauhistuttava. Onneksi kuitenkin kahden päivän kuluttua koittaa joululoma. Toivon, että saisin silloin edes vähän rentouduttua, kasattua ajatuksiani, tehtyä koulutehtäviä ja kirjoitettua.

Viimepäivinä avainsanat pukeutumisessa ovat olleet lähinnä lämmin ja mukava. Ja sillä linjalla ollaan mentykin. (Ja kuvat ovat.. mielenkiintoisia. Sekä laadun, että ilmeiden osalta. Kärsikää. 8---D)

panta Irlannista, huivi H&M, college+lörttöliivi+neuletakki GT

Huomenna koulupäivä päättyy onneksi yhdeltä ja perjantaina tarvitsee kärsiä vain kaksi tuntia (tai oikeastaan yksi, jos ei tarvitse mennä äidinkielentunnille). Perjantaina on kuitenkin yökoulu, jonka jälkeen koittaa muutaman viikon vapaus. Can't wait.

Nyt ruokaa, psykologiaa ja L-koodi, vi ses.

np. Simple And Clean by Utada Hikaru

"how come he gets a lolly?"

2009-12-12T23:19:00.000+02:00

Eilen:

- olin koulussa kahdella tunnilla, ruotsintunnilla katseltiin jotain pelottavaa ruotsalaista tv-sarjaa ja äidinkielentunnilla oltiin kirjastossa, hyvin vaativaa

- kävin katsomassa Lauran ylisuloista koiranpentua

- kiertelin Sannan♥ kanssa muutamassa kaupassa ja ostin pari joululahjaa

- pelasin isäpuolen kanssa Guitar Heroa

- kävin Hyvinkäällä baareilemassa Lauran ja Nooran kanssa

- söin yöllä makkaraperunat

Tänään:

- heräsin puoli kaksi ja repeilin äidin ja isäpuolen krapulalle

- kävin äidin kanssa kukkakaupassa

- söin äidin tekemää munakasta

- lakkasin kynnet punaisiksi

- luin kirjastosta lainaamaani Psychology-kirjaa

- vein pikkuveljen juna-asemalle ja hain Sannan samalla meille

- avasin monta joulukalenterin luukkua kerralla, koska olin unohtanut avata ne

- lagasin

Miten yksi niinkin pieni asia kuin iPod voi saada ihmisen näin järjettömän raivon partaalle? Siitä on todella kauan, kun iPodini on temppuillut viimeksi, joten olin näköjään autuaasti unohtanut, kuinka raivostuttavaa se on, kun niin todella tapahtuu. Perkele. Kuinkahan monta kertaa tätä pitää paiskoa seinään, että tämä alkaa toimia?

Huomenna Annyeong!Partyt Glorialla ja ennen sitä käväistään vilkaisemassa New Moon leffateatterissa Noran ja Pilvin kanssa.

np. Heartless by The Fray

"i thought it was quite catchy" "well yeah, so is aids"

2009-12-10T20:18:00.002+02:00

Sain eilen possupiikin ja tämä päivä onkin sitten mennyt mukavasti sängynpohjalla. Eilisiltana vasen käsi oli lähes hyödytön, ja autolla ajaminen oli hyvin huvittavaa, kun en meinannut pysyä tiellä. Ensimmäisen kerran kuitenkin olin tyytyväinen siihen, että automme on automaattivaihteinen. Nyt on kuitenkin jo parempi olo, ei ole enää kuumetta ja pää ei tunnu lyijyltä. Päätin siis tulla päivittelemään ja postaamaan satsin kuvia, joita olen ottanut mm. tylsyyden iskiessä.

Aivan ensimmäiseksi täytyy esitellä muutama minulle postissa tullut hyvin mukava juttu. Etukäteisjoululahjat ovat ihan hyväksyttäviä, eikö?

Hyvin mukava juttu numero 1:

Olin hyvin katkera, kun Deathstars oli Suomessa useaankin otteeseen viime vuosina, mutta en koskaan päässyt katsomaan heitä alhaisen ikäni tai muiden esteiden takia. Nyt, vihdoinkin, pääsen vilkaisemaan yhden taannoisista lempibändeistäni ihan livenä. Vaikken kyseistä bändiä nykyään enää kovin paljoa popittelekaan, niin täytyyhän sitä nyt mennä katsomaan, ihan vanhojen aikojen kunniaksi. (Kiitos kovasti Anni kun lupauduit mukaani. ♥)

Hyvin mukava juttu numero 2:

Huuto.netistä huutamani Skinsin kolmas tuotantokausi. Vaikka olenkin nähnyt jaksot monia kertoja, niin onhan niitä eri asia katsella televisioruudulta, kuin epäselvänä tietokoneruudulta. Omnom. Skins on todellakin pelastanut kipeilypäiväni Sannan vierailun lisäksi. 8-)

Välikevennykseksi pari iltaa sitten otetut kuvat Turbosta, kun hän oli aivan ylitsepääsemättömän suloinen.

♥. Sydämeni sulaa, kun näen noin suloisen ilmestyksen.

Sen sijaan, että olisin kuluttanut aikaani jotenkin järkevästi, päätin tylsyyteeni kuvailla vähän huonettani. Eihän täällä sinänsä ole edes mitään mielenkiintoista, mutta kuvaaminen kiehtoi hieman enemmän, kuin takaraivossa kolkutteleva ajatus siitä, että pitäisi ehkä vähän alkaa lueskella kevään ylioppilaskokeisiin.

Nyt varmaan täytynee mennä katsomaan Muodin huipulle. Sen jälkeen tekisi mieli paneutua näihin:

Mutta joudun luultavasti sen sijaan lukemaan näitä:

Nyt tosiaan se Muodin huipulle. Huomenna koulussa vietetään abien jokavuotista pyjamapäivää, ja koulupäivän jälkeen mennään Sannan kanssa joululahjaostoksille. Hihii.

ps. Arvonta!

maybe we're victims of fate

2009-12-07T18:57:00.003+02:00

Olin valinnut erään terveystiedon valinnaisen kurssin, nimittäin stressinhallintakurssin, jonka ensimmäinen tunti oli tänään. Jouduin huomaamaan, että sitä tässä juuri tarvitaankin, stressinhallintaa. Monta abikurssia päällekkäin ei tee kenenkään psyykelle hyvää. Vaikka tämän jakson kurssimäärä ei olekaan huima (Viimeinen kunnon jakso lukiossa! Tosin minullahan on vielä neljännessä jaksossa yksi kurssi... lame.), niin silti tuntuu jo nyt, että hukun työtaakan alle. Terveystiedossa tarvitsee pitää kurssipäiväkirjaa, psykologian kertauskurssilla väännetään esseitä niska limassa, molemmat äidinkielen kertauskurssit ovat kirjoittamista täynnä (ylläri), puhumattakaan sitten ruotsinkurssin kauheudesta (ihan vain sen takia, koska olen niin toivoton ruotsissa).

Tänään on ollut muutenkin tympeä päivä. Olen kulkenut puoliteholla kaikkien koulutuntien ajan kahdeksasta vähän yli kahteen, migreenipäänsäryn kourissa typeränä ottamatta särkylääkettä. Aamulla herätessä väsytti aivan julmetusti ja olin valmis jo lintsaamaan koko päivän, kunnes tajusin tämän päivän tuntien olevan kurssien ensimmäisiä. HUOH. Ja mikä ihana ajatus sekin, että tämän jakson jälkeen kursseja on täynnä 74. 74! Yksi alle pakollisen lukion oppimäärän. Mun on siis aivan pakko käydä lukiolla pakertamassa lukuloman aikanakin. (Okei, yksi musiikinkurssi, 3 x 75min viikossa. Taidan tehdä kärpäsestä härkäsen.) Tiedän olevani niin lusmu, että lintsaan varmaan puolet tunneista ja sitten jää lakki saamatta.

On tässä päivässä ollut yksi hyvä asia, nimittäin se, että otsatukkani asettui aamulla juuri siihen asentoon, kun halusin. Mikä on kyllä hieman turhauttavaa, miksi niin ei voi tapahtua hyvinä päivinä?

Ja webkameralaatuhan hivelee silmää, oih.

Tilasin lauantaina Tiketistä jotakin hyvin mukavaa, minkä lisäksi huusin eilen huuto.netistä jotain vieläkin mukavampaa. Niistä hypetystä sitten, kun saapuvat luokseni postissa. ;--)

Ja kuinka voi olla, että opintotuestani on jäljellä enää alle puolet? Se tuli perjantaina, ja mä en ole huuto.netin ja Tiketin lisäksi käynyt ostoksilla. Paitsi lauantaina, kun käytiin isäpuolen äidin kanssa tyhjentämässä kaupat joululahjojen toivossa, mutta silloinkaan en käyttänyt omia rahojani. Jotenkin onnistun aina tuhlaamaan vähäisetkin roponi kaikkeen turhaan.

Onneksi päälle puolen tunnin päästä tulee Salkkarit ja tunnin päästä Huippumalli haussa. Pääsee nollaamaan aivot edes hetkeksi.

Ärsyttävää, kun olisi mielessä muutamia mukavia erilaisia asukokonaisuuksia, muttei ole inspiraatiota tai jaksamista pukeutua. Löntystän samoissa vaatteissa joka päivä jaksamatta ajatella. Joulufiilis, tule jo, haluan hyvän olon!

Nyt täytynee varmaankin paneutua hetkeksi noihin koulukirjoihin. Tai sitten kaivan lehtikasasta Companyn ja hautaudun peiton alle se, ja enkelisuklaata seuranani.

np. Protege Moi by Placebo

pöh

2009-12-04T20:56:00.003+02:00

Päivittäminen ei ole taas näköjään onnistunut, anteeksi. Koeviikko (mikä ei ole oikeasti hyvä tekosyy, koska mulla ei ole ollut kokeita), inspiraatiottomuus ymsyms., en ole siis ollut ihan vedossa lähiaikoina.

Palailen sitten, kun on energiaa ja jotain kirjoitettavaa. Uskoisin, että saan inspiraationi takaisin piakkoin. Ainakin toivottavasti.

ps. Arvonta!

let's waste time chasing cars

2009-11-29T18:28:00.001+02:00

Tänään pikkuinen blogini täyttää vuoden. En meinannut muistaa koko merkkipäivää, ennen kuin mietiskelin, kuinka Big Brother loppuu tänään, ja kuinka viime vuonna aloittelin blogiani samoihin aikoihin. Pitihän sitä tulla tänne juhlistamaan merkinnällä.

Tänään on ollut oikein kiva päivä. Sain nukkua todella pitkään, minkä jälkeen olen käyttänyt koiran lenkillä, katsellut vähän telkkaria, pelannut Farmvilleä, suunnitellut äidin kanssa jouluaaton ruokalistaa, paketoinut tämän vuoden ensimmäiset joululahjat, ja ottanut vähän valokuvia. Ajattelin jakaa nyt muutamia niistä valokuvista teidän kanssanne, itselleni ne ainakin toivat mukavan jouluisen fiiliksen. :--)

Äiti jouluisti keittiömme. (Huomatkaa äidin lautaskokoelma seinällä!)

Sain eilen joulukalenterin. Sanoin äidille selkeät ohjeet, millaisen kalenterin haluan. No, tässä kalenterissa ei tiivisty yksikään antamistani ohjeista, mutta en valita, kun se on niin suloinen.

Tänään ohjelmassa on vielä Sannan tulo yöksi ja BB:n finaali. Mukava ilta siis tiedossa. 8)

np. Chasing Cars by Snow Patrol

Sain noottia fonttikoon pienuudesta, nyt hyvä? 8--D

plop

2009-11-26T15:36:00.003+02:00

Tänään uskaltauduin pitkästä aikaa kouluun (tosin kouluahan oli vain yhden kokeen valmistelutunnin verran). Kyllä tämä tauti tästä pikkuhiljaa alkaa vedellä viimeisiään, eilisen ja tämän päivän olen vain vähän niiskuttanut ja yskinyt muutaman kerran. Jos nyt pääsisi taas normaaliin elämänrytmiin kiinni, kun en ole enää vuoteenoma.
Sain sovittua väliin jääneen psykologian kokeen vasta kokeiden uusintapäivälle, mikä on vasta joululoman jälkeen. Eli saan siis pohdiskella koko loman, että hmm, pitäisiköhän tässä nyt availla tuota psykologian kirjaa. Loppujenlopuksi en avaa sitä ollenkaan. Nytkin pitäisi oikeastaan olla lukemassa psykologiaa huomista koetta varten... Duh.

Mutta anygays, dagens kläder:

Panta Noran tuliainen Irlannista, Tuubihuivi H&M Divided, Neuletakki GT, Lörttötunika GT, Toppi H&M (+GT:n mustat leggingsit)
Ihan saatanan ärsyttävä tuo naamalla pyörivä hiushaituva! :-D

Nyt oikeasti tuon psykologian pariin, ruokaakin voisin harkita.

ps.

♥ MUN TURBELO. Vähän myrtsinä, kun olen ollut melkein viikon täällä kotona sen kanssa, ja tänään jätin sen kokonaiseksi 75 minuutiksi yksin, hän on katkera. 8D

my body's broken yours is bent

2009-11-24T16:33:00.003+02:00

Herätessäni tänä aamuna hihkaisin melkein ilosta - ei kuumetta, yskä laantunut, nenä enää vähän tukossa. Olin saanut jopa nukuttua, enkä herännyt yskimiseen kertaakaan. Päivän mittaan kaikki ilo on kuitenkin karissut pois; nenä vuotaa kuin seula, ja kuumemittari näytti vajaa kolmeakahdeksaa. Se siitä paranemisesta.
Olen kuitenkin löytänyt taannoisen harrastukseni tässä sairastaessani, tänään olen viettänyt puoli päivää ficcejä lueskellessa. Rakastan sitä ihanaa nostalgian tunnetta, minkä FinFanFunissa pyöriminen aiheuttaa. Kävin kyseisellä sivustolla viimeksi kunnolla vuonna 2007, ja yllätyin suuresti, kuinka paljon samaa fanfictionia siellä vielä pyörii. Löysin jopa myös yhden ficin (En suosittele linkin avaamista, jos haluatte säilyä traumoitta. Ja omaksi puolustuksekseni voin sanoa, että äklöimmät kohdat ovat Jennan kirjoittamia, itse pysyttelin söpöilyissä!), jonka kirjoitimme ystäväni Jennan kanssa vuonna 2005. En voi kyllä sanoa siihen muuta, kuin voi luoja.
Muistan, kun kirjoitin ihkaensimmäisen ficcini, luultavasti siinä vuoden 2005 alkupuolella. Sen nimi oli Paras jouluaatto, siinä voideltiin joulutorttuja, ja se oli hyvin lyhyt. Ja moderaattorit vaihtoivat laittamani ikärajan korkeammaksi, kun siinä oli niin paljon kuvailua... En taida sentään enää olla yhtä perverssi, kuin olin kahdeksannella luokalla?

Kuva: Photobucket

Nenään sattuu, kun olen niistänyt niin paljon. Ja palelee. Pitäisi varmaan taas suosiolla rojahtaa tuonne sänkyyn ja käpertyä peiton alle. Jos tämä jatkuu vielä kauan, pitää varmaan lähteä lääkäriin. Huoh.

Ikävä kaikkia. Nyyh.